maanantai 31. lokakuuta 2011

Roskalavalta

Sunnuntaina olo oli kuin lottovoittajalla.
Ei kuitenkaan heti aamusta, vaan myöhemmin aamupäivällä kun olimme vieneet peräkärryn lainaksi.
Lainatalon naapurissa oli peräkärry jossa oli kuin kuorma odottamassa vientiä kaatopaikalle.
Mies huomasi kärryssä valaisimen.
Sitten kun oli ajettu ohi, sanoi, että ajetaas uudestaas.
Ja mehän ajoimme uudestaan peräkärryn ohi.
Ja kyllä ne silmät oli oikeassa, lavalla oli mitä upein valaisin.
Sitten mietimme kehtaammeko mennä kysymään talosta onko valaisin tosiaan menossa kaatopaikalle.
Ei tarvinnut miettiä kuin hetki, sillä talosta tuli ulos mies roskapussin kera.
Mieheni ystävällisesti tiedustelee onko peräkärryn tavarat päätymässä kaatopaikalle.
Roskapussimies vastaa kyllä.
Sitten mieheni kysyy, onko valaisinkin menossa.
Kyllä, vastaa roskapussimies.
Mieheni kysyy, voiko valaisimen ostaa, ja mitä se maksaa.
Roskapussimiehen mukaan ei mitään, kunhan vain viemme pois.
Ja mehän veimme.

Voi taivas, että minäkin saan kokea roskalavalta löytämisen ihmeen!
Vai mitä sanotte, onko tämä kaatopaikkatavaraa??




Ei haittaa vaikka kaksi pientä lasikupua puuttuu. Kolme + suurin on kuitenkin tallessa ja aivan ehjät. Kuvissa yksi kupu puuttuu, sillä se jätettiin malliksi kun etsitään uusia puuttuvien tilalle.
Valaisin on täyttä metallia,  suuri ja painaa mielettömästi.
Materiaali taitaa olla messinkiä.
Vanha se on, en tiedä kuinka vanha, mutta ei mikään nykytuotantoa.
Kaiken huipuksi, valaisin toimii!
Ensin kokeiltiin sitä saliin, mutta ei käynyt.
Isännänhuoneeseen valaisin on kuin tehty, remontin jälkeen sen saa keskelle huonetta ja vähän korkeammalla kun saamme alkuperäisen paneelikaton esiin.
Tuskin maltan odottaa!

Joten, kulkekaahan silmät auki, lottovoitto voi olla hyvinkin lähellä!

lauantai 29. lokakuuta 2011

Uutta vanhaa astiakaapin päälle

Siinähän se tuli, jo otsikossa mitä täällä on tapahtunut.
Päivän kohokohta uusi talvitakki ja tämä toinen, kaapin päällinen siistiksi.
Normisti astiakaapin päälle kertyy kaikki sellainen tavara jolle ei muuta paikkaa löydy.
Siis sellainen ihme silppu ja sälä.
Nyt tein sille stopin.

Ensin näin:
Ei hyvä, jotain pientä puuttuu.
 Hetken päästä näin:
 Lisää tuli kerä lankaa,
 ja kesällä pihamullasta löytynyt pieni lasipurkki. Purkkiin löytyi kaapin kätköistä hopeamaalilla suihkutettuja lepän käpyjä. Ilman maalia olisi ollut parempi, mutta se taas olisi vaatinut keräämisen vaivan.
Ehkä huomenna jos viitsin.
 Ja nyt, kiitos ei (muuta) roinaa tähän.
Tänään kävin myös täällä.
Oikea sisustusroinan ja kynttiläfriikin paratiisi.
Suosittelen!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Teetä tarjottimella, osa 2.

Salin ruokapäydän kynttiläasetelma parani lopulta aika pienin toimenpitein.
Kaksi uutta kynttilää, muutama käpy lisää ja kävyt kolmen ryhmiin.
Teet lisää sikin sokin sinne ja tänne.
Nyt se on täydellinen.



Mukavaa viikonloppua!

p.s. Kiitos kaikille edelliseen kommentoineille. Sain vihdoin ja viimein oman kommenttini sinne läpi.

torstai 27. lokakuuta 2011

Tappavaako?

Karppaus ja sen vaarat ovat olleet viime aikoina kovin tapetilla.
Jyrkimpien mielipiteiden mukaan karppaaminen jopa tappaa.

No varmana tappaa jos lautasella on ateriasta ja viikosta toiseen vain pekonia, munaa ja makkaraa.
Tosin mielestäni se ei edes ole karppausta.
Ja jos sanon toisen mielipiteeni, niin sen mukaan myös virallisterveellinen ruokavalio tappaa.
Elämä tappaa meidät kaikki 100% varmuudella.

Itse olen käsittänyt karppauksen niin,
että lautasella pitää aina olla myös vihanneksia ja kasviksia.
Proteiinia ja rasvaa syödään, mutta ei holtittomasti.
Eläinproteiinia syödään, mutta karppaus ei ole lisännyt sen kulutusta meidän perheessä.
Sen sijaan kalan ja juustojen kulutus on lisääntynyt.

Jokaisella meistä on ruuasta oma mielipide virallisen mielipiteen lisäksi.
Omani ovat muokkautuneet radikaalistikin viimeisen vuoden aikana.
Tulevaisuus näyttää onko ratkaisut olleet oikeita, mutta tällä hetkellä uskon niiden nimeen.

Lopuksi laitan kolme kuvaa kolmen eri päivän päivällisestäni hieman kertoen mitä olen syönyt.
Jokainen lukija saa tehdä omat mielipiteensä kuinka tappavaa ruokaa olen syönyt.

Olkaa hyvä, pöytä on katettu!
Jauhelihapihvi (naudanjauheliha, mausteet, kermaa, muna) paistetulla sipulilla.
Uunissa oliiviöljyn kera paahdetut kasvikset (porkkana, lanttu).
Jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua ja fetaa.

 Keitetyt porkkanat, paistettua halloumijuustoa,
jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia ja fetaa.
 Kaalipataa (kaalia, sipulia, naudanjauhelihaa, mausteita), tomaattia ja kurkkua.
Ja nämä siis kaikista syömistäni aterioista kolme esimerkkiä, syön paljon muutakin kuin tomaattia, kurkkua, porkkanaa ja jauhelihaa.
Kaikesta en ehdi aina napata kuvaa, suu on liian nopea :D

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa katsoa tänään A-talk tv1 klo 21:05.
Aiheena karppauksen terveellisyys.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Varustautumista

Kylmä ja pimeä aika on taas täällä. Ainakin täällä maalla se pimeä peittoaa kaiken alleen jo alkuillasta. Ei katuvaloja lainkaan ja ulkovaloja niukanlaisesti, hyi hyi.

Sisälle on pakko saada piristystä. Se taas tarkoitti valojen ja kynttilöiden esiin virittelyjä. Salin valot oli helpot. Sen kun napsautti kaukosäätimestä päälle ja alkoi nauttimaan. Kaikki kolme toimi eikä uusia taideta tarvita tänä talvena. Kranssit taitaa olla käytössä jo viidettä talvea enkä koe tarpeelliseksi niitä uusia. Tykkään noista edelleen. Valosarjat niiden ympärillä kestää sen pari talvea. Päivällä otetuissa kuvissa näkyvät kovin huonosti.
 Kynttilöitä virittelin pitkin salia. Se onkin ainut huone jossa meillä kynttilöitä poltellaan lasikuistin lisäksi. Syy on turvallisuus, eli kynttilät palaa vain siellä missä on valvontaa. Enkeli lämmittää lasten kuvien edustalla.
 Samaisesta puljusta ostettu toinen enkeli majailee senkin päällä. Pääsi sekin täksikin talveksi esiin, vaikka jotain uutta kaipaisin. Kirppareilla olen ehtinyt kiertää ihan liian vähän ja täällä kotona on inspiraatiot ihan hukassa. Sisustuskaupoista saisi uutta helposti, mutta minä kaipaan nyt jotain persoonallisempaa.
 Salin ruokapöydälle yritin jo yhtä viritelmää. Ei se ihan onnistunut. Kynttilöitä liian vähän, ja jotain muuta vielä käpyjen ja kaapissa lojuneen pahan makuisen teen lisäksi. Tee itsessään on tuossa tarjottimella kiva koriste, ja tuli hyötykäyttöön vaikka sitä ei kukaan pystynyt juomaan.
Lämpimiä iltoja!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Senteissä

Reissusta on aina kiva palata kotiin jos nyt on mukava olla siellä reissussakin. Maistoin ensimmäistä kertaa eläissäni hirvenvasan sydäntä, tai ylipäätään minkään eläimen sydäntä. Oli se parempaa kuin kuvittelin, mutta silti ei nouse suosikikseni. Maksa sen sijaan oli herkkua, kiitos sisko!

Täällä vietetään nyt "lomaa". Kuopus on kuumeessa ja minä olossa jossa ei tiedä tulisiko flunssa vai ei. Kaikkialta kolottaa ja särkee, ja kurkku on kuin hiekkapaperia. Muuttuisi nyt edes kunnon flunssaksi tai menisi ohi, tällainen välitila on kaikkein pahin.

Vaan asiaan. Elämäntapamuutokseni etenee painon laskun muodossa. Kolme kuukautta on takana ja pudonneita kiloja on 11. Senttejä reilummin. Kuvassa on alimpana pellavahousuni jotka olivat vielä viime kesänä hyvinkin sopivat, nyt tippuvat ihan reilusti päältä. Keskimmäisenä on farkut joihin en mahtunut vielä vanhassa elämässä, nyt roikkuvat päällä. Päällimmäisenä viikonloppuna ostetut farkut jotka mahtuvat päälle vaikkakin hyvin tiukasti. Turhan sopivia en viitsinyt ostaa koska paino saa vielä pudota.
 Reisienkin kohdalla eroa on. Pellavahousut nyt olikin jo itsessään löysät, mutta nuo keskimmäiset farkut oli liian pienet reisienkin osalta vaan ei enää. Nyt reidet menee päällimmäisiin farkkuihin ihan hyvin.
Nyt alkaa itsestäkin tuntua, että tuloksesta voi olla ja saa olla ylpeä. Paino on tippunut niin nopeasti ettei oma pää tahdo pysyä perässä. Muuttuneeseen peilikuvaan on ollut jopa vaikea tottua, on se ylimääräinen paino ollut jo niin monta vuotta osa minua, ikäänkuin kuulunut asiaan.

Suurin työhän tulee olemaan tavoitepainon hallinta ja ylläpito, toivottavasti onnistuu. Onneksi perhe tsemppaa ja on asiassa mukana.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Yksin ja yhdessä.

Yksi aivan yksin tuolin alla.
 Kaksi on valloittanut petaamattoman sängyn.
 Se yksi liittyy kahden joukkoon.
 1+2= 3
Mukavaa viikonloppua!

Blogi on muutaman päivän hiljaa, lähden siskon ruokapatojen ääreen pienelle lomalle.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Rappiolla

Öhöm, jos joku näkisi ensimmäisenä näkynä pihapiiristä liiterimme, olisi tuo katsoja kauhuissaan. Voisipa kuvitella koko loppukokonaisuuden samanlaiseksi, rappiolla olevaksi vanhaksi tilaksi. No ihan siinä pisteessä ei asiat onneksi ole.

Liiterimme nyt vain on hiukan kehno, elinkaarensa päässä. Katto vuotaa, sitä on tuettu sortumisen estämiseksi liiterin sisältä. Vuorauksen alaosa lahoaa ja ovi tippuu jatkuvasti pois paikoiltaan.
Pressu laitettiin estämään suurimpia kattovuotoja, mutta muuten emme tee mitään. Suunnitelmissa on uuden liiterin rakentaminen samalle paikalle kesällä 2013. Sinne asti tuon pitäisi ja on pakko kestää.
 Liiterin kyljessä on tällainen pieni ja sievä elintasopahka, talomme vanha pikkula. Ollut käytössä 70-luvulle saakka. Nyt siellä saisi istua mukavan viettävässä asennossa. Tätä emme rakenna uusiksi uuden liiterin kylkeen, on se sisävessa sitä arjen luksusta josta en ole valmis kotioloissa tinkimään. En ole muuten edes kurkannut tuonne sisälle. Kaipa se näyttää ihan samalta kuin muutkin ulkohyyskät. Mitään aarteita on tuskin luvassa :D
 Liiterin surullinen ulkonäkö on kuitenkin sivuseikka siihen nähden miten urhoollisesti se pitää polttopuut sisällään. Kuivat koivuhalot on siisteissä pinoissa, klapit omassaan ja pintalauta omassaan, märät puut sullottuna takimmaiseksi. Tänä talvena pitäisi puut riittää jos ei ihan mitään siperia-olosuhteita saada. Saattaapa jopa jäädä puuta seuraavaan talveenkin.
Mukavahan se on taloa lämmittää kun on mitä polttaa.
(Mies sai neljä mottia koivuhalkoja syntymäpäivälahjaksi. Mitäpä muuta sitä mies enää voisi toivoa)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Foliohattu päähän ja menoksi!

Lisää viisven elämää.
Joskus on hauskaakin.

Eikä puutu mielikuvitusta.
Kaikkea (aseita) saa aikaan kun saa palan pakkauspahvia, foliota, kynät ja sakset.

Viirut nenän pielessä on Iineksen kynsistä.
Vähän turhan "hellää" halausta.

Mukavaa tulevaa viikkoa lukijani!

perjantai 14. lokakuuta 2011

Lelulainaamo

Miltei 10 kuukautta olen tehnyt työtä kunnallisena perhepäivähoitajana, ja nyt vasta kuulin, että kunnassamme on meitä varten lelulainaamo.
Se piti tietenkin lähteä heti katsastamaan vaikka kotoakin löytyy kattava kokoelma leikkitavaroita. Lainaamo on pieni kopperoinen kunnantalon perukoilla, mutta sisällään piti kaikenlaista mukavaa. Palapelejä ja muita pelejä olisi ollut vaikka millä mitoin. Ne annettiin vielä olla ja otettiin jotain muuta lainaan.

Pesun kautta leikkiin ja kyllä näistä iloittiin! Huolestuneena kyseltiin milloin pitää palauttaa.
Ei huolta, näissä ei ole laina-aikaa.

Nyt on mitä levitellä leikkihuoneen lattialle!

torstai 13. lokakuuta 2011

5 x sana

Nappasin muden muistiinpanoja-blogista haasteen joka menee näin:

Jos haluat osallistua haasteeseen, niin jätä minulle viesti kommenttiboksiin. Annan sinulle 5 sanaa, omassa blogissasi sitten kerrot mitä sanoista tulee mieleen.


Tässä minulle annetut sanat:
KIRPEÄ: Irtokarkit, vihreä omena. Ensimmäinen kovin keinotekoista, toinen ihanan aitoa
kirpeyttä. Molemmat niin hyvää.

NAKKIMAKKARA: Lapsuus ja kesä. Mökin rannassa isän kyhäämä tiiligrilli. Grillissä nakkeja ja kyljyksiä. Joka ikinen viikonloppu, tai siltä se ainakin tuntui.
Nakkeja söin, kyljyksiä en.
En pitänyt edes lapsena sian lihasta, enkä pidä edelleenkään.

ALA-ASTE: Jännä että ekana tuli mieleen oma koulu, eikä mikään lasten kolmesta eri koulusta.
Vaihdoin koulua kolmannelta luokalta, pienestä suureen ja
pääsin samalla serkkuni kanssa samalle luokalle.
Terveiset J jos luet tätä!

NAAMARI: Italia ja venetsia.
Ne pelottavat naamiot.


POLKUPYÖRÄ: Makaa tallissa tyhjän panttina. Maaseudussa ei montaa huonoa asiaa ole, mutta yksi niistä on se, että pyöräilyyn ei ole kovin mahdollisuuksia.
Tai olisi, jos ei pelottaisi liikkua tuon ison tien reunassa.
Ei piennarta ja nopeusrajoitus 80km/h.
Ja mihinkäs sitä pyöräilisi näin pilkkopimeässä syksyssä, ei katuvaloja.
Tekosyitä, mutta ei vaan hotsita.

Vaan jos jotain hotsittaa osallistua haasteeseen, niin kommenttia boksiin, laitan 5 sanaa tulemaan.

Kuvat ovat kesän ötökkäkuvauksen satoa.
Eivät kyllä liity aiheeseen mitenkään.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Voisarvet

Muu perhe kun ei hiilihydraatteja pahemmin välttele, niin heitä varten tulee leivottua muutakin kuin näkkäriä. Aloittaessani uuden elämäni, olin muutaman viikon leipomatta ihan siitä syystä, että kiusausten välttäminen olisi helpompaa. Sillä ainakin minun makuuni tuore leivonnainen, oli se sitten mitä tahansa, on yksi parhaimmista makuelämyksistä ja kiusaus syödä olisi ollut liian suuri.

Nyt ollaan niin pitkällä, että kiusaukset alkaa olla paremmin hallinnassa. Siksipä leivoin tänään VOIsarvia. Resepti on parin vuoden takaa, jostakin blogista. Sitä ei tullut laitettua ylös silloin, ja enää en sitä blogia muista. Joten ihan oma reseptini nämä ei ole. Maku ehkä juuri siitä syystä sitäkin parempi.
Voisarvet
1 purkki kermaa
30g hiivaa
1tl suolaa
1 kananmuna
n. 6dl vehnäjauhoja
n. 100g voita
voiteluun kananmunaa

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen.
2. Lisää suola, muna ja jauhot ja rasva.
3. Alusta kimmoisaksi ja kohota liinan alla n. puoli tuntia.
4. Jaa taikina kahtia ja kauli kummastakin osasta ympyrä.
5. Jaa ympyrä 8 osaan ja pyöritä sarviksi leveämmästä päästä alkaen.
6. Kohota hetki ja voitele ennen paistoa.
7. Paista n. 200 asteessa n. 15 minuuttia.
Minä teen aina tupalataikinalla, puolet nesteestä kermaa ja puolet kevytmaitoa. Hiivaa se 50g:n paketti ja voita n. 150g. Tällä kertaa leipoessani laitoin taikinaan äitini tuomia luomumunia. Tiedä sitten oliko syy niissä vai missä, mutta sarvista tuli erityisen hyviä. Ja sain kun sainkin itseni hillittyä, en vetänyt samalta istumalta koko kulhollista.

Mukavaa keskiviikkoa ja tervetuloa uusimmat lukijat!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Viisveen elämän ankeus

On se kuulkaas vaikeaa olla 5-vuotias. Äiti on tyhmä, isä on tyhmä, isoveli on tyhmä, ja vielä suurempi velikin on tyhmä. Ei halua kerhoon, ei halua ulos, ei halua nukkumaan. Kaikki ruoka on pahaa, tai ei ole nälkä.

Kuitenkin olis niin kiva olla vielä vähän pieni, nukahtaa illalla äidin ja iskän sänkyyn, pää äidin tyynyllä. Tulla vähän salaa syliin ja halia. Olla hellä kissoille, vähän liiankin hellä, siitä muistona naarmu naamassa.

Pitäisi olla parempi kuin isoveli. Pitäisi olla taitavampi kuin isoveli. Pitäisi olla aina vähän enemmän kuin isoveli. Pitäisi olla aina paras.

Ja kuitenkin, äidin silmissä on vielä iso pieni, 5-vuotias. Äidin työ on varmana pahinta mitä tämän pojan elämässä on tapahtunut. Äiti antaa huomiotaan muillekin, pyytää odottamaan hetken ennen kuin täyttää oman lapsen tarpeet. Tekeepä niin vielä päivittäin. Pyytää olemaan hiljaa kun muut nukkuu, tai leikkimään kauniisti. Filminkin saa onneksi valita salin kaapista. Joskus kun vain osaisi päättää minkä valita.

 Päiväunille ei voi mennä vaikka silmät täytyy pitää väkisin auki. Sitten kiukuttaa ja äiti rauhoittaa lähes pakolla. Onneksi saa valita sen filmin ja voi kunniakkaasti levätä sohvalla. Kuten isot tekee...
 Onneksi on piirtäminen, sitä voi tehdä aina. Joskus lähes vimmalla. Silloin syntyy 20 samanlaista traktoripiirustusta, tai 10 kuvaa Iines-kissasta. Tai tutkielma erilaisista ajoneuvoista kuten tänään. Mikään määrä paperia ei tunnu riittävän. Juuri ostettu piirustuskirjakin on kohta täynnä taidetta.
On se niin ihanan vaikeaa olla viisvee.
Onneksi äidillä on kovin helppoa.
Riittää kun rakastaa.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kokoelma karttuu

Arvilassa on muutamassa kohtaa menty sloganin "jos et voi peittää, niin korosta" mukaan. Yksi niistä paikoista on kylppärissä kuten olen aiemminkin kertonut. Kylppärissä oli ennen remontteja ikkuna, ja se piti laittaa umpeen kun kylkeen tehtiin puretun kuistin tilalle pieni laajennus. Nyt tietysti miettii, miksi ikkunaa ei poistettu heti jo kylppärin remontissa, mutta siihen on hyvä syy. Laajennuksen piti aluksi olla vain muutama neliö, sellaisen piskuisen kodinhoitohuoneen verran ja ikkunan piti sen suunnitelman mukana säästyä. Sitten ajattelimme asiaa laajemmin ja muutimme suunnitelmat, tehdään kylkeen kodinhoitohuone ja yksi makuuhuone lisää kun kerran rakentamaan aletaan. Päätöstä ei ole tarvinnut katua.

Palataan kuitenkin aiheeseen kokoelma. Kylppärin ikkuna päätettiin peittää pikku hiljaa karttuvalla avainkokoelmallani. Jos et voi peittää, niin korosta.

 Nuo neljä pientä avainta sain elokuussa tuliaisina kun mies oli auttamassa ystäväänsä hänen rempassaan. Avaimet löytyivät ystävän talon yläpohjasta ja päätyivät kokoelmaani pienenä muistona kesäisestä urakasta.
 Kaksi uusinta avainta ei ole näissä kuvissa mukana, ne löytyivät mummoni nappilaatikosta. Eivät käyneet saliin tulleen senkin oviin, joten avaimet päätyivät taas kylppärin seinälle. Nyt pieniä avaimia alkaa olla mukavan paljon. Seuraavaksi on toiveena löytää joukkoon muutama tai pari suurempaa avainta. Yksi jo olemassa olevista suurista avaimista on Arvilan avaimia. Sitä en kyllä enää muista käykö saunan oveen vain johonkin aitan lukkoon. Ei kai sillä ole väliäkään.
Kylppäriä en stailannut kuviin mitenkään. Joskus ihan huvikseni asettelen pyyhkeitä ojennukseen vaikka en olisi edes kuvaamassa kylppäriä. Menee hetki ja koko rivi on taas myllätty.
Sellaista se on.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Näkkäriä

Leivättömän ihmisen elo voisi olla kurjaa jos ei paremmin tietäisi.
Kun olen ympärilläni kertonut karppauksestani, on eniten kommentteja aiheuttanut leivättömyyteni.
Täysin ei kuitenkaan leivättömän pöydän ääressä olla, olen syönyt pari kertaa ruisleipää ja pari kertaa oma tekemääni ohraleipää.
Ja hyväähän se on, mutta oloni on parempi ilman.
Leipä kädessä on kuitenkin jo niin opittu juttu, että siitä on vaikeahko päästä eroon.

Siinä asiassa auttaa näkkäri, viljaton ja gluteeniton, hiilarit minimissä.
Ja ah, niin hyvää!
 Näkkileipä:
100g auringonkukan siemeniä
80g kuorittuja sesamin siemeniä
30-40g pellavan siemeniä
60g mantelijauhetta
30g hasselpähkinäjauhetta
1-2tl suolaa
3-4 kananmunaa

1. Hienonna auringonkukan siemenet sauvasekoittimella tai muulla härvelillä.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään, muista lisätä suola.
3. Aloita lisäämään muna kerrallaan. Seoksen pitää olla löysähköä mutta ei liian löysää. Sekoita mahdollisimman vähän.
4. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi.
5. Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia. paistoaika riippuu uunista ja taikinalevyn paksuudesta. On valmis kun näyttää kauniin kullaruskealta.
6. Leikkaa paloiksi heti kun otat uunista, jäähdytä palat ritilän päällä jotta saat rapsakkaa näkkäriä.

Koko annoksessa on 36g hiilihydraattia. Jos jaat näkkärin 20 palaan, saat yhteen palaan alle 2g hiilareita.
Erityisen hyvää teen kanssa niin että voita on yhtä paksu kerros kuin näkkäriä ja päällä vielä kolmas yhtä paksu kerros juustoa.
Silmänlumeena voi olla muutama tomaattisiivu.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Maata näkyvissä!

Sulo Vilen-minäni pääsi taas eilen vauhtiin oikein kunnolla. Perjantaina jo tuli ohimennen naapurin rouvan kanssa puhetta että harmi kun ei muuta paikka ole, niin kippaavat piennarten siivoamisesta tulevat maa-ainekset hänen navettansa taakse. Sanoin, että olishan meilläkin sille maalle tilaa, mutta siihen se sitten jäi muun pölinän jalkoihin.

Eilen tuo rouva sitten soitti minulle ja kysyi, vieläkö tuo tienhoitokunnan ongelmajäte kelpaa meille. Nyt sitä olisi tulossa traktorinkuormakaupalla ja heti. Sekunnin mietin ja hihkaisin, että tänne vaan, tulen näyttämään paikan. Ja siitä se rumba sitten alkoi. Miehelle soitin asiasta ilmoitusluontoisesti tässä vaiheessa, ettei aja ojaan kun näkee muuttuneet maisemat.

Ja mitä tuolla ilmaisella maa-aineksella sitten maisemoitiin? Tietenkin taas yksi joutomaa. Sellainen ihmeellinen monttu minne tuppaa vesi kerääntymään. Nyt saatiin melkein koko monttu täyteen.
 Tämä on aika lähellä tietä ja pihamme sisääntuloa. Kaunis näky tuo ei ole, vaikka ei se nokkosniittykään nyt ihan silmiä hivellyt. Annetaan tuon tasoittua talven yli ja seuraavan kerran kun kaivinkone tulee tontille, niin siistitään lopullisesti. Sitten nurmikkoa ja muutaman puun istutus. Ja pieni puisto on valmis.
 Tämän koivurivin aukot ehdin paikata kesällä pienillä taimilla. Nyt ne jäi traktoreiden jalkoihin, mutta ei hätää. Sulo Vilen-minäni bongasi jo monta ilmaista ja omaa koivun tainta omasta pihasta. Juuri sellaisia mitkä joutuisivat muuten hävitetyksi mm. kukkapenkissä kasvamisen takia. Lykätään ne tilalle niin joskus tuossa on komea rivi koivuja.
 Sitten täytyy esitellä tämä pajupusikko jota olen muokkaillut aina silloin tällöin. Nyt huomasin, etä letitykseni on kasvanut toisiinsa kiinni. Yläosa on kasvanut ihan ruokottomaksi eikä ole enää kaunis pallo. Pitää näyttää sille vähän puutarhasaksia niin kehtaan ottaa kuvan koko puskasta. Tätä ei taida raaskia hävittää muiden pajujen kanssa.
Reipasta tiistaita, minua odottaa illalla entisönti kahden viikon tauon jälkeen!
Jospa muistaisin ottaa kamerankin mukaan.