keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Kohtaaminen punaisen paholaisen kanssa

 En kestä. Sen vielä ymmärrän, että kotiloihin törmään heti kun lumet sulavat. Ne niljakkaat kun heräävät aikaisin joka kevät. Mutta nämä punaiset paholaiset, niitä olen tottunut näkemään vasta kun kirjopikarililjat ovat nupuillaan. Nyt voi jo arvata mistä tuholaisesta on kyse.

Siinä! Löysin perenna-alueita siivotessani kaksi elävää liljakukkoa. Toinen löytyi liljan kohdalta ja toinen ruusunätkelmän kuivuneelta lehdeltä. Sain listittyä molemmat, taisivat olla vielä vähän pökertyneitä. Pahoin pelkään tämän tietävän runsasta liljakukkojen vuotta. Ennakointi kannattaa, sen olen huomannut joten tiedossa on tästä lähtien jokapäiväiset liljakukkokierrokset. 
Iloisia uutisia on enemmän kuin huonoja.  Jaoin yhden ainoan daaliajuurakkoni viiteen osaan. Neljässä on nähtävissä pieni alku ja useampi alku. Olen niin iloinen tästä. Daalia talvehti makuuhuoneen lattialla, ulkoseinän vieressä. Juurakko oli kääritty sanomalehteen ja kääre sai olla avonaisessa pahvilaatikossa. Hyvä talvehdinta saattoi olla täysin vain ensikertalaisen tuuria.
Valkoinen jouluruusu kukkii edelleen, siinä on jo neljäs kukka. Tänään huomasin, että toinenkin valkoinen jouluruusu on tulossa kukkaan, se ei ole kukkinut vielä koskaan. Taitaa olla samaa lajiketta kuin tämä yksilö.
Kevätkurjenmiekat ovat kukkineet jo muutaman päivän. Ne ovat ilahduttavasti lisääntyneet. Syksyllä taidan laittaa lisää ja nimenomaan tätä 'Katharine Hodgkin' lajiketta, muut taantuvat meillä.

Tämän Katharine pehkon voisi jakaa, ovat ihan liian tiheässä vaikka toisaalta tykkään kun ovat toisiaan lähekkäin.
Viikonloppuna pesin kasvihuoneen sisältä. Olikin ihan kiva sää siihen, ei vielä liian kuuma. Samalla ripustin varjostusverhot paikoilleen. Kasvihuoneessa on paljon kasveja kasvamassa, viimeksi vein sinne tuoksuherneet. Hollannista tilatut perennat ovat lasikuistilla, en uskalla viedä niitä kasvihuoneeseen ötökäiden pelossa. Niinpä kasvihuoneessa on vain itse siemenestä kasvatetut taimet kuten salkoruusut, punahatut ja ritarinkannukset.
Kasvihuoneen sisutaminenkin on alkanut. Kunnostamani renginkaappi päätyi lopulta kasvihuoneeseen, sen ominaistuoksu ei poistunut edes maalaamalla. Toistaiseksi kattilat ovat koristeena, mutta niihin taidan laittaa myöhemmin ostamani amppelimansikan taimet. Jotain muutakin rönsyilevää tuohon voisi tulla, tai sitten kaapin päälle jotain kivaa. Kunhan maa kuivuu hitusen lisää, tuon kottikärryillä loputkin sisustusjutut paikoilleen. Sen verran pitää hillitä itseään, että tänne mahtuvat myös tomaatit ja kurkut.


13 kommenttia:

  1. Voi itku liljakukkoa! Täytyy itsekin alkaa tarkkailla. Tai täällä en ole vielä liljakukkoa koskaan nähnyt, mutta kielokukkoja on alkanut olla viime vuosina. Ensin luulin niitä liljakukoiksi ja ihmettelin, kun ne asettuvat vain Allium-suvun kasveihin, ja sitten selvisi, että se olikin toinen kukko, samaa punaista sukua.
    Ihanat Katharine-mättäät! Voisit hankkia myös sen sisarlajia 'Sheila Ann Germaney', sillä on sama perimä ja molemmat viihtyvät aika joustavasti monenlaisissa puutarhamullissa.
    Ihana on myös kasvihuone!
    Mahtava daalia-onnistuminen. Ostin tänäkin vuonna yhden juurakon, kuten viime vuonnakin, mutta toistaiseksi siinä ei näy mitään elonmerkkiä. Olen kyllä tosi tumpelo daalioiden kanssa, viimevuotinen taisi mädäntyä. Tätä olen nyt sitten kastellut niin vähän, että ehkä se ei riitä. Ainoat kerrat olen onnistunut niin, että olen vain istuttanut daalian suoraan puutarhamaahan. Nyt, kun peurat eivät enää niin vieraile puutarhassani, voisi niitä tosiaan pihallekin istuttaa. Tänä aamuna tosin häädin pihalta kaksi metsäkaurista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, onko sellainenkin olemassa kuin kielokukko. Pitääkin tarkkailla alkaako joku kukko viihtyä Allium-suvun lehdillä.
      Ihastelin 'Sheila Ann Germaney' iiriksiä kuvissasi, tykkään näistä vaaleista paljon. 'Frozen Planet' lajike ei viihtynyt.
      Tuo daalia on jotain perinnelajiketta, siihen tulee pienet punaiset kukat. Ei ehkä ihan mun väri, mutta onhan se yritettävä säilyttää kun sellaisen aarteen saa. Siinä on todella suuret mukulat, luulen, että se auttoi selviämistä.

      Poista
  2. Kokeilehan ripotella valkosipulijauhetta liljakasvustojen juurelle tai upota maahan valkosipulin kynsiä. Kun liljan ominaishaju peityy, ne jättävät liljat rauhaan. Asiasta löytyy juttua myös netissä.
    Ihanat kevätkurjenmiekkakasvustot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muistutuksesta, ostan heti huomenna jauhetta ja levitä sitä liljoille.

      Poista
  3. No liljakukot ovat kyllä todella ärsyttäviä, varsinkin niiden toukkien aiheuttama sotku. Tiesitkö, että aikuiset talvehtivat karikkeessa. Pääsin kukoista eroon siten, että syksyllä laitoin paljon katetta niihin kukkapenkkiosiin, joissa oli kukkoja. Annoin olla talven ja keväällä siivosin katteet pois, jolloin lähtivät myös talvehtineet kukot. Kannattaa kokeilla ensi syksynä ja nyt siihen asti tuota Kruunuvuokon valkosipuliohjetta, että selviäisi tästä vuodesta ilman totaalituhoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin, että talvehtivat karikkeessa. Minulla on niin paljon liljoja, että on mahdotonta siivoilla kariketta edestakaisin. Luotan listimiseen ja valkosipuliohjeeseen.

      Poista
  4. No jopas on markkinat, kun liljakukot ovat noin hyvissä ajoin paikalla! Täytyykin alkaa kierrosten teko, olen tosin huomannut että alkukevään aktiivisuus tietään loppukesällä melkoista helpotusta, kun kukkoja saa nitistettyä heti ajoissa.
    Upeat Katherine-mättäät, ihanat! Meillä vasta nuputtelee. Kaunis on kasvihuoneesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäistä kertaa näen niitä näin aikaisin. Aikainen torjuminen kannattaa, seuraavaksi on sitten toukkien listimistä liljojen varsista, se ei ole kivaa puuhaa mutta auttaa hävittämään kukkoja.

      Poista
  5. Onpas punainen peto aikaisessa. Pitääkin olla tarkkana, kun kirjopikarililjat alkavat jo nousta. Viime vuonna liljakukkoja oli paljon, mutta ahkeralla metsästyksellä koin saavani tilanteen jotenkin hallintaan. Kiersin suihkuttamassa valkosipuliuutetta liljoihin, kun Leena Luoto kertoi punatakkisten ötököiden suuntaavan hajun perusteella ja valkosipuli sekoittaa niiden hajuaistin. Toivon mukaan tieto pitää paikkansa. Kaikkea on kokeiltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkosipulikonsti on helppo toteuttaa, toivottavasti tehosi. Meillä toissavuosi oli liljakukkojen kanssa todella paha, nyt veikkaan taas pahaa vuotta kun ovat voineet talvehtia suotuisasti lumipeitteen alla.

      Poista
  6. Voi..tiedän tuon inhon liljakukkoa kohtaan, hyvä kun olit tikkana ja poistit! Ihana sinulla tuo kasvihuoneen sisustusprojekti, kaappi sopii sinne niin hyvin. Olen joskus pohtinut, että onkohan se renginkaapin ominaishaju tupakkaa? Punaiset kattilat on ihanat 😍 Hyvin sinulla levinneet nuo pikkukurjenmiekat, kaunista!

    VastaaPoista
  7. Nyt jo, kylläpä punaiset paholaiset ovat aikaisin liikkeellä, en ymmärrä mihin niitä tarvitaan... siis ovatko vaikka jonkun linnun ravintoa?
    Mutta kukkivat Katharinet ovat kyllä upeita, varsinkin tuollaisena suurena ryppäänä!

    VastaaPoista
  8. Hetikö se taistelu alkaa vihollista vastaan, kun lumet sulaa? Toisilla paljastuu lumen alta jo talvella aloitetut tihutyöt, on tämä kurjaa ja hurjaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)