Näytetään tekstit, joissa on tunniste mustaselja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mustaselja. Näytä kaikki tekstit

maanantai 24. elokuuta 2020

Mustilan taimipäivän satoa

Tänä kesänä ei ole pahemmin järjestetty puutarhatapahtumia. Niinpä otin ilolla vastaan tiedon Mustilan taimipäivän toteutumisesta. Yritin olla paikalla heti aamusta sillä osa taimista ehtii loppua jo ennen kun tapahtuma alkaa. Lohduttautua voi sillä ettei tiennytkään niiden taimien olemassaolosta. Päässä oli pientä listaa niistä kasveista jotka on ehdottomasti hankittava jos niitä suinkin löytyy. Osa budjetista oli varattu heräteostoksiin. 

Ensimmäinen kuorma kotipihassa valmiina istutukseen. Kyydissä keijunkukka 'Paprika', jouluruusun siementaimia,  punahattu jonka nimeä en muista, ojakellukka 'Mai Tai', helovuokko, väinönputki, varjosiippa, heidinkukka, tarhasyysvuokko 'Wild Swan' ja tummalehtinen harsojaloangervo 'Chokolate Shogun'.
Harsojaloangervo pääsi uuteen penkkiin uuden kasvihuoneen edustalle. Taustalla on jättikarhunputki ja oikeassa yläkulmassa on kasvamassa jättiraparperi. Mustan suojan sisällä on koristeomenapuu 'Hopa'. Paikan pitäisi olla riittävän kostea. Taimipurkki on tuossa kunnes muistan merkitä taimen nimilapulla. Mustilassa olikin myynnissä niitä hyviä valkoisia lappuja joihin voi kirjoittaa lyijykynällä. Ostin samantien kaksi nippua ettei heti lopu kesken. Yhdessä nipussa kun on vain 100 kappaletta nimilappuja.
Toinen kuorma sisälsi mielenkiintoisia kasveja. Tulevaan kasvihuoneeseen siemenetön viinirypäle 'Mars' oli niin mahtava löytö, että se oli ostettava heti. Juuri sen olin suunnitellut hankkivani ja ehdin jos ajatella etten saa juuri tätä lajiketta Suomesta. Toinen korkea kasvi on Mustilan arboretumin myynnistä. Se on liuskavisakoivu 'Kaarlo' joka on luultavammin jalostettu visakoivusta ja liuskalehtisestä koivusta. Hieno lisä arboretumin puihin. Maksaruoho on minulle uusi lajike 'Firecracker'.
Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' oli ihana, juuri niitä heräteostoksia jolle pitää olla tilaa.
Tämä on aarre josta en ole ennen kuullut. Täysikuuvaahtera Acer shirasawanum. Sekin Mustilan arboretumin taimista. Ylöspäin viuhkamaisesti kohenevin, kerroksellisten oksin kasvava pensasmainen puu. Punaiset kukat ja näyttävä syysväritys. Meillä ei japaninvaahtera menesty mutta tästä yritän sille korviketta. Suojasin pienen taimen heti kuvien ottamisen jälkeen verkolla, tätä ei jänikset saa syödä.
Pieni vaahtera on etualalla uudessa alppiruusumetsikössä. Taustalla kivien takana kolme alppiruusua jotka istutin viime vuonna.
Safiirihortensia jonka nimilappua en tajunnut kuvata. Alkoi kai olla turnausväsymystä, tämä olikin viimeinen taimi jonka ostin. Ja onneksi sain, taisi jäädä kaksi minun jälkeeni. Tämäkin kasvaa alppiruusumetsikössä jossa on toivottavasti riittävän suojaista. Taustalla on mustaselja ja kalliokieloja. Pieni vihreä pläntti safiirihortensian vasemmalla puolella on alppikello joka on myös taimipäivältä hankittu.

Alppiruusuja ostin kaksi. Pitkään mietin isojen vai pienien taimien välillä. Lopulta päädyin pieniin, alan harrastajilta hankittuihin. Tämä on 'Lumotar' jonka kukat avautuvat vaaleanpunaisina mutta ovat avonaisina puhtaan valkoiset. Toinen, vieläkin pienempi taimi on siementaimi jonka väri on yllätys mutta ehkä punainen.

Näiden kaikkien lisäksi ostin katsuran. Se minulla jo oli mutta kuoli keväällä. Ensin luulin talvea syylliseksi mutta kuolema olikin omaa huolimattomuuttani. Nimilappu oli kiinni katsurassa metallilangalla ja tuo metallilanka oli hirttänyt taimeni. Olin unohtanut langan taimeen kiinni.

Retken parhainta antia heti kasvien jälkeen oli tapaamiset Vaalean vihreää-blogin kirjoittajan, Saaripalstan Sailan ja Rikkaruohoelämää-blogin Betweenin kanssa. Kiitos antoisista juttuhetkistä taimiostosten lomassa.

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Alppiruusumetsikön vaiheita

Alppiruusumetsikkö etenee ryömintävauhtia. Pääosin maahan pesänsä tehneen pörriäisen takia joka estää kaivamisen kyseisessä kohdassa.  Säkkien siirtoa toiseen kohtaan se ei estänyt, eikä pihlajien leikkuuta tai ruohon irti nyhtämistä.
 Kaivoin esiin kalliota joka on osin vain hyvin ohuen maan peitteen alla. Takana näkyvä koivu on kaatolistalla, sen ja oikean puoleisen männyn välistä tulee yksi kulkureitti alppiruusumetsikköön. Pihlajat ja koivu peittävät ison siirtolohkareen jota haluaisin paremmin näkyviin. Raivausta siis riittää mutta se tapahtuu vasta kun koivu on kaadettu.
 Kun käännyn ympäri ensimmäisen kuvan kohdasta niin näkymä on tämä. Oikealla kasvaa ensimmäiset kolme alppiruusua. Maassa nököttävä kasa on kuivaa ruohoa jota nyhdin irti kohdista joissa oli ollut muovit peitteenä.
 Männyn alle on istutettu pieni köynnöshortensia. Katteeksi lapsenlapset keräsivät kuusenkäpyjä ja minä kannoin kivet rajaamaan käpyjä, vielä yksi kivi puuttuu kun en muistanut missä on juuri tuohon sopiva kivi. Vannon nähneeni sellaisen jossain päin puutarhaa.
 Rajauskivien ja muovien vierestä tulee kulkureitti arboretumin ja alppiruumetsikön välille. Muovit ovat nyt kaikki uusissa paikoissa hävittämässä heinikkoa.
 Kalliokielot ovat nekin männyn kupeessa. Keskelle istutin mustaseljan vaikka en ole varma onko tämä sille liian varjoinen paikka. Tässä vaan olisi kosteusolosuhteet juuri ne oikeat. Seljan taakse on laitettava vielä yksi tai kaksi muovia peittämään heinikkoa.
Tämä arboretumilta metsikköön päin. Vasemmalla on alue jota aloin muokata lapiolla vaan muokkaaminen jäi lyhyeen. Joku pistävä kimalainen tai ampiainen syöksyi ulos maakolostaan ja samalla hetkellä tuli minullekin vipinää kinttuihin. Niinpä annan kaivuiden olla kunnes syksy on saapunut ja pesintä on ohi. Kuvan keskellä oleva iso kivi tai kallio on kaivettu esiin mutta jätin sen päällä kasvavat puiden juuret paikoilleen, polku kulkee kiven päällä mutta juuret eivät sitä haittaa.

Seuraavaksi pitäisi ehkä merkitä kivet jotka haluan siirrettäväksi metsikön pengerryksiä varten. Kivet on helpointa siirtää traktorilla alueen yläosaan josta saan vieriteltyä niitä alamäkeen oikeille paikoilleen. Puuhaa riittää mutta miten mukavaa puuhaa kun saa taas tehdä uutta aluetta.