keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Huhtikuun alku

 Kevät tulee kovin laidasta laitaan keikkuen kuten sanotaan. Maanantaina +15 astetta lämmintä ja keskiviikkona 15 cm lunta. Yritän ajatella positiivisesti, että lumi on hyväksi puutarhalle tulevien kunnon pakkasöiden takia. Palataan kuitenkin maanantaille, kevään kauneimpaan päivään.

Kovin ehti puutarha lumettomaksi. Minulla on suunnitelma vasemmalla näkyvän koivun taakse, haluan levittää istutuksia ja kaventaa nurmikkoa. Se tietää, että karhunvatuille ja yhdelle ruusulle pitää löytää uusi paikka puutarhasta. Toistaiseksi ei ole hyviä ideoita uusista paikoista. Yleensä sellainen tulee, kun antaa asian hautua hetkisen.
Sailan tunnistuskatse on kyllä aivan uskomaton. Hän tunnisti nämä pelkän lehden avulla tähtilumikelloiksi. Minä olisin tunnistanut vasta kun kukka avautuu. Onhan ne kauniita, ehdottomat lempikukat kaikista kevätkukkijoista.
Tykkäisin niin kovasti myös näistä vaalean keltaisista krookuksista. Jatkossa istutan kuitenkin vain liiloja sillä pölyttäjät eivät pidä keltaisista. Maanantaina olivat ensimmäiset naapurin tarhamehiläiset pörräämässä krookuksissa ja vain liilat kelpasivat. Etualalla taitaa muuten olla safiirikiurunkannuksen siementaimi. Se on ilon aihe, saan siirrettyä sitä toisaallekin.
Osa penkeistä on jo siivottu, lannoitettu ja katettu. Tässä on hyödynnetty erästä kasaa jonka muistin kun siivosin risuja kaadettujen puiden luota. Meiltä jäi risukasa unohduksiin noin 15 vuotta sitten. Huomasin kasan maatuneen mukavaksi, lähes mullaksi ja päätin hyödyntää sen katteena kukkapenkeissä.
Siinä sitä tavaraa on. Täydellistä katetta. Jätin pienet oksat sekaan, suurimmat otin pois. Kaikkiaan tätä tuli neljä kottikärryllistä. Ihan toista kertaa en ehken jätä risuja maatumaan, 15 vuotta on turhan pitkä aika odotella. Tällä kertaa on tarkoitus jaksaa hakettaa kaikki risut pois vaikka inhoankin sitä puuhaa.
Talon edustan penkki on myös siivottu. Korin alla on Austin-ruusu The Pilgrim. Se näyttää olevan erittäin voimallisesti hengissä. Jätin sen vielä leikkaamatta vaikka leikkasin penkin takaosassa kasvavat neilikkaruusut, ne kestävät rajumpaakin käsittelyä. Austinin leikkaan sitten kun pahimmat yöpakkaset ovat ohi. Kori saa olla paikoillaan varuilta jos täytyy heittää joku viltti ruusun suojaksi. Ei näistä kevään säistä tiedä.
Ensimmäinen rohkea kevätkurjenmiekka päätti avata kukkansa säätä uhmaten, nyt kauneus on kunnon lumipeitteen alla. Sääennusteen mukaan tässä saa kärvistellä muutaman päivän takatalven kourissa ja sitten kevät palaa. Toivotaan, että niin tapahtuu.









6 kommenttia:

  1. Maanantaina huhkin ulkona t-paidassa, nyt kahlataan taas lumessa. Mutta kuten sanoit kasvit saavat suojaa ensi yön pakkasia vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli maanantaina fleecetakki, tarkeni pitää sitä auki. Nyt pitää olla taas toppatakki, pipo ja hanskat. Lumi on hyvä suoja joten ehkä hyvä kun satoi. Silti toivon lumien sulavan ennätysnopeasti kylmien öiden jälkeen.

      Poista
  2. Teillä näyttää jo kovin siistiltä .Minä en ole kerkinyt penkkien kimppuun vielä käydä .
    Sinulla on muhevaa multaa nyt neljä kärryllistä sitä on mukava katsella ja käyttää . Mekin saamme nyt tänä vuonna omaa multaa ja tästä eteenpäin joka vuosi . Minäkin olen suunnitellut hieman laajentaa kaivo penkkiä . Perennoja on jo siihen valmiina odottamassa reservi penkissä .
    Taas tulee lunta lisää ja pientä pakkasta pitää .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta sataa täälläkin ja sitä on ennestään 15 cm kerros. Muheva multa on aina tarpeen.

      Poista
  3. Neljä kärryllistä noin hienoa katetta on vallan mainio aarre. Harvinaistakin siinä mielessä, että sen kypsymiseen meni 15 vuotta. Ison tontin eräs hyöty on siinä, että kasoja voi jättää pitkäksikin aikaa muhimaan. Mietin juuri, milloin tilaan taas uutta multaa. Kompostorin massa ei millään kaikkialle riitä, mutta katemultaa olisi kuitenkin kiva laittaa penkkeihin peittämään maatuva kasvijäte. Muutamaan päivään ei puutarha-asioita tarvitse miettiä, kun uutta lunta sataa taivaalta. Eikä edellinenkään satsi ehtinyt välissä sulaa. Onpahan kasveilla suojaa, kunnes lämpö taas palaa.
    Keltaisten krookusten porukka on kuin auringonpaiste. Mutta totta, pörriäiset tykkäävät enemmän lilakukkaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio aarre joka oli jo unohtunut. Sen verran vähän tykkään risukasoista, että uudestaan sen halua sellaista kasaa jättää. Maatuu turhan pitkän aikaa. Se vain tarkoittaa, että tänä vuonna on jaksettava hakettaa kaikki oksasilppu ja viime vuodenkin oksat.
      Eipä tarvitse muutamaan päivään miettiä puutarhatöitä, lumipeite on uusi ja vahva, tänään saatiin uusi kerros entisen päälle.

      Poista

Kiitos kommenteista :)