sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

#suuntanaomavaraisuus, huhtikuu 2024, alku

 Kuukauden aiheena oli kertoa mistä aloitin omavaraisemman elämän. Omalla kohdalla kipinä on syttynyt jo kauan sitten, se kohosi haluksi muuttaa maalle, rauhalliseen ympäristöön vanhaan taloon. Viisi vuotta etsimme sopivaa kohdalle kunnes kohdalle tuli tämä Arvila vuonna 2005.

En silloin vielä tiennyt miten puutarhaharrastus vie minut mukanani. Puhun tässä nyt lähinnä puutarhasta vaikka omavaraisuus on kaikkea muutakin.

Ensin tuli pieni, nopeasti muutamasta ikkinapokasta kyhätty kasvihuone. Paikka on sama kuin nykyisen pienemmän kasvihuoneen paikka. Myös kasvimaan paikka on sama, samoin mansikkamaan. Mansikat kasvavat edelleen samojen kaarien alla, muovi maassa on vaihtunut laatikoihin. Kierrätystä on harrastettu puutarhassa sen alkuajoista lähtien. Kaikki hyödynnetään mitä omista nurkista löytyy, jos ei löydy niin ensin katsotaan löytyisikö joltain muulta käytettynä ja vasta sitten ostetaan uutena. Kuvan trampoliini kesti viime kesään asti, viimeiset vuodet se oli lastenlasten pihassa. Aika hyvä elinkaari, 18 vuotta. Osa metalliosista otettiin talteen jatkokäyttöä varten.
Puutarhan rakentamisen ohessa on korjattu rakennukset. Kuvassa on aitta ennen sen kunnostamista. Kaikessa kunnostamisessa on noudatettu periaatetta jossa käytetään samoja materiaaleja kuin ennenkin on käytetty ja tehdään mahdollisimman paljon itse. Aitassa on taas huopakatto ja pellistä kyhätty parven kaide on taas puusta. Koko rakennus on nostettu ja suoristettu.
Alkuaikoina hyötytarhalla oli suurempi merkitys kuin nykyisin. Nyt pääosassa on kauneuden takia istutetut kasvit. Luumulehdosta löytyy molempia. Alku oli karu. Nykyisin kivituhkakäytävää reunustavat kivet tiilien sijaan. Luumu- ja kirsikkapuut ovat kasvaneet satoa tuottaviksi puiksi. Laatikoissa kasvaa mansikkaa ja koko ympäristö on istutettuna.
Joka vuosi joudun ostamaan multaa vaikka en tykkää siitä. Puutarha on niin suuri, etten millään pysty olemaan maa-aineksen suhteen omavarainen. Se mitä löytyy, käytetään tarkkaan. Navetan kunnostamisen yhteydessä sen ympäröivä maa muokattiin puutarhaksi. Silloin siivilöin kymmeniä kottikärryllisiä maata kaiken maailman roskasta ja rikkaruohoista jotta saan sen hyötykäyttöön. Tätä tehdään edelleen. 
Arboretumin alkuaikoja. Puutarhan yhteydessä ei voi olla mainitsematta sen terveyshyötyjä. Minulle se tarkoittaa sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia. Mieli lepää ja palautuu puutarhaa hoitaessa. Askelia kertyy kottikärryjen kanssa kulkiessa, lihakset saavat työtä miljoonissa kyykyissä ja kumarteluissa. Lopulta hyötyy vatsa itse kasvatetusta, puhtaasta ruuasta. 

Eikö sovi unohtaa sitä faktaa, että tämä puutarhani tuottaa iloa myös muille. Voin jakaa sen antimia eteenpäin, sitä saa tulla katsomaan Avoimiin Puutarhoihin ja sen elämää voi seurata tämän blogin välityksellä.

Suuressa mittakaavassa en keksi mitä tekisin toisin. Olen tyytyväinen tähän kaikkeen.

Päivitän alle sunnuntaina aikana linkit muiden postauksiin. Tuttuun tapaan näitä luotsaavat Tsajut ja Korkeala.

10 kommenttia:

  1. Blogiasi pitkään seuranneena olen nähnyt puutarhasi muutoksen ja kehityksen. Olette hienosti ottaneet kokonaisuuden haltuunne. Rakennuksia on korjattu perinteitä noudattaen ja kunnioittaen. Puutarhassa hyöty- ja koristekasvit ovat runsastuneet. Uusia alueita on syntynyt. Kaiken kasvattamisessa hyöty ja kauneus kulkevat tasapainoisesti rinnakkain. Kissoillekin tarjoatte huolehtivan ja turvallisen kodin. Hienoa, että löysitte Arvilan tai Arvila löysi teidät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Itseäni järkyttää joka kerta kun näen vanhat kuvat aitasta, miten huonossa kunnossa se oli. Ja lopulta se oli korjattu yhden kesän aikana.
      Oli hienoa löytää tämä paikka, sen hyvät puolet ovat nousseet esiin vasta vuosia ostohetken jälkeen, ei ole kaduttanut hankinta.

      Poista
  2. Oli kiva nähdä vanhoja kuvia, jotka olivat minulle uusia. Olette tehneet valtavan työn, se on kunnioitettavaa! Allekirjoitan täysin puutarhan tarjoaman hyödyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoja kuvia on todella liian vähän, silloin aikoinaan ei vaan tullut kuvattua. paljon on tehty, siitä nautitaan nyt.

      Poista
  3. Vuosia blogiasi seuranneena olen tilanne kehitystä ihaillen seurannut, sitä tapaa jolla remontoitte rakennuksia ja kotianne sekä puutarhaa, joka on vertaansa vailla, niin kaunis!

    VastaaPoista
  4. Teillä on ihana puutarha rakennuksineen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Puutarhaa ei samaksi uskoisi siihen nokkospusikkoon mistä lähdimme liikkeelle.

      Poista
  5. Puutarhanhoito on siitä kiitollista puuhaa, että vaikka hommaa on paljon ja se on osin raskastakin niin muutoksen näkee lopulta melko nopeasti. Jo yhdessä vuodessa voi puutarha muuttua uuteen kuosiin. Se on yhtä lailla kiehtovaa että vähän pelottavaakin.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)