Makuuhuoneen remontti on valmis

Vihdoinkin pääsimme muuttamaan takaisin makuuhuoneeseen. Vajaa kaksi kuukautta teimme remonttia. Tahti olisi voinut olla nopeampikin, mutta mitäpä sitä kiirehtimään kun ei ollut pakko. Vaikka täytyy sanoa, että pensseli oli tällä kertaa kädessä monesti terapiapensseli. Kun maalasi neliöittäin katto- ja seinäpinta-alaa, unohtuivat murheet ja murehtimiset. Sinisen salin seinät ovat imeneet itseensä niin paljon kipua ja kyyneleitä kuin myös iloa toipumisesta ja parantumisesta.

Vanhempien valtakunta on nyt sininen sali, onhan se oikeasti toinen talon saleista.

Ikkunoista puuttuvat vielä verhot, niillä ei ole kiire kun on pärjätty jo 19 vuotta ilman. Verhot siis tulevat kunhan löydän ne käytettyinä. Uudet rullaverhot ostimme ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä. Sieltä löytyi tummansiniset pimennysverhot, juuri täydellisen väriset. Valkoiset olisivat erottuneet liikaa sinisistä seinistä.

Kattokruunu on uusi, tai uusi vanha. Meille uusi, mutta käytettynä kesällä kirpparilta ostettu. Puuttuvat kristallit löytyivät taas mahtavalla palvelulla vanhan tavaran kaupasta. Kattorosetin maalasin katon väriseksi ja koristelin kuparinvärisellä maalilla. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Rosetti on sekin hankittu käytettynä, se ei ole kipsiä vaan uretaania. Pieni myönnytys nykyajalle.

Vanhoja kalusteita palasi omille paikoilleen. Kampauspöytäni tuolin kangas vaihtuu talven aikana siniseen. Kangas on jo hankittu, mutta teen työn sitten kun olen saanut entisöintikurssilla miehen vaatekaapin ovet valmiiksi. Vaatekaappini päälle kaivoin omista kätköistä pärekoreja, enää sinne ei laiteta epämääräisiä pahvilaatikoita.

Lattia on suopakuurattu kolmeen kertaan. Ehkä olisi voinut enemmänkin mutta en enää jaksanut. Sänkyä meillä pedataan harvoin, päiväpeitot säilyvät yhdessä pärekorissa silloin kun niitä ei tarvita. Miehen vaatekaappi tulee tuolle tyhjälle seinänpätkälle, siihen missä se on aina ollut. Seinän sävyt ovat itse sekoitettuja, ensin olin kauhuissani näin sinisestä huoneesta, vaan kun väreihin tottui, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Täydellinen huone ainakin omasta mielestäni. Maton saatan vaihtaa. Kunhan ehdin, testaan tähän salin punaista DDR:n villamattoa. Jos se käy tuota vaaleaa villamattoa paremmin, saa vaalea siirtyä saliin. Tuolit ovat löytö kirpparilta monta vuotta sitten. Ne ovat 1970-luvulta vaikka niiden muotokieli on hyvin paljon uusrenessanssia. Huone on kalustukseltaan iloinen sekoitus mutta kaikki ovat tummaksi petsattua puuta. Laitan myöhemmin ennen ja jälkeen kuvia, pitää ensin saada hallintaan kuvakaaos joka odottaa siirtoa puhelimelta tietokoneelle.

Oivan syntymäpäivä

 Oiva täytti 7.9.2024 tasan yhden vuoden. Oiva on reipas nuori kissanalku. Tänään toi ensimmäisen oman myyrän näytille. Suuremman myyräsaaliin tuo edelleen Jalo joka jalomielisesti jakaa aina saaliinsa Oivan kanssa. Yksivuotias on kasvanut kesän aikana hurjasti, hipoo Jalon kokoa eikä Jalo ole mikään pieni kissa.

Näin lähekkäin voi olla silloin kun kerjätään herkkuraksuja.

Isännänhuoneen matto oli sisällä kuivumassa pesun jälkeen. Mattoon tuli juuri kissan mentävä mutka ja Oiva hoksasi sen heti. 

Sohvakokoset ovat parhaita. Siinä ihmiset, siis palvelijat tulevat sopivasti lepertelemään ja silittelemään masusta.

Oiva on äänekäs kissa. Ääni on kova ja voimakas etenkin silloin kun Oivalla on nälkä. Juttelee se muutenkin meille, joskus ihan muuten vaan.

Tasapainoilua puhtaan pyykin päällä. Vähän kun sadusta prinsessa ja herne, tässä tapauksessa vain on kyseessä prinssi ja herne. Oiva vietti syntymäpäivänsä pihalla juosten. Sai ylimääräisen annoksen jogurttia ja tavallista enemmän herkkutikkuja. Oli oikein hyvä syntymäpäivä vielä kun Jalo toi Oivalle peräti kaksi myyrää.

Paluu puutarhaan

 Joskus elämässä on hetkiä ja tilanteita joihin edes puutarha ei tuo lohtua tai tukea. Kun kyse on taistelusta eikä stressistä, kääntyy puutarhan lieventävä vaikutus ahdistukseksi. Silloin on parempi pysyä poissa ja antaa puutarhan odottaa. 

Pikkuhiljaa olen palannut puutarhan pariin. Uuden kasvihuoneen sato taitaa olla menetetty, mutta mitäpä muutamasta tomaatista kun kyseessä on ollut tilanne jossa läheisen traumaattinen menettäminen on ollut hyvin lähellä. On ollut muut ajatukset mielessä kuin kasvihuoneen kastelu tai rikkaruohojen kitkeminen. 

Eilen tein vähän sadonkorjuuta. Pelastin loput tomaatit uudesta huoneesta, vanhassa kasvihuoneessa on tulossa lisää satoa. Luumusato on tänä vuonna kohtalainen, kuvan luumut keitin illalla hilloksi. Talvella harmittaa jos ei ole luumuhilloa.

Remontti on edennyt maalausvaiheeseen. Listat ovat kahteen kertaan maalattuja, ei puutu kuin kiinnitys paikoilleen. Sen jälkeen vähän sähkötöitä sekä lattian kiinnitys ja suopakuuraus ja voimme muuttaa takaisin makuuhuoneeseen. Huoneesta tulee kovin sininen, sen uusi nimi taitaakin olla sininen sali vanhempien valtakunnan sijaan, onhan huone entinen sali.

Lauantaina pakotin itseni lähtemään Mustilan taimipäivään. Olisi saattanut harmittaa jos en olisi mennyt. Ja olin sopinut Minnan kanssa, että toimitan hänelle yhden iiriksen taimen. Muutamia kivoja löytöjä tuli tehtyä. Yksi niistä on kuvan rusokellopensas. Toivottavasti suostuu viihtymään meillä. Ajattelin kokeilla sitä hortensiapuutarhaan, ehkä sieltä löytyy vielä jokin vapaa nurkka. Seuraavaksi pitäisi löytää into ja aika laittaa taimet maahan. Sääennuste onneksi antaa armoa, hyvää säätä on ennustettu pitkälle syksyyn.

Tästä jatketaan, ehkä jo huomenna tartun työkaluihin, siivoan perennoja pois ja kitken muutaman rikkatuohon. Otan kuvia puutarhasta ja päivitän blogia lisää. Ainakin luen kaikki postaukset mitkä muiden blogeista ovat jääneet väliin.

Hortensiapuutarha

 Hortensiapuutarhan perustamisesta on aika tasan kaksi vuotta. Se raivattiin joutomaasta yläpihan perennamaan jatkoksi. Paikalle tuotiin muutama suuri ja laho puunrunko ja alue jäi hetkeksi odottamaan kasveja. Sanon hetkeksi, sillä taisin olla kovin malttamaton ja istutin ensimmäiset kasvit jo samana syksynä. No sen seurauksena kitken vieläkin sitkeää vuohenputken esiintymää pois.

Parissa vuodessa alue on täyttynyt kasveista kuten alla olevista kuvista huomaa.

Kun tarkkaan katsoo, näkyy siellä muutama hortensiankin. Kovin ovat vielä pieniä, mutta sinnikkäimmät ovat kukassa.

Kirjovaahtera on ottanut huiman kasvuspurtin tänä kesänä. Viime kesänä se keskittyi juurtumiseen eikä uutta vuosikasvua tullut, nyt uutta kasvua on senkin edestä kuten pitkistä oksista voi päätellä. Vaahterasta on tarkoitus kasvattaa kunnon varjo koko hortensiapuutarhan ylle. Vaahteran alla näkyy uusimpia hankintoja samaan, kirjavaan teemaan. Siinä on idänvarjosara, toivottavasti viihtyy vaikka paikka on kovin aurinkoinen.

Edellisen kuvan koivunrungolla kiemurtelee kärhö. Eikä mikä tahansa kärhö vaan suloinen, pienikukkainen viinikärhö clematis viticella-ryhmän 'Rubra'. Hortensiapuutarhan köynnökset ovat kaikki pienikukkaisia, jopa mitättömiä, sillä täällä ei saa loistaa mikään yksittäienen kasvi. Enemmän on sellaista metsäpuutarhan henkeä.

Samaan henkeen sopivat brunnerat eli rotkolemmikit. ne ovat viihtyneet tässä yllättävän hyvin, paikka on sopivan kostea, mutta ei kuitenkaan märkä talvella. Kunnon kohopenkki kannatti malttaa tehdä.

Keskustaa halkovan polun toisella puolella alue yhdistyy vanhaan alueeseen. Reunaan istutin tyttären puutarhasta muuttaneet vihreävalkoiset kuunliljat. Tämä alue on ollut eniten muutoksessa tänä kesänä. Sieltä on lähdössä vielä yksi pioni, niille kun paikka alkoi olla turhankin varjoisa. Tilalle on tullut mm. kuunlilja, sinikämmen, valkotäpläimikkää ja pari pensasta.

Löytyipä sieltä kauan odotettu yllätyskin. Kuvassa on vain yksi, mutta kaikkiaan löysin niitä kolme kappaletta. Kyseessä on tietysti näsiän taimi. Olen parina vuonna onnistunut olemaan nopea ja saanut kylvettyä ja piilotettua maahan näsiän marjoja. Yleensä linnut putsaavat pensaat yhdessä yössä ja niin kävi tänäkin vuonna. Kymmeniä, ellei yli sata marjaa oli ja ne kaikki oli syöty yhdessä yössä. Annan siementaimia kasvaa ensi kesään ja sitten katson niille uudet kasvupaikat.

Näkymää polun reunasta arboretumiin päin. Kovin paljoa tuonne ei enää kasveja mahdu, jotain pientä ehkä jos löytyy jotain oikein mukavaa. Pari aukkokohtaa on, tai siirrettävää kasvia jonka tilalle voi harkita uutta. On siellä pari eksynyttä pioniunikkoa jotka pitäisi kitkeä pois, ne eivät kuulu tälle alueelle vaikka viihtyvätkin tässä erinomaisen hyvin. Alueen takaosasta en tajunnut ottaa kuvia, siellä on hortensioiden keskittymä. Ne vain eivät kuki vielä, osa on nupuilla ja osa jättää kukinnan kokonaan väliin.

Kaksi toteutunutta unelmaa

Olen saanut tänä kesänä vierailla useassa erilaisessa puutarhassa. Olen nähnyt ja kokenut niissä paljon. Jokainen on ollut upea omalla tavallaan. Vierailusta kahteen niistä olen haaveillut jo pitkään. 

Ensimmäinen vierailuhaaveen kohde oli Kyllin kaunis-puutarha jonne pääsin Lahden puutarhaseuran retkellä. Saimme paikan päällä yksityisen opastuksen. Kyllä on sanottava, että jos puutarha on kuvissa upea, on se sitä luonnossakin. 

Ensikurkistus puutarhaan muuriin muuratun vanhan kärrynpyörän läpi.

Ihana ja suuri valkoinen luppio ja se pysyi pystyssä ilman tukea.

Suurin koskaan näkemäni alppikärhö, kerrassaan upea vaikka ei ollut juuri nyt kukassa.

Kesäkukatkin olivat jotain mahtavaa tässä puutarhassa. 

Jos puutarhassa näkyi rakkaus puutarhan ja sen hoitamiseen, niin kyllä se näkyi seuraavassakin kohteessa jossa kävin eilen sunnuntaina.

Hattulassa sijaitsevan Mikkolan puutarhan vieraat saivat tervetulotoivotuksen Mäyräperheeltä. Olen näitä patsaita ihastellut kuvissa. Miten hyvin sopivat paikoilleen, kuin aidot eläimet.

Syysvuokko joka kuulemma leviää ihan liikaa. Mukaan taisi lähteä yksi sen taimi. Todellakin suon vastaavan leviämisen minun puutarhassani.

Himalajanjalkalehti piti ihan omaa hedelmätarhaansa. Näky jota en ole nähnyt kuin kuvissa. Näki selvästi kasvien viihtymisen vaikka heilläkin on kuulemma ollut erittäin kuiva kesä.

Tämä on osa rinnepuutarhaa johon ihastuin. Meille ei vastaavaa saa, mutta ainahan sitä saa haaveilla. Tuo pieni vihreä havukasvi vei sydämeni ja tietysti unohdin kysyä mikä se on.

Tänään alkoivat työt pitkän kesäloman jälkeen. Toivoin sateettomia iltoja jotta voin viettää ne puutarhassa, omia unelmia toteuttaen ja luoden. Muutama uusi kasvi odottaa istuttamista ja rikkaruoho kitkijäänsä.

#suuntanaomavaraisuus, elokuu 2024, aidat ja rajaukset

 Täällä maaseudulla näkee hyvin harvoin rakennettuja aitoja. Tontit ja piha-alueet ovat laajoja eikä niiden rajaamiselle ole välttämättä tarvetta. Jos aitoja on, niillä rajoitetaan näkyvyyttä tai eläimiä. Meillä ei ole rakennettuja aitoja, istutettuja sen sijaan on. Tai voiko risuaidan lukea rakennetuksi aidaksi, se kun on rakennettu eikä kasvatettu.

Risuaidasta ei ollut tuoretta kuvaa. Se näkyy kuvassa kompostien takana. Aidan tarkoitus on luoda hyvä pienilmasto luumulehtoon. Risuaita jää näin kesäisin sen edessä kasvavan kasvillisuuden peittoon, jos sen haluaisi kuvaan, pitäisi mennä naapurin pellolle.

Varsinaisia istutettuja aitoja meillä ei ole, on vain aidanteita kuten tämä tervaleppäaidanne arboretumin ja pellon välissä. Uuden kasvihuoneen taaksi on istutettu toinen aidanne. Siinä kasvaa tasaisessa rivissä kuusia ja terveleppiä. Lisäksi on tammia, vaahteroita, mäntyjä, koivuja ja muita yksittäisiä puita. Niistä muodostuu joskus vapaasti kasvava aidanne ja suoja pohjoisen tuulilta.

Istutusalueet ovat rajttuina nurmikoista kanttauksilla. Siistin kanttaukset lapion kanssa 1-2 kertaa kesässä. Tänä vuonna saattaa riittää yksi käsittely, yleensä tarvitaan kaksi. 

Jos istutusalue rajoittuu hiekkakäytävään, on se rajattu luonnonkivin. Tällaisista alueista suurin osa on luumulehdossa ja uuden kasvihuoneen luona. Ensin käytin tiiliä, mutta ne murenivat talvien seurauksina. Luonnonkivet pysyvät ehjinä ja muutoinkin soveltuvat tähän maisemaan paremmin. 

Osa istutusalueita on rajattu poluista rungoilla. Tässä käytössä on koivuja, mutta rajaukseen soveltuu mikä tahansa puu. Sopii etenkin metsäpuutarhan henkeen.

Palataan vielä luumuehdon ja kasvihuoneen tienoille. Siellä on alueita rajattu kivimuurein. Sekin tuo kivaa kontrastia ja tilan tuntua puutarhaan. Samalla saa lisää istutusalueita, koska onhan muurien vierustat istutettava kasveja täyteen.

Omavaraisuuspostauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala. Päivitän tähän alle sarjan muut postauksen sunnuntain aikana. edit. linkit lisätty.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2024/

Puhetta aidasta, yksi puhuu aidasta, toinen aidanseipäästä, vai miten se sanonta meni?

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-elokuu-2024-aidat.html

Urbanfarming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-8-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/08/pensasaidat-luo-suojaa-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/08/ruosteista-rautaa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2024.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-8/(opens in a new tab)

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/aitaamisen-abc-ja-kuinka-ei-ainakaan-kannata-aidata

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2024/08/kesan-kuulumisia

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/08/aidat

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/08/04/elokuu-24-aitaaminen/

Kärhöjen kukintaa

Kärhöjen kukinnasta ei koskaan tiedä etukäteen. Edes keväällä ei voi ennustaa, mikä kukkii hyvin ja mikä. Hidas nousija voi olla kesän paras kukkija tai tuuhein kasvusto tehdä vähiten kukkia. 

'Niobe' on kasvanut komeaksi. Sen lehdet täyttävät koko tukensa. Kukkia tulee ihan kivasti, suurin osa niistä on kuitenkin sateiden vaurioittamia. Kärhöt ovatkin puutarhan herkkiksiä. Samassa tuessa kasvava 'Guernsey Cream' on kai kasvanut, mutta ei kuki. 

'Margaret Hunt', tuo rakas monsterini ei ole ollut monsteri enää sen yhden tappotalven jälkeen vaikka ihan hyvinhän tuo taas kukkii. Osa versoista on kiertynyt viereisen mustilanhortensian ja koristeomenapuun oksistoon.

No onhan se monsteri, ei taida olla missään muussa saman suvun kärhössä näin paljon kukkia.

'Super Nova' on kuivasta kasvupaikasta johtuen joka vuosi kitsas kasvussaan ja kukissaan. Toisaalta en uskalla siirtää tätä aarretta, menettää vielä henkensä ja sitten on suru puserossa.

Toinen Princess Kate on riehaantunut täysin. Se kasvaa vähintään metrin yli tukensa, kietoutuu kaukasian- kirahvinkukan ympärille ja valloittaa kaiken mahdollisen allensa. Silti olen tästä niin onnellinen, se vain haluaa paremman tuen. Mietin ostaisinko sille sellaisen halvan kaarituen harjateräskolmion tilalle, silloin sain luvalla ostaa kaaren toiselle puolelle toisen kärhön.

'Piilu' ei lisätukia tarvitse. Itsevarmasti se tekee joka vuosi kaksi versoa ja niihin muutaman kukan. Mitäpä sitä enempää pröystäilemään kukkasillaan. Kun on kaunis, laatu korvaa määrän.

'Comtesse de Bouchaud' kurkottelee kovin korkealle. Tällainen puutarurinpätkä kun yrittää sitä kuvata, niin ei riitä kädet eikä varpaat. Tämä on sellainen perusvarma kärhö joka vuosi, suorastaan luottokärhö. Sieltä se nousee ja sen kukintaan voi luottaa. Ihanuus joka kukkii pakkasiin saakka.

Parin kärhön kukintaa vielä odottelen ja osa on tainnut jäädä tyystin kuvaamatta. Vaikka viime talvi oli kova, voin olla tyytyväinen. Jokainen kärhö nousi ja on tehnyt elinkelpoisia versoja.

 

Malttamaton mieli

 Olen täällä päässyt puutarhatöiden makuun pienen suvantovaiheen jälkeen. Arboretum on siistitty, samoin yläpihan alueet. Seuraavaksi on vuorossa kasvimaa ja uuden kasvihuoneen alueet. Luumulehto saa jäädä siistimättä koska se on menossa uusiksi.

Yläpihan hortensiapuutarha on aikamoinen sillisalaatti. No ne suuret yhtenäiset kasvialueet eivät ole muutenkaan minun juttuni, maailma on täynnä ihanuuksia joita on kokeiltava ja hankittava vain yksin kappalein.

Keväällä tehty ja peitelty jatkopala on selvästi muhinut riittävän kauan. Kasa oli painunut joten arvelin kaiken kasvimateriaalin kuolleen. Ei muuta kuin peitteet pois ja maa esiin.

Ensimmäiset istutuksetkin on tehty. Sain siirrettyä matalia iiriksiä etureunaan. Lisää maksaruohoa puutarhamatkalta ja siirrettyjä pioneja omasta puutarhasta. Kastella on saanut, mutta siihenkin tuli helpotusta taivaalta.

Toisesta suunnasta. Etureinassa näkyy sanomalehteä, se on nurmikon peitteenä ja saa maatua omia aikojaan. Tuohon kohtaan on tuotava maata lisää jotta sanomalehdet peittyvät.

Arboretumissa oli tehtävä sama juttu. Uusi kaistale tuli rajaamaan arboretumia autotallin tiealueesta. Jo alussa huomasimme, että pieni kulkuväylä tai oikotie olisi hyvä olla. Kulkemisen perusteella lohkaisin oikotien aika keskelle kaistaletta. 

Muutama kivi ja betonikivi saavat toimia polkuna.

Tämäkin kaistale on saanut jo uusia istutuksia. Osa siirtoja omasta puutarhasta, osa kesän retkiltä hankittuja. Niistä sitten myöhemmin lisää. Kastella on tätäkin saanut, onneksi tälläkin puolella navettaa kertään sadevettä talteen. Ei ole pitkä matka kantaa. 

Kaistale on jatkoa ennestään olevalle navetan kivimuurille. Kivimuurin muut istutukset kokevat suuren muutoksen ensi kaudella. Hävitän siitä pensasruusut, vain punalehtiruusu saa jäädä. Ruusujen alue peitetään vuorostaan ja sitten joskus saan laittaa tilalle uudet istutukset. Kun on tälläinen malttamaton, niin veikkaan, että ei siinä kauaa mene. Nytkin piti olla kaistele ja jatkopala peitossa ensi vuoteen, mutta en malttanut osottaa siihen saakka. Kitkemistä se tietää, mutta enköhän kestä sen.

Remontti etenee

Remontti on jatkunut vaikka siitä täällä blogissa ei ole kuulunut mitään. Nyt alkaa hitaampi vaihe kun alamme tehdä pintoja purkamisen sijaan. Seuraavaksi on vuorossa katon pesu ja maalaus. Aluksi ajattelimme, ettei kattoa tarvitse maalata. Värinsä puolesta ei olisi tarvinnut, mutta kun sieltä poistetaan vanhat sähköjohdot, jäi niiden alta paistamaan eri väri kuin muualla katossa. Siistitään sitten kerralla koko katto ja maalataan se paremmalla, muuhun värimaailmaan sopivammalla sävyllä. Sen verran voin kertoa, ettei huoneeseen tule valkoista kattoa.

Tuttua eristemujua. Tuota kun vähän pengottiin, kävi ilmi, että tämä huone on eristetty vähän erilailla kuin muut huoneet. Tässä on enemmän karkeaa puusilppua ja hiekkaa. Ikäänkuin eriste olisi loppunut kesken ja tähän on laitettu mitä sattuu. Kuvan takaseinän vasemmasta nurkasta näkyi reikä ulos asti. Eipä ihme, että on ollut talvella vähän kylmä nurkka. Se on nyt korjattu ja eristetty uudestaan.

Eristettä poistettiin n. 10 cm kerros. Samalla tarkistettiin kaikki nurkat ja seinähirsien kunto. Tällä kertaa ei korjattavaa löytynyt muuta kuin edellä mainittu ulkonurkka.

Haimme pakettiautollisen ekovillaa levyinä ja mies latoi ne lattiaan. Villakerros on 15 cm paksu ja sen alle jäi vanha eriste. Uuniin eteen tehtiin vahvistusta lattiaan. Myös uunin edusta oli kunnossa eikä sitä tarvitse korjata. Tiilien alla on luonnonkiviperustus joka ulottuu kallioon saakka.

Sitten paperi eristeen päälle. Ja puhdistetut lankut paperin päälle.

Lattia on paikoillaan, mutta ei kiinni muuta kuin lankuissa olevilla tapeilla. Se saa nyt rauhassa painua ja asettua. Hetken jouduimme keskustelemaan lattian pintakäsittelystä. Voitolle pääsi pellaöljysuopakuuraus koska lattia on maalaamaton. Minusta sen maalaaminen olisi ollut suorastaan rikos. Miestä häiritsee lattiaan jäävät naulankolot joita ei saada peittoon uusilla nauloilla. Itseäni ei häiritse sillä ne ovat lattian elämää. 

Sorkkarauta näyttää lattialankkujen leveydet. Levein lankku on n. 35 cm leveä. Pesulla ja suopakuurauksella lankuista tulee hienot. Seinille liisteröidään pahvi joka maalataan. Tapettisuunnitelmat hylättiin lattian takia. Tähän huoneeseen ei käy voimakkaat kuviot, vaan jotain hillyttä värejä unohtamatta. Kaakeliuuni antaa osviittaa värimaailmasta, sinistä on tulossa.