sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Rääppeitä

 Tänään tein puutarhatöiden rääppeitä, niitä vihonviimeisiä hommia jotka eivät oikein huvita mutta syytä olisi saada valmiiksi ennen talvea. Arki-iltaisin en ole puutarhaan ehtinyt enkä ehdi ensi viikollakaan. Toisaalta ei edes huvita sillä hämärä tulee niin aikaisin, että kun aloittaa hommat niin on samantien lopetettava.

Mustilan taimipäivästä hankitut aprikoosipuut ovat nyt talvipaikassaan kasvimaan mullassa. Peitin ruukut vielä kerroksella hiekkaa ja seuraavaksi on keksittävä joku suoja pakkasia vastaan. Mies ehdotti vanhaa vilttiä peitteeksi juuristolle, minä mietin styroxista tehtyä koppia plus maasuojausta. Koppi vain ei olisi kovin ilmava joten parempiakin vaihtoehtoja varmasti on.
Myös piskuiset virginianpihdat laitoin ohjeen mukaan talveksi kasvihuoneeseen. Ensi vuonna nämä voi istuttaa ulos ja sitten nähdään onko menestystä Arvilan savimaassa. Samettikukista keräsin siemeniä talteen mutta taidan kerätä noista kasvihuoneen yksilöistä vielä lisää siemeniä, itävät niin heikosti että kylvövaraa on oltava reilusti.
Tiilien väliin tippunut krassin siemen oli itänyt ja kasvattanut pienen varren. Reppana tulee paleltumaan mutta kasvakoot tuossa siihen asti. Tiilet lähtevät ensi kesänä pois ja tilalle tulee aprikoosien lopullinen paikka.
Kovin lämpimästä lokakuusta huolimatta laitoin valkosipulit jo maahan. Lähes 40 kynttä on kasvamassa ensi kauden sadoksi. Jo aiemmin paransin istutuslaatikon multaa lähes kypsällä kompostilla ja ennen talvea heitän pintamultaan vielä kanankakkaa ja peitän laatikon lehdillä. Keväällä on vuorossa seuraava lannoitus.
Uudessa kasvihuoneessa sinnittelee kolme pensastomaattia. Tuottavat jopa satoa. Ei enää uusia kukkia tai raakileita mutta jaksavat kypsyttää jo olemassa olevia raakileitaan. Testaan samalla kuinka pitkään kestävät kylmiä ilmoja ja pakkasta tässä tiilihuoneessa. No pakkasöitä ei ole ollut joten voi olla, että aika pitkälle päästään.
Kuivat ja huonot lehdet jäi poistamatta, sen voisi tehdä seuraavaksi. Kourallisen kirsikkatomaatteja vein sisälle pesuun ja syötäväksi,
Kaikki kurkuntaimet ovat kompostissa. Tilalle laitoin metallikaluston ja viikko sitten siinä nautittiin lastenlasten kanssa pienet taukoeväät ulkotöiden lomassa. Tuli mieleen kaupunkilomat ja ihanat pienet kahvilat kapeiden kujien varjoissa. Ehkäpä sellaiseen pääsee vielä joskus. Tummana rimpulana kasvava kelloköynnös sai sekin jatkoaikaa.
Myös oxalisten kanssa kokeilen kuinka pitkään kestävät uuden kasvihuoneen huomassa. Aika moni aloittelee uutta kukintaa. Vettä olenkin antanut säännöllisesti mutta en enää lannoita. Ja kuten kuvasta näkyy, ulkona sataa vettä joten jäi haravoinnit hamaan tulevaisuuteen. Tärkeimmät puuhat sain kuitenkin tehtyä. Nyt ei ole enää kuin syksyn etenemisen seurantaa ja haravointia.


6 kommenttia:

  1. Täällä ei sada, tuulee vain, joten menen kohta jatkamaan istuttamisia. Märkää maata on hankalampi kaivaa, sillä kaivan juolavehnäkköä, jota pystyy kivasti talikolla kaivamaan ja ravistelemaan mullat pois, mutta nyt ei mitään multaa karise, kun savi on yhtenä klönttiä. Menee maata hukkaan, mielummin kärräisin mäkeen vain niitä juuria, en multaa. Mutta sillä mennään, mitä on, kun viimein on aikaa kaivaa.
    Totta, pimeä tulee aivan liian aikaisin. Eilen sitä viimeksi kirosin. Pitäisi syöksyä heti päivän valjettua ulos.
    Ihana kahvilatunnelma kasvihuoneessanne! Kyllä tuolla viihtyisi, sateellakin tunnelmoimassa.
    Toivotaan hyvää talvehtimista aprikooseille ja havuille! Toimisikohan rungon ympäri muutamaan kertaan kiedottu säkkikangas? Brittityyliin olen myös joskus käärinyt paketin sisään jotain kuivaa heinääkin, esim. leikattuja koristeheinien varsia. Siellä kun banaanit ja puusaniaiset yms. talvenarat suojataan perinteisesti niin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos säkkikankaan ja heinän yhdistelmän ideasta, säkkikangasta ei ole mutta ehkä harso ajaa saman asian, heinää löytyy. Juolavehnää on ihana kitkeä kuivemmasta maasta silloin saa pitkiä lonkeroita pois, saven kanssa tosiaan tulee mukana iso paakku savea ja silloin niitä on hankalampi maaduttaa.

    VastaaPoista
  3. Toivotaan Mustilan aarteille pitkää elämää. Sinulla on syyshommat hyvällä mallilla. Meillä on joskus haravoitu katulamppujen valossa, kun suurimmat lehdet ovat lähellä tietä.

    Ihana taukopaikka on tuo teidän kasvihuoneenne!

    VastaaPoista
  4. Jännittävää seurata, miten aprikoosipuut kasvavat tulevina vuosina, toivottavasti selviävät hyvin ensi talvesta. Virginianpihta täytyy googlata, se on minulle tuntematon.
    Hyvä, että sait kaikki välttämättömät työt tehtyä ja voi nyt siltä osin huokaista.

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa nähdä, miten aprikoosipuut pärjäävät siellä teillä.
    Kävin kerran asiakkaalla Vääksyssä, jolla oli suojaisa rinnetontti. Hänellä kasvoi pienellä tontilla vaikka mitä eksoottisia puita. Oli aprikooseja, persikoita, päärynöitä ja tietysti sopeutuvaisempia luumuja, kirsikoita ja omenoita.
    Oli niin ihana nähdä, että eksoottinen hedelmätarha pärjäsi ihan lähellä meitä. Vääksyssä tosin ilmasto on hieman erilainen kuin missään muualla, kun se sijaitsee kahden järven välissä. Sanotaan, että siellä astamaatikkojenkin helpompi hengittää. Kaipa se tekee hyvää myös kasveille.
    Ja teillä näyttää niin ihanalle näin syksylläkin.

    VastaaPoista
  6. Kiinnostaa miten aprikoosit pärjää toivon todella parasta 🤗
    Nyt on ollut niin paljon hommia mökillä, kotona ja nyt mennään anoppia auttamaan talven tuloon. Mutta toivottavasti on vielä pitkä syksy edessäkin päin koska hommia riittää vaikka ei niin intoa.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)