Lumikelloja

Lumikelloja nousee puutarhassa kiintyvään tahtiin. Osa kukkii, osa nousee ja osa on nupullaan. Parille kasvustolle ennustan siirtämistä parempaan paikkaan, ovat jääneet vuosien myötä toisten jalkoihin ja kukkivat omaan makuuni kovin myöhään. Puutarhani suurinta lumikelloesiintymää olen suunnitellut ja tehnyt hortensiapuutarhaan. Meno on vielä melko vaisua, mutta eiköhän se siitä riehaannu siirtojen ja kasvun voiman jälkeen.

Kerrottuja 'Flore Pleno' hortensiapuutarhassa. Nämäkin ovat siirrettyjä toisesta paikasta.

Hortensiapuutarhaa tämäkin. Osa on saanut jostain kolhuja. Nämä ovat uusia, vuosi tai kaksi sitten istutettuja. Eiköhän ne siit runsastu ajan kanssa. Kuvissa olevien lisäksi on muutamia yksittäisiä lumikelloja mutta niitä en kuvannut.

Arboretumin lumikelloja. Tuohon on istutettu yksi pussillinen joss aon yleensä 10-12 kappaletta sipuleita. Selvää runsastumista on tapahtunut.

Ensimmäisenä heränneet lumikellot kukkivat edelleen. Näissä oli ensimmäinen kukka helmikuun lopulla. Eli kuukausi kukintaa on takana.

Yritän joka päivä ehtiä tehdä edes pienen kierroksen puutarhassa. Tänään ehdin jopa haravoida hetken töiden jälkeen. Huomenna en puutarhaan ehdi, mutta onneksi viikonloppu on ihan kohta. On taas se joka keväinen ongelma, että työt haittaavat puutarhaelämää.

 

Ihmeellisiä asioita

 Ihan ensin täytyy mainita, että meillä vierailleen Raasun omistaja löytyi. Sen enempää emme asiasta tiedä, Raasu oli eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa siinä vaiheessa kun omistaja löytyi.

Siirrytään sitten varsinaiseen asiaan. Lauha talvi on tuonut mukanaan mielenkiintoisia asioita. 

Lumikelloja helmikuussa. Sellaista en ole kokenut koskaan ennen. Eikä vain yksi vaan useampi. Lunta meillä on 5-10 cm vähän paikasta riippuen. Eli todella vähän. Ja sekin vähä näyttää sulavan nopeasti pois koska ainakin päivät ollaan plussan puolella.

Ihania minipieniä scillan siementaimia. Täytyy muistaa heittää multaa päälle, että jaksavat kasvaa ja saan uusia alkuja uusiin paikkoihin.

Jäniksille ovat kelvanneet helmililjojen varret krookuksien varsien lisäksi. Krookukset suojasin, mutta nämä saavat olla, olen karsinut helmililjoja rajusti. Nuput ovat onneksi vielä maan uumenissa suojassa.

Siellä pilkottaa jo raparperi. Saanko mainita uudestaan, jo helmikuussa. Ei koskaan ennen.

Huolimattomasti lavaan heitetty muratti on talvehtinut hienosti. En edes muistanut sen olemassaoloa. Tytär saa muratin takaisin kesäkukkaistutuksiinsa. Ei tarvitse ostaa uutta.

Ihmeitä tapahtuu myös talon sisällä. Ikkunalla on 65 kelloköynnöksen purkkia, osassa kaksi tai kolme taimea. Joukossa kasvaa yksi purkki missä on pieni kokeilu. Ostin viime kesänä kallan mukulan Lidlistä, se oli joku jämä ja hinta taisi olla euron. Epäilyksistäni huolimatta se lähti kasvuun ja jopa kukki kesällä. Väri oli todella kaunis punainen. Nostin kasvin syksyllä sisälle ja yritän sen talvettamista. Annoin kukkien olla ja kas kummaa, osa niistä teki siemeniä.

Otin siemenet talteen ja heitin multaan muutama viikko sitten. Ja mitä ihmettä, sieltä puskee pientä kallan alkua. Oma silmä löytää neljä piskuista alkua. Hauska nähdä kasvaako näistä kukkivat taimet. 

Enää pari päivää ja ollaan maaliskuussa. Sillä on valtava henkinen merkitys itselleni, kevät alkaa.

Miksi en keksinyt tätä aiemmin?

Taas havaitsin miten sitä urautuu samoihin ajatuksiin ja tyyleihin.  Olen pohtinut miten suojata salin taimikasvatus liian uteliaan Einon tassuilta ja hampailta. No, eihän minun ole pakko siirtää taimia saliin kun siirrän kasvatusvalot taimien luo. Äly hoi, tämän olisin voinut keksiä jo monta vuotta sitten. 

Mies väänteli verkon taimien suojaksi. Verkko pysyy hyvin pystyssä kun se on kiinnitetty magneetilla viereiseen pesukoneeseen. Tässä ratkaisussa on toinenkin etu. Siemenkylvöt yleensä itävät hyvin eri aikaan, nyt vielä itämättömät siemenet saavat lämpöä ja jo itäneet saavat valoa. Kuukauden päästä pitää miettiä ratkaisu uusiksi, sitten tuohon samaan tilaan pitää mahtua itämään kymmenet tomaatit.

29.1. kylvetyt kelloköynnökset näyttvät itävän hyvin ja nopeasti. Tässä omien liilojen siemenistä itäneitä. Astian reunoilla on kaupan liiloja, ne itävät paljon hitaammin.

Omista valkoisena kukkineista talteen otettuja siemeniä. Hyvä itävyys niilläkin ja kuvan ottamisen jälkeen esiin on nousut uusia "koukkuja". Kelloköynnös on kuin pieni koukku kun se itää ja nousee mullasta.

Nämä siemet nappasin talteen erään kauppakeskittymän ulkoistutuksista. Kukan väri on arvoitus, mutta se selviää kunhan taimet kasvavat. Kelloköynnöksellä varren ja lehden väri on erilainen liilana tai valkoisena kukkivissa kasveissa.

Vein tulisijojen multaa arboretumin kasveille ja ehdin heittää tuhkat lumelle ennen kuin huomasin, että sieltähän on noussut ensimmäinen lumikello. Se on noussut jo tammikuun puolella vaikka kuva on otettu helmikuussa. Pienoinen ihme senkin takia, että nämä kyseiset lumikellot nousevat yleensä viimeisten joukossa. Tänä vuonna tässä ei taida olla routaa nimeksikään.

Tällä viikolla aurinko paistoi jo niin voimakkaasti, että vaikak ulkona oli useampi aste pakkasta, tippui ulkorakennusten katoilta noronaan vettä. Aurinko sulatti kattolumia kiivaaseen tahtiin. Tosin nyt on saatu taas uutta lunta ja kuvan lumikellot ovat taas lumen peitossa.

Vappukukkia

Minulla on ollut pieniä tietoteknisiä haasteita. MacBookini on noin 12 vuotta vanha ja se tuntuu, päivityksiä on hankala tehdä ja kone menee välillä jumiin. Tällä kertaa se ei laskenut minua nettiin. Jotain tein oikein, sillä tänään kone lähti toimimaan kuin mitään ei olisi ollutkaan. En joutunut hankkimaan uutta konetta, tällä mennään niin kauan kun siinä henki pihisee.

Pahoittelut, kuvat latautuivat taas eri järjestyksessä kuin ennen, eli nyt alimmainen on ylimpänä. En lähde enää korjaamaan, olen säätänyt tämän tietokoneeni kanssa ihan riittävästi.

Keväällä kitkiessä kannattaa olla tarkkana ja keskittyä vain selviin kuten voikukkkiin. Nuokin etualan vihreät haitulat olin saattanut kitkeä pois, mutta tajusin niissä jotain hassua. Jokaisen päässä keikkuu siemenen kuori. Ovat ilmiselvästi kirjopikarililjan alkuja. Niitä ei parane kitkeä pois.

Kaivoin aprikoosipuut pois kasvihuoneen mullasta.  Siirsin jokaisen suurempaan ruukkuun ja tein niille uuden kasvumullan. Tuon suurempia ruukkuja minulla ei ole, kun ne käyvät pieniksi, saavat puut mennä maahan. Silmuissa en nähnyt vielä eloa, toivottavasti sitä löytyy kunhan saavat lämpöä ja valoa.

Tammen alla sinivuokot kukkivat runsain mitoin. Sinivuokko on minulle se ainut ja oikea vappukukka.

Toiset lumikellot kuihtuvat kun toiset vasta aloittelevat kukintaansa. Tämä kasvusto saa siirtyä kukinnan jälkeen uuteen paikkaan. Nykyinen on ihan liian kuiva. Se on puutarhani ensimmäinen lumikellokasvusto. Tuleva paikka on hortensiapuutarhassa josta saa tulla lumikellojen keskittymä.

Punaiset jouluruusut aloittelevat kukintaansa. Tänä vuonna kukkia on tulossa paljon, myös sellaisiin jouluruusuihin jotka eivät ole vielä kukkineet. Ilmeisesti talvi oli näiden mieluinen.

Lopuksi pinkin sinivuokon herkkää kauneutta.

Hyvää Vappua!

Huhtikuun alku

 Kevät tulee kovin laidasta laitaan keikkuen kuten sanotaan. Maanantaina +15 astetta lämmintä ja keskiviikkona 15 cm lunta. Yritän ajatella positiivisesti, että lumi on hyväksi puutarhalle tulevien kunnon pakkasöiden takia. Palataan kuitenkin maanantaille, kevään kauneimpaan päivään.

Kovin ehti puutarha lumettomaksi. Minulla on suunnitelma vasemmalla näkyvän koivun taakse, haluan levittää istutuksia ja kaventaa nurmikkoa. Se tietää, että karhunvatuille ja yhdelle ruusulle pitää löytää uusi paikka puutarhasta. Toistaiseksi ei ole hyviä ideoita uusista paikoista. Yleensä sellainen tulee, kun antaa asian hautua hetkisen.

Sailan tunnistuskatse on kyllä aivan uskomaton. Hän tunnisti nämä pelkän lehden avulla tähtilumikelloiksi. Minä olisin tunnistanut vasta kun kukka avautuu. Onhan ne kauniita, ehdottomat lempikukat kaikista kevätkukkijoista.

Tykkäisin niin kovasti myös näistä vaalean keltaisista krookuksista. Jatkossa istutan kuitenkin vain liiloja sillä pölyttäjät eivät pidä keltaisista. Maanantaina olivat ensimmäiset naapurin tarhamehiläiset pörräämässä krookuksissa ja vain liilat kelpasivat. Etualalla taitaa muuten olla safiirikiurunkannuksen siementaimi. Se on ilon aihe, saan siirrettyä sitä toisaallekin.

Osa penkeistä on jo siivottu, lannoitettu ja katettu. Tässä on hyödynnetty erästä kasaa jonka muistin kun siivosin risuja kaadettujen puiden luota. Meiltä jäi risukasa unohduksiin noin 15 vuotta sitten. Huomasin kasan maatuneen mukavaksi, lähes mullaksi ja päätin hyödyntää sen katteena kukkapenkeissä.

Siinä sitä tavaraa on. Täydellistä katetta. Jätin pienet oksat sekaan, suurimmat otin pois. Kaikkiaan tätä tuli neljä kottikärryllistä. Ihan toista kertaa en ehken jätä risuja maatumaan, 15 vuotta on turhan pitkä aika odotella. Tällä kertaa on tarkoitus jaksaa hakettaa kaikki risut pois vaikka inhoankin sitä puuhaa.

Talon edustan penkki on myös siivottu. Korin alla on Austin-ruusu The Pilgrim. Se näyttää olevan erittäin voimallisesti hengissä. Jätin sen vielä leikkaamatta vaikka leikkasin penkin takaosassa kasvavat neilikkaruusut, ne kestävät rajumpaakin käsittelyä. Austinin leikkaan sitten kun pahimmat yöpakkaset ovat ohi. Kori saa olla paikoillaan varuilta jos täytyy heittää joku viltti ruusun suojaksi. Ei näistä kevään säistä tiedä.

Ensimmäinen rohkea kevätkurjenmiekka päätti avata kukkansa säätä uhmaten, nyt kauneus on kunnon lumipeitteen alla. Sääennusteen mukaan tässä saa kärvistellä muutaman päivän takatalven kourissa ja sitten kevät palaa. Toivotaan, että niin tapahtuu.

Riskillä mennään

Pidin eilen taimien koulintapäivän, samalla kylvin tuoksuherneet. Minun piti laittaa vähemmän tomaatteja, mutta yllättäen niitä on taas yli 50 taimea. Oma tarve on noin 30 taimea. Niinpä sisältä saivat lähteä kaikki sellaiset kylvöt ja taimet kasvihuoneeseen, jotka kestävät vähänkin kylmää. Tuoksuherneetkin siirtyvät heti itämisen jälkeen kasvihuoneeseen, sisälle ei mahdu vaikka on kolme taimipöytää käytössä. 

Koulitut salkoruusut ja ritarinkannukset siirtyivät kasvihuoneeseen. Päivän pidin ilman harsoa, mutta yöksi heitin päälle kaksinkertaisen harson. Päivällä kasvihuoneessa oli 20 astetta lämmintä, yöksi kylmenee, mutta ei sentään pakkaselle. Vaikka ulkona olisi pakkasta, ei se ihan hevillä tule kasvihuoneeseen.

Pöydällä on kaikenlaisia siemenkylvöjä. Yksi väinönputki on näkyvissä, muissa odotellaan vielä itämistä.

Toinen arboretumin lumikellokasvustoista. Nämä ovat selvästi lisääntyneet sivusipuleista. Tuohon on todennäköisesti istutettu sellainen kymmenen kappaleen pussi, ja nyt taimia on selvästi enemmän.

Ensimmäinen jouluruusu oli päättänyt kukkia salaa. Väri on valkoinen joka on osoittautunut haastavaksi minun puutarhassani, punaiset jouluruusut menestyvät paljon paremmin. Kukka on hauskasti lehden alla piilossa ja suojassa. Hyvä ollakin, keväällä sataa usein.

Tämän piipon arvelen olevan koiranhammas. Vaan onko sekin tehnyt sivusipulin kun vierestä nousee toinen? Sain viime keväänä Vaalean vihreää-blogin pitäjältä valkoisena kukkivan koiranhampaan, olisikohan tämä se? En yhtään muista mihin kohtaa hortensiapuutarhaa istutin taimen. 

Hortensiapuutarhassa on paljon ilonaiheita. Tässä niistä toinen koiranhampaan kaveriksi. Sain viime vuonna tilaisuuden ostaa jonkin sortin kämmekän taimen. Kotona jaoin taimen kahteen osaan, tässä on toinen osa ja toinen osa on toisella puolella hortensiapuutarhaa, hengissä on sekin ja voi erinomaisesti. Toivottavasti kukkivat myös minun puutarhassani. 

Viikko sitten pidettiin puunkaatotalkoot joissa kaadettiin muutama koivun runko ja yksi haapa. Kaksi päivää on tehty rungoista klapeja ja nyt on urakka valmis. Oksat ovat vielä käsittelemättä, niistä otetaan paksuimmat talteen polttopuiksi. Pienemmät oksat ja risut haketetaan jos ehditään, tai viedään risunkeräykseen. Metsässä on vielä 16 runkoa jotka odottelevat miehen talvilomaa. Lisäksi on ostopuut jotka pitää nekin pieniä, niistä tehdään metristä halkoa joka on hyvä polttaa leivinuunissa.

Kohta lähden hakemaan lapsenlapset yökylään, täällä tarvitaan purontekijöitä ja Oivan leikittäjiä.

Ensimmäinen lumikello

 Tosin hento ja pieni, mutta lumikello kuitenkin. Voi miten iloinen jälleennäkeminen sen huomaaminen oli.

Tämä ensimmäinen yksilö kasvaa pähkinäpensaan juurella. Tänä vuonna pähkinässä on ennätysmäärä norkkoja. Toivottavasti tulee myös emikukkia ja myöhemmin pähkinöitä. 

Ison tammen alla kasvaa paljon sinivuokkoja. En vielä kurkkinut lehtien sekaan näkyykö nuppuja, nämä sinivuokot kukkivat sinivuokoista ensimmäisenä.

Kiurunkannukset ovat uskomattoman nopeita. Viikonloppuna tässä ei näkynyt mitään ja nyt on jo nuput maan pinnassa.

Mahtavaa! Hurtanheidessä on kaksi nuppua. Tämä on pitänyt välivuotta kukinnasta, vai peräti kahta välivuotta, vaan nyt pääsen ihastelemaan sen siroa hortensiamaista kukintaa.

Jos sääennusteet pitävät paikkansa, pääsen siivoamaan tämän Mustan Rudolfin penkin pääsiäisenä. Navetan ikkunoiden edessä olevan kattolumen sulamista saa odottaa pitkälle toukokuulle. Tuohon ei paista aurinko missään vaiheessa päivää.

Enpä tullut ottaneeksi kuvia daaliasta jonka talvetin makuuhuoneen lattialla. Syksyllä nostin juurakon kasvimaasta, karistin ylimääräiset mullat, käärin sanomalehteen ja laitoin pötköttämään pahvilaatikkoon. Talven juurakko vietti makuuhuoneen lattialla ulkoseinän vieressä. Pari kertaa tarkistin juurakon kuntoa talven aikana, vaikutti napakalta ja eloisalta. 

Tänään pistin juurakon oksasahalla kolmeen osaan. Siitä vain ronskisti halki. Kuvassa näkyy irronneita juuripampuloita. Ne heitin kompostiin sillä olen käsittänyt etteivät lähde kasvuun, kun niissä ei ole kasvupistettä. Juurakot pistin ruukkuun multaan. Jään odottamaan lähtevätkö kasvuun. Lajikkeella ei ole nimeä, sain taimen viime kesänä. Ilmeisesti joku perinteinen lajike joka tekee pienen punaisen kukan.

Melkein lumeton puutarha

Puutarhan lumet sulavat vauhdilla. Kaikki puutarhan istutusalueet ovat vapaana lumesta, vain luumulehdossa on lunta niillä kohdin joissa tuuli on kinostanut lunta. Olen saanut hyvin siivottua perenna-alueita iltaisin ja tänään multasin ensimmäiset penkit. Yritän tehdä multauksen mahdollisimman ajoissa sillä kohta nousevat kotilot ja haluan levittää niiden myrkyn eli siniset rakeet mullan päälle enkä alle.

Kasvimaalla on vielä niin märkää ettei siellä voi tehdä mitään. Laatikoissa kasvaa maa-artisokkaa. Tänä vuonna ei tarvinnut siistiä niiden kuivuneita varsia, jänikset söivät kaikki talven aikana. Laatikoiden takana näkyy humalan tuki, sieltä pilkistää maasta pienet humalan alut, tuo joku vanhaa kantaa oleva yksilö on erittäin elinvoimainen ja puskee jo jäisestä maasta.

Tein pääsiäisenä havainnon etteivät keltaiset krookukset kiinnosta mehiläisiä. Sen sijaan liiloissa on niitä jopa ruuhkaksi asti. Olen jostain kuvitellut, että keltaiset kelpaisivat paremmin, mutta luuloni oli väärä. Tykkään näistä vaaleankeltaisista todella paljon, mutta ehkä ostan jatkossa liiloja mehiläisiä ajatellen.

Syksyllä ei löytynyt kivijalkakaupoista tai puutarhamyymälöistä kunnolla kevätkurjenmiekkoja. Yhden pussin sain 'Harmony' lajiketta. Ostin vaikka nämä taantuvat meillä nopeasti.

Suosikkini on kuitenkin vaalea 'Katharine Hodgkin'. Se ei taannu ja tuntuu lisääntyvän. Uskaltaiskohan näitä jakaa, kasvustot ovat kovin tiiviitä.

Nämä lumikellot ovat istutettu pari vuotta sitten. Ihmettelin jo viime vuonna kun nousevat ihan keltaisina ja sama toistui tänäkin vuonna. Mistähän johtuu? Olenko istuttanut liian syvälle ja kärsivät noustessaan valon puutteesta.

Arboretumin kaikki istutusalueet on siivottu. Haravointia en täällä tee, tuuli vie lehdet pois. Verkot saavat olla vielä joitain viikkoja paikoillaan, ihan varmuuden vuoksi. Tuonne ison verkon sisään pääsee helposti kahden erillisen verkon yhtymäkohdasta. Tänään levitin penkkeihin multakatteen, alle jätin lehtiä ja silputtuja perennanvarsia.

Torstaina tuli Lidlin juurakot myyntiin. Ihan pikkasen ostin, valikoimaa oli paljon. Kaikista olen iloinen, mutta erityisesti valkoisesta loistosalviasta ja tarhavarjohiipasta. Etualan mikadonkämmen ei ole talvenkestävä, mutta jos kasvaa yhden kesänkin ja näen kukinnan niin olen tyytyväinen. Talvettamista sisätiloissa voin kokeilla jos muistan syksyllä.

Olkaahan varovaisia kun siivoatte jalokärhöjä. Leikkasin yhden poikki ja auts, se olikin ihan vihreä ja elossa oleva verso. Lopetin leikkaamisen siihen ja annan kaikkien kärhöjen olla kunnes näen onko niissä kasvua maanpäällisissä, viime kesän versoissa. Talvi oli leuto ja luminen joten on hyvinkin mahdollista, että osa versoista on talvehtinut onnistuneesti.

 

Poks

 Lonkkani ja polveni sanovat pääsiäisen jälkeen poks, pelkäänpä etten pääse tästä nojatuolistani ylös, niin jumissa on koko keho. Ja se on siis sellaista hyvällä tavalla jumissa oloa. Kroppa ei oikein tahdo pysyä kevään perässä ja siinä, että ollaan puutarhassa ja puutöissä monta tuntia päivässä.

Myös kevät on sanonut poks. Kun kevät lähti käyntiin, on vauhti ollut nollasta sataan sekunnissa kiihtyvää.

Tontilta kaadettiin useampi koivun runko pääsiäisen aikana. Saimme ensi talven puista parin kuukauden puut omasta pihasta eikä koivujen kaato edes näy missään. Tämä suurin, monirunkoinen koivu oli pakko kaataa tielle. Onneksi vain yksi auto joutui pysähtymään ja odottelemaan sen aikaa, että koivu oli siivottu pois ajotieltä.

Ensimmäinen kukkapenkki on siivottu. Se on Mustan Rudolfin penkki kasvimaalle viettävässä rinteessä. Siellä kuulkaas näkyi jo jopa kärhön alku puskemassa maasta esiin.

Siirsin viime syksynä kerrottuja lumikelloja huonosta paikasta parempaan, eli toisesta kukkapenkistä hortensiapuutarhaan. Vaikka olin mielestäni tarkka, jäi vanhaan paikkaan paljon lumikellon sipuleita, osa oli siinä ihan mullan päällä. Otin sipulit talteen ja istutin ne ruukkuun, siirrän ne maahan kunnes maa on sula. Ihan kaikkia en saanut irti, vielä on noin kymmenen lumikelloa maassa odottamassa siirtoa. Ilahduttavan paljon näissä oli sivusipuleita.

Viime vuonna hankittu Autin-ruusu näyttäisi olevan hengissä. Kuvassa ei näy, mutta siinä on jopa pienet vihreät silmut tulossa. Vähän pelottaa tuo ruusun ja kivien väliin jäävä jääkansi, mutta toivotaan ettei siitä ole ruusulle haittaa.

Kaikenlaista puutarhassa näkyy kun kulkee tarkkaan. Istutin kirjovaahteran ympärille balkaninvuokkoja ja hups, ensimmäiset ovat nousemassa ja tarkkasilmäinen huomaa sieltä nupunkin. 

Säät olivat pääsiäisenä mitä parhaimmat, kiitos niistä sillä tuntui, että ne korvasivat paljon talven pituudesta tai siitä, että talvi tuntui kovin pitkältä.