Ei Roomaakaan päivässä rakennettu

 Aloitin perjantaina puutarhan suuren kanttausurakan. Lohdutin itseäni, että kyllä se valmiiksi tulee, ei Roomaakaan tehty yhdessä päivässä. Ja onhan minulla aikaa, koko pitkä kesäloma vasta edessä ja Avoimiin puutarhoihin on vielä aikaa.

Sain perjantaina ja lauantaina arboretumin molemmat puoliskot kantattua ja kitkettyä. Kivipuro on vielä harjaamatta, ensi kesänä on ehkä kivien ylös nostaminen ja täydellisempi putsaus. Lisäksi uudistan hieman yhtä arboretumin perenna-aluetta, se on sitkeästi peltovalvatin vaivaama.

Tässä vähän erilaista näkymää arboretumista. Vasemmalla tervelappäaidanne ja oikealla lumipalloheisi joka kärsii ensimmäistä kertaa ötökäistä. Luulen, että viime kesän suurella kuivuudella oli vaikutuksensa koska nyt ei ole ollut yhtään kuivaa. Kuvaa ottaessa tajusin, miten arboretumissakin on korkeuseroja, maa laskee navetalta päin ihan reilusti.

Arvilan alkuperäiset idänunikot kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Nämä kasvavat arboretumissa. Jaan tähän vinkkini tämän unikon jakamisesta. Sitä on helpoin siirtää juurena. Eli otat palan juurta ja laitat sen maahan, nousee seuraavana vuonna. Varren kanssa siirto onnistuu vain hyvin varhain keväällä kun kasvi vasta nousee maasta. Muutoin on siirrettävä pelkkä juuri.

Tässä samaa kasvia kasvihuoneen luota. Tähän unikko tuli pionin salamatkustajana. Juurta oli jäänyt pionin juuriin ja näin tuli taas unikkoa uudelle paikalle. Tämä on yksi lempikasvejani eikä vain siksi, että se on talon alkuperäisiä asukkaita.

Arboretumissa kasvaa salaperäinen arovuokko, tälläin hyvin suurikukkainen ja kerrottu. Muistiinpanoistani ei löydy tälle lajikenimeä, mutta tiedän sellaisen sillä olevan. Googlekaan ei ole tuonut vastausta kadonneeseen nimeen. Yritän saada tästä muutaman jakopalan myyntiin avoimiin puutarhoihin.

Alppiruusumetsikössä on tänä vuonna yksi kuningatar ja se on nukka-alppiruusu 'Hellikki'. Eipä tässä ole vielä koskaan ollut näin montaa kukkaa. Jättää muut kirkkaasti varjoonsa sillä muilla ei ole hyvä kukkimisvuosi.

Minä tykkään, väri on loistokas. Harmi, että alppiruusumetsikkö on niin omassa rauhassaan, että sinne on marssittava tieten tahtoen kukintaa ihastelemaan.

Tänään jatkuu työt. Vuorossa on marja-ja hedelmätarhan kanttaus ja siistiminen. Vuohenputki valtaa vadelmarivistöä sinnikkäästi. Olen osin luovuttanut eli kitken vuohenputken pois kerran kesässä. Enenpään ei oikeasti voimat riitä koska taistelu vuohenputkea vastaan on turhaa ja marja- ja hedelmätarha on muutoinkin sivuroolissa tässä puutarhassa.

Uusi orvokki ja muuta puutarha-arkea

Täällä on vietetty puutarha-arkea. Tehty kaikenlaista pientä sälähommaa, tutkittu talvivaurioita, siirretty kasveja, istutettu taimia, kitketty ja pesty yksi kasvihuone. 

Istutin runkotomaatit vanhaan kasvihuoneeseen viikko sitten. Kuva on otettu silloin. Hontelot taimet kuten joka vuosi, mutta siitä ne vahvistuvat. Lannoitteeksi laitoin kompostorin tuotosta ja kanankakkaa. Mullan kastelin perusteellisesti istuttamista edeltävänä päivänä. Vaikka kasvari on maapohjainen, kuivuu laatikoiden multa perusteellisesti talven aikana. Vielä ehkä viikon kastelen multaa ja sitten tomaatit saavat jäädä oman onnensa nojaan, jotta hakevat juurensa pohjamaahan saakka ja saavat vetensä sieltä.

Vuokkoängelmän selviytymistä olen ihastellut. Se on kukkinut todella pitkään. Onneksi uskalsin kokeilla toisen kerran tämän laittamista, ensimmäinen taimi menehtyi huonon kasvupaikan takia. Uusi paikka on selvästikin parempi.

Ostin viime kesänä puutarhaseuran retkeltä Viherlandiasta kolme keijunkukkaa kun edullisesti sai. Väri natsasi minun makuuni heti. Kaikki kolme selvisivät talvesta heittämällä näin upeasti.

Keltakukkaiset koiranhampaat kukkivat aika nopeasti, hyvä kun ehdin kuvata niitä. 

Valkokukkaista koiranhammasta ehti sade pilata ennen kuvan ottamista. Toinen valkoinen on jäämässä muiden kasvien varjoon eikä kuki. Pitää harkita sen siirtämistä.

Kirjavalehtinen vuohenputki on lemppareitani vaikka rikkana inhoan vuohenputkea. Tämän kanssa tein nyt rajauspäätöksen vaikka ei ole pahasti levinnyt. Mutta siirsin vierestä karhunvatut pois ja istutin tilalle kirjolupiinia 'Salmon Star' ja se ei ehkä pärjää vuohenputkelle. Toisen reunan rajaus täytyy tehdä myöhemmin.

Ostinviime kesänä jostain alennusmyynnistä ihanan tummalehtisen orvokin. Kuvassa lehdet peittyvät harmillisesti siitepölyyn, mutta käy siitä ilmi lehtien hieno tumma sävy. Kukka on aika tavallinen liila.

Lisäksi olemme ahertaneet navetan kivimuurin ruusujen poistossa. Ruusut vedettiin ensin maata myöten alas. Sitten ne poltettiin rikkojensa kanssa. Avasin muuria osittain ja laitoin kivien väliin ja alle tuhdisti sanomalehteä. Sen jälkeen leikkasin vielä oksasaksilla palaneita oksan töröjä pois. Sen jälkeen päällystin alueen kuvan multasäkeillä. Lopulta laitoin päälle mustan katekankaan jotta näyttäisi edes vähän siistimmältä. Muurin vierusta saa maatua rauhassa vuoden tai pari, sitten istutan siihen jotain muuta. 

Mielessä on ehkä koristeomenapuu, sirotuomipihlaja tai vastaavaa. Väliin ehkä pionia tai päivänliljaa. Uutta istutetavaa on noin 10 metrin matka, siihen saa mahtumaan taimen jos toisenkin.

Suunnitelmia

 Uusi puutarhakausi vaatii uusia suunnitelmia. Tulevan kauden suurin työ tulee olemaan kasvimaan parannus ja luumulehdon toisen puolen kasvien poisto ja peittäminen. Niin ja tietysti toisen puolen käyttöönotto. Pienempi suunnitelma on laajentaa yläpihan istutusaluetta.

Laajennus olisi ainakin tuo alue missä on hevoskastanjan lehdet. Laajennuksele on hyvä syy, tuossa on pari iso kiveä jotka kolahtavat helposti ruohonleikkuriin. Laajentamalla istutuksia saisin kivet kätevästi piiloon ja pois tieltä. Niitä ei siis siirrttäisi vaan haudataan istutuksiin.

Kivien päällä ei tietenkään kasva mitään. Niinpä hyödynnän siinä näitä lahoja koivupöllejä. Laitan pöölit kivien päälle ja kasvit tulevat pölien väleihin. Sopii ympäristöön kun yläpihalla on paljon lahopuuta keskellä istutuksia.

Lunta meillä ei ole käytännössä yhtään. Sitäkin enemmän on siivottavia kukkapenkkejä. Talventörröttäjien katkomista, kitkemistä ja muuta siivoamista tiedossa seuraavat viikot. Sitten lannoitusta ja penkkien multaamista. 

Pikkuhiljaa olen aloitellut. Tässä kukkavarsia katkottuna liljapenkissä. Tuohon päälle kun heittää multaa jäävät pätkityt varret maatumaan mullan alle ja kunhan kasvit nousevat ja kasvavat, ei varsia huomaa enää lainkaan. Eikä täyty puutarhakomposti liikaa.

Krookuksilla on kiire. Pari päivää sitten näistä ei näkynyt kuin piippojen kärjet. Nämä krookukset kasvavat luumulehdon siinä osassa joka kaivetaan kasveista tyhjäksi tänä kesänä. Osan kasveista kuten krookukset säsätän, osa saa lähteä. Säästettäville löytyy paikka, osalla on jo tiedossa ja osalla ei mutta eiköhän se löydy kesän mittaan.

Kauden toinen kitkentäkierros

 Olen aloitellut kauden toista suurta kitkentäkierrosta. Hieman nihkeästi on lähtenyt käyntiin. Joko sataa väärään aikaan, tulee sadonkorjuuta tai ihan vaan haahuilua tilalle. Aloitin arboretumista kuten enimmäisenkin kierroksen. Kuivuus on tehnyt sen, että ehkä kolmatta kierrosta ei tarvitse tehdä. Nytkin kitkentäkierros on enemmän siistintäkierros. 

Olen kitkenyt edellisen kerran arboretumissa touko-kesäkuun vaihteessa. Pieniä rikkoja löytyy, enemmän katkon kukkineita perennoja pois. Harmaakäenkukkaa on pakko rajoittaa ettei sitä ole kaikki perenna-alueet täynnä. Se on helppoa, lehtiruusuke nousee helposti ylös ja kukkaverret kun napsaisee poikki, ei tee siementä.

Sitä sadonkorjuuta. Mustat viinimarjat olivat jo kypsiä, osa oli tippunut maahan. Keräsin pois ja keitin osan hilloksi. Loput pakastimeen ja hilloksi talvella. Olen käynyt pari kertaa keräämässä villivadelmia. Tänään viimeksi kun oli loistava pilvinen ja tuulinen sää. Ei yhtään ötökkää. Eilen tulin syödyksi pahasti kun en varautunut kunnon vaatetuksella ja paarmat kiusasivat. Taisi myös ampiainen pistää polvitaipeeseen.

Tämä kasvi on jäänyt esittelemättä. En löydä sen nimeä mistään muistiinpanoistani, mutta se taitaa olla jokin pukinjuuri, ehkä isopukinjuuri koska kukat ovat vaaleanpunaiset.

Muistuttaa kovasti koiranputkea, mutta saa sen anteeksi värinsä takia. Väri on paljon vaaleanpunaisempi kuin kuvissa. Haalistuu kukinnan edetessä lähes valkoiseksi. Kun en tiedä kuinka kova leviäjä on, olen leikannut kukat pois kukinnan jälkeen.

Tämän maksaruohon olen esitellyt ennenkin, mutta teen sen uudelleen. Kyseessä on sedum ochroleucum 'Red Wiggle' jonka hankin 2022 Mustilan taimipäivästä virolaiselta myyjältä jonka tytär oli tuonut maksaruohon Irlannista. Yksi ainut taimi on levinnyt näin paljon kahdessa kesässä.

Myyjän mukaan, mitä kuivempi ja köyhempi paikka, sitä vaaleanpunaisempi tämä on. Kuten näkyy, en ole rajoittanut leviämistä sillä toistaiseksi se ei ole haitannut. Tykkään kun tämä levittäytyy myös kivituhkakäytävän puolelle ja kivien päälle.

Aivan ihanat heleän vaaleanpunaiset kukat. Kukkia on niin tiiviisti, että vihreästä kasvusta ei näy kuin vähän. Tästä eivät kotilot tykkää, yhtään kotiloa en ole kasvista löytänyt. Tosin meillä on tänä vuonna tosi vähän kotiloita. Punkkeja sitten onkin kissoissa sitäkin enemmän, poistan joka päivä 1-4 punkkia.

Huomenna onkin edessä lantakeikka, pollen parasta tulee kuorma luumulehtoon. Saan taas hyvän syyn siirtää kitkentää eteenpäin. 

Kukkaisaa

 Lämpö ja aurinko on saanut monet kasvi kukkimaan etuajassa. Tänään huomasin ensimmäisen kukan akileijassa, pioneissa on suuret nuput, syreenit kukkivat ja lemmikit ovat jo melkein kukkineet.

Kaikki puuvartiset pensaat kärsivät viime talvesta. Hortensioissa on todella paljon kuivia oksia, happomarjat jouduin leikkaamaan alas, samoin lähes kaikki ruusut. Atsaleoissa on hädin tuskin lehtiä, joihinkin tulee tasan yksi kukka. On kuitenkin yksi joka loistaa, se on kuvan kevätatsalea. Mikään atsaleoistani ei ole kukkinut koskaan näin komeasti.

Laukat kestivät talven hyvin, ei taida olla mitään menetyksiä laukkojen rintamalla. Näiden lajiketta en muista, hyvin ovat viihtyneet kasvihuoneen edustalla.

Kaikki pionit ovat hengissä, kukkanuppuja on osassa vähemmän kuin ennen, osassa enemmän. Bartzellassa on useita nuppuja, myös siinä joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Kuvan kartanopioni teki valtavasti kukkia, nyt niistä jo varisee terälehdet.

Nämä tulppaanit istutin viime syksynä. Ei tainnut olla lajiketta 'Hilde' kuten muistelin tyttärelleni joka ihmetteli miten kukka voi olla kuin suoraan satukirjasta.

Patjarikko 'Flamingo' on itse siemenestä kasvatettu. Tykkään sen kukista todella paljon. Valkoista minulla oli jo ennestään.

Pallolaukan siemenjälkeläisiä kukassa. Minulla alkuperäiset pallolaukat häviävät muutamassa vuodessa, mutta siementaimet jatkavat elämää. Siementaimetkin ovat kaksivärisiä kuten emonsa, valkoisia ja punertavia.

Loppuviikon urakkana on kitkeä ja kantata kasvihuoneen viereiset perenna-alueet. Kanttaaminen on tosin jätettävä siihen, että olisi satanut edes vähän. Tänään saatiin kolme tippaa vettä eli ei yhtään mitään. Meillä ei ole satanut tippoja enempää kertaakaan lumien sulamisen jälkeen. Osa kasveista alkaa olla pulassa. Kasvimaata on kasteltu mutta ei muuta, ei riitä aika kaikkeen. Viikonlopulle on onneksi ennustettu sadetta, toivottavasti se toteutuu.

Siementaimia ja alelöytöjä

Kun käyttää kompostimultaa, voi tehdä mitä mielenkiintoisempia löytöjä omasta puutarhasta. Tämän kesän pahimmat valloittajat ovat tomaatti ja nukkapähkämö. Jos kaipaat nukkapähkämön taimia niin saa tulla hakemaan, olen ottanut osan talteen. Muutaman tomaatin jätin huvikseni kasvamaan, ei niistä haittaakaan ole.

Nukkapähkämön siementaimia uudella istutusalueella. Kestää kompostin ja ties mitä. Itse kasvi on herkkä häviämään kuten viime talven jäljiltä kävi, mutta siementaimia riittää paikkaamaan aukkokohtia.

Talon kivijalan vierestä kitkin kottikärryllisen sormustinkukan siementamia pois. Sormustinkukka olisi todella kaunis kivijalkaa vasten mutta tuo siihen kosteutta joten ei jatkoon.

Tämä ihana pioniunikko tuli messujen ilmaisen siemenpussin mukana. Laitan siihen langan merkiksi sillä haluan ottaa siemenet talteen.

Onkohan näsiästä helppo saada siementaimia? Ainakin näsiä tekee marjoja, kutakuinkin ensimmäistä kertaa. Vaarallisen värisiä ja pitääkin muistaa varoittaa lapsenlapsia, että näihin ei saa koskea.

Jokainen punaisen jättikarhunputken siementaimi on ilon kiljahduksen asia. Kuvassa niitä on peräti kolme ja kaupan päälle yksi varjoliljan siementaimi. Ja itämiskohta valikoitunut vieläpä niin, ettei taimia tarvitse siirtää pois.

Luulin talven vieneen kaikki salkoruusujen taimet. En ottanut huomioon mahdollisia siementaimia. Tämä on sellainen ja puutarhan ensimmäinen salkoruusun siementaimi. Tiedän myös siitä, etten ole istuttanut näin haaleaa salkoruusua talon viereen. Hyvin sopii harmaamalvikkien joukkoon.

Nämä aprikoosipuut ovat siementaimia mutta eivät minun kasvattamiani. Ostin ne viime vuonna Mustilan taimipäivästä ja talvetin ne vanhan kasvihuoneen mullassa. Ja niin teen myös ensi talvena. Kaikki kolme taimea ovat kasvaneet huimasti kesän aikana. Aluksi pidin niitä kasvihuoneessa, mutta ovat majailleet muutoin tässä kasvihuoneen nurkilla. Aluslautaset otin toistaiseksi pois ettei sadevesi jää seisomaan juurelle.

Sitten niihin alelöytöihin. Tokmannilla oli taimireppanoita myynnissä 0,50 eurolla. Ostin pelastin valkoisen kiiltoleimun (ei tarvinnut jakaa omaa kasvustoa) ja neljä tarhapäivänliljaa, lajikkeena 'Little Gipsy Ruby'. Hienointa oli se, että molempia oli hankintalistalla. Istutin kaikki reppanat kasvihuoneen uusimmalle alueelle. Tosin joudun korjaamaan ihanaa istutuskatetta jonka sain Kekkilältä esiteltäväksi Avoimiin Puutarhoihin. Sitä onneksi riittää ja saan taas yhtenäisen ilmeen.

Päivänliljat ovat nuo maata viistävät heinät etualan esikoiden takana. Esikot ovat siemenkasvatuksia, uskalsin laittaa ne maahan koska aluetta kastellaan jos ei sada. Tänään tosin saatiin peräti 16mm vettä ja se riitti kasteluun. Esikoita on myös päivänliljojen takana. Ne ovat mysteerieskoita eli nimettömiä. Etualan esikot ovat Double Primrose-lajiketta. Paikka voi olla esikoille liian aurinkoinen, mutta seurataan tilannetta ja siirrän ne tarvittaessa muualle.

Lisää siivousta ja mintun yksiö

 Kun kerran aloitin luumulehdon siivouksen, jatkoin siivousta samalla innolla ja voimalla toisessakin kohtaa luumulehtoa. 

Luumupuun ja syyshortensian alla kasvavasta hopeatäpläpeipistä ei ollut enää tietoakaan. Heinä ja luumun juurivesat olivat vallanneet alueen eikä sitä enää saanut kevyin konstein perattua. Niinpä tuumasta toimeen ja talikko käteen.

Kaivoin talikolla kaikki kasvit pois. Tuossa ei kasvanut mitään tärkeää tai sellaista mitä ei jo muualla olisi. Muutaman narsissin sipulin siirsin muualla, mutta muutoin kaikki meni kompostiin. Hopeatäpläpeippiä on tallessa, sitä näkyy vähän tuolla luumupuun rungon takana.

Seuraavaksi peitin alueen maanpeitekankaalla. Kankaan alla on vielä varmuudeksi sanomalehteä ja itse kangas on kaksinkertaisena. Nyt pitäisi pysyä heinät poissa ja juurivesat kurissa.  Tarkoitus on pitää aluetta jokunen vuosi näin ja istuttaa jossain kohtaa hopeatäpläpeipit takaisin. Tuo kohta on näyttänyt mahtavalta kun hopeatäpläpeippi on kukkinut siinä vaaleanpunaisena mattona.

Lopuksi kankaan päälle tuli pari säkkiä kuorikatetta. Helppoa hoitoa tiedossa ainakin hetken. Kuvassa ei näy, mutta syyshortensiassa on todella paljon nuppuja. Lajike on ihanaakin ihanampi 'Pinky Winky.

Saman muutoksen olin tehnyt toiselle sivulle jo aiemmin keväällä. Tässä hortensia 'Pinky Winky' on vasta pieni sillä se on tänä vuonna istutettu. Tuossa kasvoi ennen joku jasmike mutta se ei oikein viihtynyt. Jasmike sai uuden paikan kivimuurilta. Luumupuu on kasvanut muutamassa vuodessa todella korkeaksi. Se tekee pieniä liiloja luumuja, ihan ok makuisia. Etualan laatikossa kasvaa ylimääräiset kaalintaimet ja tiedättekö mitä, niissä ei ole yhtään ötökän syömää vaikka ovat kasvaneet ilman verkkoa koko kesän. 

Siivottu pätkä tuoksukurjenpolvea näyttää toistaiseksi kovin ankealta. Mutta eipä ole enää juolavehnää tai muita rikkaruohoja. Ja kasvit tuosta vahvistuvat kunhan pääsevät juurtumaan uudelleen. Osan tuoksukurjenpolvesta laitoin suoraan kompostiin, oli enemmän rikkoja kuin itse kurjenpolvea. Jakotaimia riitti silti oikein hyvin täyttämään koko kitketyn alueen.

Ja sainpa vielä tehtyä viime vuonna kärhön salamatkustajana tulleelle mintulle oman pikkuyksiön ison rautapadan kupeeseen. Minttu on eri lajiketta kuin piparminttu jota minulla jo on. Tässä on selkeästi vihreämmät lehdet ja vähän erilainen tuoksu. Muuta en osaa salamatkustaneesta mintusta sanoa. En laittanut tähän mitään juuriestettä, arvelin jaksavani kitkeä mintun pois jo äityy kovasti kivien yli leviämään. Pataan istutin jokunen aika sitten ruohosipulia. Tähän saakin tulla pieni yrttien keskittymä. Timjamia olen suunnitellut padan toiselle laidalle, sinne tarvitaan jotain matalampaa yrttiä. Myös kissanmintun toinen kasvupaikka voisi olla yhdessä kohtaa.