Onnen puutarha

 Jotain olennaista onnen kannalta on puutarhastani puuttunut. Hankintalistalla se on ollut pitkään, mutta aina joku muu kasvi on kiilannut edelle. Nyt se löytyi toisen harrastajan puutarhasta, siementaimena. Kävin tänään töiden jälkeen hakemassa pensaan ja nyt olen onnellinen.

Siinä se on, oma pieni onnenpensas. Tarkempaa lajiketietoa ei ole. Putsasin pensaan juurille jotta näin ettei tule epätoivottuja vieraita mukana. Sen jälkeen pensas pääsi heti omalle paikalleen hortensiapuutarhaan. Yksi kukkakin siinä on, ensi keväänä toivottavasti monta enemmän.

Eikä siinä kaikki. Onneni olikin triplaonni. Kun purin pensaan juuripaakun, siellä olikin kolme taimea samassa. Kaksi taimea laitoin purkkeihin, niillekin löytyy varmasti paikka mutta ei ihan vielä. Syksyyn asti saavat kasvaa ruukuissaan.

Onnen havinaa on ollut rusokirsikan lähettyvillä. Se kukkii ensimmäistä kertaa yli kymmenellä kukalla. Puu on suorastaan täynnä kukkaa. Kuva on otettu salin ikkunasta, se on yksi syy miksi puu on istutettu talon eteen. Voin ihailla kukintaa myös ikkunasta talon sisältä.

Kasvimaalla ei tämä kylmyys kauheasti onnea aiheuta. Sen sijaan onni oli siinä, että satuin kysymään pojalta onko heillä ylimääräisiä lavakauluksia ja olihan niitä. Jo samana iltana sain ne kotiin toimitettuna. Lavakaulukset tulivat alalohkon toiseen laitaan. Tällä kertaa jätin välin lavojen välille. Lavat ovat tiilien päällä jotta eivät heti ensimmäisenä kesänä uppoa savimaahan. Lakana alla pitää rikat kurissa sillä lavoihin ei tule istutuksia tänä kesänä. En raaski ostaa multaa niihin, joten saavat sitten aikoinaan mullan kompostien sisällöistä.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' aloittelee kukintaansa. Se on talvehtinut jo kaksi talvea erittäin hyvin, ei mitään vaurioita, ei edes yhtä paleltunutta oksan kärkeä. Talveksi laitan verkon ja verkon ympärillä on ollut pala kangasta, lähinnä suojaamassa kevätauringolta, ehkä sekin on auttanut.

Tässä sama pensas kuvattuna vuosi sitten. Se on kasvanut yhdessä vuodessa valtavan paljon. Nyt sitä voi kutsua jo pensaaksi. Otan lisää kuvia kunhan se kukkii kunnolla.

Olen onnellinen kaikista puutarhani hyasinteista. Lajike 'Gipsy Queen' on erityisen mieluinen värinsä takia. Roosaa, persikkaa ja puuteria, sitä kaikkea sen väritys on. Tätä on laitettava lisää jos jostain löydän syksyn sipuliostoksilla.

Viikonloppu häämöttää. Paljon menoja, mutta jos edes hetkeksi pääsisi puutarhaan.

Maisemointia

 Tänään piti laittaa pensastomaatit kasvihuoneeseen, mutta en ehtinyt. Se on urakka jota ei tehdä tunnissa eikä kahdessa joten jätin työn suosiolla huomiseksi. Tämän päivän suurin työ oli tehdä valmiiksi hortensiapuutarhan yhdistäminen vanhaan istutusalueeseen. Muuten alueen epäsiisteydellä ei olisi ollut mitään väliä, mutta juhlia varten haluan paikan siistiksi vaikka kasvit tulevat vasta ensi vuonna.

Alueelle oli jo aiemmin tyhjennetty kompostit ja tuotu kivetyksen alta poistettua multamaata. Tänään levitin sanomalehdet päälle ja peitin ne vielä vanhoilla pussilakanoilla. Pitkät puunrungot ovat rajaamassa polkua multa-alueesta.

Ja sitten vielä alueen maisemointi. Multaa on vain parin sentin kerros, sen verran, että kankaat peittyvät. Kasvit tuohon tulevat vasta ensi vuonna kunhan kaikki alla olevat rikat ja nurmikko ovat kuolleet.

Huomenna, äitienpäivänä syödään ulkona rusokirsikan alla. Voimme samalla viettää hanamia. Oli nappivalinta istuttaa puu talon eteen, puutarhakaluston ylle.

Perjantaina istutin töiden jälkeen runkotomaatit vanhaan kasvihuoneeseen. Kaikkiaan tuli 14 kappaletta taimia. Homma kävi nopeasti sillä oli muokannut mullan jo aiemmin eikä tässä huoneessa puljata ruukkujen kanssa. En muista olenko koskaan istuttanut näin matalia tomaatteja kasvihuoneeseen, kerrankin olivat venymättä liikaa sisätiloissa. Tuosta on hyvä lähteä venymään kohti kasvihuoneen kattoa. Harso suojaa auringolta sillä en ulkoiluta taimia ennen kasvihuoneeseen laittoa.

Aurinko paistoi lähes koko päivän pilvettömältä taivaalta. kasvihuoneen vierustan viime syksynä istutetut Darwin-tulppaanit tulivat nopeasti kukkaan ja tuntuu, että kukinta on ohi hetkessä. 

Kasvihuoneen seudun vanhin alue kukkii upeasti. Valkoiset helmililjat, keltaiset etelänkevätesikot ja pinkit esikot ovat kaunis yhdistelmä.

Tästä olen erityisen iloinen, valkovuokot ovat löytäneet ihan itsestään kannonkolosta uuden kasvupaikan.

Ärtsympääkin väriä löytyy vuokoista. Punainen tarhakylmänkukka teki muutaman kukan. Liila kukki vain parilla kukalla enkä ehtinyt ottaa siitä edes kuvaa. Vanha valkoinen ei kuki vielä, uudempi teki kaksi pientä kukkaa.

Nyt siirryn netin pariin, tarvitsen kurkuille pari uutta ruukkua, pitää tehdä vähän hintavertailua ennen ostopäätöstä.

Toukokuu

 Toukokuu taitaa nykyisin olla mielestäni kaunein kuukausi. Se on hetki ennen kesän humahdusta kun kaikki on vielä uutta ja raikasta. Saaripalstan Saila lanseerasi kuusi kuvaa toukokuusta haasteen. Tartuinpa siihen juuri nyt, vuoden pimeimmän ajanjakson aikana.

Vaikka positiivisesti pitää ajatella. Ensi kuu on jo tammikuu ja siitä on vain muutama kuukausi toukokuuhun.

Ei ole toukokuuta ilman sinivuokkoja. Saisivat vaan levitä nopeammin. Uuteen hortensiapuutarhaan jaoin ja siirsin paljon sinivuokkoja muualta puutarhasta. Kuvan sinivuokot kasvavat arboretumin suuren tammen alla.

Unkarin sinivuokko on kotiutunut kivasti, kasvusto kasvaa vähän joka vuosi. Suunnitelmissa on uskaltaa jakaa kasvustoa hiukan ja kokeilla viihtyisikö tämä aarre muuallakin.

Yksi kevään suurimmista ihmeistä oli rusokirsikan ensimmäinen kukinta. Liki kymmenen vuotta olen puuta kasvattanut, pienestä piiskataimesta asti. Puutarha jos mikä opettaa sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä.

Uuden kasvihuoneen edusta on keväisin juuri sellainen kun kuvittelin sen olevan. Pinkkiä ja keltaista esikkoa. Punaisia pionien alkuja ja pinkkejä kiurunkannuksia. Valkoiset helmilijatkin siellä ovat mutta kuvassa vasta aloittelevat kukintaansa.

Ja vielä kerran vuokkoja. Tavallista valkovuokkoa en saa kasvamaan sitten millään, mutta tämä sininen valkovuokko eli hämyvuokko  lajikkeeltaan 'Dee day' lähti heti leviämään. Siinä oli ostettaessa vain pari vartta. Takana näkyvä pinkki esikko on sekin ihmetyttänyt kasvuvoimallaan. Se ei tunnut välittävän missä kasvaa, pukkaa vaan uutta alkua viereensä minkä kerkeää. Se onkin yksi puutarhani luottokasveja.

Viimeinen kuva menee alppiruusumetsikön herkälle prinsessalle. Kuvassa on alppiruusu 'Tiuku'. Se on istuttamisestaan saakka kukkinut uskollisesti joka kevät. 

Oi toukokuu, tule ja pian.

Yllätyksiä

 Kävin viikonloppuna risteilyllä, kohteena oli Tukholma. Edellisestä kerrasta onkin aikaa yli 10 vuotta. Hauskaa oli ja hyvää seuraa. Tukholmassa valitsin lauantain ohjelmaksi kiertoajelun ja valinta meni nappiinsa. Näin monta paikkaa joita en ole ennen nähnyt, pääsin käymään Drottningholmin linnan puistossa ja sain kuulla paljon uusia asioita Tukholmasta ja ruotsalaisuudesta. Yllätyin positiivisesti.

Tuliaiset olivat pienet. Kuninkaallisia kolakarkkeja kauniissa rasiassa ihan vain rasian takia. Pieni huovutettu balleriina Kuninkaallisen teatterin myymälästä lasikuistin jouluasetelmaan ja muutama tammenterho Drottningholmin puutarhasta. Tammenterhot kätkin yhden kasvulaatikon reunaan itämään. Jos hyvin käy niin Arvilassa voi kasvaa parin vuoden päästä kuninkaallisia tammia Tukholmasta.

Olen koko syksyn katsellut ettei rusokirsikkaan tule tänä vuonna kunnon punaa. No tulihan se, piti vain lähteä reissuun. Miten mukava yllätys kun palasin tänään kotiin.

Kotona nopea syönti ja heti puutarhaan koska sää oli mahtava, aurinkoinen ja lämmin. Tuulen takia en päässyt haravoimaan, mutta kaikkea muuta pystyi tekemään. Äitienpäiväruusut kukkivat lokakuussakin. Tekevät vieläkin uusia nuppuja.

Barnhavenin siemenkylvöistä paljastui näin ihana vaaleanpunainen esikko. Väri on luonnossa haaleampi kuin kuvassa. Soisin tämän yksilön olevan talvenkestävä, väri on herkullinen tällaiselle vaaleanpunaisten kukkien ystävälle.

Oli sekin yllätys puutarhassa, että tähtiputket ovat aloittaneet uuden kukinnan. Kesällä kärsivät kuivuudesta eivätkä kukkineet kovin hyvin. Syksyn pienet sateet ovat tehneet näille hyvää.

Puutarhapäivän tavoitteena oli saada valkosipulit maahan. Tavoite saavutettu, kynnet ovat mullassa. Jo aiemmin lannoitin mullan kun tyhjensin sen sekaan kompostoria ja laitoin vielä kanankakkaa lisäpotkuksi. Jätin lavakauluksesta yhden reunan vapaaksi. Lähden parin viikon päästä matkalle Riikaan ja jos löydän sieltä talvivalkosipulia niin tuon pari kappaletta ja kokeilen menestyykö täällä. Jos ei löydy niin täytän reunan omilla valkosipuleilla.

Joku kissoista oli käyttänyt laatikkoa vessanaan. Vielä pitää laittaa verkko laatikon päälle ettei samaa tapahdu kun valkosipulit ovat istutettu. Se onkin viimeinen verkko mikä puutarhassa tarvitsee virittää paikoilleen, urakka on saatu tänään päätökseen tämän vuoden osalta.

Pötkylöitä ja nuppuja

 Pari päivää pois kotoa ja voi miten kiire oli puutarhaan heti kotiinpaluun jälkeen. Kerrankin viileästä säästä oli hyötyä eikä kasvun etenemistä ollut tapahtunut liikaa.

Vähän epätarkka kuva mutta eikös tuossa ole ihan selvät rusokirsikan nuput. Olen niin iloinen sillä puu on kukkimassa ensimmäistä kertaa. Löysin nuppuja ainakin viidestä puun eri kohdasta. Nyt ei voi olla pois kotoa ettei vaan mene rusokirsikan kukinta ohi.

Monsteriesikko joka on kuvattava joka kevät. Siementaimia tämä ei ole tehnyt mutta oikealla puolella kyljessä näyttäisi olevan juurivesa. Tai voiko niin sanoa esikosta?

Liila palloesikko on lisääntynyt mukavasti. Ja niin tykkään sen liilasta väristä yhdessä käenrieskan keltaisen kanssa. Nämäkin on kuvattava joka kevät. Aiemmin postattu itsestään tullut liila esikko osoittautuikin pinkiksi palloesikoksi ja olenhan minä ne istuttanut. Niin vain oli vuodessa asia unohtunut.

Kasvihuoneen edustan istutusalue on kärsinyt talvesta. Jotain sieltä on hävinnyt kuten esikoita ja keijunkukkia. Ja yksi jouluruusukin on menetetty. Uusi istutusalue tuolla taaempana on saanut täytettä sitä mukaa kun lehtikomposti on sulanut. Keskellä 'Beth Evans' kiurunkannusta törröttää yksi kuivunut oksa. Siinä kasvoi viime vuonna punahattu. Jätin sen kuivuneen varren merkiksi jotta voin seurata nouseeko punahattu uudestaan.

Sitten ne pötkylät. Tein äitienpäivänä Leca-sorasta ja vanhoista sukkahousuista salaojituksen jokaiseen tomaattien ja kurkkujen ruukkuun. Ei sekoitu multa Leca-soraan ja multaa menee vähemmän. Auttaa myös kastelussa kun ämpärin pohjalle voi ikäänkuin ladata vettä. Tomaatin juuret meenvät aavistuksen sukkahousujen läpi mutta ne on helppo repiä siitä irti ja pötkylän voi käyttää niin kauan uudestaan kuin on ehjä.

Ja helpottaa tomaattien ruukutusta kun yksi työvaihe on jo tehty. Tällä viikolla aion viedä ainakin osan pensastomaateista uuteen kasvihuoneeseen. Vanha kasvihuone pitää ensin pestä ja sitten vasta vien taimet sinne. Harmillisesti vain on ennustettu sadetta vähän jokaiselle päivälle. Jospa sateessa olisi edes kasvihuoneen pesun mentävä tauko.