torstai 30. kesäkuuta 2011

Muuttuva maisema

Huomenna on pihan syreeneiden kohtalon hetket. Kaivinkoneen pitäisi tulla aamutuimaan kaivamaan ne ylös ja kokeilla siirtoa toiseen paikkaan. Jotta koneen olisi helpompi ja nopeampi työskennellä, saivat puskat jo vähän esimakua tulevasta.

Ensin talon vierustoilla näytti tältä:

 Paria tuntia myöhemmin ja tällä hetkellä näyttää tältä:
Talo näyttää ihan ränsistyneeltä ilman syreenejä!
Ehkä se antaa nyt lisää voimia jatkaa raappaus- ja maalausurakkaa eteenpäin.

 Tämäkin urakka niin monen muun lisäksi laajeni hieman. Mies päätti kaataa samantein pari koivua pois koneen tieltä.  Koivuilla on ollut kaatotuomio jo monta vuotta joten ne eivät minua harmittaneet. Kasvoivat muutenkin turhan lähellä taloa ja huonossa paikassa.
 Kaato oli niin mielenkiintoista, että sitä seurasi niin Kaapo kuin pojatkin. Pieni lisämauste hommaan saatiin kun kaatokiilasta lensi metallinpala miehen jalkaan. Kamalasti verta ja lääkärissä tuomio laskimon repeämä.
Kaikkea sitä sattuukin.
 Koivu kuitenkin kaatui, ja juuri sinne minne pitikin, saunan ja sähkölinjan väliin.
 Talon pohjoispääty näyttää nyt ihan kaljulta. Mutta parempi ilman liian lähellä olevaa kaiken roskaavaa koivua. Laajennusosa sai jo kulmalistat yllensä, mutta ikkunoista listat vielä puuttuu. Tuohon pieneen ikkunaan pitää vielä pohtia millaiset laitetaan jotta olisivat kuten isompien ikkunoiden listat, mutta silti pieneen ikkunaan sopivat. Vanhat seinät saa maalin sitten joskus...
Koivuista ja syreeneistä tuli niin paljon oksiaa, että nyt haluan hakea vuokraamosta oksasilppurin lainaksi. Hyvälle katteelle on aina tarvetta.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Mankalan vesivoimalaitos

Jos joskus olette liikkeellä Lahdesta Kouvolaan, tai toisin päin, suosittelen poikkeamista Mankalan vesivoimalaitoselle. Laitos sijaitsee pari kilometriä sivuun Matkakeitaan risteyksestä. Matkakeidas on siis huoltoasema Lahden suunnasta ajettaessa ennen Kausalaa. Jos kyydissänne on (poika)lapsia, suosittelen poikkeamista vielä enemmän.

Maisemat ja näkymät ovat nimittäin aika huikeat! Toisella puolella vesi on heti vieressä ja toisella puolella kymmeniä metrejä alempana. Ei tuolta voinut huimaamatta kurkkia, saatikka että olisi kaiteeseen nojaillut. Tie menee padon päällä eikä ole leveydellä pilattu. Huima tunne ajaa tai kävellä pato päästä päähän.







Mankalan vesivoimalaitos on Helsingin energian omistuksessa ja se on rakennettu 1948.
Kannattaa käydä katsomassa uskaltaako kurkkia kaiteen yli!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Iloa silmälle

Ah mikä yllätys odotti minua kasvihuoneen kupeessa tänä aamuna.
Taimivaihtona saatu pioni teki ensimmäisen kukkansa.
Nupusta ei voinut päätellä mitään tulevan kukan ulkomuodosta, joten näin upea kukka oli täysi yllätys!
Kiitos Kaisa!
 Arvilan alkuperäinen pioni ei pahemmin häiriintynyt siirrosta vaan kukkii kohta muutaman kukan voimin.
 Pyykkikallion pioni on ollut juhannuksesta asti täydessä kukassa. Kukkia on tulossa reilut parikymmentä, enemmän kuin koskaan.
 Nuppuna näissä on hento vaaleanpunaisen sävy ja täydessä kukassa ovat kauniin kerman valkoiset.
 Tänä vuonna kukkia raaski leikata maljakkoon saakka. Ilo silmälle nämä ovat saliakin koristamassa.
Hykerryttävän ihania, täydellisiä lempikukkia.

Perjantaina saadaan kaivinkone kaivamaan talon edustat uusiksi.
Tietää sitä että voin kohta laajentaa pionejani.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ikävä

Kuopuksella on aina ikävä Kaapoa kun toinen ei ole täällä.
Mikä onni siitä seurasikaan kun koiruus sai jäädä viikon lomalle meille.
 Kyllä on rapsutteluja ja haleja riittänyt.
 Otto-kissaa ei touhu voisi vähempää kiinnostaa. Paljon parempaa olisi kun joku heittäisi makkaran ruokapöydästä tuohon nenän eteen. Otto onkin ihan mahdoton kerjäämään, kuin koirat. Syö kissanruokia  uskomattomia määriä (ja toivottavasti myyriäkin), mutta silti on aina pientä herkkupalaa kerjäämässä. Vie jopa kädestä jos liian lähelle päästää.
Oton alla oleva villalangalla kirjailtu tyyny on mieletön löytö kirpparilta.
Hinta 1e!
Turha toivoa että samanlaista osumaa tulisi toista kertaa eteen.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Tupa tänään

Aika kultaa muistot ja tuvan remontin tuskat tuntuu olevan enää kaukainen jäänne. Käytössä tärkein huoneemme on ollut uudessa kuosissaan nyt 8 kuukautta. Nyt voisi olla aika tehdä välitilinpäätös ja todeta mikä toimii ja mikä ei.

Ruokapöydän ehdoton paikka on tuvan takaseinä. Jos pöytä olisi kalusteseinällä, ei kalusteille olisi tilaa ikkunaseinällä. Sitä paitsi on mukava syödä joskus ihan vaan luonnonvalossa. Väreihin olemme edelleen tyytyväisiä. Lattiassahan on sävynä Uulan kaakao, mutta maali on betolux.
 Nykyisin pöydällä on aina pieni liina. Tämä liina on löytö kirpparilta. Kukat tien varresta tielaitosta pois kiusaamasta kerättyjä.
 Ison ruskean ruokakaapin alle kaipaan edelleen isoa alakaappia. Sopivaa (hinnaltaan) ei ole tullut vielä vastaan joten odottelu jatkuu. Samoin mikron alle on haussa pieni kaappi, mutta ei sellaistakaan ole löytynyt. Taidankin olla vähän nirso näiden kalusteiden suhteen. Vaalea mummon vanha kaappi nielee sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa, mm. meidän kaikki pannut, kattilat ja kulhot.
 Lasivitriinin teko oli nappijuttu. Vaikka se ei aina näytä siistiltä niin minä tykkään kun astiat näkee heti. Vetonupit on jo ostettu, mutta ei kiinnitetty. Ehtiihän ne. Ja rikkoutunut lasikin on korjaamatta koska pojat tykkää vetää juuri siitä kohtaa ovet auki, joten mihin niitä nuppeja edes tarvitaan?
 Kokkailunurkkaa rumentaa vielä toistaiseksi tytölle menevä pöytä. On mukamas niin kamalan suuri urakka saada se peräkärryyn ja pois tieltä. Ei siinä muuten, mutta sillä on kumma tapa kerätä kaikki roju päällensä. Talviaikaanhan teen ruuat pääosin puuhellalla. Nyt kesällä on ollut ihan outoa kokkailla sähköliedellä joka toimii hyvin. Viime kesänä kun laitoin ruokaa perinteisellä mallilla joka alkoi toimia vähän niin ja näin. Kalusteiden alta puuttuu edelleen koristelauta, mutta jos sen tekisi ensi syksynä entisöintikurssin välityönä.
 Jos palataan vielä ruokailupaikkaan niin täytyy muutamalla sanalla kehua pöydän pintaa. Käsittelin sen silloin viime syksynä kolmella kerroksella Osmon väritöntä vahaa. Ja tyytyväisempi en voisi olla! Kaikki lika lähtee helposti pois eikä mikään imeydy vahakerroksen alle. Pöytä on edelleen yhtä nätti kuin vasta höylättynä. Lisäksi värisävy on todella lähes sama kuin Ikean kalusteiden tammi. Sohvan maalasin sinisestä ruskeaksi enkä ole katunut. Maalikin tuntuu kestäneen ihan hyvin vaikka en tehnyt mitään pohjatöitä vaan maalasin suoraan vanhan maalin päälle Uuulan ovi- ja ikkunamaalilla. Se onkin muuten loistava kalustemaali.
 Lopuksi vielä seikka joka on aina kiehtonut minua vanhoissa taloissa. Omassamme se ei toteudu kovin hyvin, mutta edes hiukan. Kuvassa näkyy miten leikkihuoneestä näkyy poikien huoneeseen tuvan ja isännän huoneen läpi. Vielä kun ovet olisivat ihan tasan kohdallaan niin näkymä olisi täydellinen. Mutta koska kaikkea ei voi saada, niin täytyy tyytyä tuohon.
Parhaan kommentin tupamme suhteen saimme äitini juhlissa kevällää. Tupaa, sen lattioita, ja etenkin seinien paneleita ja tapettia luultiin alkuperäiseksi. Oikeastaan parempaa kiitosta työstään ei voisi enää saada.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Toivepostaus: Joutomaasta puutarhaksi, osa 1.

Kun ostimme Arvilan alkukesästä 2005 oli kasvukausi vasta aluillaan. Ilmoituksessa mainostettiin isolla hoidettua pihapiiriä jne. Elokuussa kun saimme talon haltuumme paljastui totuus joka oli ihan muuta kuin hoidettua. Piha oli täynnä nokkosta, rikkaruohoa, puskaa ja pusikkoa. Koko kesänä oli taidettu jättää nurmikin leikkaamatta. Valitettavasti niistä ajoista ei ole yhtään kuvaa.

Kesällä 2006 aloitimme puutarhan laiton. Mitään paperilla olevaa suunnitelmaa meillä ei ollut, eikä ole vieläkään. Lähtökohdat olivat rakennukset, olemassa olevat puut, muut kasvit ja pihan eri toiminnot. Niiden pohjalta aloitettiin raivaamalla ensin pieni kasvimaa. Se tehtiin kuvan edustan kaltaiselle joutomaalle jyrsimellä. Myöhemmin saatiin kaivinkone kaivamaan vanhan riihen tms. perustuskivet pois ja kasvimaata laajennettiin samaisella jyrsimellä nykyiseen kokoonsa, nyt se alkaa olla aika hyvällä mallilla. Tuo näkyvä joutomaa on suunnitelmissa kunnostaa nurmelle ja hedelmäpuille. Pellon eteen on suunniteltu kuusiaita suojaamaan hedelmäpuita viimalta ja pakkaselta.
Marjatarhassa kasvoi yksi kitulias omenapuu, muutama marjapensas ja villiintynyttä keltaista vadelmaa. Vadelma oli niin pusikoitunut ettei sitä päässyt ekana vuonna edes kunnolla keräämään. Marjapensaat olivat olleet vuosikaudet leikkaamatta ja hoitamatta. Nyt niitä leikataan vähän joka vuosi ja vadelmat on istutettu uusiksi. Omenapuu on jätetty köynnöstueksi humalalle, osa nurmesta on laitettu uusiksi ja sinne on istutettu neljä uutta omenapuuta. Kaikki tämä on tehty pikku hiljaa aina sen mukaan mikä on tuntunut oikealta ratkaisulta ja voimien mukaan.
 Omenapuun takana näkyvä joutomaa on ollut miehen käsittelyssä. Ensin siihen tehtiin ruohonleikkurin mentävä koealue jota leikattiin  leikkurilla. Katsottiin mitä kasvit tykkää ja mitä kasvaa tilalle. Nyt koko alue on leikattu ruohonleikkurilla kerran. Vielä pari kesää ja siinä on jo ihan mukava nurmi. Ei mikään paraatinurmikko, mutta sellainen hyvä maalaisheinä. Siis jos hyvin käy.
Tämä nurmialua on raivattu samalla tyylillä joutomaasta. Sitä alettiin vaan leikkaamaan säännöllisesti ruohonleikkurilla ja nyt siinä kasvaa hyvä nurmikko. Verkon sisällä oleva puu on tammenalku.
 Tuon uuden nurmialueen ja näiden koivujen väliin jää yksijoutomaa joka on tarkoitus saattaa nurmelle kaivinkoneen voimin. Se on niin epätasaista ettei leikkurilla ole sinne asiaa. Samalla saadaan kaivettua pajut pois juurineen ja levitettyä siihen lisää maata. Koivuriviä olen jo jatkanut koivuntaimilla. Rivin taakse on suunniteltu perinteistä kiviaitaa. Sen rakentamista jouduttaneen odottelemaan muutama vuosi. Ja se taas johtuu siitä, että silloin on mahdollisuus saada ilmaiset kivet tänne rakennettavan vesi- ja viemäriverkoston tieltä. Kallioisena seutuna kivijätettä tulee olemaan ihan ongelmaksi asti ja kaikki sijoituspaikat tullaan kuulemma ottamaan huomioon.
Rämettynyttä nurmikko meillä on kunnostettu kalkilla ja leikkaamisella. Pahimmat kohdat vedettiin jyrsimellä mullalle ja laitettiin uudelle siemenelle. Nokkonen ja sammal on tehokkaasti hävinnyt tuolla konstilla. Toki sitä sammalta on edelleen, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Muuta rikkaa ja apilaa seassa on vielä paljon, voikukkaa ihan ongelmaksi asti vaikka sitäkin hävitetään tehokkasti kitkemällä. Toisaalta se ei haittaa, toisalta haittaa. Voimia ei kuitenkaan ole lähteä uusimaan koko nurmialuetta jota on useampi tuhat neliötä.

Kukkapenkkejä olen laitellut uusiksi pikkuhiljaa. Rikkoja kitken ja reunat pysyy kurissa kanttaamalla. Talon edustan kukkapenkki on vielä tekemättä uusiksi, mutta senkin saa hoitaa kaivinkone.
Vielä on siis paljon tekemättä.
Tekemiseen on minusta meidän pihan kohdalla pätenyt se, että on rauhassa miettinyt mitä haluaa. Jos on aikaa niin kannattaa asua ainakin yksi kesä ja miettiä missä on toimivat paikat grilleille ynnä muille. Minä haaveilen aina kiinteästä grillikatoksesta mutta mies palauttaa maan pinnalle ja niin meillä on sitten vaan se siirrettävä kaasugrilli. Pihakalusteille ei ole tehty terasseja ja patioita koska ne eivät oikein kuulu tällaisen pihaan. Pihapiirin maalaismaisuus on yritetty säilyttää niin hyvin kuin osaamme.
Ja kaikkea joutomaata ei kannata hävittää. Navetan takunen pysynee meillä aina joutomaana. Se on se paikka jonne viedään rikkaruohot, syksyn lehdet ja ylös kaivetut ylimääräiset maat. Ovat siellä näppärästi pois silmistä ja omassa rauhassa.

Osa 2. tulee kertomaan eräästä puunhalaajasta.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Ostoksilla

Tämän viikon vapaapäivä oli tilin saldon surma. Ensin ajattelin odotella syysvaatteiden kanssa juhannuksen jälkeisiin alennusmyynteihin, mutta vapaapäivä veti kaupunkiin kun sinne kerran muutenkin oli asiaa.

Poikien pitkähihaiset paidat on ostettu Benettonilta. Minusta hinta-laatusuhde on niissä sopiva ja trikoo mukavan ohutta. Luomupuuvilla ei ole haitaksi vaikka sitä ei kaikissa vaatteissa ole. Viime talvena pojilla oli paljon PO.P:n vaatteita, mutta kuosit ovat tökkineet minua jo vähän aikaa. Raidallisetkin ovat olleet ihan jotain muuta kuin mieluisia. Syksyn kuoseja siis odotellen.
 Meillä kärsitään samasta ongelmasta kuin niin monen muunkin poikalapsen kotona. Mistä löytää riittävän kapeita college-housuja. Yhdet hyvät löysin Lahden Minimoresta Name it:n mallistosta. Harmaa väri kävi meille oikein hyvin. Kuvassa vain yhdet, mutta ostin heti molemmille pienille pojille nämä.
 Omituinen poseerauskuva kuopuksesta, mutta ei tuosta väkkyrästä enää oikein saa otettua kuvia. Pistää heti leikiksi. Star Wars on tällä hetkellä poikien fanituskohde numero yksi. Aiheeseen sopivat paidat löytyi tietenkin Legolta. Paidat piti saada heti päälle, ja tänään jo suoraan kuivatusnarulta napaa peittämään. Ei niin äidin mieleistä painatusta, mutta pitää olla pojillekin mieluista.
 Paras löytö oli ehkä tämä Sokokselta ostettu Icepeakin takki keskimmäiselle pojalle. Tarkoitus oli ostaa syksymmällä PO.P:n takki mutta tämä vaihtoehto oli puoleen hintaan ja merkin vaatteet on jo aiemmin meillä hyviksi todettuja. Ainut että koot menee vähän hassusti. 120cm:n jälkeen tulee suoraan koko 140cm. Sitä kokoa on nyt tuo takki eikä ole kyllä kauhean reilu. Vanha takki on PO.P:lta ja se on kokoa 128cm ja aika pieni jo.
Sään puolesta täällä ainakin on ollut jo viikon verran syksyä. Nyt saisi aurinkoa pilkahtaa vähän reilumminkin. Juhannus on pyhitetty puutarhalle ja maalinpoistolle. Ja lupaan postailla kun ihan kotona ollaan ja blogger suostuu taas kuvien lataukseen. Mielessä muhii juttu aiheesta joutomaasta puutarhaksi.

Mukavaa ja leppoisaa juhannusta kaikille!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Parisuhteen laatuajalla

On aikaa itselle ja toiselle.

 On aikaa hakea ja istuttaa punaisen vadelman taimia sillä aikaa kun toinen maalaa taloa.
On aikaa ihastella kokonaan maalattua laajennusosaa.

 On aikaa kiertää miehen kanssa kirpputoreja sillä mies tekee erinomaisia löytöjä.

Vanha valaisin 12e.
 Peräisin jostain 1930-1940-luvulta. Tulee sopimaan hyvin jo isännänhuoneessa olevan isovanhempieni kihlajaislahjavalaisimen seuraksi.
Nukkekotikin on kasassa, mutta siitä lisää tuolla Tammikuja 3:n puolella kunhan ehdin sinne jotain rustailla.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Korvia vihlova hiljaisuus

Noilla sanoilla mies ilmaisi eilisen iltamme.
Ilmaisu kirposi tilanteesta jota on nähty ihan liian harvoin.
Talo on tyhjänä alaikäisistä.
Ensimmäiset saadaan takaisin vasta sunnuntaina.
Miten tässä nyt sitten oikein osaa olla?

Mukavaa viikonloppua lukijoilleni ja satunnaisille vierailijoille!

torstai 16. kesäkuuta 2011

Kasvimaalla kaikki hyvin

Kasvimaa kasvaa ja kukoistaa.
Antaa kuvien kertoa lisää.
Ensin kaksi ennen ja jälkeen kuvaa. Kuvilla eroa n. 1 vuosi, jälkimmäinen kuva on otettu tänään.






Nyt vähän aurinkoa lisää, niin kasvimaa kiittää.

p.s. Prinsessa sai opiskelupaikan, juuri sen minkä halusi.