Talven käsitöitä

 Talvisin on hyvää aikaa tehdä erinäisiä käsitöitä. Yleensä saan neulotuksia paljon villasukkia, mutta tänä talvena niitä on valmistunut vain parit. On ollut muita töitä kuten niitä normaaleja parsimisia ja paikkaamisia, mutta myös uuden tekoa. Makuuhuone sai verhot ensimmäistä kertaa sen 19 vuoden aikana mitä täällä on asuttu. Ostin Ikean valmiit pellavaverhot ja lyhensin ne sopiviksi. Puoli vuotta metsästin verhoja käytettyinä, mutta sitten kyllästyin. Oli mahdottomuus löytää neljää kolmimetristä verhoa tai sitten ne ehtivät mennä nenän edestä. 

Tein makuuhuoneeseen myös villakankaisen oviverhon. Sen reunan kirjailuissa meni oma aikansa kuten myös itse verhon ompelussa. Kampauspisteen tuoli sai uuden verhoilun, sekin piti kirjailla itse villakankaalle.

Verhot paikoillaan. Ne ovat ainut asia yöpöytien lisäksi mitkä on ostettu huoneeseen uutena. Kaikki muu on kierrätettyä. Tai onhan oviverhon kangas uusi mutta sitä ei lasketa, se on teollisuuden ylijäämäpala. Verhoihin on vielä tarkoitus tehdä varuiksi tampit pitämään ne sivussa jos tulee tilanne, että ikkunoiden alla olevat sähköpatterit on laitettava päälle. Sellaista tilannetta ei ole tullut vuosikausiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tampit saan tehtyä verhojen lyhentämisestä ylimääräisiksi jääneistä paloista. Sitten kunhan saan päätetyksi millaiset teen. Nurkassa kököttävä sermi on tämän viikon hankintoja, löysin sen kirpputorilta. Se peittää näppärästi miehen vaatepinon jota hän säilyttää tuolin päällä. Sermin kangas on aika likainen, se pitäisi irroittaa ja pestä. Jos ei lähde puhtaaksi, teen uudet kankaat. 

Miehen vaatekaappi valmistui sekin talven aikana. Kaappi on tämän talon alkuperäistä kalustusta. Se oli joskus maalattu siniseksi ja sen jälkeen valkoiseksi. Minä palautuin sen alkuperäisen kuosiinsa, petsatuksi ja lakatuksi. Sopii paljon paremmin muiden tummien huonekalujen sekaan. Oiva ihmettelee miksi ovi isännänhuoneeseen on kiinni. No siksi kun siellä on aika kaaos enkä halunnut kaaosta kuvaan.

Kampauspisteen tuolin olen perinyt mummolastani. Onneksi sitä ei kukaan muu huolinut. Siinä oli kulunut vihreä samettikangas päällisenä. Ostin palan villakangasta (sekin teollisuuden ylijäämää) ja tein uuden päällisen.

Kuvio ei ole omaa tuotantoa, se on kirjasta Jugend-kukka kirjonnassa. Vasta kuvion tehtyäni nousi mieleen jotain muutakin kuin kukat. No onpahan nyt sievä istua tuossa.

Oviverhon kukka-aihe on omaa tuotantoa. Se on kirjottu villalangalla villakankaalle.

Täsä näkyy paremmin koko verhon reuna. Makuuhuoneen verhotangot sain ostaa sattumalta hyvinkin edullisesti. Tuli avattua suu oikeassa paikassa, tangot olivat menossa metallinkeräykseen. Taulu löytyi viime syksynä kirpparilta, jokin siinä vetosi minuun ja sai ostamaan. Maalauksen alaosassa on teksti Lohja. Ehkä siinä on kuvattu maisemaa Lohjalta.

Myös oviverho tarvitsee tampin jolla verhon saa vedettyä syrjään kesäajaksi. Se on tulossa tässä. Teen kirjailuun käyttämistäni langoista nyöriä. Tuskaisen hidasta puuhaa sillä langat ovat tällaisen nyörin tekoon aivan liian ohuet. Yritän sinnitellä tämän loppuun, vaikka tiukkaa tekee. Onhan tässä aikaa ainakin tämä helmikuu ennen kuin tositoimet puutarhassa alkavat ja käsityöt sisällä saavat jäädä.

Tyhjän kaapin syndrooma ja sen päihitys

 Isännänhuoneessa oli hetken aikaa tyhjän kaapin syndrooma. Kirjakaappi joka huoneeseen tuli, on alunperin siis pojan ulkovarastosta löytynyt raato. Se ei onneksi mahtunut pojalle vaan matkusti meille. Täysin turha ja ylimääräinen huonekalu, mutta minä rakastuin siihen heti ja halusin säästää kaapin. Mitään ajatusta ei ollut mitä kaappiin laitetaan. 

Onneksi on tällainen keräilijäluonne eikä ole tullut konmaritus vielä mieleen.

Bingo, tuo täytetty saukko pääsi kaapin päälle. Sen seuraksi haluaisin täytetyn korpin mutta niitä on aika nihkeästi myytävänä. Viirit ovat muistoja menneestä elämästä.

Miehen peltiautot pääsivät ylähyllylle. Hyllyjen korkeutta saisi säädettyä, mutta minä asetin ne entiseen korkeuteen jotta sivuille si jää merkkejä vanhoista hyllyn paikoista. Oikeastihan tämä on kirjakaappi, mutta uuden koko seinän kirjahyllyn takia kirjoja ei riitä tänne. Onpahan ongelma sekin, omistan liian vähän kirjoja. Muut kaapin esineet ovat olleet salin kaappeihin sullottuna, nyt sain niihin mukavasti väljyyttä. taidan tehdä talvella niihin täydellisen siivouksen.

Tärkein esine on vanhan kastemaljani jossa minut on kastettu. Siinä on kastettu kaikki omat lapset ja lapsenlapset. Juuri sellaista perinnettä ja historiaa josta minä pidän. Kasteliina on nykyisin tuolla maljassa sillä ennen sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa juuri ennen kastetilaisuutta. Enää ei tarvitse etsiä.

Lasimalja on tuorein löytöni kirpparilta. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa jalallista maljaa kissojen hajoittaman maljan tilalle. Nyt löytyi sopiva, malli ja koko täsmäsi. Sitä en tiedä onko tuo uustuotantoa vai antiikkia, ei väliä sillä eniten merkitystä on sillä, että miellyttää omaa silmääni.

Kierrätyskeskuksesta löytyi kaksi pientä tyynyä. Sopivasti sekin, sillä jouduin keväällä heittämään isännänhuoneen koristetyynyjen päälliset pois, ne haperoituivat puhki. Näiden uusien tyynyjen värit sopivat aika hyvin isännänhuoneen väreihin. Verhoja yritän vielä löytää käytettyinä, jos ei löydy niin sitten ostan pellavaa ja ompelen verhot itse. kaksi samanlaista verhoa vielä löytyisi helposti, mutta neljän verhon löytyminen on jo hankalampaa.

Seuraavaksi karkaan kuitenkin puutarhaan, siellä ei sada.

Muuttovalmis

Isännänhuone on muuttovalmis. Kaksi sertifioitu rakennustarkastajaa tekivät vielä viimeisen lopputarkastauksen. On tuosta hyvä kävellä läpi kissojen vessaan. Parannusehdotuksena tuli toive mukavista nojatuoleista jotka ovat sopivasti aseteltu talvisen takkatulen suuntaan. 

Muutaman päivän haluan fiilistellä näin, ilman huonekaluja. Tarkastajien toiveet nojatuoleista toteutuvat siten joskus tällä viikolla. Takan päätimme jättää maalaamatta, sen värin suhteen ei löytynyt oikein mitään hyvää ratkaisua. Annetaan olla nyt noin ja jos joskus tulee hyvä idea väristä, maalataan sitten. Tuohon lattian reunoja kiertävään raitaan olen oikein tyytyväinen. Idea siihen tuli mm. Sibeliuksen syntymäkodista jossa yhdessä huoneessa on vastaava lattia.

Nyt kaikki ovet ovat samankaltaiset peiliovet. Sellaiset tässä talossa on alunperin ovet olleet, kunnes jossain 1980-luvun remonttikiimassa ne oli vaihdettu laakaoviin. Vasen ovi vie vanhempien valtakuntaan, seuraava ovi kylpyhuoneeseen. Ovi jossa on lasipeilit vie kodinhoitohuoneeseen ja sen oikealla puolella oleva ovi vie lastenlasten huoneeseen. Kuvasta jää pois keittiön oviaukko jossa ei ole ovea eikä siihen tehdä ovea, käytössä ovi on todettu turhaksi.

Tässä näkyy keittiön oviaukko vanhan kirjakaapin vieressä. Kaappi on löytö pojan talon ulkovarastosta. Se kunnostettiin ja nyt se sai arvoisensa paikan. Upea alkuperäinen ootraus ei kaivannut kuin kiillottamista. Ovien taakse jää piiloon puukorjaukset jotka kaappiin piti tehdä lahon alaosan takia.

Kuvassa kirjahylly on vielä kesken ja niin se on todellisuudessakin. Mies vielä pohtii alaosan ovien toteutusta. Alaosan kirjat olen jo siirtänyt takaisin hyllyilleen. Ne joutivat hetkeksi pois jotta huoneeseen saadaan sähköt. Uusi valaisin minulla on etsinnässä, toistaiseksi laitoimme vanhan paikoilleen, kivalta sekin näyttää. Kirjahyllyn vihreä lattialista on jo maalattu ruskeaksi ja on paikoillaan. Hyödynsimme omista varastoista löytynyttä listanpätkää.

Ranstakan säilytykseen sain idean isältäni. Vanha, kirpparilta löytynyt metalliämpäri saa toimia säilytysastiana. Ranstakkaa käytetään päivittäin joten siinä on aina tuhkaa ja nokea. Nyt pysyy lattia siistinä.

Koska remontti muutoin oli hyvin edullinen, raaskimme ostaa pistorasioiksi ja kytkimiksi Renova-sarjaa. Olen pitänyt kirjaa remonttikuluista. Koko remontti maksoi tarvikkeineen 1302€. Huoneessa on n. 22m2 joten neliöhinnaksi tuli n. 59€, se on todella edullista.  Edullisen hinnan salaisuus on puutavara joka pääosin löytyi meiltä omista varastoista sekä itse tekeminen. Kirjahylly suunniteltiin niin, ettei siihen tarvinnut ostaa puutavaraa muuta kuin yksi koristelista ja taustan levyt. 

Kalleimmat yksittäiset asiat olivat eristeet joihin meni 371€ (koko lattiaa ei eristetty uudelleen), maaleihin käytettiin rahaa 331€. Osa maaleista oli edellisistä remonteista jääneitä. Edellisestä remontista on jo vuosia aikaa, kyllä huomasi tarvikkeiden kallistumisen. Ja esim. maalit kallistuivat lisää remontin aikana. Listoihin olisi saanut menemään satasia, mutta niissäkin selvisimme periaatteessa vain työllä kun kunnostin vanhat käytettyinä hankitut karmilistat uuteen käyttöön. Yksi pitkä lista vaati neljän tunnin työn. Mies teki karkeasta puutavarasta lattialistat itse, kattolistaan löytyi pääosin oma puutavaraa, vain koristeellinen listaosa ostettiin.

Sisustamisen hintaa en uskalla edes ajatella. Uudet matot ja valaisin lienee ne kalleimmat. Ne hankin sitten kun lattialle ja kukkarolle sopivat tulevat vastaan.

Kohtaanto-ongelma

 Tällä hetkellä sopiva sää ja vapaa-aikani eivät kohtaa. Kun sataa, minulla olisi aikaa tehdä puutarhatöitä. Kun ei sada, ei minulla ole aikaa puutarhatöihin. Ihan vähän turhauttaa koska intoa olisi. Eikä muutenkaan nyt oikein innosta tämä puutarhan kohdalle osunut elokuinen sadekausi. 

Yläpihan istutuksen syysvuokko on villillä tuulella, se leviää vauhdilla kohti nurmikkoa. Siksi edelleen merkkinä kolme rautakeppiä jotta ruohonleikkuri ei leikkaa vuokkoa pois.

Syyshortensia alkaa olla parhaassa kukassa. Se kasvaa vähän toispuoleiseksi ,mutta antaa kasvaa, en viitsi alkaa leikkaamaan koska lopputulos voi olla entistä huonompi. Korkea tumma puu hortensian takana on rusokirsikka, ehkä jo ensi keväänä saisin nauttia sen ensimmäisistä kukista. Takaa pilkistää pala punaista saunamökkiä. Päätin miehen kannustuksella aloittaa syksyn entisöintikurssilla saunan ikkunoiden kunnostamisen. Miksipä jättää niitä ensi kesään kun voin tehdä työtä talvellakin.

Orava oli kätkenyt auringonkukan siemeniä luumulehdon kivituhkakäytävälle. Kätkö unohtui ja siemenet itivät kun hellejakson jälkeen saatiin vettä. En raaskinut kitkeä pois, olkoot tuossa hauskana koristeena.

Mansikkakokeiluni näyttää toistaiseksi hyvältä. Kaikkiin leikattuihin taimiin on kasvanut uutta vihreää versoa. Mielenkiintoista nähdä onko ensi vuoden mansikat tätä vuotta suurikokoisempia. Tänään toteutin pikäaikaisen haaveeni koska illalla satoi vettä eikä ollut mitään asiaa puutarhaan. Keitin pelkistä oman maan mansikoista yhden maijallisen mehua. Silti oman maan mansikoita jäi vielä pakastimeen koko talven hilloja varten. Mansikkahilloa en ole ostanut kaupasta sen jälkeen kun aloin tehdä sitä vuosia sitten itse. Makua ei voi verrata toisiinsa missään olosuhteissa.

Ostin keväällä kaupasta jonkun esikkomix-purkin. Kolme erivärisenä kukkivaa esikkoa siinä oli. Yksi niistä oli tämä valkoinen. Luulin taimen menehtyneen helteisiin mutta elossa ja kukkii ilokseni. Talvenkestävyys on vielä mysteeri.

Ihan toimettomana en ole ollut sadekeleillä. Aloitin kunnostamaan iso kaappia jonka sain pojan ostaman talon liiteristä. Mies auttaa ja kaapin kunnostaminen etenee nyt vauhdilla. Pahojen lahovaurioiden takia siihen jouduttiin tekemään paikkapala kylkeen ja uusimaan koko alapohja. Seuraavaksi pääsen petsaamaan uusittuja osia kaapin väriseksi. 

Sitten keksin tehdä toimettomana lojuneesta vanhasta radiosta kissan pesän. Poistin radiosta sisukset ja tein siihen uuden takalevyn jonka päällystin tapetilla. Radion sisäosat maalasin harmaaksi ja viimeiksi tein sinne pehmustetun pedin. Aika pieni on mutta saattaa sinne Iines tai Alma mahtua päiväuniaan nukkumaan.

Koristusta kasvihuoneeseen

Kun uusi kasvihuone ei ole edistynyt yhtään, päätin sisustaa jo olemassa olevaa kasvihuonetta. Pieni kantamisoperaatio ja nyt kasvihuoneessa on uusi sisustus.

 Tiilikasvihuoneeseen hamstrattu pieni puuliesi seisoo tiilipedillä pienessä kasvihuoneessa. Ei siinä enää ruokaa pysty laittamaan mutta kattila on silti tulilla. Valmistumassa on tuoksuhernekeittoa ja kahvipannussa valkoista ruusunätkelmää. Uunista voisi laittaa köynnöskrassin valumaan kunhan krassit voi laittaa pihalle.

 Kaikki astiat on kaivettu navetan kätköistä. Kunhan tomaatit voi viedä kasvihuoneeseen, siirtyvät nämä somisteet pois ja tilalle tulee tomaatteja. Jospa niille löytyisi isommat kattilat niin saataisiin tomaattisoppaa.

 Kauniiden säiden kunniaksi ensimmäiset narsissit ovat avautuneet. 'Apricot Whirl' oli kokeilemisen arvoinen.

 Ostin pääsiäiskukaksi kauniin esikon ja siirsin sen puutarhaan. Esikko päätti jatkaa hengissä ja kehitti uuden kukkavanan.

 Ystävältä saatu esikko on kertaalleen jaettu, jakopala kukkii. Kuvasta huomasin, että siinä törröttää ruusun piikkinen oksa, se on mentävä nyppäisemään pois.

Kirjopikarililja on todettu savimaassa viihtyväksi, jaksaa kukkia vuodesta toiseen uudestaan ja joissain kohdin puutarhaa on jopa levinnyt. Rosarion vastaisella kivimuurilla kasvava kirjopikarililja kukki niistä ensimmäisenä. Näitä on muistettava laittaa syksyllä lisää, paljon lisää.

Valmis kaappi

Tuvan uuden kaapin maalit on kuivuneet, ovi on paikoillaan ja hyllyt on tavaraa täynnä.

 Kaappi on tuvan takakulmassa. Korkeus oli seikka jota mietimme pitkään. Lopulta kaapin ovi määritteli korkeuden, jos kaapin korkeus olisi ollut kovasti oven yli, olisi ylhäälle jäänyt turhaa, hankalasti hyödynnettävää tilaa. Laakaovi vie nuorimman pojan huoneeseen, ovi menee vaihtoon heti kun siihen löytyy sopiva vanha peiliovi.

 Kaapin ovi jätettiin toistaiseksi maalaamatta. Kaapin vieressä on lokerikko jonka olen saanut ystävältä, putsasin lokerikon ajatuksella että se tulisi kaappiin. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä ettei kaapissa ole sille tilaa. Saranoihin en ole täysin tyytyväinen mutta ne ovat nyt koronan takia nuo, en halua lähteä liikkeisiin selailemaan valikoimaa ja netistä en halua tilata näkemättä tuotetta. Oveen ei tullut kahvaa vaan perinteiseen tyyliin haka.

 Suuret ja vanhat keritsimet pääsi esille kaapin viereen. Kaapin paikalla oli ennen seinää vasten nojalla kahdet keritsimet mutta uudemmat, tehdastekoiset vien musoon, nämä suuret, käsin tehdyt saavat olla esillä sisällä talossa.

 Sisätilat on kuvattu ennen oven kiinnittämistä. Alhaalla pärekorissa ei ole vessapaperia vaan talouspaperia, ostan sitä kerralla aina isomman erän sillä vaikka käytän paljon kestäviä siivousliinoja niin meillä menee myös talouspaperia. Kaapin hyllyt on nuorimman pojan tekemät, hyllyt on maalattu lattiamaalilla jotta ne on helppo pyyhkiä puhtaaksi.

Sain vihdoin hyvän paikan tarjottimille jotka ennen lojuivat pakastimen takana lattialla. Tarjottimia pitää paikoillaan pieni puulista. Myös tuo neliosainen puulokerikko on saatu samaiselta ystävältä. Lokerikkoon tuli hankaussienet ja keittiörätit, vierellä on keittiöpyyhkeet vanhan vaakan päällä. Kaapin yläosan hirsiseinälle on vielä pieniä suunnitelmia, kokeilen sopisiko isännänhuoneessa majaileva lääkekaappi siihen.

Tuvan pikaremontti on nyt valmis.

Museotavaraa

Olen aina kuvitellut, että vyyhdinpuut kiinnitetään poikkeuksetta tuvan pitkään penkkiin kiinni ja langan saaminen vyyhdille tapahtuu siinä. Käynti kyläilemässä opetti jotain uutta.

 Vyyhdinpuille on ollut ihan oma telineensä jota on saanut pyöritettyä polkemalla samalla tavoin kuten rukkia. Ja nyt minulla on museoon sellainen häkkyrä. Muuten toimiva ja ehjä, mutta polkimen ja vyyhdinpuuta pyörittävän metallikiekuran välistä puuttuu keppi. Se lienee helppo tehdä kun ottaa rukin kepistä mallia.

Sain häkkyrän mukana vielä yhden vyyhdinpuun, se sujahti paikoilleen hyvin ja pyörii tuossa aika vinhaa vauhtia kuten alapuolella oleva video näyttää.

Museoni on 99% täynnä tavaraa tästä talosta mutta joitain esineitä on muualtakin kuten nyt vyyhdinpuiden teline. Myös rukin olen saanut lahjoituksena sekä aivan ihanan pienen lapsen merimiespuvun. Harkitsen tekisinkö lahoitetuille esineille yhdestä tyhjästä huoneesta ihan oman tilan. Tai tekisikö siitä käsityöesineiden huoneen, kohtahan näitä on yhden museohuoneen verran.