lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kaikin aistein

Lisää akileijoja on avautunut tai avautumassa kukkaan. Ja niin monta muutakin lajia, tuntuu ettei tässä perässä pysy. Pitäisi kitkeä, kantata penkkejä, siirtää siementaimia purkkeihin, nimikoida taimet, keksiä paikka viiniköynnökselle, kerätä kiviä, istuttaa nurmikkoa ja vaikka mitä. Ja tietysti unohtamatta tärkeintä, puutarhasta nauttimista kaikin aistein.
 Vieno ja kaino, nupultaan lähes täysin vihreä akileija. Kun näin tämän ekan kerran ajattelin että ai, että tämmöinenkin on meille ilmestynyt. Erittäin mielenkiintoista nähdä väritys auenneessa kukassa.
 Punavalkoinen herkkä lady. Alkuperäinen punavalkoinen jonka siementaimiin tämä lukeutuu, on hävinnyt. Näitä lapsukaisia on vähän siellä ja täällä.
 Ei saa kertoa muille, söin jo viisi lakkaa omasta pensaastani. Vielä viisi jäljellä. Voi taivas, että olivat hyviä. Jos vain tekemäni tekosuo selviää talven koettelemuksista niin ostan sen täytteen lakan taimia. Vannon.
 Illakko antaa ärsykettä hajuaistille. Olen yrittänyt etsiä valkoista illakkoa joko taimena tai siemenenä mutta tuntuu olevan ihan mahdotonta. Liilastakin tykkään.
 Siskolta napattu mummon myssykät-akileija alkaa olla parhaimmillaan. Tämä kasvaa luumulehdossa mutta rosarioon laitoin näitä useita. Sopivat kauniista yksiin ruusujen kanssa.
 Ostin viime kesänä taimipäiviltä karhunvatun taimen. Tämä on kuulemma jonkun tutkimuslaitoksen koekantaa, siksi nimetön. Meillä selvisi hyvin ensimmäisen talvensa vaikka pari latvusta palellutti ja jänis vähän naposteli. Kukkia on kaikesta huolimatta tulossa erittäin runsaasti. Luulenpa, että tykkää olla vasten lämmittävää kivimuuria.
 Ja hieman lisää akileijoja. Türin penkkiin on ilmestynyt metka siementaimi. Väri on hauskan laikukas, sekoitus vihreää ja vaaleanpunaista. Olen ihan heikkona tähän, suorastaan in lööv.
Toinen rakkauden kohde, erilaiset laukat. Tänä vuonna näyttäisi etteivät laukat ole parhaimmillaan. Ukonhattupenkin laukat istutin vasta viime syksynä, muistaakseni ovat jostain sekoituspussista. Passaavat hyvin paikoilleen ukonhattujen eteen missä pikkusydämet kukkivat vielä täyttä häkää. Akileijat ovat tulossa kukkaan mutta liiloina erottuvat taustastaan heikonlaisesti.

Kuuloaistimuksia tarjoili tänään taas jostain pihahaan ilmestynyt fasaani. Kumma lintu kun ei pelkää koiraa eikä kissaa. Minun puolesta saisi pelätä, sillä jos kerrankin erehtyy kaivelemaan taimiani niin saa luvan päätyä paistiksi.

24 kommenttia:

  1. Nam, fasaanipaistia... minulla saattaisi päätyä paistiksi (jos osaisin metsästää) ihan ilmankin kasvituhoja ;-)
    Ihania akileijoja, ja karhunvattu, jee! Hankin tämä vuonna kaksi, täytyykin keksiä niillekin jotain suojaverkkoja. Tosin ehkä sitä ei haittaa, jos syödään, täytyy tutkia tekevätkö marjoja uusiin vai vanhoihin versoihin, en tiedä karhunvatuista mitään.
    Nyt on todella aivan upeaa.
    Vastaus kysymykseesi blogissani: Stairway to Heaven on niittysinilatva, ja omassanikin on kirjavat lehdet. Se jää matalammaksi kuin lehtosinilatvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhunvattu kasvaa kuten muutkin vadelmat, tekee marjoja toisen vuoden versoihin. Ja näkyy tekevän kukkia vaikka jänikset kalusivat paljonkin verson kuvetta. On ihan uskomatonta miten jänikset siihen pystyvät sillä karhunvatun piikit on aikamoiset.
      Kiitos vastauksesta kysymykseeni!

      Poista
  2. Että ihan itsekasvatettuja lakkoja. Upeaa. Uskon, että taatusti maistuivat ihanilta.
    Minukin ukkolaukat näyttävät säälittäviltä muihin vuosiin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakkaa myydään taimina nimellä "Nyby", on Puutarha Tahvosten tuotantoa. Menestyy suomaisissa oloissa eli hyvin kosteassa. Meillä oli suon teko hankalaa, ensi kesänä näkee onnistuinko. Minunkin ukkolaukat on ihan onnettomat.

      Poista
  3. Meilläkin laukat ovat heikompia kuin yleensä. Kauniit akileijat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laukkojen heikous tänä vuonna on harmittavaa, minä vielä laitoin syksyllä erityisen paljon laukkojen sipuleita maahan. Pitää yrittää syksyllä uudestaan, laukat on ihania.

      Poista
  4. Tosi kauniita nuo erilaiset akileijat ja myssyakileija oikein extrakaunis😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myssyakileija on kiva, se on todella vanha risteytymä siskon pihasta jossa kasvaa aivan villinä.

      Poista
  5. Akileijat ovat kyllä kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, kauniita puutarhan hepsankeikkoja.

      Poista
  6. Ai etta fasaaneja on teillä. Niin on meidänkin kulmilla monen monen vuoden tauon jälkeen. Rääkäisyjä on kuulunut kauempaa ja pari kertaa on lehahtanut ihan pihaan saakka.

    Miten muuten toimit, jos haluat talteen tietynvärisen akileijan siemeniä? Huputatko latvan jotenkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekaa vuotta tässä pyörii urosfasaani, pitää kovaa ääntä eikä väistä tai pelkää mitään. En huputa akileijoja, toistaiseksi olen muistanut mitä väriä kasvaa missäkin ja olen kerännyt siemeniä talteen niistä paikoista. Kaikista väreitä en ole edes kerännyt kun olen halunnut ensin varmistaa että pysyy kasvupaikallaan. Nyt alkaa värejä olla niin paljon että voi olla varmempaa merkitä taimet jotenkin, vaikka eri värisillä langoilla. Liilojen akileijojen en anna siementää kaikkien vaan katkon kukkavanat ajoissa. Niitä on muuten kaikkialla.

      Poista
  7. Suloisia akileijoja! Minullakin on tänä vuonna paljon läikikkäitä, jännää. MUhevaisessa olen nähnyt valkoista Illakkoa usein myynnissä. Minä kun kylvin siemenestä niin tuli kummankin värisiä, kuulemma siemenpusseissa usein sekoitus värejä. Jos jaksat kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läikikkäät tuntuu olevan tämän kesän juttu. Akileijat on juuri siitä mielenkiintoisia kun ulkonäkö vaihtelee niin paljon. Minulla tuli siemenistä vain liilaa!

      Poista
  8. Vaalea akileija näyttää kerratulta White Barlowlta tai sen risteymältä. Mulla on sitä alkuperäistä, mutta myös sen risteytymiä jälkeläisiä. Ihan mun suosikki. Mun penkkiin oli ilmestynyt myös jostain tuollainen Winky Double-tyyppinen myssykkä-akileija. Se on musta tosi kummallinen, mutta jotenkin hauska! Sopii varmasti tosi kivasti ruusujen kanssa. Akileijat on kyllä ihan parhaita. Niiden moninaisuuteen ei pääse kyllästymään ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimi on Virosta ostettu nimetön akileija, silloin ei koskaan tiedä mitä saa :) Minullekin tuo on suosikki. Akileijoihin ei taida kyllästyä koskaan, variaatioita on niin paljon.

      Poista
  9. Virosta saa näköjään noita hauskannäköisiä akileijoja. Tuo mummon myssykkä on häkellyttävä. Sen olemuksessa on ripaus ojakellukkaa, mutta mekkoa on monessa kerroksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna Türin kukkamarkkinoilla oli tosi vähän akileijoja tarjolla. Yhden kirjavalehtisen toin mutta enemmänkin olisi voinut ostaa. Siinä muuten on ripaus ojakellukkaa.

      Poista
  10. Ihania akileijoja. Niidenkin suhteen taitaa käydä niin, että pakko on saada erilaisia.
    Siihen nähden, kuinka aukkoja syksyllä multaan piilotin, on kukinta vaisua. Valkoisia ei noussut yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijoilla onneksi risteytyminen hoitaa erilaisten saamisen pakon. Vaikka jonkun hauskan voisi vielä puutarhaan hankkia. Viime talvi ei ollut laukoille suosiollinen. Ukkolaukat on onnettoman pieniä, vain nuo ukonhattupenkin laukat kukkivat edes jotenkin kunnolla.

      Poista
  11. Hienoja akileijoja. Jos joskus käyt Huovilan puistossa Kärkölässä, siellä kannattaa kysyä valkoista illakkoa. En muista kyllä enää, minkä värisiä illakoita siellä olen nähnyt. Voihan nekin kaikki olla jotain muuta kuin valkoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huovilan puisto on tuttu paikka. Liila akileijani on sieltä lähtöisin.

      Poista
  12. Onpa taas nättejä akileijoja. Meiltä viime talvi vei melkein kaikki illakot, yksittäisiä vain kasvaa siellä sun täällä, eri paikoissa kuin aikaisemmin on kasvanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illakko on hyvä levittäytymään siemenestä. Meillä taas illakkoon talvi ei vaikuttanut mitenkään.

      Poista

Kiitos kommenteista :)