sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Kasvihuoneen päivitystä

 Uusi kasvihuone on toista kesää käytössä. Olen siihen joka päivä tyytyväisempi. Eilen istuimme siellä miehen kanssa yhdessä ja hiljaa nautimme lämmöstä ja ympärillä olevista kasveista. Huomenna taidan syödä siellä aamupalan, aamulla vielä pystyy olemaan, myöhemmin on liian kuuma.

Kurkkuja on kasteltava kaksi kertaa päivässä muuten nuupahtavat. Tomaateille riittää kun antaa vettä kerran päivässä. Paprikat ovat niin pienissä ruukuissa, että kastelen niitäkin pari kertaa päivässä, kasvihuoneen oma vesipiste on tullut tarpeeseen. Kurkun satokausi aloitettiin juhannuksena, tomaateissa on jo raakileita, samoin paprikoissa.
Heti ensimmäisenä kesänä kasvihuoneeseen tehtiin viisi avattavaa ikkunaa ja niistä kahteen laitettiin automaattiset avaajat.
Aika nopeasti totesin, että automaattisia avaajia voisi olla enemmänkin. Niinpä tällä viikolla mies asensi kaikkiin loppuihin avattaviin ikkunoihin automaatit. Eli nyt tuuletusta säätelee viisi avaajaa viidessä ikkunassa. Itse pitää huolehtia vain ovet auki. 
Takaseinän keski-ikkuna aukeaa eri tavoin kuin muut, se oli selkeintä laittaa avautumaan kuten kuvassa näkyy. Muut ikkunat avautuvat kuten asuntojen ikkunat.
Tiilipömpeli sai jo viime vuonna viiniköynnöksen, lajike oli 'Mars'. Köynnös kuitenkin kuoli ja ostin uuden köynnöksen lajiketta 'Rusbol'. Kun kaivoin Marsin pois huomasinkin sen juuristossa elämää, pieniä valkoisia elossa olevia juuria. Siirsin Marsin ruukkuun ja jos se herää kunnolla siirrän sen kasvamaan vanhaan kasvihuoneeseen.
'Rusbol' on vielä kovin pieni. Tämä on uutuuslajike, pitäisi olla siemenetön ja tehdä vihreitä rypäleitä. Uskalsin istuttaa viiniköynnöksen helteestä huolimatta. Kastelen sitä hyvin ja kuvan vasemmassa laidassa näkyy valkoinen salaojaputki jonka upotin tiilipömpelin multaan, sitä kautta kasteluvesi menee suoraan juurille. 

Helteinen viikko on edessä, neljä päivää töitä ja sitten alkaa kesäloma.


lauantai 25. kesäkuuta 2022

Hans ja ystävänsä

Juhannus on kerrankin lämmin. Tarkenee syödä ulkona ja jopa ihan vain istuskella pihakeinussa ja nauttia kesästä. Ja tarkenee tehdä myös puutarhatöitä. Jospa tänään saisin aloiteltua vihdoinkin sitä kitkentää sillä oikeasti pidän kitkemisestä. Nyt vain on tullut muita muka kiireellisempiä puutarhatöitä eteen.

Ostin viime vuonna Tommolan tilalta kolme 'Hans' keijunkukan taimea. Yksi kärsiä talvesta mutta kaksi kasvaa komeasti. Nämä kukkivat jo viime kesänä mutta eipä se ollut mitään tämän vertaista.
Tässä 'Hans' näkyy keskellä ylhäällä. Sen kukat ovat kasvaneet todella korkeiksi alkukauden kosteuden ansiosta. Tähän kuvaan ei ole syy 'Hans' vaan sen ympärillä kasvavat ystävänsä kurjenpolvi, iiris ja maksaruohot. Huomasin, että tässähän on varsin kaunis ja onnistunut yhdistelmä näin vihreänäkin. Sopivasti eri lehtimuotoja ja korkeuksia.
Mutta on Hansilla kukkiviakin ystäviä. Luulin, että arboretumin 'Omoshiro' olisi ensin kukkaan ehtinyt kärhö mutta väärässä olin. Ensin kukkaan ehti yläpihan 'Miss Bateman'. Tähän on tulossa valtavasti kukkia, ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Aikoinaan istutin tämän kaveriksi tummanpunaisen kärhön joka sopisi loistavasti yhteen heteiden (onko ne heteitä?) tummanpunaisen värin kanssa. Vaan en saanut sitä kärhöä jonka olin ostanut, ja tässä kukkii nyt sitten vähän ruma tummansininen kaverina. En ole viitsinyt vaihtaa vaikka raaskisin hyvin tehdä sen ja siirtää sinisen kärhön jonnekin muualle. Onneksi sinisessä ei näy toistaiseksi yhtään nuppua.
Joistain kasveista en tiedä ovatko rumia vai kauniita vai rumankauniita. Tämä iris chrysographes hybr. saa värityksensä anteeksi sillä, että kukan muoto on hyvin orkideamainen. Ja koska se on hankittu Päivölästä, ei taida olla mikään ihan tavallinen. Eli on kategoriaa rumankaunis ja sellainen joka saa jatkaa kasvuaan juuri tässä.
Toiset keijunkukat kärsivät kovasti talvesta ja toiset eivät yhtään kuten tämä hyvin kauniin värinen yläpihan reunuskasvina kasvava keijunkukka. Lajike on 'Sugar Plum' ja sitä väri todella on, sokerihuurrettu luumu. Tämä kukkii parhaillaan mutta kuvassa kukat eivät erotu selvästi. Niidenkin väri on kaunis, tummat varret ja vaaleat kukat.
Paratiisililjaa en ole saanut viihtymään oikein missään. Tässä sinnittelee yksi yksilö mutta ei se ole lisääntynyt mihinkään. Pitänee hankkia lisää taimia kunhan tulee jossain vastaan ja kokeilla taas uuteen paikkaan.
Viimeinen blogiin asti päätynyt Hansin ystävä on amurinpioni. Sen kukka on hauska, se ei aukene koskaan vaan varistaa itsensä jo nuppuisena. Saa olla nopea, että siitä ehtii ottaa kuvan sillä kukinta tai siis se nuppuvaihe ei kestä kauaa. Onhan tämä suloinen ja kiva näky kun nuppuja on useita. Tänä vuonna nuppuja on muutama mutta ehkä luonnonlajille on ominaista, ettei se ole ole mikään vuosi tikattuna kukkia. Hyvä lisääntymiskyky takaa, että muutama kukka riittää jälkikasvun saamiseen.

Lämmintä juhannuspäivää tiedossa, taidan lähteä availemaan kasvihuoneiden ovet, ikkunat ovat olleet auki pari viime vuorokautta myös öisin ja saavat olla sitä kauden loppuun asti. Pysyy turha kosteus paremmin poissa.


keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Kesäkuun kaunottaria

Olen saanut monta asiaa etenemään tai valmiiksi puutarhassa. Työtä riittää lomallekin, ainakin kitkentää on tiedossa. Tänään ehdin kuvata nyt kesäkuussa kukkivia kaunottaria, ei mennyt kaikki aika mullan kuskaamiseen ja mustan kankaan kanssa sähläämiseen.

Kirkas oranssi ei ole lempivärejäni puutarhassa mutta näistä puutarhan alkuperäisistä idänunikoista tykkään. Nekin muuten kärsivät talvivaurioita, eivät ole koskaan ennen kukkineet niin vähän kuin nyt.
Mätäskurjenmiekka on huippukasvi. Se kasvaa minulla jopa suoraan savimaassa. Ja ikinä ennen ei ole ollut näin paljon kukkia mätäskurjenmiekoissani.
Luumulehdon reunus on mätäskurjenmiekkojen ja angervojen siementaimien vuorottelua. Tuli varsin onnistunut istutus. Taustalla näkyy vaaleanvihreänä pallohortensioiden rivi. Euron taimet ovat vahvistuneet vuosi vuodelta.
Alppikärhöjen aika alkaa olla ohitse ja seuraavaksi on jalokärhöjen vuoro. Ensimmäisenä taitaa ehtiä kukkaan 'Omoshiro'. Kukka on valtavan kokoinen ja miten ihanan värinen se onkaan jo nuppuna.
Ehdin jo surra 'Margaret Hunt' monsterikärhön menetystä, mutta ei se olekaan menetetty, nousee vain todella myöhään. Versoja on tulossa peräti kaksi. Huh mikä helpotus.
'Red Zinger' saksankurjenmiekkaa jaksan ihastella joka päivä. Se on kuin samettia, en onnistu millään vangitsemaan täysillä kuviin sen lumoa.
Toinen suosikkini on kirpparilta hankittu sininen saksankurjenmiekka. Niin tavallinen väri mutta silti tässä on jotain hienostunutta ja samaista sametin tuntua tummissa osissa kuin edellisen kuvan punaisessa kurjenmiekassa.
Punainen bellis on valloittanut jo yli puolet arboretumin kivipolusta. Saa asetella askeleensa todella tarkkaan jos tuosta aikoo kulkea tallaamatta belliksiä.
Nyppykurjenpolvi on yksi suosikeistani kurjenpolvien joukossa. Tykkään sekä kukasta että lehdistä. Löysin kitkiessä juurelta pari pientä siementaimea ja otin ne talteen, jos vaikka saisin taimet istutettua uudelle alueelle. Tätä levittäisin mieluusti muuallekin, pysyy kompaktin kokoisena ja muotoisena koko kesän.

Tiedän, että helteet eivät ole kaikkien mieleen eikä ne tee pitkään jatkuvana hyvää puutarhalle mutta silti olen niin tyytyväinen, että vihdoinkin on lämmintä säätä tiedossa. Ehkä uskaltaudun jopa uimarannalle uimaan.



 

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Vihdoinkin tyyntä

Puutarhassa on ollut eräs työ joka on odottanut sopivan tyyntä säätä. Sellainen hetki koitti eilen illalla. Sitä varten hain navetasta metrisen pinon vanhoja sanomalehtiä ja lähdin uuden kasvihuoneen viereen töihin. 

Edessä oli uuden istutusalueen tekoa. Olin jo aiemmin vienyt alueelle kanttausjätettä. Peitin jätteen tuhdilla kerroksella sanomalehteä. Lehtien tulisi pitää ainakin pari vuotta maasta mahdollisesti nousevat rikat kurissa. Sen jälkeen uskoisin suurimman osan rikoista näivettyneen. Sanomalehtien päälle kuskasin multaa jota tilasin joitain viikkoja sitten.
Sanomalehteä kului. Tähän olisi käynyt myös pahvi, mutta nyt sattui olemaan jemmassa lehtiä. Peitin lehtiä vielä vanhalla pussilakanalla jotta pysyisivät mullan alla paremmin paikoillaan.
Eilisen työ oli tehdä paikka suurelle padalle. Lopulta paikka löytyi ihan läheltä kasvihuonetta, kivirivin päädystä josta ikäänkuin puuttuu yksi kivi. Tein padalle korokkeen betonikivistä, samoista joita on kasvihuoneen lattiassa. Tulipa hyvä tunne kun sai vihdoinkin valmista aikaiseksi ja padalle sopivan paikan.
Mullan kärräys jäi kesken sillä nukkuakin pitää. Sain kuitenkin kaikki sanomalehdet piiloon mullan alle, se oli illan tavoite. Ja tyyni sää kesti koko työn ajan, yksikään sanomalehti ei karannut. Mies auttoi ja toi lisää suuria kiviä jotta multa pysyy omalla alueellaan.
Oikealla puolella näkyy viime vuonna valmistunut pionipenkki. Tälle uudellekin alueelle tekisi mieli laittaa pioneja mutta mitä lajiketta, siinäpä pulma. Viime vuonna tehdyn alueen pionit ovat valkoisia, tuohon uudelle voisi tulla jotain muuta väriä. Kivimuurin taakse suunnittelin pensaita kuten koivuangervoa, se ei ilmeisesti tee kovin paljoa juurivesoja joten ei tarvitsisi pelätä sen karkaamista muurin väärälle puolelle. Mietin myös pallohortensiaa, sitä voisi löytyä omasta takaa. Sille paikka saattaa kuitenkin olla liian savinen vaikka suunnitelmissa on kunnon kohopenkki.
Sunnuntaina veimme navetasta kaksi pakettiautollista metalliromua keräyslavalle. Samalla pelastin lavalta vanhan rautapadan. Ja parasta oli, että padassa oli iso reikä pohjassa, sillä juuri sellaista kaipasin. Käenkaalit kasvoivat ennen kattilassa eikä siinä ollut reikää pohjassa. Käenkaalit lilluivat vedessä kun liika vesi ei päässyt poistumaan. Nyt on reikä eikä vesi seiso. Säästyin myös kattilan pilaamiselta kun siihen ei tarvinnut tehdä pohjareikiä.

Pitkän käytävän kivituhka on painunut sateissa. Säkin pohjalla on vielä pari kottikärryllistä kivituhkaa. Levitän ne vielä käytävälle ja sitten teen lopullisen tasoituksen. Sitten on vielä puolitoista suursäkkiä multaa kärrättävänä. Ei lopu työt juhannuksena. Oikealla, harmaan pressun alla oleva alue jää ensi kesään, saa muhia oikein hyvin. Tänä vuonna valmistuvissa alueissa on ihan riittävästi kasvittamista.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Esikkokylvösten välitilanne

 Keväällä Barnhavenilta tilatut esikon siemenet lähtivät hyvään kasvuun ja sain siemenistä itämään lähes kaikki lajit. Itämättömät eivät itäneet edes kylmäkäsittelyn avulla. Tosin salkoruusu 'Nigra' vaati kaksi kylmäkäsittelyä ennen kuin sain sen itämään, mutta esikoiden kanssa en kokeillut sitä kuin yhdellä astialla eikä auttanut. Taimia on kuitenkin todella paljon, olen vielä pulassa mihin ne lykkään.

Aluksi kasvatin taimia sisällä. Koulimisen jälkeen siirsin ne uuteen kasvihuoneeseen ja nyt kun kasvihuoneessa ei ole tilaa, kasvavat taimet laatikoissa navetan pohjoisseinustalla. Paikka on varjoinen eikä siihen paista aurinko kuin hyvin aikaisin aamusta hetken. Näin pienet taimet eivät paahdu eikä minun tarvitse kastella niitä alvariinsa.
Jokaisessa purkissa on oma nimilappu jossa on lajikkeen nimi ja vielä numero mistä pussista siemen on otettu. Haluaisin pystyä pitämään nämä nimikoituna mahdollisimman pitkälle. Maahan istutan taimet todennäköisesti vasta elokuussa, sitten kun pahimmat helteet ovat ohi ja ne ehtivät vielä juurtua hyvin ennen talvea. Nyt jo voi nähdä lehtien muodoissa ja väreissä eroa. Toivottavasti saan mahdollisimman monta erilaista esikkoa näistä.
Esikoista arboretumiin. Sain miesvoiman apuun 'Ruuhijärvi' ruusun alasleikkauksessa. Voi miten näppärästi meni matalaksi sähkökäyttöisellä pensasleikkurilla. Minulle jäi oksien siivoaminen ja koko alueen siistintä. Kanttasin ruusun ympärystän ja nypin rikat pois.
Sen jälkeen oli vuorossa levinneen ruusun kurittaminen. Pisin juurivesa löytyi yli metrin päästä mikä ei ollut hyvä juttu. Niinpä piti keksiä joku ratkaisu miten estää ruusun hallitsematon leviäminen. Mietin myös ruusun siirtämistä mutta toistaiseksi sille ei ole muuta kivaa paikkaa kuin tuo keltakoivun ympärillä kasvaminen.
Kaivoin maahan syvän kuopan, saveen saakka. Kuoppa erottelee yhtymäkohdan ruusun ja muun istutusalueen välillä. Pistin kuoppaan muovin juuriesteeksi ja peitin muovin maan päälle jäävän osan kivillä ja soralla. Jospa tämä estäisi ruusun karkaamisen väärälle puolelle ainakin pariksi vuodeksi. Vaikka luulen, että osaa tuo kiertää nurmikon kautta missä estettä ei ole. Jos niin tekee, niin sitten saa välittömän siirron toiseen kohteeseen.
Talvi vei monta kasvia mutta edelleen koen kivoja yllätyksiä. Luulin kameleonttilehteä menetetyksi enkä edes muistanut mihin sen olen istuttanut. Oli vain joku hämärä muistikuva. Eilen huomasin ilokseni, että kameleonttilehti on elossa, se vain nousi kovin myöhään esiin. Pienihän se vielä on, mutta monta lehdenalkua on noussut joten eiköhän se siitä vahvistu. 

Sama kävi 'Patricia' kurjenpolvelle, se nousee sittenkin. Pari kärhöäkin on noussut tällä viikolla ja paria vielä odottelen. Se ihana monsterikärhöni 'Margaret Hunt' ei näytä minkäänlaisia elonmerkkejä, saapa nähdä nouseeko enää milloinkaan. 


lauantai 18. kesäkuuta 2022

Ruusuorapihlaja ja muita herkkuja

Vielä pari viikkoa kesälomaan. Ja kyllä, vaikka työstäni pidän niin lasken päiviä kesälomaan. Talvi oli raskas, koronan mukanaan tuoma väsymys vaikuttaa vieläkin muiden vaivojen lisäksi. Tällä viikolla kuvattiin kädet joissa epäillään nivelrikkoa ja samalla katsastettiin jo puoli vuotta nilkassa sinnitellyt akillesjänteen tulehdus. Kunhan pääsen lääkärin vastaanotolle niin kuulen asioista lisää. 

Ruusuorapihlaja on tänä vuonna vähän hankala kuvattava, kaikki kukat ovat puun yläosissa.
Kukat ovat jokainen kuin pieni ruusunkukka. Tämä puu kasvaa arboretumissa, kivipolun mutkan nurkassa mutta jos joskus tulee puutarhamyymälässä edullinen toinen yksilö vastaan niin saatanpa hankkia sen jonnekin muualle puutarhassa. Tai helmiorapihlajan sen viime talveen kuukahtaneen tilalle.
Lumipalloheisi ei ole ihan täynnä valkoisia palloja mutta on niitä silti paljon. Iines oli mukana ihastelemassa. Taivaan tummuus hämää, yhtään vettä ei illalla satanut vaikka synkkää oli ajoittain. Tänään on sitten kai oikeasti luvassa sateita taas. Otin jo pakastimesta marjoja sulamaan mehunkeittoa varten. Mukavaa sadepäivän puuhaa.
Silonietospensaani kukkii ensimmäistä kertaa. Heräsi kyllä epäilys onko tämä silonietospensas? En ole nähnyt sitä kukkivana kuin kuvissa joten en voi olla varma. Kaunis se on kuitenkin vaikka kasvaa täysin kärhöjen katveessa.
'Mai Fleuri' pionilla ei ole tänä vuonna juhlavuosi. Se taisi vähän kärsiä talvesta vaikka kasvaa kohopenkissä. Muutama kukka on kuitenkin parempi kuin ei yhtään. Ja onhan tässä myös kauniit lehdet. Rakastan tuota kukan terälehtien silkkipaperimaisuutta.
Atsalea on ostettu nimilapulla 'Tarleena' mutta eipä taida olla se, pitäisi kai olla ruusunpunaisemmat kukat. Toisaalta tämän värinen sopii paremmin taustan pinkkiin tarhapioniin. Olen hankkinut pionin nimettömänä yllätyksenä Lahden Kotiniemen siirtolapuutarhan taimimyynnistä. Tai oikeastaan tuossa on kaksi taimea, molemmat samaa pionia. Oli ihan kiva yllätys sillä tätä pionia minulla ei ollut aiemmin.
Kurjenpolvi 'Ballerina' on jäänyt pahasti kuolanpionin alle. Toisaalta en viitsisi millään siirtää sitä sillä on meillä talvenarka, yhdestä paikasta se jo kerran kuoli. Ballerinan yläpuolella näkyy vuorijumaltenkukka joka on kokenut saman kohtalon, kukat näkyvät heikosti pionin lehtien alta. Vaan sama juttu, vaikea lähteä siirtämään kun kasvi viihtyy tuossa. Valkoinen vuorijumaltenkukka on hengissä mutta se ei kuki.
Loppuun vielä yksi kuva 'Mai Tai' kellukasta ja sen upeasta kukinnasta. Olen istuttanut tämän vasta pari vuotta sitten ja siihen nähden kukinta on uskomattoman runsas. Taisin vielä tapojeni mukaan jakaa taimet useaan osaan. Eipä ihme miksi kellukoista on on tullut puutarhan herkkuja ja yksi lempilajeistani.


keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Räjähdys

Puutarhassa on tapahtunut kaikenlaisen kasvun räjähdys. Jos nokkosen alku oli pari päivää sitten kahden sentin mittainen, on se tänään kymmensenttinen. Kosteus ja lämpö saavat kasvun karkaamaan käsistä. Monessa pionissa on todella korkeat varret, marhanliljat kurottelevat kohti kuuta ja jalokärhöissä on jo jopa nuppuja. 

Siirsin valkoisen lehtoängelmän viime kesänä ja taisi tykästyä uuteen paikkaansa. Ängelmän kukkien vasemmalla puolella näkyy kolme marhanliljan vartta. Melkoisen tanakat ja korkeat tänä vuonna.
Kasvu on kaikkialla rehevää. Kuvan keskellä oleva suuri vihreä pehko on kaukasiankirahvinkukka. Siitä on kasvanut muhkea pehko. Tänä keväänä havaitsin ensi kertaa sen siementaimia. otin niitä muutaman talteen josko kokeilisin kasvia muuallekin ja muutaman taimen voisi laittaa jakoon.
Perinteiset keltaiset kullerot jo lopetettelevat kukintaansa kun taas 'Alabaster' vasta aloittelee. Tämä kärsi hiukan viime kesän kuivasta jaksosta. En ole keksinyt kulleroille sopivan kosteaa paikkaa joten joutuvat kärvistelemään kesästä toisen liian kuivissa olosuhteissa.
Puutarhan vanha asukas, japanin esikko kukkii. Tämän siementaimia otin myös talteen, kasvoivat liian lähellä neilikkaruusua. Nyt pitäisi miettiä taimille uusi hyvä paikka.
Syksyllä ostin valkoisen japaninesikon ja se selvisi hengissä talvesta. Kaunis se on tämäkin. Ensin luulin, etteivät kukat nouse ylös varren päähän mutta ilmeisesti nousu on hitaampaa kuin punaisella japaninesikolla.
Iiris 'Red Zinger' on yhtä dramaattinen joka vuosi. Kukka ilmestyi kuin tyhjästä, vannon, etten nähnyt tässä nuppuja muutama päivä sitten ja nyt on ensimmäinen kukka ayki.

Hempeään kuvaan on hyvä päättää. Nimetön pioni kukkii uskollisesti joka vuosi kahdella tai kolmella kukalla. Voi olla, että viereinen hevoskastanja vie voiman ja valon. Siirtää en uskalla ettei käy huonosti ja pioni häviä. Ennemmin kolme kukkaa kun ei yhtään kukkaa.

Nyt lähden kitkemään, nokkoset ja puolimetriset juolavehnät pois kipinkapin.