Runsasta ja rehevää

Puutarhassa on runsauden ja rehevyyden aika. Se on ehkä vähän liikaa minulle. En tykkää kaatuilevista kasveista, yli rajojensa tulevista versoista tai nuokkuvista oksista. Alkukesän säntillisyys on paljon enemmän minun juttuni.

Remontin takia, ei suinkaan laiskuuden takia, puutarha on ollut omillaan jo liian monta viikkoa.  On tuntunut todella vaikealta tarttua lapioon kanttaus mielessä tai ottaa rikkaruohojen kitkin käteen ja ryhtyä työhön. Pitäisi, tai muuten puutarhassa on kaaos viimeistään ensi keväänä. Ehkä into löytyy jossain kohtaa. 

'Nigra' salkoruusut ovat valtavan korkeita. En ole mitannut, mutta arvioisin korkeudeksi jopa 2,5 metriä. En kerää näistä siemeniä talteen, saavat jäädä tämän kesän iloksi elleivät sitten selviä talvesta. Katkon versot kukinnan jälkeen pois, osa on kaadunnut kuvan ottamisen jälkeen. Punahatut meinaavat hukkua tuonne keskelle ja sehän ei oikein ole soveliasta.

Minulla on menossa pallohortensioiden siirto. Ne eivät kasvaneet kunnolla rosarion kivimuurilla joten kokeillaan nyt tähän vaikka vähän piiloon tulevatkin. Osa on istutettu kivien eteen jo viime vuonna, osa siirretty nyt. Vaikka ovat kivien edessä, niin puutarhasta katsottuna ovat takana. Aitan kohdalla oleva korkea kasvusto on kirahvinkukkaa, siinä on vieläkin kukkia jäljellä. Amme on viety jo saunaan ja siellä on otettu kylpy saunomisen yhteydessä.

Kaikki mahdolliset siementaimet pitää ottaa talteen. Epäilen näiden olevan ritarinkannuksen siementaimia. Oletteko samaa mieltä? Väri on vaaleanpunainen. Ei näille oikein ole paikkaa mutta ehkä johonkin koloon mahtuvat.

Rakastan tiikerililjoja, tätä perinteistä kantaa joka on alunperin tältä tontilta. Aivan mahtava kasvi vaikka en tiedä mitä tekemistä tällä on tiikerin kanssa. Tiikeri on kuitenkin kissa, joten senkin takia tiikerililja on ihastuttava. 

Rotkolemmikki 'Silver Heart' on vahvistunut kovasti. Alkuun keväällä mietti pitkään nousemistaan, mutta lopulta päätti putkahtaa esiin. Hortensiapuutarhassa pitäisi olla tälle täydelliset kasvuolosuhteet. Kavereita tälle saisi olla, toivottavasti Mustilan taimipäivästä löytyy, sinne olen suunnitellut retkeä. Muutama rotkolemmikki voisi olla hyvä lisä hortensiapuutarhaan.

Tämän päivänliljan väriä jännitin. Olen hankkinut näitä Tommolan tilalta pienen pienen myyntikuvan perusteella. Olen huokaissut helpotuksesta kun näin kukan värin. Eipä voisi olla täydellisemmän vaaleanpunainen. Kukinto on suuri ja näyttävä. Nuppuja on valtavasti joten kukinta on odotettavissa vielä pitkään. Nimensä olen hukannut, toivottavasti se löytyy jostain muistiinpanoista.

Päivänliljoja voisin kasvattaa lisääkin, ne viihtyvät eivätkä tunnu olevan moksiskaan, oli sitten kuivuutta tai ainaista sadetta.

Puutarhan helmiä

 Hieman on kiirettä. Remontti vaatii aikaani, samoin sadonkorjuu. Peruspuutarhatöille ei ole oikein aikaa, tai jos aikaa olisi, sataa vettä. Tällä hetkellä olen kiitollinen puutarhan helmistä, kasveista joille ei tarvitse tehdä mitään, sen kun antaa kasvaa.

Täydellinen kolmikko. Valkoinen kiiltoleimu, sen kainalossa lilja 'Red Velvet' ja sen vieressä ranskantulikukka. Tulikukan kukan keskusta on lähes samaa punaista kun liljoissa, luonnossa väri näkyy paremmin.

Toinen valkoinen kiiltoleimu joka on istutettu viime vuonna. Sen takana alkaa kukkia liila syreenileimu, sen takana on rippeitä ritarinkannuksista ja vielä hyvässä kukassa oleva kaukasian kirahvinkukka. Hauskasti tämän rivistön koko menee pienimmästä suurimpaan. Koko alue on viime vuonan istutettu, se on jo mukavan täynnä kasveja.

Valkoista tiikerililjaa 'Sweet Surrender' on vaikea kuvata, kukat ovat auki maata kohti. Muutama vuosi sitten istutin muutaman sipulin ja ne ovat todella viihtyneet. Taustalla näkyy pinkki ruusunätkelmä.

Jaloängelmä 'Elin' on lempikukkiani. Tänä vuonna kukat ovat kohtuullisella korkeudella, ei tarvita tikkaita kukintojen kuvaamiseen.

Kivimuurilla on tykätty nelikko. Harmaa nukkapähkämö yhdistettynä kupariheisiangervoon. Kummankin takana harmaamalvikki yhdessä huisku-unikon kanssa. 

Lopuksi piristystä sateen harmauttamiin päiviin. Sitä kaivataan vaikka en voi moittia sateita, puutarha on niistä kiitollinen. 

Nyt yritän ehtiä kommentoida muita blogeja, sekin on jäänyt tässä arjen hektisyydessä.

Princess Kate ja ritarit

Puutarhan paras kukinta-aika taitaa olla juuri nyt. Tosin olen vihdoinkin saanut puutarhan sellaiseksi, että kukintaa riittää huhtikuulta lokakuulle. Edelleen voisi lisätä loppukesän kukkijoita. Keväällä hankin joitain mutta taimet taisivat kupsahtaa kuivuuteen.

Uuden kasvihuoneen vieressä kasvava tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on tänä vuonna upea. Kuva on otettu jättikiven päällä seisten, näin sain kaikki kukat parhaiten kuvaan.

Hieman toista kuvakulmaa. Kukkia on uskomaton määrä kun ajattelee, että tähän saakka  kärhö on kukkinut vain muutamalla kukalla. Tämän kärhön kukka on minusta kaikkein kaunein, sekä väriltään, että muodoltaan.

Tämä kuva on otettu maassa seisten. Kukat eivät kuvassa erotu yhtä hyvin kuin silmä erottaa ne. Vieressä kurottelee kohti taivasta kaukasian kirahvikukka, se on tullut tuohon itsestään. Salataimi joka huomasin liian myöhään enkä raaskinut kitkeä pois.

Siirrytään ritareihin eli ritarinkannuksiin. Olen ostanut tähän kolme taimea viime kesänä Tommolan tilalta. Ihan samaa sävyä eivät sattuneet olemaan, mutta annettakoot se anteeksi kun kukkivat näin runsaasti ja jo kolmatta vai peräti neljättä viikkoa peräkkäin. Taustalla taas kirahvinkukkaa, sekin viime vuonna istutettu oman puutarhan siementaimista. Viime vuonna en antanut kirahvinkukan siementää, tänä vuonna annan jotta siementaimia on jatkossakin.

Yläpihan vaaleanpunainen ritarinkannus on hankittu pari vuotta sitten keskisen kyläkaupasta Tuurista. Ostin sen sokkona mutta väri ei pettänyt. Vielä on haaveissa saada ritarinkannusta valkoisena. Muokkasin eilen istutuksia ritarinkannuksen ympäriltä, alkoi olla jo liian ahdasta ja osa iiriksistä oli valmiita jaettavaksi.

Loppuun ihana kuva lauantai-illasta kun huomasin kuumailmapallon taivaalla. Kärhö 'Princess Kate' on vanhan ladon kohdalla. Pinkit lupiinit ovat nekin kukkineet jo pitkään. Leikkasin pääkukinnot pois ja kuvan kukat ovat sivukukintoja. Vaaleanpunainen runsaus on ihana harjaneilikka 'Newport Pink'. Sen taimia kyseltiin kovasti Avoimissa Puutarhoissa mutta toistaiseksi niitä ei ole, pitää saada ensin oma kanta vahvaksi.

Tänään saimme tyhjennettyä isännänhuoneen eristeitä sen verran kun oli ajatuskin. Nyt lähden vielä hetkeksi puutarhaan, johan tässä on oltu puoli päivää pois sieltä.

Pikakelauksella

 Puutarhassa alkoi pikakelauksen kausi. Siirtyminen viileästä kelistä helteeseen sai puutarhan monet kukat kukkimaan ja kuihtumaan saman tien. On oltava nopea jos haluaa ikuistaa kukkaloiston ennen sen kuihtumista.

Pinkki kirjolupiini ei kuki tänä vuonna ihan niin reilusti kuin aikaisemmin. Ehkä sitä pitäisi jakaa tai siten se kärsi talvesta.

Joskus tulee eteen hetkiä kun ei muista mitä on puutarhaan hankkinut ja mistä. Tämä kasvi on yksi sellainen. Viime vuonna se on ostettu ja istutettu hortensiapuutarhaan. 

Tunnistatko kasvin? Voisiko se olla jokin rikko? Kaunis se ainakin on herkkine valkoisine kukkineen.

Tämä on kylvetty ritarinkannuksena mutta onko siinä tällaiset lehdet mukamas? Näyttääkö tutulta? Minulla ei ole ollut pieniä ritarinkanuksen taimia joten en osaa sanoa.

Nyppykurjenpolvi on lemppareitani. Se tekee kauniin pyöreän pehkon, kukkii suht matalana ja on ollut kestävä. Siementaimia tekee niukasti. Joku karvakamu halusi välttämättä niskansa mukaan kuvaan.

Nimettömänä siirtolapuutarhan myyjäisistä hankittu pioni kukkii kauniisti. Taitaa olla tarhapioni. Oikeastaan tykkään eniten tämän kukista juuri ennen kuihtumista kun niistä tulee eteerisen vaaleanpunaisia. Taustalla, tuolla oikealla näkyy seuraava projekti kunhan olen kerännyt riittävästi sanomalehteä ja pahvia. Hävitän nurmikon yhdestä kohtaa arboretumia ja siihen tulee kivipolku ja polun ympärille kasveja. Kivet ovat isoja ja laakeita, nekin piti siirtää traktorilla.

Tätä hetkeä on odotettu. Pilgrim Austin-ruusu teki ensimmäisen kukkansa. Ruusu kasvaa toistaiseksi ruukussa ja pääsee maahan myöhemmin. Mietin vain kuinka saviseen kohtaan uskallan istuttaa sen. Voisiko olla edellisen postauksen savimaa hiekalla terästettynä ja kunnon kohopenkissä.

Tällä viikolla on ollut joka ilta jokin meno ja olen ollut kotona vasta iltakahdeksalta. Lauantaina tulee ryhmä vierailulle puutarhaan jossa on omassa mielessä kaikki kesken. Ei auta muuta kuin kestää ja esitellä niitä kauniita asioita.

Nousseita

Viikonloppuna kasvihuoneen perustusten uusinnan lomassa olen ehtinyt kiertää puutarhassa. Mitään varsinaista en ole puutarhassa ehtinyt tehdä, eilen käytin nelisen tuntia sisällä tomaattien ja muiden taimien kanssa. Piti koulia, vaihtaa ruukkuja ja sitoa keppejä honteloihin taimiin. Yllättävän paljon vei aikaa.

Uusi, ihana esikko on avannut kukkansa. Tämä on viime kesän siemenkasvatuksia. Vihdoin ja viimein saan puutarhaan valkoisen esikon. Tykkään myös tuosta keltaisesta keskustasta todella paljon. Toivottavasti nämä ovat sellaisia esikoita jotka leviävät helposti. Istutin esikot viime kesänä naapurista saatujen kartanopionien lomaan. Nyt pioneissa näkyy pieniä punaisia piippoja. Pelkäsin miten niiden käy sillä pionien istutusaika oli täysin väärä.

Arboretumin laukkakasvustoa. On levinnyt ihan hurjasti. Nimeä minulla ei ole tälle, istutettu vuosia sitten. Musta tötterö taustalla on koristeomenapuun runko, mietin pitäisikö se sittenkin sahata maasta poikki, nyt on sahattu puolesta metristä. Juuresta voisi helpommin nousta omajuurisen puun juurivesa jos on leikattu alempaa poikki. Jänikset söivät puun talvella niin, että se oli pakko leikata pois.

Keijunkukka 'Paprika' on selvinnyt talvesta. Tai molemmat taimet selvisivät, tulin kuvanneeksi vain toisen. Nuo kuivat lehdet voisi siivota pois.

Lisää selvinneitä keijunkukkia. Punalehtisiä, niistä kun tykkään. Pinkkejä kiurunkannuksia kasvaa kaverina, lajike on 'Beth Evans'. Lisäksi tuossa on valkoinen särkynyt sydän, yritän taas kerran kasvattaa sellaista. Toistaiseksi on hengissä ja nousemassa. Vähän ikävä kuvailla verkkojen kanssa mutta en uskalla ottaa niitä pois ihan vielä.

Viime syksynä arboretumiin istutettuja lumikelloja. Taisi nousta lähes jokainen. Yritin olla superhuolellinen kun valitsin sipulipussia, yleensä niissä on aina kuivahtaneita mukana.

Lisää iloisia yllätyksiä. Vaaleanpunainen ritarinkannus on vahvasti hengissä. Luumulehdossa kasvaa sinistä mutta siitä ei näy vielä mitään. Tosin luumulehto oli viimeinen paikka mistä lumet sulivat pois, ei siellä näy paljoa muutakaan. Krookukset vasta nousevat kun yläpuutarhassa niiden kukinta on jo ohi.

Palloesikot uhmaavat kylmää säätä. Tämä on joko itsestään levinnyt siementaimi tai sitten olen siirtänyt liilaa palloesikkoa uuteen paikkaan, en enää muista. Valkoiseen, itse siemenestä kasvatettuun on tulossa peräti viisi kukkaa, aivan mahtavaa. Kaupan valkoiset palloesikon taimet olen onnistunut tappamaan.

Nyt alkaa viikon loma, saan käyttää koko loman puutarhaan, ihan huippua.