Elokuu yllätti

 Olen järkyttynyt tällä viikolla kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui isossa marketissa kun menin puutarhaosastolle tarkoituksena katsella taimivalikoimaa, tai onko mitään alennuksessa. Ei ollut mitään koska ei ollut enää taimia. Toisen kerran järkytyin instaa selatessa, kukkasipulit ovat saapuneet markettien valikoimiin. Minusta tuntuu, että elän täysillä parasta keskikesää, ei tässä vielä varustauduta mihinkään loppukesään tai ennen talvea tulevaan vuodenaikaan.

Tokihan jos katson puutarhaani, niin elokuinen se on. Satokausi on kiivammillaan, kerään siemeniä varastoihin, tyhjennän kasvihuonetta salaattien kasvatuskulhoista ja menehtyneistä kurkuntaimista. Nurmikko kasvaa silmissä ja kastelun tarve on olematonta. Hortensioiden paras aika on ihan kohta ja monesta kasvista voi jo leikata kukkavarsia pois.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' on jaksanut kukkia jo monta viikkoa, ainakin kuukauden päivät. Siementaimet ovat olleet toivottuja, mutta vielä jälkikasvua ei ole siunaantunut. Ehkä autan ja kerään tänä vuonna siemeniä talteen kylvöjä varten.

Arvilan alkuperäinen syysleimu voi hyvin. Olen laittanut tätä kahteen paikkaan jotta kanta ei häviä. Jotain opin 2015-2016 tappotalvesta, aina pitää olla kaksi kasvustoa, vähintäänkin. Silloin tämä lähes kuoli, vain pari pientä versoa selvisi ja niistä on muodostunut jo osin näin tuuhea pensas. Toinen kasvaa arboretumissa.

Nimetön salkoruusu pitää yllä puutarhan hempeää osastoa. Tämä kukki myös viime vuonna. Kukat ovat kuin silkkipaperipalloja.

Olen vihdoinkin saanut useamman syysvuokon viihtymään. Tämä on lajike 'White Swan'. Se onkin ainut syysvuokko jonka lajikkeen tiedän, muut on hankittu pelkällä nimellä syysvuokko. Kukka on selkeästi valkoisempi kuin tavallisella syysvuokolla. Tässä kohtaa muuten havahduin siihen, että puutarhassani on yllättävän paljon valkoista kukassa tähän aikaan vuodesta. Valkoinen on hyvä väri, se tasoittaa muiden kasvien ehkä leiskuviakin värejä.

Jossain kohtaa lupasin lisää kuvia koreatörmäkukasta, lajikkeesta 'Cherry Blossom'. Kuten näkyy, valo vaikuttaa paljon siihen miltä kukan sävy näyttää. Auringossa se on kirsikkainen, varjossa tummempi. Tykkään tästä todella paljon siitäkin huolimatta, että törmäkukkien tapaan kukkavanat elävät ihan omaa elämäänsä eivät suostu olemaan rivissä ja säntillisiä. Joukkoon oli eksynyt pari valkoista ja vaaleanpunaista, en raaskinut nyppiä niitä pois.

Pakko laittaa yksi kuva jättikarhunputkesta, se on nyt komeimmillaan vaikka lehdet alkavat jo kellastua. Harmi ettei tämä ole helppo lisättävä. Tai ehkä se on onni, muutoin minulla olisi puutarha täynnä punaista jättikarhunputkea.

Kohta joudun jättämään puutarha-asiat sikseen. Maalipensseli ja juuri valmistunut kirjahylly odottelevat maalaria. Ensin pitää tehdä suojaukset sillä joudun maalaamaan kirjahyllyn paikoillaan. Minulle helpointa olisi ollut maalata osat autotallissa, mutta tämä oli helpointa miehelle joka teki kirjahyllyn ja näin saatiin remontti etenemään vähän ripeämmin. Pitää vain tehdä huolelliset suojaukset ettei tapetti tai muut valmiiksi remontoidut osat tahriinnu.

Vielä kukkii

 Vähän jännittää säästymmekö sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hallalta ja pakkaselta. Edellinen yö säästyttiin, tomaatit ovat hengissä ja jopa kesäkurpitsat kasvimaalla. Myöskään missään perennojen kukissa ei ollut vaurioita. Itse olin koko viikonlopun pois kotoa, mutta sunnuntaina ehdin pariksi tunniksi puutarhatöiden pariin.

Sain Saaripalstan Sailalta ihanan pinkin ruusunätkelmän siemeniä. Pari taimea sain kasvatettua puutarhaan saakka ja nyt niissä on ensimmäiset kukat. Kunpa kestäisi talven, edellinen pinkki minkä ostin puutarhaliikkestä, ei ollut talvenkestävä.

Ruusunätkelmä yhdessä salkoruusun ja punalatvan kanssa. Punalatvoissa oli tänään hyvinkin hidasliikkeisiä kimalaisia. Taitaa olla niilläkin kausi ohi.

Viinikärhöstä olen laittanut jo monta kuvaa mutta saatte luvan kestää vielä ainakin yhden. 'Purpurea Plena Elegans' on sen ansainnut mahtavalla kukinnallaan.

Monsterisyysvuokon lisäksi minulla on kaksi muuta syysvuokkoa. Toinen niistä ei kuki, taitaa olla liian varjossa mutta 'Wild Swan' teki ensimmäisen kukkansa ja nupuista päätellen lisää on tulossa. Tässä on ihana, lähes valkoinen väri. Kuvan taustalla näkyvät punaiset pallot ovat äitienpäiväruusujen kukkia.

Yksi suosikkisalkoruusuistani on tämä hento puuterin värinen yksilö. Osan salkoruusuista olen leikannut poikki hyvissä ajoin heti kukinnan jälkeen. Sen pitäisi auttaa talvehtimista ja sitä, että kasvi kukkisi ensi vuonna.

Helmipihlajassa on kauniit marjat. Tämä kasvaa harmikseni enemmän pensaana kuin puuna. Onko kukaan yrittänyt saada kasvatettua pensasta puuksi oksia karsimalla? Vai intoutuuko tekemään vain lisää pensasvesoja.

Hävitin tien varresta yhden kesäkukkaistutuksen joka oli vanhassa sahtikuurnassa. Kuurna oli lahonnut puhki ja koin sen muutenkin vaikeaksi hoitaa ja kastella. En raaskinut laittaa kukkivaa krassia kompostiin vaikka sen tumman oranssit kukat eivät suosikkejani olekaan, tämän värisen siemeniä en hankkinut. Siirsin krassin kannon koloon ja saa olla siinä talveen saakka. Ensi kesänä siihen pääsee sitten jotain muuta.

Seuraavan kerran kuvia kasvihuoneelta, olen alkanut laittaa molempia talvikuntoon.

Kohtaanto-ongelma

 Tällä hetkellä sopiva sää ja vapaa-aikani eivät kohtaa. Kun sataa, minulla olisi aikaa tehdä puutarhatöitä. Kun ei sada, ei minulla ole aikaa puutarhatöihin. Ihan vähän turhauttaa koska intoa olisi. Eikä muutenkaan nyt oikein innosta tämä puutarhan kohdalle osunut elokuinen sadekausi. 

Yläpihan istutuksen syysvuokko on villillä tuulella, se leviää vauhdilla kohti nurmikkoa. Siksi edelleen merkkinä kolme rautakeppiä jotta ruohonleikkuri ei leikkaa vuokkoa pois.

Syyshortensia alkaa olla parhaassa kukassa. Se kasvaa vähän toispuoleiseksi ,mutta antaa kasvaa, en viitsi alkaa leikkaamaan koska lopputulos voi olla entistä huonompi. Korkea tumma puu hortensian takana on rusokirsikka, ehkä jo ensi keväänä saisin nauttia sen ensimmäisistä kukista. Takaa pilkistää pala punaista saunamökkiä. Päätin miehen kannustuksella aloittaa syksyn entisöintikurssilla saunan ikkunoiden kunnostamisen. Miksipä jättää niitä ensi kesään kun voin tehdä työtä talvellakin.

Orava oli kätkenyt auringonkukan siemeniä luumulehdon kivituhkakäytävälle. Kätkö unohtui ja siemenet itivät kun hellejakson jälkeen saatiin vettä. En raaskinut kitkeä pois, olkoot tuossa hauskana koristeena.

Mansikkakokeiluni näyttää toistaiseksi hyvältä. Kaikkiin leikattuihin taimiin on kasvanut uutta vihreää versoa. Mielenkiintoista nähdä onko ensi vuoden mansikat tätä vuotta suurikokoisempia. Tänään toteutin pikäaikaisen haaveeni koska illalla satoi vettä eikä ollut mitään asiaa puutarhaan. Keitin pelkistä oman maan mansikoista yhden maijallisen mehua. Silti oman maan mansikoita jäi vielä pakastimeen koko talven hilloja varten. Mansikkahilloa en ole ostanut kaupasta sen jälkeen kun aloin tehdä sitä vuosia sitten itse. Makua ei voi verrata toisiinsa missään olosuhteissa.

Ostin keväällä kaupasta jonkun esikkomix-purkin. Kolme erivärisenä kukkivaa esikkoa siinä oli. Yksi niistä oli tämä valkoinen. Luulin taimen menehtyneen helteisiin mutta elossa ja kukkii ilokseni. Talvenkestävyys on vielä mysteeri.

Ihan toimettomana en ole ollut sadekeleillä. Aloitin kunnostamaan iso kaappia jonka sain pojan ostaman talon liiteristä. Mies auttaa ja kaapin kunnostaminen etenee nyt vauhdilla. Pahojen lahovaurioiden takia siihen jouduttiin tekemään paikkapala kylkeen ja uusimaan koko alapohja. Seuraavaksi pääsen petsaamaan uusittuja osia kaapin väriseksi. 

Sitten keksin tehdä toimettomana lojuneesta vanhasta radiosta kissan pesän. Poistin radiosta sisukset ja tein siihen uuden takalevyn jonka päällystin tapetilla. Radion sisäosat maalasin harmaaksi ja viimeiksi tein sinne pehmustetun pedin. Aika pieni on mutta saattaa sinne Iines tai Alma mahtua päiväuniaan nukkumaan.

Tasaisen tylsää

 Puutarhassa on nyt todella tylsää. Mitään uutta ei oikein kuki, ei ole rikkoja joita kitkeä, ainut työ mitä voi tehdä on kastelu ja se on tylsintä puuhaa mitä tiedän. Onneksi sentään satoa on voinut kerätä vaikka tuntuu, että vadelmat kuivuvat koppuroiksi ja pensasmustikat nahistuvat kastelusta huolimatta. 

Valkoinen kiiltoleimu ja nimetön Virosta tuotu laukka sopivat hyvin yhteen. 

Pallerolaukan kukinnot ovat jättimäisen suuria, suurempia kuin koskaan ennen. Taustalla näkyy kuivuneet sormustinkukan kukinnot, ne saavat kyytiä ennen kuin kaikki ehtivät siementää.

Valkoinen kerrottu salkoruusu 'Chaters Double Icicle' on tällä hetkellä puutarhan komein kasvi. 

Taimia on muutama vierekkäin, näky on mahtava. 

Heikko kuva mutta kokonaista jättiverbenaa on vaikea kuvata. Tämä on pieni ihme, sillä kasvi on viime vuonna kasvaneen jättiverbenan itsestään kasvanut siementaimi. Taimia on löytynyt useita mutta olin ihan varma ettei yksikään ehdi kukkaan ennen talvea. Nyt näyttää siltä, että hyvin ehtivät. Vieressä kasvava liila kukka on pojan pihasta pelastetty syreenileimu.

Valkoinen tiikerililja 'Sweet Surrender' ei ole helteistä moksistaan. Vuosi sitten kukissa oli ruskeita täpliä mutta nyt kukat ovat täydellisen kerman valkoisia.

Syysvuokko on kukkinut jo reilu viikon. Muut syysvuokot eivät vielä kuki, tämä vanhin ja suurin kasvusto on aina kovin aikainen. Kaksi muuta kasvusto on hengissä mutta ei näin elinvoimaisena. Tämä yksilö jopa leviää, jouduin taas kanttaamaan nurmikkoa pois että saa lisää tilaa ja säästyy ruohonleikkurin teriltä.

Eipä saatu sadetta tänään kuin pari tippaa, ukkonen kiersi tehokkaasti kolmelta suunnalta. Tiistaille on ennustettu seuraava sade ja sen varaan lasken paljon. Kastelu on edelleen tylsää puuhaa.

Energian lähde on palannut

 Voi miten olen nauttinut näistä lämpimistä ja aurinkoisista päivistä, ei haittaa osan hukkuminen työpäiviksi, illat ovat kuitenkin aikaa puuhastella puutarhassa ja vähän muuallakin. Aurinkoenergialla käyvä Katja on taas vauhdissa.

Angelica gigas, punainen jättikarhunputki löytyy tällä hetkellä vähintään kolmesta kohtaa puutarhasta. Halusin varmistaa edes yhden taimen kukkimisen levittämällä tätä eri puolille puutarhaa, mutta ainakin kolme on tulossa kukkaan. Viime vuotiset eivät tainneet tehdä itävää siementä, tämän vuotiset voisivat ymmärtää lisääntyä. Ainakin olen jutellut niille toiveistani.

Olen kokonaan unohtanut raportoida kiinanhortensia 'Bougien' kukinnasta. Kaksi kukkaa se teki mikä on oikein hyvä alku, eihän tuo ole kasvanut tässä kuin vasta muutaman vuoden. Mikä todistaa taas kerran sen, että meidän savimaa vaatii hortensioilta vähintään kolmen vuoden juurtumisen ennen kuin tapahtuu vähäistä suurempaa kasvua tai kukintaa.

Sain kysymyksen mitä kuuluu hullun halvoille pallohortensioilleni jotka on istutettu kaksi vuotta sitten syksyllä rosarion kivimuurin eteen. Hyvää kuuluu. Kaikki ovat hengissä ja kahteen on tulossa kukkia. Samaan riviin on laitettu kolme syyshortensiaa, nekin ovat hengissä ja kahteen on tulossa paljon kukkia, yksi oli vähällä kuolla talvella mutta teki juuresta uusia versoja. Yritän muistaa kuvata rivistön uudemman kerran edestä päin.

Nämä pienen pikkiriikkiset taimet aiheuttivat kunnon läikähdyksen puutarhurin sydämessä. Nehän ovat palloesikon siementaimia. Noin hurja määrä. Jos vaikka viisikin kasvaa kukkivaksi kasviksi niin hyvä. Keväiset palloesikon kylvötaimet kasvaa toisessa penkissä, niistä sain muutaman pidettyä hengissä, ensi vuonna saattavat olla kukassa jos talvehtiminen menee hyvin.

Palloesikon siementaimien edessä kasvaa toinen sykähdyttävä yllätys. Syysvuokko on tehnyt valtavan määrän juurivesoja kolmelle puolelle emokasvia. Nämä kaikki lehdet kuuluvat juurivesoille, yksi niistä on jopa kukassa. Aivan mahtavaa.

Maksaruohot nauttivat nekin auringosta. 'Strawberries and Cream' on hienon värinen, kuin mansikkajäätelöä. Tämä lajike pysyy melko mukavasti pystyssä.

Arvilan alkuperäisiä valkoisia syysleimuja. Siirsin osan taimista arboretumiin suuren vuohenkellon hävitysoperaation yhteydessä. Hyvin näyttävät kasvavan sielläkin. Operaatiosta on raportoitava ettei muutamaan viikkoon ole näkynyt yhtään vuohenkellon taimea. Ahkera kääntäminen ja kaikkien juurien keruu maan kääntämisen jälkeen on tuottanut tulosta.

Uuden kasvihuoneen rakentaminen on tauolla, elämään tuli pari muuta projektia jossa vaaditaan etenkin miehen apua. Tämän uuden kasvihuoneen edustan ensimmäisen istutusalueen vasemman puolen ehdin taimettaa keväällä. Oikea puoli on osin viime vuonna laitettua, osin tänä vuonna. Tyhjää tilaa on kun pienille taimille on jätetty kasvutilaa. Syksymmällä istutan vielä sipulikukat.

Uuden alueen odotetuimpia kukkijoita on tiikerililja 'Sweet Surrender'. Kaunis kermanvaalea kaunotar. Osa kukista ruskistuu aika nopeasti kukan aukeamisen jälkeen, ehkä se on vain tämän kesän ilmiö.

Loppuun vielä yksi kuva 'Margaret Hunt' kärhöstä. Kukkien määrä on valtava. Lannoittanut olen kerran keväällä, mitään muuta hoitoa tämä ei ole saanut. Nousi kärhöistä siellä myöhäisempien joukossa mitä ei kukinnasta huomaa, tämä on joka vuosi kärhöjen kuningatar kukinnan suhteen.

P.S. Tänään blogger toimi moitteettomasti.

Vaaleanpunaista

Puutarhan kukissa vaaleanpunainen on lempivärini. Väri yksinäänkin on kaunis mutta tykkään kun muita värejä on rinnalla. Vaaleanpunainen on myös hyvin laaja käsite, itselläni sen alle mahtuu monen sävyisiä kukkia.

 Kivikkokurjennnokka on tämän vuoden hankintoja vaikka epäilen suuresti sen talvenkestävyyttä. Kasvi on kuitenkin kukkinut kiitollisesti koko kesän joten se on paikkansa ansainnut vaikka jäisikin yksivuotiseksi. Eikä sitä tiedä vaikka tekisi itämiskykyistä siementä ja jatkaisi eloaan siemntaimina.

 Viron matkalta tuotu happomarja 'Natasza' tekee uudet versot vaaleanpunaisen ja vihreän kirjavina. Toivottavasti tämänkin kestää talven ja kasvaa suureksi pensaaksi.

 Tykkään happomarjoista todella paljon. Taustalla on tästä pihasta löytynyt perinteinen happomarja joka edustalla kasvaa vaaleanpunainen harmaamalvikki, sekin tämän pihan alkuperäisiä kasveja. Yksi samanlainen happomarja on vielä siirtämättä parempaan paikkaan alkuperäiseltä kasvupaikaltaan. Happomarja tarvitsee aurinkoa jotta sen väri tulee parhaiten esiin, niinpä kuusen alla kasvava happomarja ei oikein pääse edukseen. Harmaamalvikki ei kuki ihan yhtä tuuheasti kuin viime vuonna.

 Lilja 'Elodie' on kaunis, puolikerrottu lilja joka on kukkinut uskollisesti vuodesta toiseen. Huisku-unikko yrittää vallata liljan sijaa mutta lilja saa jäädä ja huisku-unikko karsiintua.

 Tämä on jonkun sekoituspussin liljoja, kaunis sekin.

 Samaan aikaan kamalaa ja ihanaa, syysvuokon ensimmäinen kukka on auennut. Ehkä tämän nimen pitäisi olla kesävuokko sillä kukkii aina kesällä eikä syksyllä. Ilokseni tämä on tehnyt juurivesoja ja niin, että joudun laajentamaan penkkiä sillä osa juurivesoista on nurmikolla ja koska mieheni leikkaa nurmikon eikä tunnista mikä ei kuulu joukkoon on minun pelastettava juurivesat. Toinen vaihtoehto olisi kaivaa juurivesat pois ja siirtää muualle mutta siinä on aina riskinsä etenkin syysvuokon kohdalla.

 Vaaleanpunainen ukonhattu on prinsessamainen herkkis näin yhdellä kukalla kuvattuna. Koko kukinto ei ole yhtä herkän kaunis.

Ängelmä 'Elin' on ehkä enemmän liila mutta pilvitaivasta vasten kuvattuna se näyttää nuppuisena ihan vaaleanpunaiselta. Kukinnot ovat venyneet sateiden ansiosta yli parin metrin korkeuteen.

Vielä on viikko kesälomaa jäljellä ja sen aion hyödyntää ihan täysillä puutarhassa sateiden lomassa. Tänään tosin seuranani on lapsenlapset ja se tarkoittaa välipäivää puutarhatöistä. Vaan ehkä keksimme jotain muuta mukavaa puuhaa, herneet, mansikat ja vadelmat kerättiin yhdessä jo eilen.

Helmi ja tähti

Niinhän siinä kävi kun sain kaikki istutusta odottavat taimet maahan niin tuli uusia hankintalistalla olevia vastaan. Pieni sisäinen sulovilen sanoi heti, osta kun halvalla saat.

 Kesätorin myyjä myi kaikki loput taimensa hintaan viisi euroa kappale. En ollut uskoa silmiäni kun näin puiden joukossa helmiorapihlajan jota olen pitkään etsinyt kohtuuhintaisena. Ja nyt se löytyi ja vieläpä parimetrisenä pienenä puuna. Helmen kaveriksi ostin tähtimagnolian, sekin saman viisi euroa. Hinta jolla viitsin kokeilla arkoja taimia. Magnolia meni arboretumiin, helmiorapihlajan suhteen olen vielä kahden vaiheilla, istutan sen joko yläpihalle tai tulevan kasvihuoneen lähelle. Helmiorapihlajan ympärille sain ajatuksen istuttaa kasveja joiden nimessä on helmi, katsotaan nyt toteutuuko oma pieni helmialue.

 Tänään aloitin kauden viimeisen kitkentäkierroksen. Arboretumin sain valmiiksi. Kantattavaakin olisi mutta sen taidan jättää ensi vuoteen.

 Tämän nimettömän maksaruohon ostin kivikkokasvina taimimyymälän poistomyynnistä. Oikea nimilappu oli hävinnyt ja tilalle oli lykätty lappu, kivikkokasvi. Tunnistatko mikä tämä voisi olla? On matala ja muistuttaa kovasti kaukasianmaksaruohoa mutta on selvästi tummempi väriltään ja kukka on todella loistavan tumman pinkin punainen. Voisi siis olla joku kaukasianmaksaruohon lajike.

 Valkoinen köynnösukonhattu selvisi kuivuudesta, punainen näyttää kovin kärsivältä. Tämän suunnittelin kiemurtelevan kauniisti purppuratuomen oksilla mutta toistaiseksi on kovin pieni, ehkä vajaan metrin korkuinen. Odottelee selvästi sateisimpia kesiä.

 Minulla kasvaa kaksi syysvuokkoa (vai sittenkin kolme?). Yksi siirtyi alkukesästä paremmalle paikalle ja kas kummaa, sehän tykkäsi siirrosta. Kolmeen vuoteen ei kasvattanut edellisessä paikassa kuin yhden lehden. Nyt teki muutaman lehden ja yhden kukkavarren johon on tulossa paljon kukkia. Taas huomasi mikä merkitys on kasville mieluisalla paikalla.

 Tällaisia pieniä vihreitä pallukoita on ilmestynyt rinnepuutarhan multaan. Mitähän lie ovat? En kitkenyt pois sillä muistuttavat kovasti jotain mehitähteä. Jos osoittautuvat ongelmaksi niin sitten on yritettävä hankkiutua eroon.

Kääntäessäni lehtikompostia näin sen uumenissa pilkahduksen vihreää. Tarkistin mitä siellä oli ja yllätyin melkoisesti. Keväällä kompostiin lempattu amarylliksen sipuli oli alkanut kasvattaa lehtiä. Lykkäsin amarylliksen kasvimaalle odottamaan sisälle siirtämistä, tämän kanssa on pakko kokeilla kukkisiko uudestaan.

Syyskuu alkoi lähes helteisellä säällä, toivottavasti koko kuukausi on yhtä kaunis ja lämmin.