Vaarallisten vieraslajien lista päivittyi ja yksi listan uusista kasveista on vuorivaahtera. Sellainen löytyi myös minun puutarhastani. Onneksi vain pieni taimi joka oli helppo kaivaa pois. Hyvästi kaunis, mutta vaarallinen vaahterani.
Arboretumin laidalle sen aikoinani istutin. Kasvu oli hyvää ja puusta oli tulossa kauniin mallinen ja yksirunkoinen. Ei auttanut, pakko kaivaa pois ja hävittää. Surullista, mutta vieraslajit on syytä ottaa tosissaan.
Tilalle löytyi sopivasti uusi puu, keväällä Vaalean vihreää blogin kirjoittajalta saatu hevoskastanja. Paikan pitäisi olla mitä parhain, aurinkoinen ja erittäin suojainen. Laitoin tälle heti verkon, se saa olla ympäri vuoden estämässä jänisten tihutyöt. Ja verkkoon on helppo kiinnittää kangas suojaamaan kevätahavalta.
Punahatut kukkivat edelleen. Tämä on ehkä 'SunSeekers Salmon' tai 'SunSeekers Rainbow'. En tullut merkinneeksi taimia aikoinaan. Oli kumpi vain, niin tykkään todella paljon. Viime kesänä nämä eivät kukkineet lainkaan.
Tavallinen 'Magnus' on jo vähän ohikukkinut. Osa näistä kasvoi todella korkeaksi mikä on ollut ihme tässä kuivuudessa. Kun kaivoin vaahteraa pois, oli maa pölisevän rutikuivaa. Eipä ole viime aikaiset sateet meilläpäin näkyneet.
Hortensiapuutarhan laitamilla on linnunsiemenistä kasvanut auringonkukka. Ei nämä koskaan kasva näin komeiksi silloin kun tarkoituksella istutan. Huolestuneena seuraan lintuinfluessan leviämistä, näinköhän lintujen ruokinta on sallittua tai järkevää ensi talvena.
Hankin viime vuonna ensimmäisen luppioni. Odotin siitä vähän korkeampaa ja siksi se on nyt vähän hassussa paikassa. Ehkä siirrän toisaalle.
Ensimmäinen kelloköynnöksen kukka napsahti auki. Köynnöksessä on runsaasti nuppuja, tällä kertaa kasvupaikka oli mieluinen ja ravinteita sekä vettä riittävästi.
Päässä muhii useita postauksen aiheita, kun vain olisi aikaa. Olen iltaisin ollut niin väsynyt, että yleensä kuukahdan yhdeksän jälkeen sänkyyn. Joka vuosi sama juttu kesäloman jälkeen.
Luppiota on niin montaa eri kokoa. Itselläni on muutama jättiläinen. Varsinkin yksi niistä on vähän huonossa paikassa, mutta en oikein keksi minne sen siirtäisin, kun se vie niin paljon tilaa.
VastaaPoistaHarmillista, että jouduit luopumaan puusta. Arvostan, että noudatit ohjeita hävittää vieraslaji pihastasi. Kunpa kaikki toimisivat noin. Puutarhamyymälöistä ja sinun tapauksessasi ystävältä, saa kuitenkin helposti hankittua korvaavan kasvin tilalle 🙏
VastaaPoistaSe on harmillista mutta vielä enemmän harmittaisi jos vaahterasta tulisi ikuinen riesa. Hevoskastanja sattui sopivasti tilalle.
PoistaLuppiosi näyttää samalle kuin omani. Odota vain niin se kasvaa. Täällä huidellaan 200-250 cm korkeudessa
VastaaPoistaPitää jostain kaivella luppion tiedot, onko korkeaa vai matalaa lajiketta.
PoistaMyönteisesti ajatellen sait hienon puun hävitetyn vaahteran tilalle. Itse olen tutkinut listausta uusista vieraslajeista ja tunnen epätoivoa, sillä nyt tarkkailtavaksi määritelty viitapihlaja-angervo on siirretty hävitettäviä listalle. Meillä on rannassa hoidetun tontin rajalla ikivanhaa viitapihlaja-angervoa todella paljon ja sen hävittämisessä on mahdoton työ. En oikein edes tiedä, miten se onnistuu vanhojen tervaleppien juurilta. Jos en olisi ryhtynyt tekemään arboretumia, olisi tämä kurja pensas vallannut alaa sielläkin. Onneksi se alue on nyt hoidettu. Huh. Sinänsä kannatan viitapihlaja-angervon siirtoa hävitettäväksi, mutta käytännön toimet aiheuttavat pään vaivaa.
VastaaPoistaMeilläkin punahattujen varret kasvoivat tänä vuonna uljaan korkeiksi ja muutenkin kukinta on ollut runsasta ja kaunista.
Tässä pitää ajatella juuri noin, positiivisesti. Auttaisiko viitapihlaja-angervoon jos sen leikkaisi niin matalaksi kuin mahdollista ja sitten peittäisi pariksi vuodeksi? Olisihan se ruma katsella mutta jos ei maisemoisi mutta saattaisi toimia. Tämä on ollut punahattujen vuosi.
PoistaVoi harmi. Toisaalta hevoskastanjasta kasvaa niin upea puu, ettei vuorivaahterasta ikinä ;-)
VastaaPoistaMinäkin mietin, että kannattaa ehkä odottaa seuraavakin kesä luppion kanssa. Se ehkä vasta kasvattelee juuristoa ja kerää voimia. Toisaalta niitä kyllä on matalampiakin lajikkeita.
Ihanan väriset punahatut!
Hevoskastaja on upea puu ja toiveissa on saada siitä yksirunkoinen, muut pihan hevoskastanjat ovat monirunkoisia. Luppion kanssa on oltava sitkeä ja katsottava pari vuotta, kukinnasta huomaa, että se on vatsa toipunut meille tulostaan.
PoistaSaitkin todella hienon puun vaahteran tilalle.
VastaaPoistaMeilläkin kaikki lintujen kylvämät auringonkukat ovat tosi komeita.
Minullakin kelloköynnös on kukkinut jo jonkin aikaa.
Hevoskastanja on upea puu ja uskoisin sen viihtyvän kun on alunperin siementaimi samoilla seuduilla kasvaneesta puusta.
PoistaLuin uutisia uusista vieraslajeista. Jos vuorivaahtera lisääntyy yhtä tehokkaasti kuin tavallinen metsävaahtera, ymmärrän sen olevan uhka kotoperäisille lajeillemme. Hevoskastanja on hieno puu ja oikein hyvä vaihtoehto vuorivaahteralle.
VastaaPoistaMeillä on rusopajuangervoa, joka leviää tajuttomasti. Ihmettelin, että valkopajuangervo tuli nyt haitallisten listalla. En ole sitä missään nähnyt, mutta rusopajuangervoa sensijaan valtavina alueina. Olen varautunut hävittämään rusopajuangervon, mikä työnä jo kauhistuttaa.
Jossain artikkelissa jo väläyteltiin lintujen talviruokinnan välttämistä. Varmaan asiaan palataan syksyn mittaan, kun se tulee ajankohtaiseksi. Harmittaa pikkulintujen puolesta, mutta hirvittää kyllä mahdollinen uusi pandemiakin.
Kauniit uudet punahatut. Niitä on nykyisin niin eri värisiä, että kohta punahattu-nimi kaipaa uudistamista.
En tiedä luppiosi nimeä. Itselläni on nuokkuluppiota, josta on muutamassa vuodessa kasvanut valtava puska. Kukkavanat kasvavat vähintään metrin puolitoista pituisiksi ja makaa retkottavat muiden kasvien päällä. Kannattaa ehkä odottaa, millaiseksi oma luppiosi kehittyy.
Lepää ja kerää voimia. Ehtii niitä postauksia tehdä myöhemminkin. Tunnistan tuon, kuinka sitä on niin innoissaan kaikkien puutarhajuttujen kertomisessa juuri sillä hetkellä, kun ne ovat ajankohtaisia. Mutta on niitä juttuja kiva kirjoittaa ja lukea sitten talvellakin, kun ulkona ei tapahdu yhtään mitään - puutarhaelämää.
Vuorivaahtera on ilmeisesti yhtä tehokas lisääntyjä kuin metsävaahtera. Hevoskastanja tuskin päätyy koskaan vieraslajilistalle. Rusopajuangervoa olen minäkin ihmetellyt, sitä on täällä paljon karkulaisena teiden varsilla ja leviää vaan. Punahattuja on nykyään vaikka mitä värejä, Mustilasta löytää erikoisuuksia. Luppion kanssa on aikaa odotella, eipä sille edes olis muuta paikkaa mihin laittaa.
PoistaVakavasti, intohimoisesti ja harkiten puutarhaa hoitava ymmärtää myös vieraslajien vaarat ja tohtii luopua vieraastaan. Itsellä kasvaa upea hevoskastanja, kasvanut jo useamman kymmenen vuotta, mutta sen kohtalo sinetöityy pian, koska tila loppuu. Sinulla on hienosti tilaa antaa kastanjan kasvaa komeaksi puuksi! Harmittaa nuo kurtturuusujen ja lupiinien valtavat kasvustot, joille kunnat ja ely-keskukset eivät tunnu mahtavan mitään! Punahatut ovat minun suosikkejani, ja olisipa mukavaa, että muutkin kuin vahvat Magnukset jaksaisivat kukkia ja kasvaa runsaammin. Sunseekersit ovat todella kauniin värisiä ja kukinto kivasti kerrattu!.
VastaaPoistaHarmitti luopua vaahterasta, mutta eipä olisi antanut omatunto periksi pitää sitä tontilla tai sitä, että olisi levinnyt luontoon hallitsemattomasti. Tuo nyt kolmas hevoskastanja, kyllähän niitä tänne mahtuu. Sunseekersit ovat hienoja punahattuja.
PoistaTämän innoittamana kävin lukemassa vieraslajiluettelon ja siellä on myös se meidän pihan riesa: elämänlanka. En tajua, miten siitä ikinä tulee pääsemään eroon. Olen kitkenyt ja kaivanut vaikka kuinka paljon, mutta se on vähän sama kuin taistelu voikukkaa vastaan. Eli vaikea.
VastaaPoistaPunaluppio Tanna on meillä matala, ja Pink Tanna korkea. Tosin en muista, miten oli Pink Tannan kanssa ekana vuonna. Eli jäikö matalammaksi. Sillä nyt se aika korkea ja kaatuilee jo tässä vaiheessa vuotta.
Hienoa, että se hevoskastanja on kasvanut jo noin paljon, vaikka on viime vuoden kastanjasta. Saa hyvän kodin teiltä. Harmi, että meidän pihaan ei mahdu kuin yksi hevoskastanja.
Hevoskastaja on kasvanut nopeasti vaikka pidin sitä koko kesän varjossa. Ruukku oli täynnä juuria ja ne kiertyivät jo pohjan myötäisesti joten oli hyvä laittaa se maahan. Onneksi en ehtinyt istuttaa sitä aikaisemmin, tuli tarpeeseen vuorivaahteran tilalle. Tuo saattaa olla punaluppio Tanna. Elämänlanka on viheliäinen. Tyttärellä peitettiin kokonainen iso istutusalue kankaalla muutamaksi vuodeksi jotta elämänlanka häviäisi. En tiedä auttaako mutta kokeillaan.
Poista