Kuolleista herännyt

 Olen saanut tänä vuonna paljon puutarhavieraita, pari ryhmää ja myös yksittäisiä vieraita. Eilen tein puutarhakierroksen yhden vieraan kanssa. Uuden kasvihuoneen uumenissa tein kiljahduksen aiheuttavan löydön. Tässä kohtaa voi todella sanoa puutarhurin laiskuuden kääntyneen onneksi.

Olen ollut laiska enkä ole saanut kaivetuksi pois uuden kasvuhuoneen kuolleeksi julistettua 'Rusbol' viinirypälettä. Eipä tarvitse enää kaivaa, köynnös onkin hengissä. Tämä on suoranainen ihme. En ole edes kastellut köynnöstä kertaakaan, koska ajattelin sen olevan kuollut. Se on voinut olla myös hyvä juttu, köynnös on vienyt juurensa pohjamaahan asti. 

Ensi talveksi köynnös tullaan suojaamaan huolella, enää en uskalla ottaa riskiä sen paleltumisesta. Samoin aloitan ajoissa kastelun lämpimällä vedellä jotta köynnös sulaa ja saa otettua vettä kasvuunlähdön tukemiseksi.

Keväällä ajattelin molempien maariankämmeköiden olevan elossa. No, ne taimet mitä luulin kämmeköiksi oleivatkin jotain valkokukkaista tädykettä joka oli tullut kämmekän mukana. Toinen kämmekkä selvisi hengissä ja aloitti kukinnan. Kovin pieni ja hento se on, vaan eiköhän tuo tuosta vahvistu.

Lidlin vaaleanpunainen iiris ei ollutkaan vaaleanpunainen. Tai mikään niistä ei ollut vaaleanpunainen. Yksi oli tylsä tumman liila jota minulla oli jo ennestään, sen sain laitettua eteenpäin. Tähän sinivalkoiseen olen tyytyväinen. Kukka on suuri ja varteen on tulossa useampi kukka. Tämän tuoksu on uskomattoman hieno, mausteisen vahva. Tämän perusteella taidan ostaa myös ensi vuonna Lidlin iiriksiä ja katson mitä niistä tulee.

Laitoin aamulla instaan kuvan tämän viikon lempinäkymästäni. Kuvan alareunassa on vihreää. Siinä ovat tämän vuoden itsestään kylväytyneet jättiverbenan taimet. Olisikohan tämän jo neljäs kesä kun jättiverbena kasvaa meillä itsestään kylväytyneenä. Parhaiten se kylväytyy hiekkakäytäville mistä voi siirtää taimia kukkapenkkeihin.

Liila pehko on timjamia joka oli taas kerran täysin talvenkestävä, ei mitään vaurioita. Padan minttu nousee vasta nyt. Taustalla on väinönputki. Alhaalla näkyy itseltään hengen kukkiva maksaruoho. Enpä muista kesää jolloin maksaruohoissa olisi näin paljon kukkia. Sormustinkukat aloittivat aikaisin, niitäkin on mukavasti vaikka talvi vei osan.

Tässä vielä näkymää toiseen suuntaan.

Olen aloittanut luumulehdon uudistamisen. Näillä helteillä olen tehnyt tosin aika vähän, lähinnä jakanut taimia ilmaiseksi netissä eteenpäin. Nyt menee kaikki uusiksi, tuskin kesät ovat enää koskaan muuta kuin joko kuumaa tai kylmää, niinpä varaudun luumulehdossa tekemään kaikki istutukset kuivuutta kestäviksi.

Taimia ja muuta

Minulla on ollut kasvihuoneessa monenlaisia siemeniä kylmäkäsittelyssä ja itämässä. Itäminen on ollut kovin surkeaa. Eilen huomasin yhden suuren onnistumisen.

Punainen jättikarhunputki Angelica gigas on itänyt. Taimia on tulossa vieläpä useita. Kannatti olla sitkeä. Taimet saavat kasvaa purkissaan koulimiskokoon. Sitten saan toivottavasti useita uusia karhunputkia puutarhaani. 

Jättikarhunputki on yksi parhaista pölyttäjäkasveista. Se on jatkuvasti täynnä mehiläisiä. Tänä vuonna taitaa vain olla harmillisesti välivuosi, ei ole yhtään taimea kasvamassa, jättiputki kun kuolee kukinnan jälkeen. Sen takia olisi hyvä saada näistä pysyvä kierto. Syksyllä sain paljon siemeniä talteen, osan kylvin suoraan maahan, odotan josko edes muutama niistä itäisi.

Viime vuonna omista siemenistä kylvetyt väinönputket selvisivät talvesta ja uhmaavat rohkeasti tulevia kylmiä ilmoja. Tänä vuonna kylvin samoja siemeniä, ovat siis ylivuotisia. Tasan yksi taimi on itänyt. Sekin riittää, jotta saan näihin saman kierron kuin jättikarhunputkessa.

Lipstikassa on upea väri kun se nousee maasta. Sen tähden lipstikka pitää kuvata joka kevät. Kasvi on pysynyt hyvin kurissa kivikehässään. En anna sen siementää, sillä muuten tienoo olisi täynnä lipstikan siementaimia. Yksi puska riittää minulle.

Vaikka kasvihuoneessa kasvaa esikasvatuksessa lähinnä perennoja ja kylmää kestäviä tuoksuherneitä, peitin kaikki taimet tuplaharsolla. Sen verran on yöpakkasia luvassa ja kylmiä päivälämpötiloja, että parempi suojata taimet. Jos aurinko ei paista, ei kasvihuone lämpene päivin auringon voimasta eikä lämpöä varastoidu sen kivirakenteisiin.

Siskolta viety jouluruusu kukkii salaa, kaikki kukat ovat lehtien alla piilossa. 

Kaikissa muissa jouluruusuissa on niukasti lehtiä, tai vain kuolleita lehtiä. Tämä salakukkija sen sijaan tekee tuuhean lehdistön ja kukat lehdistön suojaan. Jouduin oikein kaivelemaan, että sain kukat kuvatuksi.

Tekee tuskaa puutarhan puolesta ensi yönä alkavat yöpakkaset ja takatalvi, joka kerta kun katson sääennustetta, on takapakki pidentynyt. No nyt saadaan painettua sitä kaipaamaani hätäjarrua. Kai se toukokuussa helpottaa.

Tilaus Hollannista saapui

 Myönnän, joudun mainoksen uhriksi. Näin Instagramissa niin houkuttelevan tarjouksen, etten voinut kieltäytyä. Vihdoinkin olisi saatavilla Euroopasta himoitsemani 'Salmon Star' kirjolupiinin juurakko. Ei muuta kuin tilaamaan.

Tein tilaukseni maaliskuussa ja tällä viikolla tilaus tuotiin kotiovelle. Kuukausi siinä meni, mutta kun katsoo ulos, niin eipä olisi saanut tulla yhtään aikaisemmin.

Paketti tuli sievästi pakattuna. Tilaustiedot ja kasvien hoito-ohjeet olivat kauniissa vaaleansinisessä kuoressa. Olipa siellä myös kaksi postikorttia joista unohdin ottaa kuvan.

Taimet oli pakattu hyvin. Päällimmäisenä ne jotka eivät olisi kestäneet muiden painoa.

Siinä tilaukseni lupiinien lisäksi. Postikulut eivät kustantaneet mitään, normisti olisi maksanut n. 12 euroa jota pidän hyvin kohtuullisena hintana.

Kotona juurakot joutuivat pötköttelemään pusseissaan vielä hetken, mutta istutin ne heti kun pystyin. Jokainen omaan ruukkunsa. Kaikki juurakot vaikuttivat elinvoimaisilta paitsi idänunikko, se oli mädäntynyt. Laitoin tästä heti viestiä ja kuvia toimittajalle ja ei mennyt kuin pari tuntia, niin heiltä tuli viesti, että lähettävät uuden tilalle. Pahoittelivat kovasti tapahtunutta. Tänään sain uuden viestin, että juurakkoni on lähtenyt kohti Suomea. ja tein reklamaation eilen. Nopeaa toimintaa ja mitä parhainta asiakaspalvelua. Takuulla tilaan toistekin, jos vain kasvit ovat sitä mitä tilasin, sen näyttää kukinta sitten aikanaan.

Kaksi istutusapulaista ei ole oikein innostunut takatalvesta. Jaloa nyppii lumi, Oivaa lumi, kylmä ja kaikki. Taitaa olla pahin riivausikä meneillään.

Kävin tyttäreni kanssa kevät messuilla, kun voitin arvonnassa liput messuille. Messuilla saimme kylvää yhdessä pisteessä rucolaa. Omani on kasvanut näin komeaksi, viikonlopun työnä on koulia se useampaan ruukkuun. Samalla taidan koulia samettikukat, kävin ostamassa lisää pieniä muoviruukkuja.

Voitin samoilta messuilta peräkärryllisen Metsäpirtin multaa. Pohdin mitä teen voittoni kanssa, on meiltä aikamoinen matka noutaa multa Kulloosta tai Helsingistä, molempiin noutopisteisiin matkaa on noin 120 kilometriä. Peräkärryllisen arvo on 25€. Olisitko lähempänä asuvana vailla multakuormaa? Luopuisin voitostani nimellistä korvausta vastaan.

#suuntanaomavaraisuus, lokakuu 2023 varastointi

Yksi Suuntana omavaraisuus- sarjan lokakuun aiheista oli varastointi. Juuri sopiva aihe tällaiselle hamsterille. Meillähän varastoidaan kaikenlaista, jos meillä ei ole lämmintä varastotilaa, niin kylmää riittää koko kylän edestä. Vaan ei mennä tällä kertaa navetan syömään sisältöön, kurkataan mieluummin vähän liiteriin ja jääkaappiin.

Lämmityskautena polttopuut ovat meillä näkyvä osa arkea. Saunaan ja vesipataan menee puuta ympäri vuoden, mutta talon sisätiloissa lähinnä lämmityskaudella. Puut varastoidaan tilavaan liiteriin. 

Vielä olisi vähän liiteriin laitettavaa. Näille puille löytyy paikka takaseunustalta. Puun suhteen emme ole täysin omavaraisia. Ostamme puut runkoina joista pilkotaan itse ensin metrisiä halkoja ja myöhemmin käytön mukaan klapeja. Puuta meillä kuluu n. 40m3 vuodessa.

Osa kauden sadosta löytyy varastoituna jääkaapista. Maustekurkkuja tein taas yli 30 tölkkiä. Kaikki syödään ennen seuraavaa satokautta, loppuu jopa kesken. Hilloja teen tarpeen mukaan pakastemarjoista paitsi omenasose on kaikki keitetty, sitä ei tullut tänä vuonna yhtä paljon kuin vuosi sitten vaikka sain omenaa. Ei vain aika ja jaksaminen riittänyt. Kuvassa näkyy myös kaksi laiheliinia kesäkurpitsaa. Niitä ei varastoida sen enempää, vaan syödään muun ruuan lisukkeena. Osan sadosta pakastin talven käyttöä varten. Sosekeittoihin menee jos ei muuhun.

Tomaateista keitän tomaattikastiketta pakastimeen joka on tärkeä varastointipaikka. Tässä erässä kokeilin ensi kertaa mukaan paprikaa. Hyvää tuli. Laitan sekaan sipulit, valkosipulit ja mausteet. Tähän käy pienet ja suuret tomaatit, vain kantaosan leikkaan suurimmista tomaateista pois. Mukana on siis myös kuoret ja siemenet. Sauvasekoittimella nekin saa tasaiseksi eikä kukaan huomaa mitään. Nykyisin ei oikein kaupan tomaattikastikkeet maistu kun omaa on saatavilla, maku on paljon parempi.

Tomaattia riittää edelleen varastoituna keittiön sivupöydällä. Näistäkin osa päätynee kastikkeeksi sillä emme millään syö tomaatteja tuoreena siihen tahtiin kun niitä valmistuu. Kuvassa on myös viimeiset paprikat. Ruusukvittenin hedelmät odottavat hilloamista.

Viinirypäleistä keitin mehua. Kuten hilloa, teen myös mehua tarpeen mukaan pakastemarjoista. Meillä ei ole kellaria joten jääkaappi on ainoa riittävän kylmä säilytystila varastointimielessä. Kaalit mahtuvat jääkaappiin, niistä tuli kappalemäärältään ihan hyvä sato, mutta koko on pientä. Kaalit syödään pois mahdollisimman pian sillä ne eivät säily varastoituna kovin pitkää aikaa.

Kuivattuina varastoidaan yrttejä. Sinisessä purkissa on kuivattua piparminttua. Onneksi kuivasin sitä vuosi sitten reilusti sillä tänä vuonna kuivattavaa ei tullut, piparminttu melkein menehtyi talvena aikana. Seuraavassa tölkissä on valkosipulin kiepeistä tehtyä valkosipulisuolaa. Se on niin herkkua, että on melkein käytetty. Oikean laidan tölkissä on kuivattua lipstikkaa, ihan ehdoton keittojen mauste.

Ja viimeisenä korin pohjalla vaan ei vähäisempänä, tämän vuoden sipulit. Sato oli loistava sekä laadultaan, että määrältään. Viikonloppuna kävin korin läpi ja heitin pari huonoa pois. Jäljelle jäi 101 sipulia joten eiköhän näitä syödä pitkälle talveen. Sipulin kasvattamisella ei suuria säästöjä saa, jos ollenkaan mutta näissäkin maku on tärkeintä. Pitää olla ytyä, mutta samalla pehmeyttä.

Suuntana omavaraisuus- sarjaa luotsaavat Tsajut ja Korkeala. Alla linkit muihin postauksiin, päivitän ne tässä maanantain aikana.

Kakskulma https://kakskulma.com/sadonkorjuu-2023/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/10/suuntanaomavaraisuus-lokakuu-2023.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/10/omav.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/10/kerailya.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/10/sadonkorjuun-jalkeen-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-10/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/10/satokausi-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kohti-ruokaomavaraisempaa-talvea

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/10/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-10.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17630

Kasvuyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/10/unelmana-omavaraisempi-elama-syyskylvot.html

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/sadonkorjuun-jalkeen-suuntana-omavaraisuus/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/10/02/lokakuu-23-sadonkorjuu/

Treffit kivituhkan kanssa

 Minulla oli juhannustreffit kivituhkan kanssa. Tontille saapui torstaina 3000kg kivituhkaa eli kolme tonnin säkkiä. Olen todennut suursäkit kaikkein helpoimmiksi. Kuljetus ei ole pahan hintainen, vain 40€ tänne maalle. Tuolla hinnalla ei kannata lähteä itse hakemaan peräkärryn kanssa. Tulisi useampi matka ja sama raha menisi polttoaineisiin.

Uudella kasvihuoneella upposi kivituhkasta suurin osa uusiin käytäviin, ja myös vanhat saivat uuden pinnan. Kuvassa kivituhka on tasoitettu mutta se on vielä kastelematta. Mielestäni tilasin samaa väriä kuin aiemminkin, mutta tämä olikin täysin harmaata. Eipä haittaa, kaikki vanhat käytävät saivat uuden kerroksen ja vaalean harmaa on paras sävy. Samalla olisi voinut tilata multaa, mutta tällä kertaa pihistelin. Nuo uudet istustusalueet missä on lehtiä, katetaan omalla mullalla sekä jo olemassa olevalla säkkimullalla. Sitä omaa multaa ei vielä ole, mutta kai sitä aikoinaan tulee komposteista.

Kasvihuoneen sivukäytävä on kaunis. Tähän on tulossa kevyt rakennelma ikäänkuin portiksi ja siihen kasvamaan tarha-alppikärhö 'Lemon Beauty'. Taimi on jo hankittu mutta en istuta sitä näillä helteillä, tukirakenne odottelee vielä tekijäänsä.

Edustan käytävä sai hyvän uuden kerroksen. Mustissa ruukuissa kasvaa aprikoosipuut, viettävät kesän tuossa vaikka voisivat olla kasvihuoneessakin jolloin kasvu olisi nopeampaa. Maltan odottaa kasvua ja uskon, että tuleentuvat syksyllä paremmin kun ovat saaneet kasvaa ulkona.

Monen vuoden toteutunut unelma, en vieläkään aina meinaa uskoa, että tämä on todellista. Kasvihuoneessa on vielä varjostusverhot etuikkunoissa, en ole ottanut pois tämän kuumuuden takia.

Kivituhka tuli kärrättyä aiottua nopeammin, niinpä jäi aikaa muillekin kesälistan töille. Yksi niistä oli yrttimaan kohennus. Vanha puukehikko sai kyytiä ja tilalle tuli pihassa vailla paikkaa pyörinyt betonirengas. Renkaaseen istutin keskelle ohotanlaukat ja ulkokehälle tavallista ruohosipulia. 

Renkaan ympärystä on katettu jotta siitä kuolevat rikat, mutta tulevaisuudessa ympärille saa levitä ruohosipuli täysi vapaasti. Vanhasta yrttimaasta jäi ylimääräiseksi oregano, karhunlaukka ja käärmeenlaukkaa. Niille pitäisi löytää joku nurkka syksyyn asti jolloin pistän kasvimaata uusiksi ja lisään lavakauluksia. Osan karhunlaukoista istutan hortensiapuutarhaan, siellä on sopivaa kosteutta ja varjoa. Osa saa tulla kasvimaalle takaisin.

Tälle päivälle olen suunnitellut treffejä rikkaruohojen kanssa, ketaleet yrittävät vallata puutarhaa nopeammin kuin puutarhuri pysyy perässä.

Viikon varrelta

Työt ja muu elämä haittaavat tällä hetkellä pahasti puutarhaharrastusta eikä aina vain aikaisemmin pimenevät illat helpota yhtään asiaa. Onneksi on ollut vähäsateinen syksy ja olen voinut käyttää lyhyet puutarha-ajat tehokkaasti hyödyksi.

Keräsin taas kaikki japaninruusukvittenin hedelmät talteen vaikka mikään vuosi en saa tehtyä näistä mitään. Ehkä tänä vuonna tulee hyödynnettyä.

Minttupuska on kasvanut mieletöntä vauhtia parissa kuukaudessa. Piparminttua kuivattelin talven tarpeisiin mutta tätäkin voisi kuivattaa ja kokeilla maistuuko teessä erilaiselta.

Tässä lähtötilanne mintun kanssa. Yksi pieni taimi jonka jaoin kolmeksi palaksi. On todella hurja kasvamaan ja pitää seurata huolellisesti milloin se aikoo lähteä kiviyksiönsä ulkopuolelle.

Kävin kangasostoksilla. Teen talveksi oviverhot myös kodinhoitohuoneen oviin. Molemmat kankaat ovat villasekoitetta ja alunperin huonekaluverhoilukangasta. Siis paksua ja tiivistä mikä sopii oviverhoihin. Kävi vain pieni moka. Pesin oikeanpuoleisen kankaan vahingossa liian kuumassa ja se meni kasaan. Ei onneksi niin pahasti ettenkö voisi tehdä siitä verhoa tilaan jossa ei koskaan liiku muita kuin perheenjäseniä. Vasemmanpuoleisen kankaan pesin villapesussa ja se säilyi hyvänä ja piti kuosinsa.

Tyhjenisin vanhankin kasvihuoneen tomaateista. Niitä tuli vielä viisi litraa eli yhteensä kymmenen litraa on sisällä kypsymässä. Hyvin kypsyvät vaikka maku ei ole enää ihan niin kesäsinen kuin kasvihuoneessa kypsyneillä. Seuraavat viikot tehdään ahkerasti tomaattiruokia.

Kävin myös aleostoksilla. Niin olen vannottanut itselleni ettei enää ruusuja eikä ainakaan easy elegance-ruusuja mutta niin vain tuli yksi uusi lisää kun halvalla sai. Ruusu päätyi kasvihuoneen eteen, perennapenkkiin. Nämä eivät tee juurivesoja lainkaan parin vuoden kokemuksen perusteella.

Samassa penkissä on syksyn muita ostoksia mustilan taimipäivästä. Kirsikanpunaiset keijunkukat ja maksaruohot ovat nappiyhdistelmä. Maksaruoho on levinnyt kivasti, saas nähdä tuleeko siitä ongelma vai ei. Toisaalta onhan tuossa tilaa levitä ja täyttää tyhjä multa. Talvenkestävyydestäkään ei ole tietoa sillä tämä oli joku sellainen maksaruoho mistä ei löytynyt mitään suomenkielistä tietoa.

Tänään kaivoin kaikki tulppaanit maahan. Lokakuussa on tiedossa pari pientä ulkomaanmatkaa joten tämä puuha oli tehtävä silloin kun on aikaa. Ja eiköhän ne säät tästä kylmene. Enää ei ole istuttamatta kuin valkosipulit. Ostin Lidlistä kolme kahden kilon tulppaanipussia. Kahdessa pussissa oli 56 sipulia, yhdessä 60. Hintaa pussilla oli kympin. Eipä jäänyt paljoa yhden sipulin hinnaksi ja kuten kuvasta näkyy, olivat valioyksilöitä.

Verkottaminen on melkein valmis. Vain pari yksittäistä verkkoa puuttuu ja kaksi kokonaisen istutusalueen verkkoa. Ne pitää virittää yhdessä miehen kanssa, yksin en jaksa nostella niitä paikoilleen. Kuvassa on yksi puutarhan kolmesta ruusuherukasta. Suojaan ne nykyisin äärimmäisen hyvin sillä jos jänis syö latvat, menetän parin vuoden kukinnan. Kuvan pensas on jo minua korkeampi ja olen 160cm pitkä. Pensas syötiin pari vuotta sitten melkein maata myöten matalaksi eikä se ole sen jälkeen kukkinut. Ensi keväänä odotan upeaa kukintaa ellei talvi tee tuhojaan, ruusuherukka on hiukan arkajalka.

Lokakuu alkoi hiukan yllättäen, tuntui kuin syyskuu olisi ollut viikon pituinen. Aika kuluu nopeasti, ihan liian nopeasti.

Ilon päivä

 Ai että on mukavaa kun puutarhassa käy vieraita. Keskiviikkona täällä kävi toimittaja ja kuvaaja, juttu ilmestynee joskus vuoden päästä. Mutta sain käynnistä idean ruususta jonka paikkaa olen pähkäillyt. Ruusu 'Ilo' on siirretty jo kerran, mutta se vaati taas paikan vaihtoa koska sen pitkät ja maata vasten kaartuvat oksat eivät olisi olleet hyvä juttu siinä paikassa missä ruusu kasvoi. 

Vieraiden ansiosta tajusin, että hei, ruusu pitääkin kasvattaa maata myöten tai oikeastaan kiviä pitkin.

Niinpä ruusu pitkine oksineen irti maasta. Hyvä juurakon se oli savimaassa kasvattanut. Juuria kun piti vielä kaivella muovin alta pois ja yrittää saada mahdollisimman pitkinä ylös.

Seuraavaksi hieman kivien kuskaamista nokkakärryillä. Toiseksi viimeinen kuva näyttää mistä kivet ovat. Onneksi sain tuoda niitä alamäkeen.

Eikö olekin kiva näky kun ruusun oksat kaartuvat suurien kivien päälle. Hauskin tässä on, että ruusu on siirretty näiden samojen kivien toiselta puolelta, kuvan etualasta. Mutta siinä oksat kaartuivat myös tulevan perenna-alueen päälle ja se ei ollut toivottavaa. Nyt ruusulla on ihan oma kivien ympäröimä peti ja voi siitä levittää oksiaan kiville ja tulevalle kivituhkakäytävälle niin paljon kuin haluaa.

Uusi paikka ja vanha. Vanha on tuo ruskea monttu harmaan pressun ja kiven välissä. Ei ollut pitkä muuttomatka 'Ilo'ruusulla.

Ja kun kerran kiviä tuli niin tein padan ympärille lisää yrttipenkkejä. Taaimpana on minttu. Edessä timjami jolla on hauska tarina. Olen saanut sen hoitolapsen äidiltä vuosia sitten. Annoin timjamia myös siskolleni ja kävikin niin, että minun omani kuolivat mutta siskolla olivat hengissä. Niinpä toin timjamia takaisin kotiin, se teki parin vuoden reissun yli 300 km:n päähän. Tyhjään paikkaan tulee sitruunamelissaa jos löydän edullisen taimen. Tai sitten valkoista kuukausimansikkaa.

Yläpihan jatkopala on myllätty ja täältä niitä kiviä löytyi. Suurimmat tuupattiin traktorilla sivuun ja minä nostelin pienimmät pois. Kivet jätettiin lähelle, sillä luultavasti käytän niitä istutusalueilla. Kuva on eiliseltä,  tänään myllättiin lisää ja muotoiltiin tulevia istutus- ja nurmialueita.

Alun kuvissa näkyy harmaa pressu, sain inspiraation poistaa pressun ja sen alla olevat muovit. Hyvin on vuodessa maatunut kaikki puutarhakompostin jäte mitä tuohon kumosin viime kesänä. Nyt mietin mitä teen, kippaanko taas kaikki komposteista tuohon ja peitän taas vuodeksi vai lisäänkö multaa vasta ensi vuonna. Istuttamaan pääsee kuitenkin vasta ensi vuoden keväänä.