Ruuhijärvi ja muita vaaleanpunaisia ruusuja

Juhannusruusu jätti kukinnan väliin tänä vuonna. Siirsin molemmat pensaat pari vuotta sitten joten suurta kukintaa ei olisi ollut muutoinkaan luvassa. Muissa ruusuissa kukkia on tulossa vaikka vähemmän kuin aikaisemmin. Se taas johtuu siitä, että hävitin keväällä suviruusun, yhden punalehtiruusun ja kaksi rugosaa, 'Pohjolan Kuningatar'  ja 'Snow Pavement' ruusut. Yksi puistoruusu otti ja kuoli ihan itsestään. Siitä olen iloinen, että kaikki neljä Austin-ruusua ovat hengissä ja tekevät nuppuja.

'Ruuhijärvi' on lempiruusujani eikä siksi, että se on virallinen löytöruusu täältä Ruuhijärven kylästä jossa asumme. Pensas on mukavan tiheä eikä se kaljuunnu alhaalta kuten juhannusruusu tekee vaikka samaa sukua ovatkin.

Kukkia tulee yleensä paljon ja ne ovat täydellisiä pieniä ruusunkukkia.

Nuppuisena kukka on pieni pyöreä pallo joka keriytyy auki kukkiakseen. Rakastan, en voi muuta sanoa.

Viime kesänä hävitin toisen punalehtiruusun ja istutin tilalle päärynäpuun. Keväällä lähti toinen punalehtiruusu. Yksi on vielä kasvamassa saunan kulmalla, se saa jäädä kunhan siirrän sitä hiukan. Sen sijaan kerrottu punalehtiruusu 'Nova' saa jäädä, tykkään tästä enemmän kuin tavallisesta punalehtiruususta. Ruusu kasvaa rosariossa ja on siellä tällä hetkellä pääroolissa.

Tässä lähemmin Novan kukkia.

Rosariossa kasvaa myös Teresanruusu. Sekin on lemppareitani. Ruusu kasvoi ennen arboretumissa mutta paremmin se viihtyy täällä. Tänä vuonna kukkia on runsaasti.

Rosa rugosa 'Ilo' tuottaa paljon iloa kasvihuoneen kulmalla. Pensas on valtavan kokoinen, nuppuja on kukkimatta paljon. Pensas on istutetu omaan kivikaukaloonsa ja toistaiseksi se on pysynyt aloillaan eikä ole levinnyt perennojen puolelle. Iso kasvi pensaan vieressä on väinönputki. Sekin on tänä vuonna ennätyskorkea.

Kuvaamatta jäi Tornionlaaksonruusu, sekin kukkii juuri nyt. 'Paimio' kukki heikosti, samoin 'Tove Jansson'. Ihana 'Tähtitorninkatu' on vasta tulossa kukkaan, siitä kuvia kunhan kukinta on alkanut.

Kauden avaus

 Puutarhakausi 2025 on julistettu avatuksi. Vaikka viikonlopussa oli muutakin ohjelmaa, sain olla puutarhassa riittävästi. Lumet sulavat silmissä ja puutarhassa alkaa olla täysin lumetonta. Piippoja puskee esiin ja jopa ensimmäiset esikot kukkivat. Lauantaina leikkasin talventörröttäjiä silputen niitä kukkapenkkeihin. Lisäksi nipsin omenapuita. Sunnuntaina samat puuhat jatkuivat.

Kasvihuoneen ympäristö on yleensä järjestyksessäni viimeisenä siivottava. Alueen pitää olla lumeton ja kuivunut hiukan ennen kuin aloitan sen siivoamisen. Kasvihuoneen siivoan sitten kun ei ole enää vaaraa kovemmista pakkasista, viime vuonna se taisi olla jo huhtikuussa.

Jouluruusu teki nopeasti nuput. Tässä vaaleanpunaisessa on kukkia enemmän kuin koskaan ennen, edellinen ennätys taitaa olla kaksi kukkavartta.

Marja- ja hedelmätarhaa tänä viikonloppuna. Siivosin omenapuun torson ympäriltä humalan kuivuneet versot pois. Se on yleensä ensimmäisiä kevättöitä joita teen, jotta saan humalat maatumaan kompostin pohjalle, ne kun eivät maadu edes yhdessä vuodessa. Seuraavaksi voisi harkita vadelmien leikkuuta eli viime vuonna satoa tuottaneiden versojen poistoa.

Valkoinen esikko on aikainen. Kuva on otettu lauantaina, tänään sunnuntaina kukka oli auennut kokonaan.

Yläpihaa, jossa tein jo siivoustöitä. Toistaiseksi en ole huomannut suurempia menetyksiä. Täysin luottavainen en ole, menetyksiä voi tulla edelleen ja kaikesta kasveista kun ei vielä tiedä.

Miehellä kävi pieni vahinko traktorin kanssa. Sen seurauksena punalehtiruusu on entinen. Luulen ruusun pelastuvan kunhan sahaan sen kokonaan poikki. Punalehtiruusu on sitkeä ja se kyllä versoo vaikka sen joutuu laittamaan juuresta poikki. Kivimuuri on helppo korjata, kunhan nostaa kivet takaisin. Taaempana olevat ruusut lähtevät jokatapauksessa pois. Jos keksi kivan paikan, saavat jatkaa elämäänsä tässä puutarhassa, jos en keksi niin lähtevät kokonaan.

Ensi viikolle on luvassa hitusen viileämpää säätä, saapa nähdä jatkuvatko puutarhatyöt vai tehdäänkö harvoina vapaailtoina jotain muuta.

Puutarhan viimeisiä kukkijoita

 Lokakuu on ollut uskomattoman kaunis ja hyväsäinen. On ollut aurinkoa ja lämpöä. Aikaa puutarhatöiden loppuun saattamiselle on ollut luvattoman vähän. Silläkin on vaikutusta, että käsityöt ja nojatuoli ovat olleet se kutsuvampi vaihtoehto. Muutama suojaverkko on laittamatta paikoilleen, jospa ne löytäisivät tiensä kasvien suojaksi viikonloppuna.

Austin-ruusuista The Pilgrim kukki ihan näihin päiviin saakka. Voi jestas miten pidänkään sen kukista ja kukan muodosta. Tuhatterälehtinen olisi ehkä oikeampi nimi tälle ruusulle.

Maksaruohot kukkivat edelleen, ne taitavat sietää pientä pakkastakin. Kuvasta näkee miten puut alkavat olla lehdettömiä, syksy on pitkällä ja minun kalenterissa kääntyy talveksi marraskuun myötä.

Siirsin kesällä suuren määrän syysleimuja. Niistä liila päätti kukkia vasta nyt.

Vuosi sitten jostain alesta ostettu jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Upea väri ja sen kruunaavat pilkut tuossa kukan keskustan uumenissa. Kukkaa oli hankala kuvata sillä se roikotti itseään maata kohden.

Törmäkukka 'Miss Willmott' on päässyt kuviin monestikin syksyn aikana. Ja se ansaitsee täysin kaiken huomionsa. Se on kukkinut vähintään neljä kuukautta eikä loppua näy. Itsestään ei ole ilmestynyt yhtään siementaimea, nyt älysin kerätä muutaman siemenen talteen. Yritetään keinokasvatusta jos luonto ei suo uusia taimia.

Marraskuusta toivon yhtä kaunista kuukautta vaikka pimeydelle ei mahda mitään. Vaan olkoon valoisa aika yhtä aurinkoinen kuin lokakuussakin.

Jumi

 Minulla on ollut vakava jumi blogin suhteen. Kirjoittamisen kynnys on noussut kohtuuttoman suureksi kirjoittamattomuuden aikana. Olen ollut väsynyt, en ole kovin kummoisia jaksanut työpäivien jälkeen. Työpsykologin mielestä se on normaalia kokemani trauman jälkeen. Olen siis käynyt ennaltaehkäisevästi työpsykologilla, jotta selviän henkisesti. Onni on työnantaja joka tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. 

Puutarhassa olen saanut lähes kaikki syystyöt tehtyä, enää puuttuu noin puolet suojaverkoista. Kasvimaan kääntämisen jätän suosiolla kevääseen, mitä sitä väkisin jos ei huvita. Rikkaruohot eivät katoa, jatketaan niiden parissa keväällä. Joitain kukkasipuleita tuli hankittua ja istutettua, lähinnä krookuksia ja posliinihyasintteja. En löytänyt mieleisiäni tulppaaneja joten ne jäivät hankkimatta. Pari jotain pientä sekoituspussia ostin eli muutama tulppaani sentään tulossa.

Austin-ruusut kukkivat pitkään eivätkä tunnu hätkähtävän ensimmäisistä kylmistä öistä. Kuva on otettu päiviä sitten, mutta katsoin tänään, että samainen The Pilgrim kukkii edelleen. Sille pitää saada tulevana suvena parempi tuki, onhan se oikeasti köynnösruusu.

Koristeomenapuu 'Musta Rudolf' on leiskuvan punainen syysvärissään. Tämä taitaa olla punaisin kaikista puutarhan syysväreistä, enemmän on keltaista ja esimerkiksi punatammi on vieläkin täysin vihreä.

Hauskoja sieniä putkahtelee milloin minnekin. Nämä hattivattien esikuvat ovat hortensiapuutarhassa pötköttelevän koivunrungon kyljessä.

Muutaman yönä on ollut hallaa ja onpa tainnut olla ensimmäiset pakkasyötkin. Aurinko sulattaa nurmikon kuuran nopeasti.

Terttuaralian kasvu oli todella myöhässä, mutta ehti se tehdä mustat marjansa. Tarkkasilmäinen voi löytää kuvasta parikin pyjamaludetta. Ensimmäistä kertaa näin niitä meidän puutarhassa. Taustalla näkyy yksi mustavalkoinen linssilude, sellainen myyrien ylin ystävä. 

Ensi viikolle sääennuste ennustaa lämpenevää. Yöt ovat kuitenkin kylmiä ja eläimet alkavat hakeutua puutarhaan. Ensi viikon tavoite voisi olla saada ainakin osa puuttuvista verkoista paikoilleen. Lintujen ruokinnan aloitin tänään, kyllästyin ikkunalautoja naputteleviin tirppoihin.

Hyvästit Pohjantähdelle

 Istutin noin kymmenen vuotta sitten arboretumin kulkusillan molemmille puolille 'Pohjantähti' köynnösruusun taimet. Ihanat kukkiessaan, muutoin ihan hirveät jos suoraan sanon. Paljon kuivuneita kolmemetrisiä oksia joita mahdoton poistaa muun kasvuston välistä. Piikkejä niin, että heikompaa hirvittää. 

Viime talvi tappoi ruususta kaikki maanpäälliset versot pari pienintä lukuunottamatta. Pyysin miestä sahaamaan ruusun juuresta poikki, molemmat ruusut. Mies toteutti toiveeni.

Sitten sanoin ajatukseni ääneen ennen kuin ehdin katua. Pyysin miestä kaivamaan ruusun juurakot pois. Lähtekööt, en enää jaksa tapella ruusun kanssa. Onneksi mies toteutti pyyntöni heti ja kaivoi ruusun juurakot pois. Juurakot laitettiin kaatopaikkakuormaan oksien kanssa.

Mitä sitten tilalle. Idea tuli heti, ei näin hyvää köynnösten paikkaa voi jättää hyödyntämättä, etenkään kuin löysin oman alppikärhön siemenjälkeläisiä useamman kappaleen.

Kiersin tolppien ympärille kanaverkkoa kärhöjen tueksi. Sitä ennen olin tukenut paikkaa lisäkivillä ja tuonut lisää multaa. Kärhöt oli nippaistu nopeasti vanhasta paikasta pois ja siirretty tähän. Kulkusilta pitää uusia ennen Avoimia Puutarhoja, se on vaarallinen kulkea sillä nykyiset laudat ovat lahot.

Toiselle puolelle tulee kaveriksi perusliilan alppikärhön kaveriksi valkoinen kerrottu alppikärhö ja toiselle puolelle punainen 'Ruby' alppikärhö. Oikeastaan olen huojentunut ruusun lähdöstä, olen kyllästynyt parin muunkin ruusun hoidettavuuteen, joten voi olla, että ruusurintamalla on tulossa enemmänkin muutoksia.

Ole tälle sankarille nyt sitten vihainen. Oiva oli harjoitellut ulkovessaa porkkanamaalle ja kaivanut sinne kuoppia. Tottahan toki olin ehtinyt kylvää porkkanat. Oma vika kun en laittanut harsoa. Nyt on harso, mutta uusintakylvöä en tehnyt, teen kun näen mistä kohdin porkkanat ovat mennyttä. 

Messuostoksia

 Olin eilisen päivän Lahden Pihapiiri-messuilla vapaaehtoisena työvoimana Lahden Puutarhaseuran pisteellä. Liityin seuraan reilu vuosi sitten ihan vain siksi, että pääsen heidän retkilleen mukaan. Seura tekee paljon käyntejä sellaisiin yksityisin puutarhoihin joihin ei muutoin pääse. Vuosimaksu 20 euroa ei ole paha siihen nähden, miten paljon toimintaa sillä saadaan. 

Tämä ei ollut maksettu mainos, mutta suosittelen tutustumaan paikallisiin puutarhaseuroihin, niillä on yleensä paljon toimintaa ja samanhenkistä, puutarhaa puhuvaa seuraa.

Messut ehdin kiertää pikaisesti läpi. Tai kiersin vain tietyt kohteet, kuten taimimyynnit.

Tästä taitaa tulla perinne. Uusi Austin-ruusu itselleni äitienpäivälahjaksi. Tällä kertaa mukaan lähti Porkkalan kartanon pisteeltä ruusu Claire Austin. Tekee upeat valkoiset kukat. On oikeasti köynnösruusu, mutta enpä usko, että näen tämän koskaan yli kahden metrin korkeudessa. Metrikin on jo hyvä suoritus.

Ekman myi edullisesti kuusen taimia. Ostin pellon reunaan istutetavaksi yhden douglas-kuusen, kaksi mustakuusta ja kaksi serbiankuusta. Ensimmäinen maksoi vitosen, muut kaksi euroa kappale. Ajattelin hoitaa istuttamisen heti tänään jos vain istutuspaikan maa on jo lapion syvyydeltä sula. 

Vaikka messupäivän jälkeen polvet ja lonkat olivat täysin rikki, menin hetkeksi putarhaan. Kävely pehmeällä alustalla teki ilmeisesti hyvää eikä nivelrikon leposärky ollut niin pahaa kuin ennustin. 

Muurahaisten kuljettamista siemenistä alkunsa saaneet sinivuokot jäävät helposti huomaamatta siihen saakka kun tulevat kukkaan. Tätäkään kuvan yksilöä en ollut ennen huomannut rinnepuutarhan suurimman kiven kolosta. Kolme täydellistä kukkaa kurkottaa kiven mutkasta kohti aurinkoa.

Turhaan surin kiurunkannuksia. Suurin osa on nostanut vertensa ylös takatalven jäljiltä ja osa tekee uusia kukkia. Tämä puskan ajattelin jakaa, sen keskellä pitäisi kasvaa valkoinen särkynyt sydän ja mietin kuinka se sietää näin kovaa läheisyyttä toisen kasvin kanssa. Tosin kiurunkannus lakastuu ennen kuin särkynyt sydän on voimissaan.

En ole tehnyt kärhökierrosta, mutta eilen sattui silmään pieni verson alku 'Aljonushka' tarhakellokärhön juurella. Ainakin yksi puutarhan kärhöistä on selvinnyt elossa viime talven koettelemuksista. Tämän kannustamana, taidan uskaltaa kiertää kaikki kärhöt läpi ja tutki näkyykö niissäkin elämää.

Ennen lumisadetta

 Sunnuntain lumisade tuntui masentavalta. Ei kuitenkaan keskitytä siihen, vaan suunnataan katse kevääseen joka on ennemmin tai myöhemmin edessä. Pientä esimakua sain viikonloppuna ennen lumisadetta. Miten hyvää se tekikään puutarhurin mielelle ja sielulle.

Ensimmäiset elonmerkit löytyvät nykyisin hortensiapuutarhasta. Vikkelimmat esikot puskevat kukkavartta jo lumen alla kuten kuvan keltainen esikko. Yläkulmassa pilkistää tarhavarjohiipan lehtiä. Hengissä on sekin.

Tässä kokonaiskuvaa hortensiapuutarhasta ennen lumisadetta. Rohkenen toivoa, että viikon tai kahden päästä tämä alue on jo lumeton. Suojaverkkoa ei voi poistaa vielä pitkään pitkään aikaan, rakensin verkon syksyllä niin, että pääsen verkon sisälle kitkemään ja tekemään muita hoitotoimenpiteitä verkon päiden risteyskohdasta.

Talon eteläseinustalla komeili ensimmäiset tulppaanin piipot. Niille on vietävä harso suojaksi, muutoin jänikset syövät piipot. Verkkoa en laita sillä kasvaessaan piipot jäisivät verkon sisään jumiin.

Kompostin polku on pieni jäämäki. Turvallisinta on kulkea polun vieressä, lumen päällä. Kaltevalla jääpolulla ei pidä pystyssä edes nastat kengänpohjissa. Maa-artisokkien laatikot ehtivät lumettomiksi.

Arboretumissa oli kaikki hyvin. Kuvan puu on koristeomenapuu 'Marjatta'. Jänikset söivät sen kokonaan kaksi vuotta sitten talvella 2022. Koska puu on omajuurinen, jätin siihen tyngän josta on nyt kasvanut kaksi uutta runkoa. En ole raaskinut katkoa toista pois. Mahtava kasvu parissa vuodessa. Kukintaa saan luultavasti odotella vielä jokusen vuoden. Ja nyt olen muistanut verkottaa puun paremmin, höttöinen ja taipuisa kanaverkko ei riitä.

Austin-ruusu sen sijaan on ollut hyvin kanaverkon suojassa. Kuten arvelin, näyttävät kaikki oksat kuolleilta. Se ei ole mikään ihme näin ankarana talvena. Tuolla lumen alla uinuu toivottavasti elossa oleva juurakko.

Maksaruohot ovat kestäviä. Tämä valkokukkainen nimetön maksaruoho on kasvattanut lonkeroitaan ja uhkaa jo iiriksen kasvualuetta. Taidan napsaista tästä alut uuteen kasvupaikkaan, pienelle matalalle maanpeittona kasvavalle maksaruoholle on aina tilaa.

Pienen hartaan toiveen olen esittänyt yläilmoihin, pidä kevät sellaisessa tahdissa, että pääsiäisvapailla pääsee tekemään ulkona puutarhatöitä.

Arki alkaa aamulla

 Huomenna keskiviikkona on lomat ja pyhät ohi. Alkaa arki ja työnteko, normaali syöminen ja herkkujen välttäminen. Ja kunhan vuodenvaihde on ohitettu, alan odottaa kevättä ja tulevaa puutarhakautta. 

Tänään oli pakko päästä ylös sohvan pohjalta ja tein kierroksen puutarhassa vaikka sainkin kahlata umpihangessa.

Koko puutarha on runsaan lumen peitossa. Se on hyvä sillä sääennuste lupaa kiristyviä pakkasia.

Kasvihuoneessa oli kaikki hyvin. Yritin tihrustella viiniköynnöksen silmuista onko se vielä hengissä. Tulin lopputulokseen joka puoltaa hengissä olemista. Miehen mielestä sille tulisi viedä viltti varpaiden päälle, mutta minä emmin, köynnöksen kun pitäisi oppia pärjäämään itsestään.

Viime talvena Ilo ruusu syötiin tapille. Nyt heitin sen päälle epämääräisen kanaverkon palasen ja verkko on suojannut ruusun jänisten hampailta, ei ole edes yritetty syödä tai kaivella ruusua lumen alta esiin.

Oiva-pennun joulu meni hyvin. Se riehui aattona aamupäivän niin, että nukkui jouluaterian ja lahjojen avaamisen ajan mikä oli oikein hyvä juttu, saimme hoitaa nuo jouluperinteet rauhassa. Tänään oli ensimmäinen kerta kun Jalo ja Oiva nukkuivat näin lähekkäin. Muutenkin toimeen tullaan erinomaisen hyvin. Jos Jalo haluaa olla rauhassa, se tietää mennä nuorimman pojan huoneeseen omaan rauhaansa ja silloin Oiva ei pääse sinne.

Ostin netistä ennen joulua itselleni kirjonta-aiheisen kirjan. Tätä ei saa enää uutena, mutta löysin version jota ei kai ole koskaan luettu, se on kuin uusi. Ja tietysti sain kirjasta inspiraation.

Isännänhuone on kaivannut sohvatyynyjä. Löysin Iskun tehtaanmyymälästä hienoa villasekoitekangasta juuri sopivassa värissä ja keksin heti, että teen kankaasta pari sohvatyynyä. Enempää siitä ei olisi saanutkaan, sillä kangasta oli jäljellä enää pieni pala. Vähän harmitti, jos tätä olisi löytynyt kunnolla, olisin ommellut juuri tästä kankaasta isännänhuoneen verhot.

Kirjasta löytyi iiris-kuvio jonka kirjailen toiseen tyynyistä. Väreinä on vihreä ja terrakotta. Hieman huomaan kirjontataitojeni olevan ruosteessa, eikä kaikesta voi syyttää pientä joka paikkaan nenäänsä työntävästä nelijalkaisesta. Kunhan saan kirjailun valmiiksi, lupaan siitä kuva vaikka en todellakaan ole tyytyväinen tekeleeni laatuun.

Verkotusurakka on ohi

 Nyt ovat kaikki verkot ja suojat paikoillaan. Iso työ ja navetta tyhjeni viimeistä palaa myöten. Samalla on fiilis, että takki on tyhjä puutarhan suhteen. En käynyt syksyllä kertaakaan katsomassa aletaimia, en syynäillyt alesiemeniä tai hankkinut yhtään vähän vielä- kukkasipulia. Tuli tehtyä totaalinen lepo puutarhasta. Haravointia kai pitäisi tehdä, vähän sain jo haravoitua. Lähinnä vaahteranlehdet pitää saada pois, eipä meillä paljoa muuta ole parin ison lehtiään tiputtavan koivun lisäksi. Loput hoitaa tuuli ja talvi.

Tietokoneeni on kohta oikeasti vaihdettava uuteen. Tähän tuli joku päivitys (tai sitten ei enää päivity koska on niin vanha) ja nyt en pysty olemaan blogissa kirjautuneena jos suljen koneen, heittää minut ulos joka kerta. Arvatkaa vain kuinka menin paniikkiin kun se tapahtui ensimmäistä kertaa, ei mitään salasanoja tallessa kuin omassa mielessä ja tällä kertaa ei muisti pelittänyt. On ärsyttävää kirjautua joka kerta kun on tottunut klikkaamaan vain yhtä kuvaketta. 

Tänä vuonna yhtenäisen verkon sai hortensiapuutarha. Tuollaisen yhtenäisen verkon kanssa on muuten syytä olla varovainen. Jos sen ympärille kinostuu lunta, pääsee jänis hyppäämään verkon ylitse kun toisella puolella on hyvin tilaa. Jos verkko on tiiviimmin yhden kasvin ympärille, on sisälle hyppääminen vaikeampaa. Opin tämän yhtenä talvena kun seurasin jänisten liikkeitä. Siinä ei silloin auta edes tällainen 150cm korkea verkko.

Meillä on maa jo jäässä, kiitos yöpakkasten. Onneksi olin kerrankin fiksu ja laittelin alppiruusujen varjostuskankaiden tukikepit ajoissa maahan. Itse kankailla ei ole vielä kiire. Alppiruusumetsikkö on niin tiheä, ettei sinne yleensä sada lunta kun vähän peitoksi, sen takia herkät rodot on syytä suojata jo heti talvella auringon porotukselta.

Voisin melkeinpä tehdä oman postauksen äitini ihmekasveista. Tässä on äidin tomaatti. Se innostui tekemään uudet lehdet ja nuput. Ja äitini innostui kokeilemaan mihin lopputulokseen tuo kaikki johtaa. Niinpä tomaatti ei päätynytkään kompostiin vaan jatkaa toistaiseksi elämää sisätiloissa.

Kuura on tehnyt viimeisistä ruusuista kauniita. Olen toisaalta ollut onnellinen maan jäätymisestä. On voinut hyvällä omalla tunnolla heittää puutarhatöiden hanskat naulaan ja luovuttaa. 

Mies sen sijaan on ollut ahkerana ja teki traktorivajaan pienen remontin. Tarkoitus on saada vajaan paikka kahdelle traktorille. Niinpä vajasta heivattiin kaikki tavarat ulos, järjestettiin uudestaan. Vajan maapohjasta kaivettiin huono ja liian hieno hiekka pois ja tilalle tuotiin karkeampaa soraa. Hiekalla jatkettiin autotallin edustan sora-aluetta ja poistettiin siitä nurmikkoa. Kuvassa on poistettu nurmikko joka jätettiin tuohon autopaikan viereen odottamaan kevättä ja uusintakäyttöä puutarhassa. Tulee hyödynnetty kaikki mahdollinen maa-aines mitä jostain irtoaa. Saan tuosta erinomaista multaa tulevaan laatikkoprojektiin jota aloitin jo tänä syksynä.

Tomaattia riittää, kuva on tältä aamulta. Yhden vastaavan erän keitin aamusella soseeksi. Nyt on tehty tomaattisosetta pakastimeen niin paljon, että saatamme olla koko talven sen suhteen omavaraisia.

Viikko sitten räpsäisty kuva puutarhan alimmalta reunalta. Enää viisi kuukautta ja puutarhatyöt voi aloittaa täydellä tohinalla. En tiedä onko se ikä vai mikä, mutta syksyt tuntuvat joka vuosi entistä vaikeimmilta. Pitäisi kai muuttaa asennetta talven ja kylmän suhteen, mutta ei se ole helppoa kun rakastan valoa, lämpöä ja aurinkoa.