Huhuu kevät, missä olet?

 Kovasti on huhuiltu, rukoiltu, katsottu sääennusteita etuperin ja takaperin, ja melkein tanssittu kevättanssia mutta ei, ei näy kevättä. Toinen minäni kuiskii pään sisällä, että nyt on hyvä aika tehdä kevätsiivous, käydä läpi vaatekaappeja tai komeroita. En kuuntele sitä ääntä, en. Mieluummin uppoudun vanhoihin puutarhalehtiin, katson niskani kipeäksi netin puutarhaohjelmista ja plärään siemenvaraston sadanteen kertaan. Kevät, sinua odotetaan.

Jotta kestäisi paremmin sulamattoman lumen ja jäätävän pakkasen, kahmin ruokakaupasta kotimaisia kevätkukkijoita salin senkin päälle. Taidan hakea vielä toisen satsin sillä taidan halua ainakin valkoisia helmililjoja lisää. Ekologinen valinta koska helmililjat voi istuttaa keväällä puutarhaan ja saada kukkimaan siellä. Tete- ja perunanarsisseille teen saman vaan en usko, että kukkivat, eivät ole sitä tehneet aikaisemminkaan.

Tomaatit kylvin tänä aamuna. Tuli niitä taas 54kpl, mutta se on ihan kohtuullisesti. Pitää varautua uuteen kasvihuoneeseen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Jos kasvihuone ei valmistu, voin ilahduttaa läheisiä tomaatin taimella.

Kaivoin esiin syksyllä istutettujen sipulikukkien ja kevätkukkijoiden myyntipakkaukset. Kävin läpi, ihastelin ja huokailin. Ihan oli unohtanut mitä tulikaan istutettua.

Siistin pahvilaput, järjestelin ja niputin vuoden 2020 nipuksi. Nipun liitin aikaisempien vuosien nippujen joukkoon.

Keskiviikkona kylvetyt ohraruohot olivat itäneet kodinhoitohuoneen lattialämmön päällä. Siirsin astiat salin ruokapöydän päälle jossa saavat enemmän valoa. Ehkä hiukan ajoissa laitettu, mutta ajattelin, että ruohot pitää olla kun lapsenlapset tulevat virpomaan. Kumpikin saa oman ruohon jossa on ruohon lisäksi suklaapupuja ja -leppäkerttuja. Jokavuotinen perinne.

Nyt taidan lähteä katsomaan löytyykö omilta mailta jo pajunkissoja, samalla on hyvä kiertää ja tarkastaa taas kerran jänisvauriot sekä onko havukasvien suojaukset pitäneet viime päivien myrskyissä ja tuulissa.