sunnuntai 18. elokuuta 2019

Vierailu Puutarha Tahvosille

Kotipuutarha-lehti järjesti tänä vuonna puutarhabloggareille vierailun Puutarha Tahvosten puutarhalle. Puutarha myy normaalisti vain tukkumyyntiä yritysasiakkaille joten otin innolla kutsun vastaan ja lähdin katsomaan millaiselta isolla taimitarhalla näyttää.
 Kotipuutarha-lehden Maija Stenman kertoi meille ensin mitä kasveja voi ja kannattaa istuttaa syksyllä, samalla saimme nauttia salaattibuffetin antimista. Minulle oli uutta, että havukasveja voi istuttaa vielä myöhäänkin syksyllä, jopa lokakuun puolella. Kekkilän Mari Kaartokallio kertoi oikean mullan valinnasta ja Sanna Tahvonen kertoili taimitarhasta samalla kun nautin palan elämäni parasta porkkanakakkua. Kuvassa näkyvästä Ruduksen uutuuskivestä kuulimme pihalla Iia Suikin kertomana ennen kierrosta taimitarhalla. Riimukivi on erinomainen hulealueille ja sitä voi koristella erilaisilla katteilla, kivillä tai jopa kasveilla.
 Saimme tutustua Tahvosten uutuustaimiin, kuvassa syyshortensia jolla mielettömän suuret kukat. Tämä jää mukavan napakan kokoiseksi verrattuna tavalliseen syyshortensiaan.
 Uutuuskasveissa oli hauska keräpensas jonka kukat ovat pienet pallot, kuin valkoiset ohdakkeen pallukat mutta näissä ei ollut piikeistä tietoakaan.
 Uutuuksiin tutustumisen jälkeen alkoi kierros taimitarhalle. Tämä ihana jonka nimen jo unohdin, tuli vastaan lähes ensimmäisenä. Mikä näky kun taimia oli paljon yhdessä, lehdet ovat kirjavat ja vaaleanpunaiset yhtä aikaa.
 Taimia oli silminkantamattomiin. Saimme myös ostaa taimia mutta ainakin minulla iski runsaudenpula. Mitä näistä nyt valita kun voisin ottaa kaikki. Onneksi päässä oli pieni ostoslista niin en mennyt peruuttamattomasti hämmennyksiin.
 Tahvosten taimet kiinnitti huomiota hyväkuntoisuudellaan, jokainen taimi oli hyvässä kasvussa eikä joukossa ollut epäkurantteja lainkaan. Kuvan komeamaksaruoho 'Carl' oli yksi niitä joita olin etukäteen ajatellut hankkivani. Puutarhassa on aina tilaa uudelle maksaruoholle.
 Siinä ostokseni: 4kpl verhoangervo 'Lumikki', komeamaksaruoho 'Matrona', komeamaksaruoho 'Carl', 2kpl pallohortensia Pink Annabelle, pallohortensia Lime Rickey, vuorikärhö 'Marjorie' (tuskin säilyy talven yli), loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud' ja kruunukärhö 'Propertius'
 Pallohortensia Pink Annabelle taitaa olla uusi blogikukka, se sujahti lähes, ellei jokaisen mukana olleen bloggaajan ostoksiin. Ja onhan se upea, itselläkin ollut ostoslistalla jo pitkään.
Kaupan päälle sai laatikollisen Pekka-omenaa. Omenat tulivat tarpeeseen, meillä vain 'Pirja' teki omenaa ja kaikki on jo syöty. Runsaasta sadosta huolimatta en saanut Pirjan omenoista aikaiseksi yhtään hilloa, Pekat siis päätyvät suurin osa hillokattilaan.

Kiitos Kotipuutarha, Tahvoset, Rudus ja Kekkilä mahtavasta päivästä ja tilaisuudesta tavata livenä muita bloggaajia. Eikä ollut ollenkaan huono saada hykerryttävän ihanat kotiintuomiset.

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Angelica Gigas ja muita kaunokaisia

Ensin huonot uutiset, olen osittain sairauslomalla olkapääni takia. Lääkäri diagnostisoi jo keskikesällä minulla kiertäjäkalvosinoireyhtymän. Olkapää, hauislihas sekä jänne olivat sökönä. Sain hyvää tulehduskipulääkettä joka helpotti mutta vaivat palasivat nyt entistä rajumpina. Nyt teen fysioterapeutin ohjeistamaa harjoittelua, pidän olkapäällä kylmäpussia aina kun ehdin ja syön taas kipulääkettä. Sain lupauksen vaivan ohi menosta mutta se vaatii työtä, siksi sairausloma etten rasita kättä liikaa lasten kanssa toimiessa. Tarkoittaa myös sitä, että on otettava puutarhassa rauhallisesti ainakin muutama viikko.
 Kasvien ihastelua kipeä käsi ei estä. Parin vuoden tauon jälkeen puutarhassa kukkii taas Angelica Gigas, punainen karhunputki. Tämä on siementaimi, sain niitä niin paljon, että laitoin tätä ympäri pihaa ja osan taimista eteenpäin. Yksi taimi suostui tekemään kukkia, muut ehkä ensi vuonna.
 Minä se vaan niin tykkään tästä tummasta putkikasvista. Siksipä se saa rauhassa siementää ja hiukan levitäkin.
 Keväällä ostin uuden maksaruohon ihan vain nimen takia. Tämä on 'Strawberries and Cream', mansikoita ja kermaa, miten ihana nimi ja täysin nimensä veroinen.
 Sedum telephium 'Vera Jameson' on hankittu viime elokuussa Mustilan taimipäivältä. Tänä vuonna päivä on lauantaina 24.8.2019. Olen menossa jollei ihan mahdoton myrskysää iske.
 Samaan aikaan ostin tämän, purppurahappomarja 'Rose Glow' on kaunis mutta minulla taimeen tuli kovin vähän näitä kirjavia oksia jotka ovat sen juju. Syytän kuivuutta tai sitten maan happamuus on tälle joko liian suuri tai pieni.
 Maksaruohot ovat kimalaisten ja muiden öttiäisten suosikkeja. Tämä kermanvalkoisin kukkiva maksaruoho on tullut pihaan tuntematonta reittiä, ehkä salamatkustajana jonkun muun taimen mukana. Kuuluu sarjaan mieluisat yllätykset.
Toinenkin yllättäjä löytyy, tosin vihreänä. Keväällä istuttamani alppiruusu voi näin hyvin vaikka en ole kastellut sitä kertaakaan istuttamisen jälkeen. Tämä on kokeilussa havupuiden katveessa ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Jos kestää ensi kevään yli niin paikkaan voi istuttaa oman pienen alppiruusumaan.

Parin  kolmen päivän reilut sateet ovat tehneet puutarhassa ihmeitä, nurmikko humahti yhtäkkiä leikkuukorkeuteen ja janoiset kasvit ovat virkistyneet silmissä.

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Kärhöjä ja sadetta

Tärkein ensin, meillä on satanut vettä. Lauantai-iltana tosin usko oli kadota täysin. Seisoimme pihatiellä ja katselimme kun viereisellä pellolla satoi mutta meille ei herunut pilvistä pisaraakaan. Mielestäni huono vitsi, oli sen sitten keksinyt kuka tahansa.

Aamulla luojalle kiitos alkoi sade. Sulosointuja korvalle kun sade ropisi peltikattoon ja rymisti alas katolta. Ilma tuoksui raikkaalle ja sateiselta. Mitä onnen hetkiä viikkojen kuivuuden jälkeen.
 Puutarhan kärhöt ovat saaneet pärjätä tässä kuivuudessa lähes omillaan. Olen kastellut niitä hyvin vähän. Niinpä kaikki eivät kuki ollenkaan. Yksi yllätyskukkija on, tämä kuvan kärhö jonka olen ostanut vaaleanpunaisena Virosta. Nimilappua en löydä mistään. Tekee ensimmäistä kertaa kukkia. Kukat ovat pienet, viinikärhöjen kukkien kokoiset. Väri on aikalailla oikea kuvissa, terälehden keskiraita on ehkä hitusen voimakkaampi luonnossa.
 Osaatko arvella mikä kärhö voisi olla kyseessä?
 Monsterikärhöni 'Margaret Hunt' ei välitä kuivuudesta.
 Onneksi valitsin tälle jo alunperin pihan suurimman kärhötuen. Pienempi ei nimittäin riittäisi.
 Clematis viticella, tarhaviinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' on viime syksyn alelöytöjä. Istutin tämän syksyllä huonoon paikkaan, heti keväällä siirsin taimen parempaan paikkaan ja ilmeisen onnistuneesti, sillä kärhö on tehnyt muutaman kukan. Tämä kasvaa pihan parhaimmilla paikoilla joten toivon tästä kasvavan ajan myötä erityisen rehevän.
 Kärhö joka saattaa olla 'Voluceau' on kukkinut koko heinä ja elokuun. Tämä kasvaa rosariossa ja ehkä vielä joskus se saa kiipeillä kivimuuria ja ruusuja pitkin.
Toinenkin viime syksyn alelöytö kukkii. Tämä on viinikärhö 'Madame Julia Correvon' jonka istutin kasvamaan ussurinpäärynän runkoa pitkin. Muutama kukka kärhöön tuli, olen erittäin tyytyväinen sillä tämän istutus meni todella myöhään syksyyn.

Tälle vuodelle ostin pari uutta kärhöä. Tuurista löytyi alppikärhö 'Ruby' joka pääsee arboretumiin kasvamaan uusia isoja kiviä pitkin. Toinen ostos on euron poistolöytö ruokakaupasta,  kiinankeltakärhö jonka ostin myös viime syksynä mutta se ei koskaan noussut talven jäljiltä. Kiinankeltakärhön paikka on vielä hakusessa. Kolmas uusi kärhö on loistokörhö 'Dr Ruppel joka on sekin euron löytö. 'Dr Ruppel' päätyi rosarion kivimuurille mutta luumulehdon puolelle kivimuuria pitkin kiemurtelemaan.

Vielä on tilaa kärhöille joten jos alesta tulee sopivia taimia vastaan niin ei muuta kuin taimi ostoskoriin, tänään satoi vettä 23mm, sen perusteella uskalla ryhtyä istutuspuuhiin joita on pitänyt vältellä koko heinä ja -elokuu.

lauantai 10. elokuuta 2019

Aina ei mene nallekarkit tasan

eikä taivaalta tulevat sateet. Tehokkaasti sade on kiertänyt meidät koko kesän. Tai olemmehan me armopisaroita saaneet, eilenkin tuli vettä, alle 0,1 mm joka kuivui heti haitumalla. Edellisen kerran satoi 7.7. Avoimien Puutarhojen päivänä, silloin saatiin muistaakseni 3mm. Määrät kuvaavat hyvin millaista meillä on ollut huhtikuusta saakka.
 Talon edustan nurmikko on näyttänyt tältä jo monta viikkoa. Istutusalue on vihreä ja sen vierusta sillä perennapenkkiä on kasteltu.
 Lähdetään kierrokselle eri puolille pihaa. Aitalle päin mentäessä on kuivaa kuin Saharassa.
 Aitan edustalla on ihmeen vihreää nurmikkoa vaikka sitä ei ole kasteltu. Mies on leikannut nurmikon 7.7. jälkeen kaksi kertaa. Jälkimmäinen kerta oli lähinnä rikkojen haituvien poistoa, ne kun eivät kuivuudesta piittaa. Normaali leikkuuväli on kerran viikossa.
 Kasvimaan vieressä on vihreämpää johtuen kasvimaan kastelusta. Tosin kasvimaata ei ole kasteltu ainakaan viikkoon, sääennusteet kun ovat näyttäneet joka päivälle sadetta mutta ei sitä silti ole tänne saatu eilistä olematonta poikkeusta lukuunottamatta.
 Karjakon lempipaikan edustalla on vihreää. Siinä on uusi nurmikko jota on kasteltu ettei istutustyötä joutuisi tekemään uudestaan. Nurmikon tilalla oli ennen perunamaa joka on tällä hetkellä osa kasvimaata.
 Arboretumin nurmikon vihreyden salaisuutta en tiedä, tosin on tässä yksi pihan paksuimmista multakerroksista, mullan alla on savipatja eikä ole tiedossa missä kohtaa tulee kallio vastaan. Todennäköisesti kallio on syvällä koska tämän kuivempaa ei ole tässä osassa puutarhaa. Tein koekaivuun ja totesin että savipatjaan saakka on rutikuivaa maata ja savikin näytti kuivalta. Kaivoin maata n. 40 sentin syvyyteen.
Mutta ei silti riemuita. Kuivien koivujen puoli on rutikuivaa. Tulevan kivimuurien kivien siirtely piti sekin jo jättää sillä kivien mukana tullut hieno maa-aines on niin pölisevää ettei siinä pölyssä voi olla.
Palataan arboretumista etupihalle. Nurmikko on kuivunut täältäkin, vain kasteltujen istutusten tienoilla vihertää. Ja kuten taustalla näkyy, ei koivuissa ole enää montaakaan lehteä. Säästynpä syksymmällä haravoimiselta.

Huomiselle ennuste näyttää ukkosta ja sadetta. Jokohan olisi meidän vuoro saada kastelu taivaalta eikä letkusta.

torstai 8. elokuuta 2019

Yksivuotisia

Kesäkukkani tuntuvat yksinkertaistuvan vuosi vuodelta. En vain jaksa panostaa niihin, hukkuvat sateisina kesinä ja kuivuvat kuivina kesinä. Onneksi kesäkukkia voi kylvää kasvimaalle ja muuallekin puutarhaan eikä vain erillisiin astioihin. Kasvimaa ei olisi mitään ilman kukkia.
 Kasvimaalle laitan joka vuosi auringonkukkaa, tänä vuonna tuli tällaisia matalia punaisia. Esikasvatan taimet sisällä ja siirrän hallanvaaran mentyä kasvimaalle.
 Kasvimaalle on tullut itsestään punaista unikkoa. Sitä on kasvanut harvakseltaan pyykkikalliolla mutta en ole tuonut siemenkotia kompostiin, ovat saaneet maatua paikoilleen. Silti on yksi siemen päätynyt kasvimaalle ja lähtenyt kasvamaan.
 Pioniunikko saa kasvaa meillä osin täysin vapaasti. Nämä arboretumin pinkit pompom-pallot ovat päättäneet itse kasvaa juuri tässä. Pidän näistä lilan värisenä mutta olen karsinut liloja pois ajatuksella, että vain pinkit jatkaisivat eloaan meillä.
 Pitkästä aikaa kasvatin itse siemenestä krassia. Toin nämä 'Alaska Salmon Orange' lajikkeen siemenet talvella Saksasta. Aivan ihana väri joka haalistuu hitusen kukinnan vanhetessa. Näistä saan toivottavasti siemeniä talteen ensi kesäksi.
 Myös 'Milkmaid' krassin esikasvatus onnistui mutta tämä on kärsinyt kesän säistä eikä ole tehnyt montaa kukkaa. Paremmalla hoidolla olisi ehkä kukkinut paremmin.
 Tuoksuherneestä sain viime kesänä siemeniä talteen. Lajike on 'Beaujolais'. Ihana tumma värisävy.
 Kasvimaan sinkkisaavissa on toista tuoksuhernettä, tämän lajiketta en muista ja pussi on hukassa. Kaunis tämäkin mutta ylemmän kuvan tumma on suosikki.
Keväällä heitin messuilta tai jostain saadun kehäkukan sekoituspussin siemeniä luumulehdon lavakaulukseen. Yhdestä taimesta kasvoi näin kaunis oljenkeltainen. Taimi on merkitty, ja yritän jos saisin näitä uudestaan ensi vuonna. Kasvimaalla kasvaa kokonainen rivi tavallisia kehäkukkia, nekin saavat osin kasvaa miten haluavat, osan siemenistä kerään talteen ja kylvän vaihteleviin paikkoihin kasvimaalle.

Lisäksi kesäkukkana kasvatin oxalista eli käenkaalia pinkeillä kukilla ja samettiruusua 'Strawberry Blonde'. Ensi vuonna mennään luultavammin hyvin samanlaisella setillä, osan siemenistä saan omista taimista ja osa pitää ostaa. Voi esikasvattaa tai kylvää suoraan mutta ei mitään liian vaikeaa.

tiistai 6. elokuuta 2019

Tiedän mitä teen ensi kesänä

Kuivuudesta huolimatta puutarhatyöt ovat edenneet. Arboretumiin tupsahtaneet kivet on aseteltu paikoilleen ja alueen muokkaus istutuksille on käynnistynyt.
 Ruohonleikkuun helpottamiseksi kaikkien kivien ympärystät on mullattu. Pikkujalavan ympärille ei voi vielä muutamaan vuoteen istuttaa mitään sillä siitä on hävitettävänä sitkeä vuohenkello. Niinpä vain peitin nurmikon vanhoilla lakanoilla ja peitin lakanat ylimääräisellä maa-aineksella. Sama on tehty vuohenkellolle (reilusti paksummalla kerroksella) ja toivon todella, että muutaman vuoden peittäminen auttaa hävittämään sen.
 Jalavasta oikealle on turvallista tehdä istutuksia. Minulla on muutama taimi odottamassa poteissa, ne päätyy tuohon kunhan sateet alkavat. Loput jää ensi kesäksi. Ei taida olla silloin tarvetta miettiä mitä tekisi. Oikea puoli on muokattu, käänsin nurmituppaat ympäri ja ravistelin niistä multaa pois. Lisämaata tarvitaan tuppaiden päälle jotta penkki ei jää liian matalalle.
 Uuden kivialueen etualalla on alue josta käänsin keväällä nurmikon nurinpäin, katoin lakanoilla ja maa-aineksella. Tänään tein tuohon koemuokkauksen ja hyvältä näytti. Nurmikko on maatunut katteen alla täydellisesti. Kunhan Lidliin tulee syksyn pioneja myyntiin niin tästä tulee viereiseen pionialueeseen jatkoa.
 Myös arboretumin kivipolun ympärys odottaa kasveja. Sekin jää ensi kesäksi jotta nurmikko ehtii maatua katteen alla.
Toisen kivipolun ympärillä on sama juttu, ensi kesänä tulee istuttamiset. Niitä ajatellen olen käynyt omia jaettavia taimia läpi. Lisäksi ajatuksena on tehdä keväällä iso perennojen kylvö varastoihin kertyneistä siemenistä. Lisäksi haluan tuohon paljon kevätkukkijoita, niidenkin hankinta menee ensi vuoteen, syksyyn saakka. Ei ole vapaa-ajan ongelmia kesällä 2020.

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Leikata vai ei?

Pidin tänään puutarhassa saksimispäivän. Leikkasin perennojen kuihtuneita kukintoja pois sekä muutaman hedelmäpuun.
 Luumulehdossa eletään kaunista aikaa. Kukassa on Arvilan alkuperäinen maksaruoho, vaaleanpunainen ja liila iisoppi sekä Viron laukka. Myös rantakukka kukkii ja nukkapähkämö sinnittelee viimeisiä kukkiaan. Olin jo leikkaamassa nukkapähkämöä alas mutta en tehnyt sitä sillä kukat olivat täynnä pölyttäjiä vaikka minun mielestä se on jo kukintansa kukkinut.
 Jättilaukan kukinnot ovat toinen mitä en raaski vielä leikata, ovat kauniita koristeita perennojen joukossa.
 Jatkossa pitää olla vielä tarkempi sinipiikkiputken kanssa. Sen siementaimia on löytynyt turhankin paljon. Paalujuurisena taimia on hankala kitkeä pois joten leikkuuseen heti kun on kukkinut eikä vasta keväällä.
 Harisonruusu 'Paimio' tekee kauniit kiulukat. Ensin ovat punaiset ja lopulta mustat. Kiulukoiden määrästä voi päätellä minkä määrän kukkia pensas teki. Tätäkin muotoilen jossain vaiheessa, nyt osa oksista kasvoi maan myötäisesti, jatkossa haluan vain taivasta kohti kasvavia versoja.
 Arboretumin kaksihaarainen jalava on sekin leikattu. Karsin joitain alaoksia pois jotta jalavan alta mahtuu leikkaamaan nurmikon. Ihan kiven takana on mustaluumu, senkin heiveröisistä oksista karsin muutaman pois. Vaikka ei kasvaisi puuksi niin pensaskin voi olla kivan muotoinen.
 Huisku-unikko on kasvanut tänä vuonna todella suureksi ja korkeaksi. En tiedä leviääkö huisku-unikko siemenestä mutta varmuuden vuoksi leikkaan matalaksi ennen talvea.
Luumuput ovat nyt kaikki leikattu paitsi 'Laatokan Helmi' jonka leikkaan vasta kun sato kypsynyt. Tämä 'Kuntalan punaluumu' ei ole tehnyt vielä lainkaan kukkia saatikka satoa vaikka sen pitäisi tulla satoikään nuorena. Korkeutta sen ei tarvitse kasvaa enää yhtään, maksimissaan puolisen metriä. Enemmän kaivataan leveyttä ja siitä minä ja puu emme ole yhtä mieltä. Ehkä tästä saadaan vielä kunnon luumupuu.

Leikkasin myös kirsikat ja 'Pirja' omenapuun josta jäi keväällä leikkaamatta ylimmät vesiversot ja suoraan ylös sojottavat oksat. Nyt puu on taas halutun muotoinen. 'Pirja' onkin ainut omenapuumme joka tekee jo satoa. Ja tänä vuonna omenoita on riittänyt. Niitä on syöty tuoreena, on tehty kauraomenapaistosta ja laitettu pakastimeen ja keitetty mehuksi marjojen kanssa.