Kohti keskikesää

Kohti keskikesää mennään kovalla vauhdilla. Voisin maksaa siitä, että tässä vaiheessa kesää saisi vetää hätäjarrusta ja pysäyttää ajan. Tai jos ei pysäyttäminen onnistu, niin edes hidastaa. Ei tahdo pysyä kaiken perässä. Olin ajatellut tehdä suuren iirispostauksen mutta jätän sen tuonnemmaksi, on niin paljon muutakin mistä kertoa. 

Kylvin vuosi sitten keväällä salkoruusun siemeniä lajikkeesta 'Nigra'. Oli työ ja tuska saada siemenet itämään, vaativat esimerkiksi kaksi kylmäkäsittelyä ennen kuin itivät. Yksikään taimi ei kukkinut viime kesänä ja olin ihan varma, että kaikki kuolevat talven aikana pois. Osa selvisi tai jopa kaikki, en muista mihin kaikkialle näitä istutin. Talikko antaa osviittaa Nigran koosta. Tuossa on muistaakseni kolme taimea yhdessä mutta koko on silti luokkaa jätti. Tänä kesänä uskallan odottaa kukintaa.

Koristeraparperi heräilee hitaasti keväisin. Niin hitaasti, että parahdan ääneen sen surkeutta. Lopulta siitä kasvaa ihan kunnon raparperi joka myös kukkii.

Kukat ovat paljon vaisummat kuin syötävällä raparperilla mutta tässä tapauksesa väri korvaa koon. Ihanaa purppuraista syheröä.

Koiranheidestä on kasvanut niin kookas pensas, että sitä on vaikea kuvata. Vedimme pensaan matalaksi heti ensimmäisenä vuotena kun muutimme tänne. Onneksi pensas ei kuollut moiseen rääkkäykseen vaan tuuheutui ja sai uutta virtaa. Tänä vuonna ei kärsitä heisinälvikkäistä. Kuvan alaosassa kukkii puutarhaystävältä saatu keltakurjenmiekka. Kasvimaan verkot kuuluvat kaaleille.

Harakankello on vallannut arboretumista aimo palan itselleen. Toki on myönnettävä, että valtaus on tapahtunut puutarhurin luvalla. Tykkään harakankellosta todella paljon. Se on helppo kitkeä pois jos sen ei halua antaa jatkaa valloitusta, nyppäisee taimen pois ennen kuin se ehtii siementää.

Alppiruusumetsikösä ei ole tänä vuonna kovin paljon mainittavaa. Kukinnassa on selvästi välivuosi. Ainut kukkuva alppiruusu on kuvan 'Hellikki', muut ovat keskittyneet koon kasvattamisen ja uusia versoja onkin runsaasti. En pidä sitä pahana asiana, mieluummin kasvavat ja kukkivat sitten joskus. Näin kestävät kuivuuttakin paremmin.

Sinnikkäästi hankin välillä uuden atsalean vaikka ne eivät meillä viihdy. Viime syksynä ostin viime hetken alennusmyynneistä 'Nabucco' puistoatsalean. Se teki muutaman kukan. Väri on todella intensiivinen punainen, tykkään sillä tämä näkyy kauas. Muista atsaleoista totean, että sinnittelevät hengissä.

Nyt painun helteeseen, tänään tulee puutarhaan vierailijaryhmä ja pitää saattaa muutama asia loppuun ennen sitä. 

Ahkerina

 Täällä Arvilassa on kaksi karhua herännyt talviuniltaan. Toinen menee lapio tai kitkin kädessään pitkin puutarhaa, toinen menee vasaran ja sahan kanssa kasvihuoneelle. Sama toistuu illasta toiseen, heti kun työpäivä on ohi ja lapset on ruokittu. Muut kotityöt voi hoitaa sadepäivinä.

Kasvihuone on kaivettu pressun alta ja mies aloitti tekemään siihen kattoa. Kattotuolit mitoitettiin parvekelasien mukaan. Lasit tulevat keskelle kattoa ja lasien ympärille tulee musta huopakatto. Ei paras ratkaisu, mutta koko katon pituisia parvekelaseja ei saa mistään, ostimme pisimmät mitä saimme. Kun katto on valmis, tehdään seinät valmiiksi ja viimeisenä varsinainen lattia. Olen kahden vaiheilla maalaanko puuosat vai jätänko ne harmaantumaan.

Sain levitettyä oljen kasvimaan tasaukseen ennen sateita. Sade saa ne asettumaan paikoilleen. Tuo multainen ruohokasa on poissa, siitä tuli laajenevan istutustalueen pohjaa.

Puutarhan tuorein humala sai siirron, toivottavasti ei pahastunut liikaa. Tuki on pieni mutta en usko humalan kasvavan vielä tuota korkeammaksi. Sitten kun kasvaa, pitää tuki miettiä uusiksi. Kaivoin humalan pois sen takana näkyvästä etummaisesta multakohdasta. Takimmaisessa oli ennen valkosipulien kasvupaikka. Seuraava työ on tasata maa ja heittää siihen nurmikonsiemenet. Helpottuu leikkuu kun on yksi yhtenäinen alue.

Vielä yksi kuva vuosi sitten siirretystä jouluruususta. Kyllä kannatti, ei ole tällaista kukintaa ennen näkynyt.

Vaahteran ja koristeomenapuun väliin on hyvää vauhtia kasvamassa pikkuisten sipulikukkien niitty. Scillat eivät vielä kuki, mutta vaaleanpunaiset kirjokevättähdet kukkivat. Ehkä ne vielä joskus täyttävät koko alueen.

Ihmettelin tässä kohtaa, että mistä pampuloita maasta puskee. Sitten tajusin, että siinähän on viime kesänä istutettu koristeraparperi. Tämä ei ole se ihana punakukkainen, myyjä oli rehellinen ja sanoi sen olevan kovin arka ja suositteli tätä joka on kestävämpi. Ensimmäisestä talvestaan selvisi hienosti.

Sääennuste kehoittaa karhuja käymään takaisin talviunille. Vaan ehkei sitä malta, voi keskittyä niihin muihin, sisätiloissa tehtäviin kotitöihin.

Juuri ennen pakkasöitä

Tällä viikolla saatiin ensimmäiset pakkasyöt. Aamuherätykset ovat olleet kalseita, tuvassa vain 15 astetta lämmintä. Siinä saa todella tehdä töitä jotta saa itsensä pois untuvapeiton alta. Töihin asti on selvitty ja sieltä kotiinkin. Puutarhassa ehdin piipahtaa muutaman kerran ja parina päivänä muistin jopa ottaa kameran mukaan.

Rusokirsikka sai ensi kertaa kunnon syysvärityksen. Tuli tehtyä loistovalinta kun istutin tämän 2015 tähän talon eteen. Paraatipaikka on ansaittu vaikka kukkinut ei ole vielä kertaakaan. Rusokirsikka joutui ottamaan uusintalähdön sillä se paleltui heti ensimmäisenä talvenaan. Onneksi oli omajuurinen ja juuresta lähtikin uusi kasvu suureksi yllätykseksi. Nyt se pieni piiska on kasvanut kolmemetriseksi pieneksi puuksi.

Kevätesikko luulee olevansa syysesikko. Tämä jos mikä on sinnikäs kasvi. Siirsin paljon alkuja keväällä uudelle istutusalueelle ja ne kaikki lähtivät kasvuun kukkien keväällä. Ja näköjään uudestaan heti ensimmäisenä syksynä.

Kesällä toteutin pitkäaikaisen haaveeni koristeraparperista ja hankin sen Porkkalan kartanon taimimyymälästä. Jos oikein äityy kasvamaan niin voi olla, että saa vielä siirron.

Ilmasipulit siirsin kasvattamosta aikaisin keväällä jättikiven viereen. Hyvin tuntuvat viihtyvän ja ovat edelleen täysin vihreät. Pistin kaikki pikkusipulit maahan tuohon, haaveissa on tuuhea ja laaja kasvusto ilmasipulia.

Jalokärhö 'Miss Bateman' tekee vasta nyt nuppuja. Tällä kertaa uskaltaisin sanoa saaneeni oikean lajikkeen, nupun väri viittaisi vahvasti valkoiseen kukkaan. En ole käynyt katsomassa miten tälle on käynyt pakkasöiden jälkeen, todennäköisesti huonosti.

Viinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' puskee uutta nuppua ja kukkaa kylmästä huolimatta. Tämä on ihan ehdottomia lemppareitani kaikista kärhöistä. Kukka on kaikista kaunein tässä vaiheessa, uloimmat terälehdet auki ja muut vielä omassa käärössään.

Ehdin sittenkin nähdä valkoisen kerrotun salkoruusun kukinnan. Tämä ei taida päätyä jatkoon sillä huomaan olevani niiden värikkäämpien lajikkeiden ystävä.

Tajusin juuri, että tässähän voisi suunnata katseet jo ensi vuoden tomaatteihin. Haluan paria tiettyä lajiketta ja niistä ainakaan luumutomaatti 'Mandat H' ei kuulu markettien valikoimiin. Toivottavasti netistä löytyy.