Kesän 2019 pioneja

Pionit lukeutuvat puutarhan kestäviin kaunottariin. Ne tuntuvat kestävän kuivuutta hyvin kunhan ovat kunnolla juurtuneet, kosteus ei niiden mieleen ole, omaavat herkät varpaat. Omaan puutarhaan olen lisännyt pioneja tietoisesti joka vuosi. Moni niistä on vielä onneton rääpäle mutta tulevaisuudessa toivon niistä kunnolla kukkivaa iloa.

 Ensimmäisenä kukki muutama vuosi sitten Virosta tuotu kartanopioni. Tämä on siitä hankala pioni, että se tarvitsee näköjään tuen joka vuosi, muuten rotkottaa maassa kuten kuvasta näkyy. Kukinta on nopeasti ohi, etenkin jos kevät on kuiva ja lämmin.

 Tiedättekö sen tunteen kun hankkii uuden pionin ja huomaa siinä ensimmäisen nupun. Tämä on syksyllä 2018 Lidlistä hankittu pioni 'Pink Hawaiian Coral'. Enpä olisi uskonut sen kukkivan jo ensimmäisenä kesänä.

Ja sitten se hetki kun odotettu nuppu aukaisee itsensä täydelliseen kukkaan. Tämänkin kukinta oli melko nopea johtuen erittäin kuivasta ja lämpimästä alkukesästä. Normaalina kesänä kukkii varmasti pidempään. Varsi on tukeva eikä kaipaa tuentaa.

Elämäni kalleimman pionin ostin itselleni lahjaksi Lahden pihapiirimessuilta. Pioni 'Mai Fleuri' teki yhden kukan, yksinkertainen pienen ja herkän. Toivottavasti jaksaa kasvaa täällä II-vyöhykkeen rajoilla.

 Yksi lempipioneistani on 'Bowl of Beauty'. Uskollinen kukkija eikä myöskään kaipaa tuentaa. Keväällä joudun valitettavasti kaivamaan tämän ylös. Pionin juurakossa kasvaa sitkeää vuohenkelloa josta haluan eroon. Edes myrkyttäminen ei ole poistanut tuota inhottavaa haittakasvia.

 Joskus pionien osto on yhtä suurta arvontaa. Tämän piti olla jotain ihan muuta vaan näyttää olevan tavallinen 'Festiva Maxima'. Ei haittaa, kyllä tuo mahtuu arboretumin uudessa pionimaassa kasvamaan. Alunperin tämä kasvoi toisessa paikassa mutta ei jostain syystä viihtynyt, kun siirsin niin alkoi heti kukkimaan. Pionien kanssa on joskus tarkkaa, tämä kasvaa samassa maassa mutta nyt kaksi metriä sivummalla kuin ennen.

Tarkoituksella sokkona ostettu pionini kukkii erittäin runsaasti jo toista kesää. Epäilen lajikkeen olevan 'Madame Lemoine'. Kukat ovat niin suuret ja kerrotut että tämäkin vaatii tuennan. Lisäksi kukkia on runsaasti, yhdessä taimessa jopa yli kaksikymmentä ja päälle vielä sivukukat.

Syksyllä hankin lisää pioneja Lidlistä, myöhään jäi istuttaminen, lokakuun alkupäiviin mutta uskoisin niistä lähes kaikkien olevan hengissä. Keväällä se nähdään, samoin se, tuleeko nuoriin taimiin jo kukkia.

Lunta, ei lunta, lunta, ei lunta

Meillä täällä itäisessä osassa Hämettä lumi tulee ja sulaa pois, tulee ja sulaa pois. Kaikki postauksen kuvat ovat jouluaatolta jolloin meillä ei ollut lunta kuin muutamassa kohdassa pihaa ja sekin jään muodossa. Tänään, Tapaninpäivänä maassa on ohut lumikuorrute mutta veikkaan senkin sulavan pois jos saamme vielä vesisateita.

 Talon kulmalta aitalle päin. Jalo haistelemassa kissanminttua ja hetken päästä on hampaillaan kiinni jalassani, ilmeisesti syystä, että en leikkinyt Hänen Korkeutensa kanssa. Ikinä ennen ei ole purrut minua niin kovaa. Kävin eilen näyttämässä reiden reikiä päivystyksessä, sain varuiksi tetanuspiikin ja ohjeen seurata haavoja, jos yhtään tulehduksen merkkejä niin edessä on antibioottikuuri. Olipa lähellä ettei tullut kissasta lämpimiä rukkasia. Minkä lie mielenhäiriön saanut, tai joulustressin.

 Blogeissa on vilahdellut kuvia jouluruusujen nupuista. Piti käydä katsastamassa omani ja voi mahdoton, tässä viime kesänä istutetussa on nuppu. Hyvällä onnella näen kukan keväällä kukkivana.

 Puutarhassa näkyy paljon piippoja ja kevätkukkijoiden lehtiä. Nämä lehdet kuuluvat helmililjoille jotka istutin viime keväänä. Ostin helmililjat pilkkahintaan ylikukkineina pääsiäiskukkina ja laitoin ne puutarhaan, sipuleita oli yli sata. Nyt vain eivät saisi kukkia liian aikaisin, se pelko on liian lauhassa säässä.

 Myös kärhöistä olen pikkuisen huolissani, niissä on useammassa ihan tuoreita lehtiä tai silmuja. Nyt jos tulee kovat pakkaset eikä ole lumisuojaa niin huonosti käy ainakin maanpäällisille versoille.

 Pionit ovat sinnikkäitä, tämä on loka-marraskuussa istutettu pioni, sieltä se vaan pukkaa uutta alkua tietämättä talven olevan vasta edessä. Maa on niin sula, että ajattelin istuttaa joulun hyasinttien sipulit maahan heti viikonloppuna, mitä sitä odottamaan kevääseen.

 Arboretum jouluaattona 2019. Vaikka tämä on rinnettä niin maa jalkojen alla sanoi lits läts. Tämä on muistini mukaan märin syksy ja loppuvuosi meillä täällä asutun melkein 15 vuoden aikana.

Loppuun tarvitsen hieman apua. Tämä pieni kuuseni on tehnyt pari ylimääräistä latvaa. kannattaako ne katkaista pois ja jättää vain yksi? Vai voiko tämän antaa kasvaa näin? Kummalla tavalla kuusesta kasvaisi kauniimpi vai onko se aina arpapeliä teki miten tahansa?

Pieni puutarhakierros

Olen ollut luvattoman vähän puutarhassa. Ja jopa hiukan nolottaa myöntää, että tarpeeseen on tullut. Taisin saada kesällä puutarhaähkyn sillä vietin siellä kaiken vapaa-aikani. Ihan vapaaehtoisesti ja omasta halusta mutta silti, liika on liikaa ehkä ensi kesänä vähempi riittää. Tai sitten ei, puutarha on minun lepopaikka, verenpaineen laskija ja hyvä ystävä.

Eniten kiusaa sää. Joko sataa vettä tai on pakkasta tai sataa lunta. En ole päässyt haravoimaan ja litimärällä nurmikolla ei tee mieli saapastella. Pienen puutarhakierroksen tein, ihan vain tarkistaakseni kaikki verkkojen olevan paikoillaan.

 Luumulehdon hiekkakäytävän viimeinen haraaminen jäi tekemättä, keväällä onkin vuorossa kovempi kunnostustyö jotta kaikki sammal lähtee pois. Ruusuomena on tiputtanut kaikki lehtensä ja samalla huomaan, että sen suojana on vain pieni verkko juurella, ehkä oksatkin tarvitsevat suojausta.

 Luumulehdossa on kaikki perennat kesän jäljiltä, tykkään siivota ne vasta keväällä pois.

 Rosarion uusinta ruusua 'Champagne Wishes' on käyty nakertamassa, toivottavasti ei pahastu vaan haaroittuu vain kauniimmin kuin ilman tätä jänöjen toimittamaa leikkausta.

 Uusi, vaaleanpunainen ruusunätkelmä on vielä uskomattoman vihreä. Kukat ovat paleltuneet mutta köynnös itsessään sinnittelee. Tämä ehti kasvaa istuttamisen jälkeen lähes pari metriä vaikka on loppukesästä istutettu. Mikä kasvuvoima.

 Hollanin lumimarja on sekin niin myöhään istutettu ettei se ehtinyt punerruttaa kaikki marjojaan. On niissä silti kaunista vaaleanpunaista sävyä näkyvissä.

 Tämä on magnolia, sekin vasta loppukesästä istutettu. Ovatko nämä ensi kesän silmuja? Ilmeisesti kaipaisivat pakkassuojaa, ovat sitten mitä tahansa. Kuivat lehdet lienee paras suoja verkon sisään laitettuna mutta kun meillä on vain märkiä lehtiä.

Maksaruoho ei pienistä pakkasista välitä, se kukkii vielä näin hienosti. Juurrutin tästä puskasta muutaman varren maljakossa sisällä ja istutin ne toisaalle arboretumissa. Äärettömän helppo tapa lisätä maksaruohoja, juuret tulevat todella nopeasti, jopa päivissä.

Koristeita kantopuutarhaan

Yleensä reissuissa tulee väistettyä kaiken maailman turisteille tarkoitetut krääsäkaupat. En halua yhtäkään tuotetta jossa on kohteeni nimi painettuna, tai minkäänlaista kopiota tai niin sanottua kiinakrääsää. Vaan kuinkas kävi, näin Budapestissa kävelykadun varrella olevassa istutuksessa jotain satumaisen viehättävää.

 Pieniä posliinisia ja emaloituja puutarhakoristeita näköpiirissä ja olin heti myyty. Juuri näitä kantopuutarhani tarvitsee ollaakseen puutarhani satumetsä.

 Mukaan valikoitui etana, kärpässieni, iloinen matonen, päivänkakkara ja leppäkerttu lehdellä. No lopulta kävi niin, että siskoni osti nämä minulle syntymäpäivälahjaksi, synttärit kun ovat ihan kohta. Enkä olisi voinut parempaa lahjaa saada.

 Hahmot ovat hyvin pienet ja se on tarkoituskin. Kantopuutarhassa kasvillisuus ei ole pääosassa vaan kannot. Nämä eivät kokonsa puolesta loista liikaa vaan ne havaitsee vain jos katsoo tarkkaan.

Kuvaamisen jälkeen pakkasin hahmot pois odottamaan tulevaa kesää, näitä ei voi jättää lumen ja pakkasen armoille. Kantopuutarha on siksikin hyvä valinta, että siellä ei koskaan sada kaatamalla sillä yllä kasvava kuusi ja terijoensalava toimivat kuin sateenvarjo.

Muistamaton

Taimia hankkiessa yritän tallettaa nimen muistini kovalevylle. Joskus paremmalla menestyksellä ja joskus huonommalla. Saatan jopa puhua kasvista ihan eri nimellä kun se oikeasti on. Monesti kiitän tietokoneen kovalevyä jolta voin tarkistaa asian kun muisti alkaa horjua.

 Tästä ihanaisesta Mustilan arboretumista hankitusta keltaisesta puusta olen aina puhunut marjaomenapuuna.

 Ja tällaisen lapun löysin kuvatiedostoista. Ihan selvä tapaus. 

Vai onko?

Kun seuraavaksi löytyi tämä. Tässä kohtaa en pahemmin kiittele puutarhurin muistiinpanoja siitä mitä on istutettu ja minne. Nimittäin ei sellaisia ole. Nyt luotan siihen, että kunhan puu kukkii ja tekee omenaa, saan tietää kumpiko se on. Jos ei selviä niin sitten se on vain kiva puu jolla on upean keltainen syysväritys.

 Rusokirsikka ei tänä vuonna yltänyt punaiseen väriin saakka. Pioniin sen sijaan tuli hieno syysväritys, samoin 'Elin' jaloängelmään.

 Ja ihan pakko kuvata toistamiseen pinkin neilikkaruusun kukat jotka eivät ole yhtään hätkähtäneet pakkasta.

 Ussurinpäärynen punaa en voi olla hehkuttamatta. Jos pihaasi mahtuu tämä puu niin suosittelen, näky on joka syksy yllä oleva leiskuvan punainen.

 Tuomipihlaja-aidanne yrittää punastua. Kunhan aidanne kasvaa, on se hieno näky pellot taustanaan.

 Syksyllä puiden lehtien värityksen kirjo on uskomaton. Tässä yhdessä keltaisena loistava nimetön koristeomenapuu, oranssinpunainen vaahtera ja vihreänä pysyttelevä syreeni.

Viimeisenä istutettu salkoruusu ei ehtinyt kukkimaan, pari nuppua sai melkein auki, kauniita nekin ovat mutta ensi kesänä muistan laittaa taimet ajoissa maahan jotta saan nauttia kaikkien kukinnasta.

Syksyn puutarhatyöt ovat pulkassa, haravoida voi jos intoa riittää mutta sekään ei ole pakollista. Nyt on helpottunut olo, ihan kiva saada taukoa mullankaivuuseen ja kitkentään.

Pioniostoksilla

Hieman myöhäinen vuodenaika ostaa pioneja mutta muuta ei voi sillä Lidliin tulee edulliset pionit vuosittain vasta syys-lokakuun vaihteessa. Pioneja vartein tein jo kesällä uuden alueen kun yhdistin arboretumin istutuksia toisiinsa. Peitin nurmikon sanomalehdelle ja kankailla ja heitin päälle kompostista puolimaatunutta tavaraa. Katteen alla jäänyt nurmikko oli ehtinyt maatua kivasti pionien istutusalustaksi lokakuuhun mennessä.

 Valkoisia pioneja, lajikkeina 'Immaculee', 'Krinkled White' ja 'Duchese de Nemours'.

 Valkoisten pionien kaveriksi kokeiluun yksi 'Dancing Butterfly' ja muutama 'Hawaiian Coral'.  

 'Hawaiian Coral' pioneja laitoin vuosi sitten kaksi. Ja ne molemmat kukkivat jo tänä vuonna. Ihastuin kukan korallin väriin ihan kympillä, niinpä halusin samoja lisää sillä uusi pionialue sijaitsee näiden pionien vieressä.

Istutin pionit heti tänään ja en voi muuta kuin ihmetellä miten hienoja juurakot olivat. Paljon silmuja ja juuria. En punninnut juurakoita mutta arvelisin painavimman painaneen useita satoja grammoja. Ja kertoohan sekin jotain, että kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Jos tilaa on ja vielä löydät juurakoita Lidlistä niin suosittelen hankkimaan.

Ohjelmavinkki

Kun puutarhan työt loppuvat kauden päättyessä niin elämä kääntyy enenevässä määrin talon sisätiloihin. Vaan ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin, sisävaihteen kääntyessä päälle on aikaa katsella televisiosta puutarhaohjelmia.

 Kesällä katselin ruotsalaista sarjaa nimeltä Puutarhakausi, yleensä läppärillä Areenasta sillä eihän sitä ehdi kesällä televisiota katsella tiettyyn aikaan. Puutarhakauden viimeisimmässä jaksossa puutarhaa tuli kuvaamaan norjalainen puutarhasarja Hagen min.

 Minähän tietysti googlen avustuksella tarkistin millaisesta sarjasta on kyse. Ja voi mahdoton mitä puutarhoja siinä esitetään, kielestä en paljoa ymmärrä mutta kuvat kertovat enemmän. Suosittelen katsomaan, tässä linkki Norjan television puutarhasarjan Hagen min sivuille josta voi katsoa kaikki kolmen kauden jaksot.

 Kun en muuta kuvia postaukseen keksinyt niin kaivelin kuvavaraston uumenista kevään kukkaloiston kuvia. Sopivat hyvin tähän aikaan jolloin kevään kukkaloisto on varmistettava runsain kukkasipulein.

 Miten erilainen puutarha onkaan kuin vaikkapa viisi kuukautta sitten. Kevät taitaakin nykyisin olla lempivuodenaikani. Nämä kukat, valo ja värit, ihan parasta.

Kirjopikarilijoja en laittanut kuin yhden pussin, vieläköhän niitä löytyisi lisää kaupoista, nämä tuppaavat elämään omaa elämäänsä ja tulevat ja menevät miten huvittaa joten pieni lisäys ei olisi pahitteeksi.

Syysvärejä

Miten muistelen viime syksynä lokakuun olleen loistokkaan värikäs, ruska taisi olla yksi hienoimmista. Nyt ei värien loisto yllä ihan samaan vaikka kaunista väriä löytyykin.

 Suurempi mongolianvaahteroista punertaa, tänään se oli jo selkeän punainen mutta en ottanut kuvaa hämärässä, tämä kuva on viikonlopulta. Vihreä rinkula vaahteran alla on jotain tyräkkiä, sopivat hyvin yhteen.

 Keltakoivu on nimensä veroinen, kauniin keltainen.

 Ussurinpäärynä on tänä vuonna enemmän lila kuin punainen. 

 Seljapihlaja ei petä mikään vuosi vaan saa upean oranssin värin. Myös osassa pioneja on kaunis syysväri kuten pihlajan takana näkyvällä yksilöllä.

 Nimetön, Mustilan arboretumista hankittu vaahtera on jo pieni puu, sekä kovin kauniin värinen yhdessä happomarjan kanssa.

Keltajapaninargervossa on joka syksy yksittäisiä punaisia oksia. Olisipa upea näky jos koko pensas tai ne kaikki olisivat yhtä punaisia.

Yksi lempipensaistani on koiranheisi. Viime syksynä se oli lähes kokonaan vaaleanpunainen, nyt odottelen muuttuuko se tästä vielä vai ehtivätkö lehdet tippua. Suosittelen kokeilemaan muitakin heisiä, myös hurtanheidessä ja lumipalloheidessä on kaunis ruskasävy.