sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Pietarilainen kalusto on valmis

 Tämän syksyn tavoite oli saada pietarilaiset tuolit valmiiksi ja nyt ollaan tuossa tavoitteessa, tai ollaan oltu jo muutama viikko. Tämä marraskuun pimeys vaan on sellaista, että kunnon sisäkuvia on ihan turha odottaa, yksinkertaisesti mikään valo ei riitä. Aikoinaan kun ostin kaluston niin lupasin raportoida myyjälle kaluston kunnostamisen valmistumisesta. Toivottavasti tämä postaus tavoittaa heidät sillä yhteystiedot onnistuin hukkaamaan kun puhelimeni jossain kohtaa hävitti kaikki viestit.

Lähtötilanne oli surkeimmillaan tämä. 
Vaikka osa tuoleista oli paremmassa kunnossa, ne kaikki purettiin silti kuten yllä. Jäljelle jäi vain kehikko. Tuoleja on verhoiltu uusiksi aiemminkin, laskin että tekemäni verhoilu on vähintään kolmas. Yhdessä tuolissa oli jäljellä tuolien tarinaa kertova junayhtiön lappu, tuolit on lähetetty 1892 Pietarista Kausalan asemalle Iittiin. Valitettavasti hentoinen paperilapu oli homehtunut muovissa johon se oli kääritty eikä lappua voinut säästää. Tuoleista löytyi leimoja joissa näkyi vielä hentoisesti kyrillisiä kirjaimia mutta valitettavasti niistäkään ei saanut enää selvää. Ne jäivät talteen verhoilujen uumeniin.

Jokainen tuoli sai uudet satulavyöt ja jouset. Jousien sitominen toisiinsa oli melkoinen tekniikkalaji vaan nytpä osaan senkin. 
Joissain tuoleissa oli jätetty piiloon alkuperäistä verhoilukangasta. Jatkoin perinnettä ja jätin sitä piiloon uusien kankaiden alle.
Nyt on salissa viisi valmista tuoli kalustoon kuuluvan pöydän ympärillä. Kuvat vääristävät verhoilukankaan todellisen sävyn joka on kaunis syvänpunainen.
Salin huonekalujen järjestys menee uusiksi kunhan keksin mihin siirrän sohvan tuolta pietarilaisen kaluston takaa. Tai olisi sille paikka mutta sitten pitäisi siirtää yksi senkki jonnekin. Ja ei, en myönnä että meillä olisi liikaa huonekaluja. On vain liian vähän ehjää seinäpintaa.
Sekalaista sakkia mutta kaikki rakkaita huonekaluja. Kunhan kerään rohkeutta niin järjestys on joku päivä ihan jotain muuta kuin nyt. Ihan jo sen takia että punainen kalustoni on perinteisen joulukuusen paikan kohdalla.

Sanoin jo, että ei kiitos enää koskaan verhoilua, niin rankka urakka oli saattaa tuolit nykyiseen kuntoonsa. Ja nyt ymmärrän miksi se maksaa ammattilaisen tekemänä, tuolin verhoilu perinteiseen tyyliin on sataprosenttisesti käsityötä. Käsitys siitä miksi yksittäinen tuoli painaa niin paljon on sekin auennut minulle. Tuoleihin menee uskomaton määrä nauloja, jo pelkästään kankaita neulataan tiheään neljään eri kerrokseen.

Koskaan ei tiedä mitä entisöinnin maailma tuo eteensä mutta jos ei kuitenkaan vähään aikaan mitään verhoiltavaa. Entisöintikurssilla ainakin jatkan muiden töiden parissa, ensin valmistui isovanhempieni pöytä pojan taloon ja nyt on työn alla iso kaappi. Ihanaa vaihtelua neulaan ja lankaan.



25 kommenttia:

  1. Vau, vau ja vau! Toivottavasti tosiaan tämä postaus tavoittaa myyjän. Kalusto on herätetty uudestaan vanhaan loistoonsa! Ja juuri tuo tyylikin, että on sohvia ja sitten tuolikalustoja pienempien pöytien ympärillä, on niin ihanaa salityyliä. Teillä, kun pidetään kaikenlaisia juhlia monessa sukupolvessa, on juuri tuollainen sali niin tarpeellinenkin sen lisäksi, että ainakin itse kävisin siellä ihan yksinkin fiilistelemässä tunnelmaa kahvikupposen kanssa. Vaikka teillä on kaunis tupakin, on sali sentään sali.
    Muistan, kun jotain jouduit tekemään uudestaankin, oliko juuri tuo jousien kiinnitys, kun piti olla vielä kireämmällä. Tuo vaatii varmaan paljon näppivoimia ja sitkeyttä, ja tuhansia työtunteja. Hatunnosto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan sekalainen tyyli :D Sali on juhlissa tarpeen, muuten siellä oleskellaan nykyisin tosi vähän, nuo sohvat on vähän epämukavat. Joskus otan päiväunet puusohvalla, siinä on hyvä patja. Kuvista ei näy mutta tällä hetkellä sali on täynnä legoja, on taas menossa projekti niiden kanssa. Muistit ihan oikein, tein yhden tuoleista uudestaan kun en olut siihen tyytyväinen, niin että todellisuudessa viiden sijaan olen tehnyt kuusi tuolia. Viisi vuotta nitä tein verhoilu- ja entisöintikurssilla, toki välissä muitakin töitä mutta aika määrä tunteja niihin on mennyt kun laskee kotona tehdytkin mukaan.

      Poista
  2. Voi hurjaa miten olet onnistunut upeasti! Tosi vaikuttavan näköinen ryhmä noista syntyi perinteiseen salitunnelmaan. Kannatti uurastaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä kannatti uurastaa ja pelastaa kalusto vaikka joku toinen olisi ehkä jo polttanut sen.

      Poista
  3. Kyllä on koriat tuolit ja sopii teille erittäin hyvin, kun katson muuta kalustusta. Kertomastasi saa hyvän käsityksen, mitä entisöinti tarkoittaa. Hienoa että jaksoit tehdä nuo tuolit, sillä ne on kerrassaan upeat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En odottanut entisöinnistä helppoa ja sitä se ei todellakaan ollut. Ihan jo erilaisten solmujen opetteleminen, isot rakot sormissa kun kiristi lankoja, kymmeniä eri vaiheita ja jos teki yhden kaksi milliä vinoon niin seuraava ei onnistunut. Mutta silti myös tykkäsin tehdä, sain oppia uutta ja nyt voin katsoa omien käsien työn tulosta.

      Poista
  4. Kyllä on hienot! Kankaiden ja jousien lisäksi olet ilmeisesti uusinut myös puupinnat. Pietarilainen kalusto on kuin uusi ja silti henkii vanhaa loistoa. Ihan ansaitusti sinun kannattaa olla ylpeä, sillä ei tuohon ihan kaikki pysty. Taitoa ja aikaa tuohon on vaadittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puupinnoille en tehnyt mitään, alkuperäinen patina sai jäädä. Taidosta en nyt tiedä, ehkä enemmän halua oppia ja loputtomasti aikaa.

      Poista
  5. Kannatti uurastaa! Tuoleista tuli upean näköiset ja on hienoa, kun huonekaluilla on historiaa. Vanhat huonekalut ovat sitä paitsi paljon paremmin tehtyjäkin kuin uudet mahdollisimman suurella katteella tuotetut. Juuri vilkaisin meidän keittiön tuoleja, jotka isosetäni on tehnyt 40-50-luvulla. Hioimme ja petsasimme ne silloin kun muutimme isännän kanssa yhteen ja laitoimme uudet kankaat istuinosiin. Alkuperäiseen tyyliin ne tietysti laitettiin nitojalla pohjaan kiinni ja alkuperäiset pula-ajan istuinpehmusteetkin jätettiin väliin :D Pehmusteet pitää kyllä joskus uusia ihan kokonaan, mutta sekään ei ole tuntikausien projekti toisin kuin nuo sinun tuolisi. Nostan hattua ahkeruudellesi ja kädentaidoillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat huonekalut tehtiin kestämään, niin nuokin tuolit. Pojalle kunnostamani pöytä on 1950-luvulta ja nyt kuin uusi kun sai uuden pinnan lakkaa ja maalia. Eipä voisi samaa tehdä nykypäivän pöydälle 70 vuoden päästä.

      Poista
  6. Kestävää puuta, kun on noinkin siron näköinen kehikko. On ne upean näköiset nyt. Onneksi olkoon maaliin pääsystä, kyllä olet ison työn uurastanut ja ihanaa kun annoit tuoleille vielä mahdollisuuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kestävää puuta on, muutamasta kohdasta on joku aikaisemmin vahvistanut tuolien rakenteita. Oli niin hyvin tehty että vahvistukset jätin paikoilleen. Nämä tuolit todella ansaitsivat uuden elämän.

      Poista
  7. Sinulla on hyvin onnekas tilanne, kun sinulla on riittävästi "sisustusmateriaalia" odottamassa oivalluksia, mitä mihinkin laittaa.
    Nuo tuolit on kyllä käsittämättömän ihanat. Minua kyllä hiukan jännittäisi, osaisiko kaikki vieraat arvostaa nähtyä vaivaa ja että jokainen vieras tekisi kaikkensa, ettei ainakaan kermakahvia läikkyisi kankaille.
    Nuohan oikeasti on sellaisia esineitä, että ei niiden rahallista arvoa pysty laskemaan niiden historian ja entisöintityöhön käytettyjen tuntien perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Materiaalia on mutta tila loppuu talosta kesken, nykyisin pitää jo harkita mitä hankkia ja mitä ei. Sillehän ei voi mitään jos esineitä vaan tupsahtelee tänne :D
      Läikkymiset ei haittaa, tuolit ton tehty käyttöön.

      Poista
  8. Ennen on tehty kaikki kestämähän (puuosat). Komiat tuli ja alakuperäästä tyyliä kunnioottaen uuristetut. Hyvä sä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen tehtiin hyvälaatuisesta puusta.Kyllä nyt voi sanoa hyvä mä!

      Poista
  9. Kyllä on hieno kalusto! Melkoinen urakka, mutta ehdottomasti on kannattanut kun katsoo lopputulosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkän pitkä urakka mutta tämä matka kannatti tehdä.

      Poista
  10. Olet tehnyt valtavan ja upean työn! <3
    On hienoa, että noin hieno kalusto saa jatkaa elämäänsä päivitettynä ja rakastettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina. Näille kannatti antaa vielä yksi uusi elämä.

      Poista
  11. Lopputulos on hieno! Peukalosi ei ole keskellä kämmemtä. Yhtenä luonteenpiirteenäsi on pitkäjänteisyys. Et todellakaan mene siitä, missä aita on matalin.

    Kyllä meitä käsityötä arvostavia on monia ruudun tällä puolen. Materiaaleille voi laskea hintaa, mutta itse työ jääköön hinnoittelematta. Sinä sen tiedät.

    Taisit päästä juomaan syntymäpäiväkahvit tuon pöydän äärellä. Voin ainakin kuvitella, miten tuon pöydän äärellä juodaan kahvia ohuista posliinikupeista pikkusormi sirosti koholla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkäjänteisyyttä olen joutunut opettelemaan ja siinä tämä harrastus on ollut erittäin hyvä, kuten puutarhaharrastuskin. Työtä ei kannata hinnoitella kun itselle tekee, menee se aika mikä menee, kaikkiin harrastuksiin menee aikaa, käy sitten lenkillä tai entisöi.
      Synttärikahvit jäi juomatta mutta ehkä ne joulukahvit kera vihreiden kuulien.

      Poista
  12. Oi miten kaunis lopputulos. Olet tehnyt hurjasti töitä, mutta se on varmasti kannattanut. Ja tuo värikin on niin kaunis.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)