sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Lokakuun viimeinen puutarhapäivä

Lokakuun viimeinen puutarhapäivä ja samalla lomaviikon ensimmäinen. Olen tehnyt lomalla kaikkea muuta, mutta puutarhaan en ole ehtinyt. Sadesäillä on ollut oma osuutensa asiaan, tänään oli sopivan kuivaa vaikka tuuli navakasti. Viimeöinen myrsky oli sopivasti kuivattanut puutarhaa työskentelykelpoiseksi. 

Tosin paljoa en tehnyt varsinaisesti märässä mullassa möyrien. Riikasta tuodut valkosipulit istutin ja lisäsin verkon niiden laatikon päälle. Kaivoin yhteen kasvatuslaatikkoon ruukut joissa on taimia joiden haluan säilyvän hengissä ensi kesään. Kannoin polttopuita liiteriin ja tein retken omaan metsään.

Pieneltä metsäpalstamme on tämä näkymä puutarhaan pellon yli. Zoomasin kuvaa joten se ei kerro että oikeasti ole pellon toisella laidalla. Kuvassa näkyy arboretum ja sen edessä oleva tervaleppäaidamme. Oikean laidan havupuurykelmän alla on alppiruusumetsikkö.
Lähdin hakemaan omasta metsästä sopivaa karahkaa talviasetelmaani varten. Metsään on jätetty paljon lahopuuta, kantoja ja kaatuneita puunrunkoja. Kerran olemme ottaneet metsästä puuta polttopuuksi ja kerran sieltä on tuotu iso kaatunut kuusi pois. Muut rungot ovat saaneet jäädä rikastuttamaan metsän eliökantaa. Yhden sopivan karahkan löysin,  mutta en tiedä vielä käytänkö sitä vai onko se liian laho. Liiteristä löytyi koivuinen varakarahka.
Tässä kuvaa arboretumista metsikköön päin. Pelto on syyskylvön jäljiltä mukavan vihreä. Tänä vuonna siinä ei ole ollut muuttavien joutsenten ja hanhien laumoja, niitä on kuitenkin saatu ihastella toisella viereisellä pellolla.
Tarkastin kaikki arboretumin verkot. Hyvin olivat paikoillaan. Pyökki on kasvanut hitaasti mutta varmasti. Se pitää sinnikkäästi kiinni lehdistään vaikka jopa tammet ovat jo täysin lehdettömiä. Edes viimeöinen myrsky ei saanut pyökin lehtiä irti. Taustalla näkyy taloa puiden lomasta pilkottaen.
Puutarhan kaikki työt ovat tehtyinä. Kitkeä voisi ja katkoa perennojen varsia jos huvittaa. Jos ei huvita niin ehtii sitä keväälläkin. Haravoinnitkin ovat valmiita, loput lehdet saavat jäädä niille sijoilleen.
Vadelmilla on taas uudet narut. Alan jo tottua ajatukseen, että narut vaativat uusimisen 2-3 vuoden välein. Vaikka mitä on kokeiltu niin sen kestävämpää narua en ole löytänyt. Nyt on jotain siskolta saatua paalinarua joka ei sopinut heidän käyttöönsä. Sain vadelmat leikattua, parina viime vuonna se on jäänyt kevääseen. Haravoin vadelmien juurelle lehtiä, sinne maatuvat hyvin ja toimivat katteena.
Iines oli pihatöissä mukana, mutta metsään ei tullut kaveriksi. Iineksellä ja Almalla on taas ollut kähinää keskenään. Ilmiö tulee joka vuosi syksyisin kun kissojen elämä siirtyy enemmän sisälle. Ei meinaa talon neliöt riittää kahdelle tyttökissalle. Jalo ei kahinoihin osallistu vaikka sekin on jo siirtynyt nukkumaan yönsä talossa sisällä.

Ensi viikolla alkaa marraskuu, ei niin paha koska se on syntymäkuukauteni.


tiistai 25. lokakuuta 2022

Pienet tuliaiset reissusta

Vietin pitkän viikonlopun äitini ja siskoni kanssa Riikassa. Kävelimme jalat rakkuloille, söimme hyvää ruokaa, nauroimme paljon ja vain nautimme lomasta, ei mitään kiirettä, ei mitään pakollista.

Riikan suuri keskustori oli yksi kohteemme, hotellikin sattui sijaitsemaan melkein vieressä. Mielessäni kummitteli edellisen Riikan matkan ostokset, siemenet ja valkosipulit. Josko nytkin niitä löytyisi matkalaukussa kotiin tuotavaksi.

Ja tokihan kaikkea löytyi. Ihan vähän vain, ihan vähän vain.  Vaan jos tihrustatte kuvista siemenvalikoiman hintoja niin varmana ymmärrätte miksi vähän on tässä kohtaa hyvinkin liukuva käsite.
Pulassa olen näiden kanssa ensi vuonna, esikasvatuksille ei ole yhtään sen enempää tilaa kuin aiempina vuosina.
Keltaiset porkkanat 0,60€ pussi. Taisin ostaa tänä vuonna Suomesta hintaan 4,99€ pussi ja pussissa oli paljon vähemmän kuin näissä. Otin viisi pussia niin riittää ainakin pariksi vuodeksi. 'Balcony Yellow' tomaattia etsin keväällä mutta en löytänyt myymälöistä enkä viitsinyt tilata mistään yhden pussin takia. Nyt sitä löytyi ensi kesän kasvatukseen. Ja pari muutakin pussia tomaattia uudeksi kokeiluksi.
Valkosipulia niiltä ihanilta mummoilta ja papoilta jotka myivät oman puutarhan aarteita. Lajikkeista ei tietoa. Viime aikoina on instassa liikkunut tietoa valkosipulin taudeista ja punkeista. Otin riskin sillä koen itse, että samat voi saada näistä tai sitten kaupassa myytävistä valkosipuleista. 
Kun sopivasti sattuu kohdalle, on hienoa löytää tuliaisiksi jotain paikallista. Tämä kissa on paikallista käsityötä. Juuri sopiva pieni koriste kukka- ja kissanaisen käsilaukkuun. Muistuttaa meidän Alma-kissaa ainakin muotonsa perusteella.
Keskustorilla näin ihan livenä kissan. Paistetteli päivää auringossa kylmän aamun jälkeen. Vaikutti oikein hyvin hoidetulta lemmikiltä eikä kujien kulkukatilta. Mulkoili meitä turisteja siihen malliin ettemme häirinneet tärkeää aurinkohetkeä yhtään enempää. 

Koko tämä viikko on lomaa, valkosipulit pitääkin laittaa heti maahan. Niitä tuli matkalaukussa hitusen enemmän kuin suunnittelin, joten joudun ottamaan varalaatikon käyttöön. Jos sen maa on liian jäässä niin sitten isken kynnet kasvihuoneen multaan, se ainakin on sulaa vielä. Keväällä ne voi siirtää lopulliseen kasvupaikkaansa tai jatkaa kasvatusta kasvihuoneessa.
 

keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Kun halvalla sai

 Olipas taas kerran oikea sulovilen-olo. Eksyin katselemaan alennuksesta kukkasipuleita ja katse saattoi harhailla vähän toisaallekin.

Plantsusta sai kukkasipuleita kymmenen pussia viiden hinnalla. Ostin pelkkiä lumikelloja. Olin tarkkana ja syynäsin jokaisen pussin läpi, vaikuttivat vielä kasvukelpoisilta. Kotona istuttaessa vain muutama sipuli sadasta osoittautui kuivahtaneeksi. Tai keväällähän sen sitten lopullisesti näkee miten kävi, oliko onnistunut ostos vai ei. Istutin kaikki sipulit hortensiapuutarhaan.
Yksinäinen köynnöshortensia maksoi vain euron. Olihan sille annettava uusi koti männyn juurelta. Kuvan ottamisen jälkeen laitoin vielä oksasilppua hortensian juurelle ja lankakorin verkon virkaa tekemään. Köynnöshortensia on paikallisten jänisten herkkua. Vahvan oloinen taimi jossa oli monta haaraa eikä sitä olisi kiva menettää ristihuulen ateriaksi.
Ja vähän siemeniä tulevaan puutarhakauteen. Vain 0,50€ pussi. Ei vaan voinut vastustaa vaikka oikeaa tarvetta ei ollut. 
Kolmas kerta toden sanoo. Jo kaksi katsuraa olen saanut kuolleiksi tässä puutarhassa. Yritän vielä kerran, hyvän kokoinen taimi maksoi 9€. Nyt ei pitäisi olla liian kuiva paikka vaikka onkin auringossa. Paikka on uuden kasvihuoneen edessä, jättikiven puolella. Mustat, korkealle kurottavat kukinnot kuuluvat jättiverbenalle. Jätän sen tuohon ja saa siementää itsestään, pari vuotta olen onnistuneesti toiminut niin ja jättiverbena on talvehtinut siemenenä maassa.
Ja viimeiseksi tietenkin pakollinen verkko ympärille. Miehen vinkistä uskalsin käydä navetassa lojuneen verkkorullan kimppuun, sen sai kuulemma ottaa käyttöön. Siis säästin vielä lisää enkä joutunut ostamaan uutta verkkorullaa. Katsuran latva tulee verkon yli mutta latvan mahdollinen menetys ei haittaa.
lJa koska löytyi vielä kaksi erittäin edullista 'Pink Annabelle' pallohortensiaa niin olihan nekin otettava. Paikka voi vielä muuttua, mutta olkoot talven tuossa. Taustalla olevat pienet vihreät piipot kuuluvat 'Ping Pong' laukalle. Se lähtee kasvuun heti istuttamisen jälkeen. Piipot talvehtivat hyvin, tai sanon näin suurella kahden talven kokemuksella.

Olisikohan siinä olleet kauden viimeiset hankinnat. Syksy ei oikein innosta maan kaiveluun, näpit jäätyy ja pimeä tulee järkyttävän aikaisin. On aika vetäytyä talvipuuhiin ja kaivaa kirjoja ja palapelejä esiin.


lauantai 15. lokakuuta 2022

Kokeilu ja hamstrausta

Tänä syksynä puutarhakompostit ovat niin täynnä, että olen joutunut tuskailemaan haravoitavien lehtien kanssa.  Sitten keksin navetasta vanhaa lammasverkkoa ja tein siitä häkin haravoiduille lehdille.

Tilaakin löytyi juuri sopivasti kompostirivistöstä. Lammasverkko ei kovin erotu kuvasta mutta se pitää lehtiä kasassa. Lehtiä on myös lavakauluksista tehdyssä laatikossa, ne voi hyvässä lykyssä käyttää jo ensi kesänä, kuiva kesä tosin hidasti maatumisprosessia. Häkin kanssa kokeilen kuinka nopeasti vaahteran lehdet maatuvat mullaksi tuollaisessa kasassa. Veikkaan, että menee 2-3 vuotta.
En suinkaan haravoi koko puutarhaa. Arboretumin perennapuoli jää haravoimatta. Lehtiä tulee niin kohtuullinen määrä, että maatuvat itsekseen tai joutuvan tuulen mukana muille maille.
Myös arboretumin toinen puoli jää haravoimatta, senkin lehdet maatuvat ja loput silppuaa ruohonleikkuri. Kuvassa näkyy yksi kupariheisiagervojen hienous. Ne pitävät lehtensä viimeiseen asti ja loistavat kauniin punaisina talveen saakka. Koivujen lehdistä suurin osa on tippunut maahan.
Uuden hortensiapuutarhan alueen suhteen mietin haravointia, lehtien alla on uusi nurmikko ja pelkään vähän sen tukahtuvan lehtien alle jos lehtiä tulee paksu kerros. Jos haravoin, haravoin niin, että lehdet menevät perennapenkkiin tai tulevien kesken olevien istutusalueiden päälle.
Jalo tuli mukaan suorittamaan arviointia.  Tuo koivun runko on silmissäni joka päivä kauniimpi. Sen päällä kasvavat sammaleet säilyivät siirrossa ehjinä ja ihan kuin lisääkin olisi kasvanut. Rungon edessä kasvaa mätäskurjenmiekkaa sen heinämäisen olemuksen vuoksi, sopii alueeseen jonka ilme on tarkoitus pysyä metsämäisenä tai mahdollisimman luonnollisen oloisena. Siksi alueelta puuttuu kiinanpionit ja sen sellaiset kukkaperennat.
Saimme hakea hekerekan hakettimesta ohi lentäneet hakkeet talteen siivoamisen vaivalla. Kolme peräkärryllistä on jo haettu ja yksi haetaan kunhan haketus on valmis. Eipä tarvitse ostaa kuorikatetta pariin vuoteen. Puutarhahamsteri on taas tyytyväinen.


keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Näkymää aitan parvelta

Kävin kuvailemassa puutarhaa aitan parvelta, tai mikä lie se kulkusola aitan yläkerran huoneisiin onkaan. Pitäisi kuvata useamminkin, olin ihan unohtanut miten hyviä yleisnäkymiä sieltä saa kuvattua. 

Kasvimaa kokonaisuudessaan. Humalat kasvoivat tänä vuonna komeasti kiinanportin ympärille. Mietin leikkaisinko ne jo syksyllä kompostiin vai vasta keväällä. Yleensä olen leikannut keväällä.
Luumulehto. Näkymää peittää hyvin tiheäksi kasvanut unkarinsyreeni joka on pihan alkuperäisiä syreenejä, se siirrettiin tuohon talon kivijalan vierestä. On muuten harvinainen syksy sillä yleensä koivuista tippuu lehdet ennen syreenejä, nyt on toisinpäin.
Ja kun käännytään lisää oikealle löytyy uusi kasvihuone ja sen tienoo. Näkymä on nykyään hyvin avara kun pellon edessä kasvaneet pusikot on raivattu. Mustan ja ruskean kankaan peittämä alue jäi ensi vuoden työmaaksi. Keskeltä tulee kaareva kivituhkakäytävä nurmikolle saakka, sen ympärille istutuksia, lähinnä perennoja. Kuvista näette myös sen, ettei täällä ole naapurin ihan lähellä vaikka oikeasti ovat lähellä mutta eivät vaan näin pellon puolella.


Löysin yhdestä jouluruususta nuppuja. Pienoinen ihme ja näin aikaisin syksyllä. Kuvassa on toinenkin ihme, nuo kaikki pienet vihreät pläntit ovat esikon siementaimia. Niitä on kymmeniä tällä hetkellä. Keväällä tilanne voi olla talven jäljiltä toinen, mutta eiköhän edes muutama selviä.
Tein juuri äsken japaninruusukvittenin hedelmistä kvittenihilloa. Ensimmäistä kertaa tuli hyödynnettyä kvittenin hedelmät. Eipä niitä paljoa ollut mikä oli ihan hyvä sillä työmäärä niiden kanssa oli ihan riittävä. Poistin siemenet mutta en siemenkotia enkä kuoria. Keitin lohkot pienen vesimäärän kanssa ja siivilöin siivilän läpi, kodat ja kuoret jäivät siivilään. Hilloa tuli kaksi pientä purkkia. Maku on mielenkiintoinen, en ihan tiedä tykkäänkö vai en, ehkä tykkään. Kvitteneissä totisesti on paljon pektiiniä, sekin tuli huomattua, keitos oli puuroa heti kun oli hetken kiehunut. Laitoin silti hillosokeria sekaan.
Otin osan siemenistä talteen ja ajattelin kylvää ne johonkin kasvimaan nurkkaan, jos edes muutama itäisi. Haluaisin ruusukvitteniä uuden kasvimaan tienoille, siinä olisi sopivan aurinkoinen paikka. Minulla on mielikuva, että nämä tarvitsevat kylmäkäsittelyn joten kylvö on parasta tehdä mahdollisimman pian.


sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Yllätyksiä

 Kävin viikonloppuna risteilyllä, kohteena oli Tukholma. Edellisestä kerrasta onkin aikaa yli 10 vuotta. Hauskaa oli ja hyvää seuraa. Tukholmassa valitsin lauantain ohjelmaksi kiertoajelun ja valinta meni nappiinsa. Näin monta paikkaa joita en ole ennen nähnyt, pääsin käymään Drottningholmin linnan puistossa ja sain kuulla paljon uusia asioita Tukholmasta ja ruotsalaisuudesta. Yllätyin positiivisesti.

Tuliaiset olivat pienet. Kuninkaallisia kolakarkkeja kauniissa rasiassa ihan vain rasian takia. Pieni huovutettu balleriina Kuninkaallisen teatterin myymälästä lasikuistin jouluasetelmaan ja muutama tammenterho Drottningholmin puutarhasta. Tammenterhot kätkin yhden kasvulaatikon reunaan itämään. Jos hyvin käy niin Arvilassa voi kasvaa parin vuoden päästä kuninkaallisia tammia Tukholmasta.
Olen koko syksyn katsellut ettei rusokirsikkaan tule tänä vuonna kunnon punaa. No tulihan se, piti vain lähteä reissuun. Miten mukava yllätys kun palasin tänään kotiin.
Kotona nopea syönti ja heti puutarhaan koska sää oli mahtava, aurinkoinen ja lämmin. Tuulen takia en päässyt haravoimaan, mutta kaikkea muuta pystyi tekemään. Äitienpäiväruusut kukkivat lokakuussakin. Tekevät vieläkin uusia nuppuja.
Barnhavenin siemenkylvöistä paljastui näin ihana vaaleanpunainen esikko. Väri on luonnossa haaleampi kuin kuvassa. Soisin tämän yksilön olevan talvenkestävä, väri on herkullinen tällaiselle vaaleanpunaisten kukkien ystävälle.
Oli sekin yllätys puutarhassa, että tähtiputket ovat aloittaneet uuden kukinnan. Kesällä kärsivät kuivuudesta eivätkä kukkineet kovin hyvin. Syksyn pienet sateet ovat tehneet näille hyvää.
Puutarhapäivän tavoitteena oli saada valkosipulit maahan. Tavoite saavutettu, kynnet ovat mullassa. Jo aiemmin lannoitin mullan kun tyhjensin sen sekaan kompostoria ja laitoin vielä kanankakkaa lisäpotkuksi. Jätin lavakauluksesta yhden reunan vapaaksi. Lähden parin viikon päästä matkalle Riikaan ja jos löydän sieltä talvivalkosipulia niin tuon pari kappaletta ja kokeilen menestyykö täällä. Jos ei löydy niin täytän reunan omilla valkosipuleilla.

Joku kissoista oli käyttänyt laatikkoa vessanaan. Vielä pitää laittaa verkko laatikon päälle ettei samaa tapahdu kun valkosipulit ovat istutettu. Se onkin viimeinen verkko mikä puutarhassa tarvitsee virittää paikoilleen, urakka on saatu tänään päätökseen tämän vuoden osalta.


lauantai 1. lokakuuta 2022

Viikon varrelta

Työt ja muu elämä haittaavat tällä hetkellä pahasti puutarhaharrastusta eikä aina vain aikaisemmin pimenevät illat helpota yhtään asiaa. Onneksi on ollut vähäsateinen syksy ja olen voinut käyttää lyhyet puutarha-ajat tehokkaasti hyödyksi.

Keräsin taas kaikki japaninruusukvittenin hedelmät talteen vaikka mikään vuosi en saa tehtyä näistä mitään. Ehkä tänä vuonna tulee hyödynnettyä.
Minttupuska on kasvanut mieletöntä vauhtia parissa kuukaudessa. Piparminttua kuivattelin talven tarpeisiin mutta tätäkin voisi kuivattaa ja kokeilla maistuuko teessä erilaiselta.
Tässä lähtötilanne mintun kanssa. Yksi pieni taimi jonka jaoin kolmeksi palaksi. On todella hurja kasvamaan ja pitää seurata huolellisesti milloin se aikoo lähteä kiviyksiönsä ulkopuolelle.
Kävin kangasostoksilla. Teen talveksi oviverhot myös kodinhoitohuoneen oviin. Molemmat kankaat ovat villasekoitetta ja alunperin huonekaluverhoilukangasta. Siis paksua ja tiivistä mikä sopii oviverhoihin. Kävi vain pieni moka. Pesin oikeanpuoleisen kankaan vahingossa liian kuumassa ja se meni kasaan. Ei onneksi niin pahasti ettenkö voisi tehdä siitä verhoa tilaan jossa ei koskaan liiku muita kuin perheenjäseniä. Vasemmanpuoleisen kankaan pesin villapesussa ja se säilyi hyvänä ja piti kuosinsa.
Tyhjenisin vanhankin kasvihuoneen tomaateista. Niitä tuli vielä viisi litraa eli yhteensä kymmenen litraa on sisällä kypsymässä. Hyvin kypsyvät vaikka maku ei ole enää ihan niin kesäsinen kuin kasvihuoneessa kypsyneillä. Seuraavat viikot tehdään ahkerasti tomaattiruokia.
Kävin myös aleostoksilla. Niin olen vannottanut itselleni ettei enää ruusuja eikä ainakaan easy elegance-ruusuja mutta niin vain tuli yksi uusi lisää kun halvalla sai. Ruusu päätyi kasvihuoneen eteen, perennapenkkiin. Nämä eivät tee juurivesoja lainkaan parin vuoden kokemuksen perusteella.
Samassa penkissä on syksyn muita ostoksia mustilan taimipäivästä. Kirsikanpunaiset keijunkukat ja maksaruohot ovat nappiyhdistelmä. Maksaruoho on levinnyt kivasti, saas nähdä tuleeko siitä ongelma vai ei. Toisaalta onhan tuossa tilaa levitä ja täyttää tyhjä multa. Talvenkestävyydestäkään ei ole tietoa sillä tämä oli joku sellainen maksaruoho mistä ei löytynyt mitään suomenkielistä tietoa.
Tänään kaivoin kaikki tulppaanit maahan. Lokakuussa on tiedossa pari pientä ulkomaanmatkaa joten tämä puuha oli tehtävä silloin kun on aikaa. Ja eiköhän ne säät tästä kylmene. Enää ei ole istuttamatta kuin valkosipulit. Ostin Lidlistä kolme kahden kilon tulppaanipussia. Kahdessa pussissa oli 56 sipulia, yhdessä 60. Hintaa pussilla oli kympin. Eipä jäänyt paljoa yhden sipulin hinnaksi ja kuten kuvasta näkyy, olivat valioyksilöitä.
Verkottaminen on melkein valmis. Vain pari yksittäistä verkkoa puuttuu ja kaksi kokonaisen istutusalueen verkkoa. Ne pitää virittää yhdessä miehen kanssa, yksin en jaksa nostella niitä paikoilleen. Kuvassa on yksi puutarhan kolmesta ruusuherukasta. Suojaan ne nykyisin äärimmäisen hyvin sillä jos jänis syö latvat, menetän parin vuoden kukinnan. Kuvan pensas on jo minua korkeampi ja olen 160cm pitkä. Pensas syötiin pari vuotta sitten melkein maata myöten matalaksi eikä se ole sen jälkeen kukkinut. Ensi keväänä odotan upeaa kukintaa ellei talvi tee tuhojaan, ruusuherukka on hiukan arkajalka.

Lokakuu alkoi hiukan yllättäen, tuntui kuin syyskuu olisi ollut viikon pituinen. Aika kuluu nopeasti, ihan liian nopeasti.