sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Siivousta ja huonekaluja

Onneksi eilen satoi vettä koko päivän, ei yhtään haitannut siivota taloa keskimmäisen pojan synttäreitä varten. Nyt kun nuorimmatkin lapst ovat teinejä, on siivouksen luonne muuttunut. Enää ei korjailla lattioilta leluja pois ja entistä vähemmän on tavaroiden oikeille paikoille viemistä. Jos on, syypää löytyy peilistä.
 Salin siivous on  yleensä imurointi ja pölyjen pyyhintä, lattioita en nyt pessyt sillä ne on pesty edellisen siivouksen yhteydessä.
 Pölytöntä, puhdasta ja  mummolamaisen muuttumatonta.
 Lämmityskausi aloiteltiin jokunen viikko sitten. Tänään oli kaikissa uuneissa tulet jotta vieraita ei palelisi. Synttärisankarin uuni on talon toinen pönttöuuni jonka ulkonäölle emme ole tehneet mitään, toinen on salin uuni. Kuten salinkin uuni, on tämä uuni lähes kolme metriä korkea ja lämmittää hyvin.
 Entisöintikurssille viemäni kukkapöytä palautui kotiin. Ajattelin maalata pöydän kotona mutta sitten en osannut päättää väriä, niinpä otin pöydän käyttöön tällaisenaan. Tuossa aiemmin olleen rottinkisen kukkatelineen vien kurssille seuraavaksi, sitä pitää vahvistaa ja poistaa maalit ennen uutta maalausta.
 Nuo kukkapöydät tai mitä telineitä nyt ovatkaan, ovat kuitenkin vain välitöitä. Pääkohde on pietarilaiset tuolini jotka ovat muuten valmiit mutta viimeinen verhoilukerros puuttuu.
Itävallasta tilattu kangas on vihdoin saapunut. Se on kaavoitettu ja ekat palat on leikattu. seuraavaksi on vuorossa kankaan kiinnitystä ja verhoilunyörin ompelua. Kuvia seuraa kunhan vaiheet etenevät.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Muistamaton

Taimia hankkiessa yritän tallettaa nimen muistini kovalevylle. Joskus paremmalla menestyksellä ja joskus huonommalla. Saatan jopa puhua kasvista ihan eri nimellä kun se oikeasti on. Monesti kiitän tietokoneen kovalevyä jolta voin tarkistaa asian kun muisti alkaa horjua.
 Tästä ihanaisesta Mustilan arboretumista hankitusta keltaisesta puusta olen aina puhunut marjaomenapuuna.
 Ja tällaisen lapun löysin kuvatiedostoista. Ihan selvä tapaus. 
Vai onko?
Kun seuraavaksi löytyi tämä. Tässä kohtaa en pahemmin kiittele puutarhurin muistiinpanoja siitä mitä on istutettu ja minne. Nimittäin ei sellaisia ole. Nyt luotan siihen, että kunhan puu kukkii ja tekee omenaa, saan tietää kumpiko se on. Jos ei selviä niin sitten se on vain kiva puu jolla on upean keltainen syysväritys.
 Rusokirsikka ei tänä vuonna yltänyt punaiseen väriin saakka. Pioniin sen sijaan tuli hieno syysväritys, samoin 'Elin' jaloängelmään.
 Ja ihan pakko kuvata toistamiseen pinkin neilikkaruusun kukat jotka eivät ole yhtään hätkähtäneet pakkasta.
 Ussurinpäärynen punaa en voi olla hehkuttamatta. Jos pihaasi mahtuu tämä puu niin suosittelen, näky on joka syksy yllä oleva leiskuvan punainen.
 Tuomipihlaja-aidanne yrittää punastua. Kunhan aidanne kasvaa, on se hieno näky pellot taustanaan.
 Syksyllä puiden lehtien värityksen kirjo on uskomaton. Tässä yhdessä keltaisena loistava nimetön koristeomenapuu, oranssinpunainen vaahtera ja vihreänä pysyttelevä syreeni.
Viimeisenä istutettu salkoruusu ei ehtinyt kukkimaan, pari nuppua sai melkein auki, kauniita nekin ovat mutta ensi kesänä muistan laittaa taimet ajoissa maahan jotta saan nauttia kaikkien kukinnasta.

Syksyn puutarhatyöt ovat pulkassa, haravoida voi jos intoa riittää mutta sekään ei ole pakollista. Nyt on helpottunut olo, ihan kiva saada taukoa mullankaivuuseen ja kitkentään.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Uutta ilmettä lasikuistille

Aikoinaan kun muutimme tänne hommasimme lasikuistille hyvän juuttimaton. Matto kesti paikoillaan kymmenisen vuotta, sitten se oli kulunut pahasti puhki ettei sitä kestänyt enää katsella. Lisäksi maton muovipohja rapistui ja mureni kiihtyvään tahtiin.

Juuttimaton jälkeen lasikuistilla on ollut vaihtelevasti erilaisia räsymattoja. Minusta ulkonäöllisesti paras valinta mutta käytännössä ei. Räsymatto on portaissa luru ja luistaa jalan alla. Muutaman vaaratilanteen jälkeen piti miettiä muuta.
 Äitini pelasti tilanteen sillä hänen varastoistaan löytyi täydellinen matto lasikuistille. Juutilta näyttää mutta en ole varma materiaalista. Nyt mennään toistaiseksi tällä matolla ja katsotaan kuinka se asettuu paikoilleen.
 Lasikuistin pariovien karmilistat ovat maalaamatta, niitä alunpitäen ei pitänyt puhdistaa maalista mutta minulla meni sekaisin lasikuistin ja eteisen listat. No ehkä ensi kesänä saisin maalattua listat, kuvassa korostuvat mutta arjessa en niitä enää huomaa.
 Vasen puoli lasikuistista ei ole muuttunut sen jälkeen kun entisöin valkoisen komuutin. Ruskea jakkara on talon alkuperäinen, kissojen makuupaikkana toimiva korituoli on pelastettu mummoni jäämistöstä. ja kuten kuvasta huomaa, lasikuistin maalien rapsuttelu ei ole edennyt vuosiin.
Maton vaihdon yhteydessä tein lasikuistille vähän tarkemman siivouksen mutta kyllä tuonne jäi vielä tavaraa. On pärekoria puutarhaan meneville lakanoille ja sytykkeinä käytettäville kävyille. On lehtikeräyslaatikkoa ja omenalaatikkoa. Paperikassissa on Avoimiin Puutarhoihin puutarhaa varten tehdyt kasvien nimikylti, niille pitäisi keksiä järkevämpi säilytyspaikka. Vihreästä peilistä tulee vielä joskus uuden kasvihuoneen koriste.

Lintujen ruoka on myös kaivettu esiin ja lasikuistilla metalliastioissa odottamassa ruokintakauden aloitusta. Joka syksy pähkäilen milloin on oikea aika aloittaa ruokinta, nyt vai vähän myöhemmin?

lauantai 5. lokakuuta 2019

Pioniostoksilla

Hieman myöhäinen vuodenaika ostaa pioneja mutta muuta ei voi sillä Lidliin tulee edulliset pionit vuosittain vasta syys-lokakuun vaihteessa. Pioneja vartein tein jo kesällä uuden alueen kun yhdistin arboretumin istutuksia toisiinsa. Peitin nurmikon sanomalehdelle ja kankailla ja heitin päälle kompostista puolimaatunutta tavaraa. Katteen alla jäänyt nurmikko oli ehtinyt maatua kivasti pionien istutusalustaksi lokakuuhun mennessä.
 Valkoisia pioneja, lajikkeina 'Immaculee', 'Krinkled White' ja 'Duchese de Nemours'.
 Valkoisten pionien kaveriksi kokeiluun yksi 'Dancing Butterfly' ja muutama 'Hawaiian Coral'.  
 'Hawaiian Coral' pioneja laitoin vuosi sitten kaksi. Ja ne molemmat kukkivat jo tänä vuonna. Ihastuin kukan korallin väriin ihan kympillä, niinpä halusin samoja lisää sillä uusi pionialue sijaitsee näiden pionien vieressä.
Istutin pionit heti tänään ja en voi muuta kuin ihmetellä miten hienoja juurakot olivat. Paljon silmuja ja juuria. En punninnut juurakoita mutta arvelisin painavimman painaneen useita satoja grammoja. Ja kertoohan sekin jotain, että kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Jos tilaa on ja vielä löydät juurakoita Lidlistä niin suosittelen hankkimaan.

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Ohjelmavinkki

Kun puutarhan työt loppuvat kauden päättyessä niin elämä kääntyy enenevässä määrin talon sisätiloihin. Vaan ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin, sisävaihteen kääntyessä päälle on aikaa katsella televisiosta puutarhaohjelmia.
 Kesällä katselin ruotsalaista sarjaa nimeltä Puutarhakausi, yleensä läppärillä Areenasta sillä eihän sitä ehdi kesällä televisiota katsella tiettyyn aikaan. Puutarhakauden viimeisimmässä jaksossa puutarhaa tuli kuvaamaan norjalainen puutarhasarja Hagen min.
 Minähän tietysti googlen avustuksella tarkistin millaisesta sarjasta on kyse. Ja voi mahdoton mitä puutarhoja siinä esitetään, kielestä en paljoa ymmärrä mutta kuvat kertovat enemmän. Suosittelen katsomaan, tässä linkki Norjan television puutarhasarjan Hagen min sivuille josta voi katsoa kaikki kolmen kauden jaksot.
 Kun en muuta kuvia postaukseen keksinyt niin kaivelin kuvavaraston uumenista kevään kukkaloiston kuvia. Sopivat hyvin tähän aikaan jolloin kevään kukkaloisto on varmistettava runsain kukkasipulein.
 Miten erilainen puutarha onkaan kuin vaikkapa viisi kuukautta sitten. Kevät taitaakin nykyisin olla lempivuodenaikani. Nämä kukat, valo ja värit, ihan parasta.
Kirjopikarilijoja en laittanut kuin yhden pussin, vieläköhän niitä löytyisi lisää kaupoista, nämä tuppaavat elämään omaa elämäänsä ja tulevat ja menevät miten huvittaa joten pieni lisäys ei olisi pahitteeksi.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Syysvärejä

Miten muistelen viime syksynä lokakuun olleen loistokkaan värikäs, ruska taisi olla yksi hienoimmista. Nyt ei värien loisto yllä ihan samaan vaikka kaunista väriä löytyykin.
 Suurempi mongolianvaahteroista punertaa, tänään se oli jo selkeän punainen mutta en ottanut kuvaa hämärässä, tämä kuva on viikonlopulta. Vihreä rinkula vaahteran alla on jotain tyräkkiä, sopivat hyvin yhteen.
 Keltakoivu on nimensä veroinen, kauniin keltainen.
 Ussurinpäärynä on tänä vuonna enemmän lila kuin punainen. 
 Seljapihlaja ei petä mikään vuosi vaan saa upean oranssin värin. Myös osassa pioneja on kaunis syysväri kuten pihlajan takana näkyvällä yksilöllä.
 Nimetön, Mustilan arboretumista hankittu vaahtera on jo pieni puu, sekä kovin kauniin värinen yhdessä happomarjan kanssa.

Keltajapaninargervossa on joka syksy yksittäisiä punaisia oksia. Olisipa upea näky jos koko pensas tai ne kaikki olisivat yhtä punaisia.
Yksi lempipensaistani on koiranheisi. Viime syksynä se oli lähes kokonaan vaaleanpunainen, nyt odottelen muuttuuko se tästä vielä vai ehtivätkö lehdet tippua. Suosittelen kokeilemaan muitakin heisiä, myös hurtanheidessä ja lumipalloheidessä on kaunis ruskasävy.

maanantai 30. syyskuuta 2019

Pieniä pisteitä

Syyspuutarha ei varsinaisilla perennan kukilla komeile. Kuihtunutta ja mustaa on enemmän sillä saralla. Ruusut ovat niitä pieniä pisteitä puutarhassa jotka jaksavat vielä sinnitellä kukkien.
 Kesällä hankittu Teresanruusu Rosa Théresè Bugnet tekee vasta nyt kukkiaan. Silloin kun istutin tämän arboretumiin, oli kesän kuivimmat viikot. Onneksi selvisi siitä kiitettävän hyvin vaikka sai osakseen hyvinkin niukkaa kastelua.
 Rosa rugosa 'Sointu' tekee sekin vielä kukkia, sinnikkäästi pakkasen ahkerasta rosario vierailusta huolimatta. Taustalla näkyy ruskeat, puidut pellot. Niillä emme ole saaneet nauttia tänä vuonna joka syksyisistä linnuista. Ehkä niiden aika on vasta lokakuussa.
 Arvilan alkuperäinen valkoinen syysleimu kärsi kovasti kuivuuden aikana. Sateiden alettua se päätti aloittaa kukinnan uudestaan ja kukkii nyt komeammin kuin ajallaan teki.
 Pensashanhikki 'Lovely Pink' on tänä syksynä näyttänyt sen syyn miksi niitä on istutettu kaareksi rinnepuutarhan ympärille. Vaaleanpunaisia kukkia on paljon, ihania pieniä pinkkejä pisteitä kun kauempaa katsoo.
 Hups, puutarhassa pitäisi kitkeä ja kantata mutta taidan jättää kaiken kevääksi. Kuvan ottamisen jälkeen sentään nurmikko on leikattu. Nimetön vaaleanpunainen maksaruoho kukkii vasta nyt. Jaoin sen keväällä joten se on luultavammin hidastanut kasvua. Taustalla tummanpunainen maksaruoho kukkii sekin. Pörriäisiä näissä ei enää ole, pakkasyöt teki tehtävänsä. Toisaalta ihan hyvä, eipä ole punkkeja ja lintukirppuja enää kiusana.
Ei varsinainen kukkakuva mutta aloin ihmetellä mitä punaisia pisteitä näkyy happomarjassani. No nehän on marjoja! Voikohan niitä syödä? Olen nimittäin joskus syönyt ulkomailla karkkeja jotka on tehty happomarjan Berberis marjoista.

Kovin sateiselta ja kylmältä näyttää tämän viikon sääennuste, ehkä sitä kuitenkin ehtii puutarhaan. Muistin juuri, että köynnösruusu 'Pohjantähti' pitää vielä sitoa ennen talvea. Kaikki tänä vuonna kasvaneet versot sojottavat minne sattuu ja ruusu on tällä hetkellä jopa koomisen näköinen. Kuin olisi ruusun oma bad hair day.

lauantai 28. syyskuuta 2019

Tylsää puuhaa

Vuoden 2019 puutarhakausi alkaa lähennellä loppuaan. Vielä on kuusi kiloa kukkasipuleita istuttamatta, osa puuvartisista verkottamatta ja loput kasvimaasta kääntämättä. Periaatteessa ihan mukavaa puuhaa mutta kun tietää niiden enteilevän talvea niin ei oikein nappaa.

 Rinnepuutarhan kasvittaminen on kesken. Erittäin kuivaksi osoittautunut paikka on haastava. Nyt siirsin tuohon laukkoja, jos ne menestyvät niin siirrän lisää.
 Kompostorin syystyhjennys on tehty. Kaksi kottikärryllistä sain hyvää maanparannusainetta jotka käytin valkosipuleille ja vadelmille. Keväällä tehdyn suuren tyhjentämisen takia kompostoitunutta ainesta ei tullut yhtä paljon kuin yleensä, ihan kivasti kuitenkin.
 Kuivan kesän takia puutarhakompostissa ei ole tapahtunut maatumista. Mielestäni kasoja ei ole mitään järkeä kastella, maatuminen hidastuu kuivuuden takia mutta minulla on aikaa siihen. Päätin tyhjentää vasemmanpuoleisen lohkon tulevien istutusalueiden katteeksi vaikka se ei ollut vielä täysin maatunutta. Keväällä tehty komposti piti olla sellainen jossa on etuosatkin. Käytännössä totesimme ne turhaksi ja siksi etuosat on tekemättä. Ensi keväänä yhdistän nuo kaksi kasaa taas yhdeksi ja niin jää kaksi tyhjää osaa tulevalle puutarhajätteelle.
 Kasvihuoneen tyhjentäminen on tylsimpiä puutarhan töitä. Nyt on heivattu kaikki loput tomaatit kompostiin. Tänä vuonna raakileita jäi pensaisiin paljon, enemmän kuin mikään muu vuosi. En kuitenkaan alkanut kasvihuoneen lämmittämiseen, tomaatteja on syöty runsaasti ja niistä on keitetty sosetta pakkaseen. Olen erittäin tyytyväinen sadon määrään.
 Viiniköynnös kasvoi tänä vuonna uutta pituutta runsaasti, liki kolme metriä. Köynnös on laskettu maahan ja ehkä peitän sen harsolla. Viime talvena köynnös ei ollut peitettynä, pieniä paleltumia tuli latvan suhteen mutta satoon se ei vaikuttanut. Taustalla möllöttävät kastelukannut pitää vielä tyhjentää ja viedä talvisäilöön.
Puutarha on vielä yleisväriltään vihreä, etenkin tästä kuvakulmasta. Arboretumin puolella on jo ruskaa näkyvissä.

Nyt taidan vilkaista teidän muiden blogeja, viikkoon en ole siihen kummemmin ehtinyt. Sen jälkeen lupaan saattaa loput kukkasipulit maan uumeniin.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Arvilan salaattibuffet

Tervetuloa Arvilan salaattibuffettiin.
 Oranssi matala päivänlilja maistuu erityisen herkulliselle, suosittelen tätä päivittäiseen salaattiannokseen.
 Rusopäivänliljasta jää pieni kitkerä maku suuhun, tätä kannattaa ottaa ensin vähän.
 Hortensioiden kuori antaa mukavan makean säväyksen kitkerän salaatin jälkeen, harmi vain että juuri tämä syyshortensia on verkon takana, jäi maistelu eilen kesken.
 Mahtavaa kun buffetin valikoima laajenee. Pihlaja Sorbus ex. Dodong maistuu juuri niin eksoottisen hyvältä kuin kuulostaakin. Niinpä söin eilen tästä kokonaisen latvan.
 Atsaleoita ei tässä buffetissa päässytkään ennen maistelemaan, revontuliatsalea 'Chanel' oli hyvää, ehkä pieni ranskalainen vivahdus maussa.
Jälkiruoka buffetissa kannattaa nauttia ruusujen parissa. Tällä kertaa valitsin ihan uuden lajikkeen. Rosa 'Great Wall' maistui niin etten malttanut lopettaa yhteen oksaan, menipä siinä huumassa pari oksaa ruusun takana kasvavasta 'Bobo' syyshortensiastakin. Tämän jälkeen olikin vatsa niin täynnä, että katsoin viisaimmaksi lähteä metsään nukkumaan.

Terveisin Jänis Ristihuuli