maanantai 29. kesäkuuta 2020

Varjoliljoja

Varjoliljoja näkee todella harvoin myynnissä, niinpä ostan aina sellaisen kun tulee taimikirpparilla tai vastaavissa paikoissa vastaan, koskaan ei voi tietää jos saakin erilaisen kuin mitä puutarhassa jo kasvaa. Tässä kuvakavalkadi puutarhassa tällä hetkellä kukkivista varjoliljoista.
 Talon edustalla kasvaa ihana tumman vaaleanpunainen jossa on harvakseltaan tummempia pilkkuja.
 Samassa paikassa kasvaa myös hennon vaaleanpunainen jolla on enemmän pilkkuja.
 Tämä on taimikirpparien löytöjä, hitusen erilainen kuin kaksi edellistä. Kukkii nyt ensimmäistä kertaa.
 Oman kylän löydös koulun pihalta, vaaleanpunainen ilman pilkkuja.
 Tuorein ihanuus, Päivölästä ostettu marhanliljan ja varjoliljan risteytymä. Kukissa on aavistus keltaista ja aivan ihana pilkutus vaaleanpunaisella pohjalla. Tulee mieleen vadelmasorbetti.
 Valkoinen varjolilja, kaikki ovat ystävän puutarhasta eli todennäköisesti samaa kantaa. Kuitenkin vain yksi niistä kukkii näin voimallisesti, muissa on vain muutama kukka. Pistää harkitsemaan muiden siirtämistä parempaan paikkaan.
Olen istuttanut tämän yhden sipulin rosarioon. En tiedä onko kukinnan voiman salaisuus suojaava muuri, aurinkoinen paikka vai ruusujen reilumpi lannoitus. Taustalla muuten näkyy uuden kasvihuoneen runko jossa seuraavaksi alkaa muuraus kunhan sateet menevät ohi.

Yksi punainen varjolilja on vielä aukeamatta, sekin tulossa ensi kertaa kukkaan. Taisin ostaa taimen viime vuonna Marketan puiston taimitapahtumasta, hieman jännittää millaisen kukan tekeekään.

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Kevyttä puuhastelua

Tällä hetkellä puutarhassa on mukavaa kevyttä puuhastelua kuten kastelua. Olen niin onnellinen omasta porakaivosta josta ei tunnu loppuvan vesi millään konstilla. Eilen kastelin luumulehtoa useamman tunnin, oli pakko sillä huomasin kirsikkapuiden tiputtavan raakileita kuivuuden takia. Lähes kaikki perennat nuupottivat. Sadettimen tehdessä töitä voi samalla hiukan kitkeä tai siistiä paikkoja.
 Jaoin kerrottua idänkurjenpolvea viime vuonna, tänä vuonna siirretty pala kukki. Tykkään tästä mutta kasvutapansa on kamalan retkottava joten kannataa istuttaa muiden kasvien lomaan. Ehkä kokeilen jatkossa kevyttä tuentaa.
 Keltaukonhattu päätti viihtyä puutarhassa heti. Tässä on jännän sävyinen keltainen kukka, keltaisen lisäksi siinä on vihreää ja valkoista. Kerrassaan hieno sävy joka ei ole liian räikeä tai silmään pistävä.
 Joskus on kiva hankkia sormustinkukan siemeniä ja elää toivossa että niistä saisi puutarhaan joitain uusia kukkasävyjä. Tämä on yksi sellaisista, siemenpussista sain yllätävän monta taimea pidettyä hengissä kukintaan asti. Ehkä esikasvatus sisätiloissa auttoi. Kukka on kaunis punainen ja siinä on suuret täplät.

 Kukka on nuppuisena hauskan näköinen kun täplät kuultavat läpi.
 'Royal Wedding' idänunikot ovat jaksaneet kukkia pitkään, osittain varjo on auttanut asiassa.
 Kasvatin viime kesänä siemenestä korallikeijunkukkaa. Yksi ainut taimi selvisi hengissä. Perennojen siemenkasvatus ei selvästikään ole minun lajini. Hirveä työ ja säätö, satoja siemeniä ja niistä yksi selviää kukintaan saakka. Toisaalta sen yhden ja ainoan arvo on silloin suuri.
Kesäkukkien kanssa onnistun paremmin. Krasseista iti kaikki siemenet ja nyt ne ilostuttavat puutarhuria kasvihuoneella ekalla kukalla. 'Milk Maid' ehti kukkaan ennen 'Alaska Salmon Orange' lajiketta. Lämpömittarin vieressä näkyy toinen kukka joka kuuluu 'Strawberry Blonde' samettiruusulle. Keräsin siemenet viime vuoden kasvatuksista. Kylvin kaikki siemenet joita oli paljon mutta niistä iti vain murto-osa. Onko muilla kokemusta saman lajikkeen itse kerätyistä siemenistä, miten itävät? Annoin siemeniä ystävälle ja hänellä itivät yhtä huonosti. Olinkohan kerännyt siemenet väärään aikaan vai onko tämä lajikkeelle tyypillinen tapa.

torstai 25. kesäkuuta 2020

Tehokas loman aloitus

Helteistä huolimatta on viikon sisään saatu paljon aikaiseksi. Olen herännyt kukonlaulun aikaan ja mennyt pihalle kun on vielä viileää sillä jotkut hommat on tehtävä ennen keskipäivän paahdetta.
 Kivipuron siistiminen oli niitä homma jotka aloitin heti seitsemän jälkeen aamulla. Kivet pois, kangas irti ja kankaan tilalle mustaa muovia. Kokeillaan toimisiko muovi paremmin sillä kankaaseen kasvaa kaikki kasvit kiinni. Muovin päälle kivet takaisin parhaassa mahdollisessa järjestyksessä.
 Puolen päivän aikaan paistaa puroon aurinko ja hommia on ihan mahdoton tehdä. Vaan ei haittaa, valmista tuli eikä urakkaan lopulta mennyt kuin kaksi aamupäivää.

 Angervojen välissä kulkevalle osuudelle tein toisenkin muutoksen mustan muovin lisäksi. Otin kaikki pienet kivet pois ja laitoin tilalle suuremmat kivet. Jatkossa kivipuron siivoaminen on helpompaa kun kiviä on vähemmän nosteltavana.
Ensin kippasin pienet kivet kivimuurien täytteeksi mutta sitten hoksasin säästää ne tulevan kasvihuoneen luokse, kiville saattaa olla myöhempää käyttöä.
 Navetan etelänpuoleisen seinän kaikki ovat on nyt kunnostettu ja laitettu paikoilleen. Pienen oven päälle tulee vielä lippa, pariovet jää ilman. Pieni ovi on sikalan ovi ja pariovista karja on kulkenut laitumelle. Tuo tiiliseinä on jotain uskomattoman kaunista käsin tehtyine tiileineen. Tehdastekoisessa tiiliseinässä ei näy samanlainen muurarin vapaa kädenjälki.
 Kaikki navetan ikkunat on kitattu, lasitettu ja maalattu. Enää puuttuu viimeistely ja pesu kunhan maali on kuivunut. Sen jälkeen ikkunat saa paikoilleen. Ikkunoita tehtiin uusia yhteensä kahdeksan, kaksi jäi navettaan kuivumaan kun eivät mahtuneet aurinkokylpyyn peräkärryn päälle. Ikkunoita on ollut mukava tehdä navetan viileydessä, sinne helle ei ole vielä päässyt, kiitos peitettyjen ikkunoiden.

 Tiilikasa on rumentanut yläpihan maisemaa jo muutaman vuoden. 
Vaan ei rumenna enää. Ehjien tiilien kasat siirrettiin aitan taakse missä odotti entuudestaan kasa tiiliä. Rikkinäiset tiilet hävitettiin, tasattiin maa ja kylvettiin nurmikkoa tilalle. Tuntuu kuin piha olisi avartanut puolta suuremmaksi.

 Ihan hyvä oli siirtää tiilet sillä niitä saatetaan kohta tarvita. Uuden kasvihuoneen perustukset ovat edenneet ja muuraaminen saattaa alkaa jo tänä kesänä. Loppuviikon voikin ottaa kevyemmin, tänään ainakin on vietetty aikaa uimassa ja puutarhassa aion katkoa akileijojen kukkineet varret pois, tänä vuonna jätetään akileijan leviäminen väliin.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Ruusuja

Puutarhan ruusujen kukinta on alkanut. Rosario on kokemassa ison muutoksen sillä kolme ruusupensasta on siirtynyt arboretumin puolelle. Uudet ruusut pääsen hankkimaan ensi vuonna kunhan kaikki siirrettyjen ruusujen juurenpätkät ovat varmasti poissa.
Rosa harisonii 'William´s Double Yellow' on tällä hetkellä ruusujen kuningatar.
Ruusu näkyy tuolla lupiinien keskellä. Pensas on kasvanut muutamassa vuodessa kookkaaksi, puutarhassa sen keltainen kauneus näkyy pitkälle.
Suviruusu on navetan kivimuurilla. Ensi kertaa siinä on näin paljon kukkia. Muidenkin ruusupensaiden nuppuja kun katson, niin tästä taitaa olla tulossa ruusujen kesä.
Rosa pimpinellifolia 'Ruuhijärvi' on kylästä löydetty ruusu. Tekee mielettömän suloiset pienet vaaleanpunaiset, tiheään kerrotut kukat.
Tykkään 'Ruuhijärvi' ruusun kasvutavasta. Se tekee erittäin tiheän pensasmaisen kasvuston, kukkia on alhaalta ylös saakka. Leviää kuten sukunsa ruusut leviävät mutta ruohonleikkurilla pysyy kurissa.
'Tove Jansson' ruusun samettista kauneutta. Olen odotellut tämän juurivesoja jo pari vuotta ja vihdoin niitä on näkyvissä. Taisi mennä ruusun ensimmäiset vuodet juurien vahvistumiseen ja vasta sitten totesi, että voinpa hieman levittäytyäkin.
Tässä näkyy Toven koko paremmin. Paikkana on arboretum ja kasvukaverina on punatammi.
Tässä rosarion mylläystä. Kuvasta poiketen kolmaskin ruusu on jo siirretty. Se olikin hankalampi rasti sillä juuristo oli kasvanut yhteen Tornionlaaksonruusun kanssa. Rosarioon jäi puistoruusu 'John Cabot', Tornionlaaksonruusu, Rosa glauca 'Nova', Rosa rugosa 'Sointu' ja kirjoapteekkarinruusu Rosa mundi. Uutena on hankittu tänä vuonna Rosa gallica 'Tuscany superb' ja viime syksynä toinen ruusu jonka nimeä en tähän hätään muista. Kahdelle uudelle ruusulle on tilaa, tai kolmelle jos haluan ruusujen kasvavan toisiinsa kiinni.

Postaus on tehty bloggerin uudella versiolla, vihdoin löysin reitin siihen. Teen yleensä postaukset blogin pääsivun kautta ja sitä kautta pääsee postaukset onneksi tekemään vielä vanhan systeemin kautta, tämä uusi on kuvien lataamisen kannalta paljon hitaampi. Enkä ole yhtään varma miltä teksti näyttää julkaistuna.





maanantai 22. kesäkuuta 2020

Tervaleppäaidanne

Arboretumin ja pellon väliin istutettiin muutama vuosi sitten 30 tervaleppää vapaasti kasvavaksi aidanteeksi. Kun hain taimet läheiseltä taimistolta, olivat ne puolimetrisiä piiskoja. Muistan, että maksoivat euron kappale. Tervalepät eivät tulleet pelkästään koristeeksi vaan myös töihin. Niiden tarkoitus on rajata maisemaa pellon ja tonttimme välillä sekä toimia tuulisuojana istutuksille. Kolmas tarkoitus on arboretumin varjostus.
 Tässä tervalepät navetalta päin kuvattuna. Suunnitelmissa on ottaa joku vuosi urakaksi kattaa tervaleppien alusta. Se vaatii autokuormallisen kateta joten urakkaan ei ole ryhdytty vielä. Olen myös miettinyt jonkun matalan pensaan istuttamista terveleppien alle. Toistaiseksi on vain suunnitelma.
 Tervalepät istutusten läpi katsottuna.
 Osa taimista joutui heti ensimmäisenä talvena jänisten runtelemiksi. Sen takia on haaroittuneita terveleppiä sekä yksirunkoisia joita ei syöty. Olen antanut kasvaa omaan tahtiin enkä ole leikannut näitä kertaakaan.
 Miksi päädyin terveleppään? Tervaleppä on hyvä kotimainen taimi. Siitä kasvaa kaunis puu nopeasti. Tervaleppä menestyy savimaassa ja sietää jopa tulvia. Sen juuret sitovat typpeä ja lehdistä maatuu erinomaista multaa. Lisäksi tervaleppä sietää tai jopa vaatii aurinkoisen kasvupaikan ja tässä aurinkoa on saatavilla koko päivän.
Aidanne on kasvamassa hyvää vauhtia, kosteamman oikean reunan taimet ovat muutamassa vuodessa tulleet puun kokoon, vasemmassa reunassa kasvu on hitaampaa. Se ei haittaa, koska kyseessä on vapaasti kasvaa aidanne joka saa kasvaa luonnonmukaisesti, ei pienet erot häiritse.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Kaiken muun ohessa

Juhannuksena puutarha oli sivuroolissa. Toki niitäkin töitä tuli tehtyä, apuna oli kaksi hyvää apulaista, toisella ikää kuusi vuotta ja toisella hurjat kolme vuotta. Ainakin mansikat on kasteltu hyvin ja papan apuna on kerätty kiviä tulevalta uudelta nurmikolta. Siinä ohessa napsin muutamia kuvia puutarhasta.
 Kaurajuuren kukka on uskomattoman hieno. Kukka vaatii auringon kukkiakseen, varjossa vetäytyy heti suppuun. Mietin uskaltaisinko siirtää tätä tai ainakin pitää ripotella siemeniä uuteen paikkaan jossa paistaisi aurinko koko päivän. Tällä on hauska tarina. Kaurajuuri tuli puutarhaan libanoninlaukan mukana, salamatkustajana. Sitten en nähnyt sitä pariin vuoteen mutta annoin ystävälle tästä kohtaa taimia ja hän kohta ihmetteli mikä liila kukka tuli niiden mukana. Kaurajuurihan se oli. Ja tänä vuonna omanikin kukkii, liekö tehnyt siementaimia tai muuten vain herännyt henkiin.
 Atsalea 'Tarleena' kukkii sittenkin vaikka luulin ettei siinä nähdä tänä kesänä kukkia. Tämä on minun mielestäni atsaleoista kauneimpia.
 Taimivaihdossa saatu vaaleansininen saksankurjenmiekka kukkii runsaasti vaikka taimet kasvavat muiden kasvien seassa. Jaoin juurakot viime vuonna, ehkä se auttoi asiassa vaikka tämä kyllä kukkii joka vuosi hyvin. Taustan valkoiset kiiltoleimut on istutettu viime syksynä.
 Törmäkukka selvisi hengissä siirrosta ja on nauttinut uudesta kasvupaikasta. Kylvin näitä lisää keväällä mutta en ole uskaltanut vielä siirtää taimia maahan ettei aurinko polta niitä poroksi.
 Japaninhappomarja 'Orange Rocket' näyttää mistä nimensä tulee. Mielettömän hieno väri joka saa harkitsemaan useammankin tällaisen hankintaa.
 Instaan laitoin videon karhunvatukasta jossa on ennätysmäärä kukkia. Pensaassa käy pölyttäjien toimesta kova surina ja pörinä, pölytyksen pitäisi olla onnistunut ja sitä kautta sato taattu.
Päivän ällötys oli säästettävä viimeiseksi. Löysin liljakukon tiimellyskentän jonne oli ilmeisesti munittu. Osa ruskeista kasoista sisälti toukkia. Keräsin kaikki saastuneet lehdet pois muovipussiin ja heitin roskiin. Kiersin kaikki puutarhan liljat läpi mutta muualta en löytänyt sotkuja. Yäks.

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Keskikesän kohdalla

Kamala ajatella, että elämme jo keskikesää. Minulla kun on vielä ihan kevätfiilis. Kesäloma alkoi, kuusi viikkoa aamuja ilman herätyskelloa, tulee kyllä tarpeeseen korona-kevään jälkeen.
 Pitkästä aikaa olen laittanut talon ulkoportaille kesäkukkia. Isossa saviruukussa on kärhö 'Princess Kate', pienemmissä ruukuissa on käenkaalia. Taustan rautapadassa on tuoksuhernettä ja käenkaalia, molemmat helppoja kesäkukkia, kasvavat lähes itsestään.
 Kärhö on kasvanut huimasti korkeutta, tuki ei enää riitä sille. Nuppuja siinä ei vielä näy mutta toivon saavani nähdä kukinnan. Kärhö pääsee syksyllä maahan jatkamaan kasvuaan. Almasta ehdin olla huolissani, oli taas puolentoista päivän reissulla. Nyt kelpaa rapsutukset ja vierihoito kun palasi kotiin.
 Mansikkamaalle on tulossa juhannuksena laajennus. Löysin kaksi tuollaista pientä lavakaulusta jotka mahtuvat hyvin jo olemassa olevien mansikkalaatikoiden väliin.
 Syreeni 'Mme Lemoine' teki ensimmäiset kukkansa. Niistä voi todella sanoa puhtaan valkoiset.

 Valkoinen akileija loistaa kun taustalla on tumma happomarja. Happomarja kukki tänä vuonna erittäin runsaasti ja huomasin sen olevan todella paljon pölyttäjien mieleen.
Näköjään tuli valittua tähän postaukseen vain valkoisia kukkia. Valkohanhikki on yksi lemppariperennoista, siksi jaoin sitä myös luumulehtoon. Jaksaa kukkia helteilläkin pitkään.
Juhannusruusun myötä on hyvä toivottaa kaikille hyvää juhannusta. Täällä juhannus vietetään kotioloissa lastenlasten ehdoilla, siispä uimarantaa, vesileikkejä, mansikoiden kastelua ja paljon jäätelöä.