Suomi-neito

Saunan edustalla on ollut jemmassa aivan erityinen kivi. Kivi oli Arvilan talon sivukuistin porraskivenä, ei mikään räjäytyskivi, vaan luonnon sopivaksi muovaama. Kun kivi kaivettiin maan alta esiin, huomasimme heti että tässä on jotain, kivi on ilmiselvä Suomi-neito ilman käsivartta. Laitettiin kivi talteen ja toivottiin sen pääsevän vielä joskus alkuperäiseen käyttöönsä.

Eilen kävi sitten niin, että kuistin tilalle rakennetun laajennusosan tilapäiset portaat pettivät miehen alla. Portaat oli niin lahot, että ei niitä saanut enää korjatuksi, ja kun suunnitelmissa oli tehdä koko pieni kuisti uusiksi tänä kesänä, aloitti mies eilen koko urakan tekemällä uudet portaat.

 Tasanteen kaiteet uusitaan, ja samalla tehdään porraskaiteesiinkin pystylaudat, sellaiset perinteiset, yksinkertaiset pienat. Kaiteet ja pienat on tarkoitus maalata talon väreillä, sen mukaan mitä sävyjä nurkista löytyy. Askelmat täytyy käsitellä muutoin, niissä tuskin maali kestää. Onko kellään kokemusta tervaamisesta?

 Ja siinä on Suomi-neitomme, peilikuvana aivan kotimaan muotoinen. Nyt karjalaiset jää vasemmalle ja länsirannikko on pienempien kivien vieressä.

 Jos minun mielipidettä kysytään, niin vanhan talon sisäänkäynti pitää olla luonnonkivillä katettuna eikä julmetulla betoniaskelmalla kuten pääsisäänkäyntimme. Haaveilen, että betoni piikataan pois, ja tilalle laitetaan iso laakea kivi askelmaksi, tai vaikka kaksi kiveä. Sopivat kivetkin löytyisi ihan omalta tontilta.

Kalpaa siitä nyt kulkea sisään, on sekä turvallista, että kaunista.

Pieni kierros kirpparilla

Sään puolesta päivän olisi voinut viettää puutarhassa, mutta navakka tuuli ei houkutellut haravointiin ja kukkapenkkien siivoamiseen. Ja ruokakauppaankin oli pakko lähteä ajatuksella, että perhe syö tänään jotain muuta kuin kynsiään. Samalla poikkesin yhteen lempikirppareistani, Lahden Lanttilaan josta tulen harvoin ilman ostoksia kotiin.

Tällä(kin) kertaa suurin osa ostoksista on tyttären pojalle. Espritin villakangasduffeli ensi talveksi 5€.

 Edestä alkaen, Zaran neule 0,75€, popin body 6,5€ (törkeän hintainen, mutta perusraitamallisto ei ole ikinä alessa popin myymälöissä), Bamse-body 0,75€ ja Tutan yöpuku 1,25€.

 Siskolle Teema-lautasia 1,50€ per lautanen, itselleni maatuskaessu ja lukunautinnoksi Tolstoin Anna Karenina. Tuhti paketti, sillä pokkarissa näyttää olevan 910 sivua luettavaa.

Muistakaahan arvonta joka on voimassa vielä vajaan viikon. Sivussa olevan raitaotuksen kuvaa klikkaamalla pääset suoraan arvontapostaukseen.

Potilas ja muita kevään ihmeitä

Kyyn hyökkäyksen ja pureman uhriksi joutunut Aatu-kissa voi hyvin. Jalan turvotus on helpottanut ja ontuminenkin alkaa olla takanapäin. Pari viikkoa on toipumiseen mennyt, onneksi alussa apuna oli kipulääke. En tiedä tajusiko Aatu lääkkeen helpottavan oloa kun suostui ottamaan nestemäisen lääkkeen ihan suosiolla. Aatuhan ei normaalisti suostu lääkkeen antoon vaan menee paniikkiin jo pelkästä niskaan laitettavasta matokuuriliuoksesta. Tämä Aatumme on muutenkin herkkä kissa, luottamus minuun meni tyystin lääkärikäynnin seurauksena ja sitä on rakennettu uusiksi viime päivinä. Nyt saan jo silittää ja ottaa syliinkin. Mitä lie joutunut kokemaan ennen meille muuttoaan, ei meillä ole koskaan ollut näin arkaa kissaa. 6 vuotta on yhteiseloa vietetty ja vieläkin Aatu pelkää kaikkea mahdollista, jopa omaa varjoaan.

 Jos on maaliskuinen kyy ihmeellinen asia, niin samaan luokkaan laitan kekoaan rakentavat muurahaiset. Mieletön vilinä ja kuhina auringon lämmittämässä ahertajapesässä.

 Leskenlehtiä tapaa kovin aikaisin muutoinkin, mutta väitän etten ole eläissäni tavannut maaliskuussa kukkivaa leskenlehteä. Näiden luulin hävinneen tontilta sen siistiytymisen myötä, mutta paikassa johon vastaanotimme joutomaata näitä kasvaa taas.

En kertakaikkiaan voi pitää tällaista talvea tai kevättä huonona, iso osa pihasta on haravoitu iltapuhteina, on aloitettu kukkapenkkien siivoukset ja vadelmat on leikattu. Tässähän ehtii ehkä nauttia tänä kesänä puutarhakeinussa istumisesta kun näin ajoissa ollaan.

Pieni arvonta

Päivänpesä täytti helmikuun lopulla kokonaiset 5 vuotta. Päivä tuli ja meni, enpä muistanut sitä edes itse. Ja kun muistin, ei ollut enää aikaa matkatohinan keskellä arvonnan pitämiseen. Nyt korjaan asianlaidan heti, ja arvon teille kaksi palkintoa. Kummatkin palkinnot ovat tuliaisia Teneriffalta.

Säännöt yksinkertaiset kuten aina. Voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen, kaikille on tasapuolisesti yksi arpa. Ilmoita kommentissa haluatko raidallisen vai punaisen otuksen itsellesi, ja jos olet anonyymi, laita tunnistettava nimimerkki.

Toinen otuksista on mikä lie mustavalkoinen, ei ehkä hevonen, mutta ei ehkä koirakaan. Jokainen saa päättää lajinsa itse.

 Toinen otus on ilmiselvä koira luppakorvineen. Vinkeä otus panta kaulassa.

Arvonta-aikaa on perjantaihin 4.4.2014 klo 14 saakka. 

Kaikki sitä ennen jätetyt kommentit ovat mukana arvonnassa.

Omat tuliaiset

Vaikka minusta on mukavaa matkustaa oman perheen kanssa, joskus toivoisin matkalle muutakin seuraa kuin pelkkiä miehiä. Voitte nimittäin vain arvata mikä huuto meillä nousee jo pelkästä ajatuksesta, että lomailuun yhdistettäisiin edes hitusen shoppailua. Kaikki perheen alaikäiset vastustavat kuorossa, ja se yksi täysi-ikäinen mies nyökyttää taustalla, ei kauppoihin. Tällä kertaa annoin periksi, emmekä menneet yhteenkään suureen ostoskeskukseen. Yhdessä pienemmässä kävimme, lähinnä ruokakaupan takia.

Ostosvastustuksesta huolimatta toin jotain pientä itselleni. Kesäaika ja sen myötä pipoton aika tarkoittaa sitä, että voin pitää hiuksia muutenkin kuin ponnarilla. Auki ne eivät ole oikeastaan koskaan, sillä en jaksa ikinä laittaa hiuksia sen kummemmin kun ei palkkatyö tai puutarhassa puurtaminen sitä vaadi. Pientä blingblingiä voi silti hiuksissa olla. Viime kesänä ostin kaksi pinkkiä puseroa ja tätä ajattelin käyttää niiden kanssa. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä nelikymppinenkin voi tällaista käyttää. Rihkamakaupan valikoimista päätellen espanjalaiset naiset rakastavat näyttävyyttä iästä riippumatta.

 Mustilla kivillä koristellun otin käyttöön jo tänään sillä vapaapäivä tarkoittaa pipotonta päivää. Olipa muuten hankala ottaa kuvaa omista hiuksista sivulta. Parikymmentä otosta ja tämä ainut julkaisukelpoinen.

 Kun en saanut tuoda paikallisia eläviä kissoja kotiin, toin sitten yhden kankaisen kesäkassia koristamaan. Oli kaupan viimeinen kissa, mutta otin pari muutakin eläintä jotka tulen arpomaan myöhemmin ensi viikolla. Blogin 5v synttärit ehti tulla ja mennä jo helmikuussa, arvonta tulee näin jälkijunassa.

 Eikä matkaa ilman suklaata! Tummat suklaat ovat jostain paikallisesta ruokakaupasta, Lindt-suklaat lentokentästä. Pistaasit ja suklaa on vastustamaton yhdistelmä, mutta onneksi näitä sokeriherkkuja ei saa ihan lähikulmista. Molemmat ihan älyttömän hyviä.

Nyt kutsuu pyykkikone, toinen koneellisen matkavaatetta odottaa ripustajaansa. Ylimääräinen vapaapäivä reissun päätteeksi oli ihan hyvä juttu.

Löhöloma

Pieni paussi ja loma tekee aina hyvää. Enkä voi mitään, mutta vielä enemmän se tekee hyvää kun tauon viettää auringossa ja lämmössä. Kovin usein sellaiseen ei ole tullut meidän perheellä tilaisuutta, mutta tänä talvena pääsimme etelän lämpöön. Eikä muuten ollut ollenkaan huonosti valittu viikko, sää Suomessa ei kuulemma ollut häävi. Itse maltoin pysytellä koko viikon ilman uutisia, sähköposteja ja muita turhakkeita, blogeja sentään kävin kurkkaamassa pari kertaa kun nettiyhteys suostui puhelimellani toiminaan muutoinkin kuin lupauksella huomenna.

Tämän talven löhöloma, se oikein perinteinen etelänmatka tehtiin Teneriffan saarelle. Mukana me vanhemmat ja kolme poikaa. Ja kävipä vähän hassusti, että tavoistani poiketen varasin vahingossa meille saman hotellin kuin 10 vuotta sitten. Hotelli oli vaihtanut nimeä enkä enää muistanut, että juuri siinä paikassa olimme jo olleet. Onneksi viimeksi asuimme huoneessa ja nyt meillä oli käytössä villa jossa oli pieni oma puutarha poreammeineen (tosin emme edes käyttäneet sitä). Ekaa kertaa otimme all inclusive-matkan, ihan siksi, että minä halusin lomailla vailla minkäänlaista huolta ruuasta ja ravinnosta. Eikä koko aikaa tarvinnut olla rahapussi auki kun joku lapsista halusi kokista tai sipsejä. Sen kun hakivat allasbaarista mitä teki mieli. Tosin totesimme, että seuraavalla lomalla taidetaan tehdä toinen ääripää sillä sekin on vielä kokematta. Mies lupasi toimia kokkina!

 Saarella vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi. Ensimmäinen  vuokrapäivä käytettiin vuoristoteillä kiemurteluun ja Teiden tulivuorella käymiseen. Minun pää ei kestänyt köysihissimatkaa ylemmäs vuorelle mutta muu perhe kävi ylhäällä maisemia ihailemassa. Karua riitti silmän kantamattomiin. Toisena päivänä ajeltiin saari ympäri (sekä niitä vuoristoteitä) ja käytiin samalla Loro Parkissa eli paikallisessa eläintarhassa. Onneksi emme olleet katsoneet etukäteen lippujen hintoja, sillä sisäänpääsy oli perheeltämme hurjat himpun yli 140 euroa. Toisaalta pingviinit, miekkavalaat ja albiinotiikerit oli koko rahan väärtejä. Lasten suosikeiksi nousi eläintarhassa asustavat muurahaiskarhut.

 Nuorin poika rakastui hotellin kissoihin, ja taisipa kissat ihastua poikaan joka toi joka aamu aamupalalta pienen palan kinkkua kullekin katille. Kuvan yksilö oli jättiläinen, taisi olla alueen suurin kolli. Ihan hervottoman korkeat takajalat. Värityksessä kyllä hävisi kissalle joka vieraili puutarhassamme ja oli viimeisillään tiineenä. Jos olisi ollut mahdollista, olisin tuonut kissan meille kotiin. Kaunis yksivärinen ruskea turkki, tumma naama ja tummat tassut ja pisteenä iin päällä, raidallinen häntä!

Teneriffalla olimme Adejen alueella. Uimaranta oli vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Rannalla maltoimme viettää yhden päivän, muutoin pojat valitsi mieluummin hotellin lämmitetyn uima-altaan vaikka ei merivesikään kylmää ollut. Sopi minulle, pötkötin altaan reunalla aurinkotuolissa ja luin kirjoja. Kuusi dekkaria luettuna, ja melkein valmiit lapaset ja sukat mummin mussukalle, siinä viikon löhöloman tekemisen saldo. Nyt on akut ladattuna ja iho punaisena.

Kissa ja hiiri

Tätä pukua olen toivonut tulevan kirpparilla vastaan. Ja niinhän se eilen tuli kun ehdin kierrellä kirpparilla ennen vauvanhoitoa. Suloinen haalari on H&M:n mallistoa, kokokin napsahti ensi talvea ajatellen just ja oikein, on 80cm. Eikä hinta 4e tuntunut yhtään pahalta.

Tämä asu päällään pieni hiiripoika on tervetullut mummilaan, ei usuteta kissaa kimppuun tai viritellä loukkua.

Ihanat korvat, viikset hupun sivussa ja pisteenä i:n päällä harmaa hiirulaisen häntä haalarin takapuolella.

---

Jouduin käyttämään tänään Aatu kissamme eläinlääkärissä. Palasi aamulla vuorokauden retkeltään kotiin ja ontui pahasti toista etutassua. Selkeästi näki, että kipujakin on. Lääkäri tutki tassun, ja kysyi ensimmäisenä onko lähistöllä käärmeitä. Sanoi vielä, että jos olisi kesä, hän ei epäröisi hetkeäkään vaan sanoisi tassussa olevan kyyn pureman. Murtumakin saattaa olla, joten diagnoosi on nyt vielä epävarma, turvotuksen takia oli hankala sanoa ilman röntgenkuvausta. Aatu sai avuksi tuhdisti pistoksena kipulääkettä ja muutaman päivän kuurin samaa lääkettä kotiinkin. Nyt seurataan miten toipuminen alkaa vai tarvitseeko vielä kuvata tassu. Ilmeisesti kuitenkin kipulääke auttaa sillä varaa jalalle jo vähän. Taitaa olla luontokin ihan huumassa lämmöstä kun käärmeet heräilee jo maaliskuussa. Kaikkea sitä sattuu.

Hurmurin seurassa

Minä onnekas sain hoitaa tänään pientä tyttärenpoikaa muutaman tunnin. On muuten ehdottomasti yksi parhaista tavoista viettää arkivapaata. Tunnin verran herrasmies jaksoi seurustella mummin kanssa, höpötellä ja hymyillä hampaattomalla suulla.

 Mummin kasvoja oli paljon mukavampi seurata kuin omia leluja, ja erityisen ihmeellistä oli kun mummi antoi Kaapo-koiran nuolla rahkapurkin kannen. Ihan hiljaa piti ihmetellä.

 Rankan seurustelun jälkeen tuli uni hetkessä, ja nukkumaan tämä heppu jäi kun lähdin kotiin. Unenlahjoissa tulee aivan äitiinsä, eli uni maistuu.

Ikävä on pientä unenlämpöistä tuhisijaa.

Tarttis tehdä jotain

Pari kovan tuulen päivää, ja aitan vierustan nurmikko on täynnä epämääräisiä mustia lätkiä. Ei, ei levinnyt roskis, ei hyökänneet alienit eikä tapahtunut muutakaan sen ihmeempää. Aitan huopakatto on vain tullut tiensä päähän ja kuoriutuu tuulen mukana sievästi pois.

 Näky alkaa olla aika lohduton. Jotain on aika tehdä sillä tuo katto ei pidä enää vettä. Irtoava huopa repii mukanaan alkuperäistä pärekattoa mikä on sekin ollut tiensä päässä jo vuosikymmeniä sitten. Ensiapuna katolle on tarkoitus levittää pressut. Aitan kunnostus kun pitää lähteä sen nostamisesta takaisin perustuskivien päälle ja alahirsien vaihdosta. Nyt raukka on notkahtanut ja makaa suoraan maassa.

 Kunnostukseen sisältyy myös keltaisen peltikaiteen poistaminen ja uuden tekemisen. Tilalle tulee perinteiseen tyyliin tehty puukaide, harmi ettemme tiedä millainen kaide oli ennen peltiä, siitä ei ole mitään jälkiä tai kuvia. Oviakin aion raaputtaa sen verran että näen vihreän maalin alle, en usko ollenkaan vihreän olevan alkuperäinen ovien sävy. Ja jo poistetun lahon alaterassin tilelle tehdään tietenkin uusi, eikä haittaisi uusia yläterassinkaan lautoja, niillä ei uskalla tietyissä kohdissa kävellä, niin haperoa puuta ovat. Minun toiveissa olisi aloittaa työt aitan kanssa jo tänä keväänä, mutta katsotaan mitä mieltä on hän joka tekee kaiken työn.

Arvatkaapas mitä tässä on, ei ihan tavallinen näky maaliskuussa eteläisessäkään Suomessa.

Siinä nimittäin pilkistelee raparperi. Saapas nähdä saanko tehtyä ekan raparperipiirakan jo pääsiäisenä tuoreista varsista.

Maalaismaisemaa

On asioita jotka eivät vuosien saatossa muutu. Muistan lapsuudestani maalaistalovierailuilta pellon vierustan kivellä kyhjöttävän kissan. Nyt löydän saman maiseman kun avaan kotioveni. Otto-kissan lempipuuhaa on tarkailla myyrätilannetta korkeammalta kiven päältä.

 Autenttisen maalaismaiseman kissakivestä tekee sen kyljessä makaava piikkilankakieppi, jo hieman ruostunutkin, mutta en raaski siirtää sitä pois. Alue millä kivi majailee, taitaa olla vanhaa laidunmaata.

 Otto saa päivystää kivellä ihan mielellään, kuvan yläkulmassa näkyvästä vihreästä pläntistä alkaa puutarhan arboretumin osuus, enkä soisi sinne myyrien eksyvän taimieni kimppuun.

 Eilen kävimme kävelyllä ja samalla otin kuvia pihapiiristä vähän kauempaa. Kameran unohdin tietysti kotiin, joten kuvat on kuvattu kännykällä.  Lumitilanteesta ei ikinä uskoisi, että eletään maaliskuun alkua.

Puutarhassa puskee esiin piippoa jos jonkinmoista. Syreenien silmut ovat isoja kuin konsanaan huhtikuussa, löysinpä jopa yhden lämpimästä innostuneen pionin alunkin kukkapenkistä. Silti toivon, että kasvit malttaisivat vielä hetken. Takatalvi ja hallat ovat tässä vaiheessa vuotta takuuvarma juttu ja helposti vievät esimerkiksi liian aikaisin kukkimaan innostuneista marjapensaista koko sadon.

Sormia syyhyttää aloittaa puutarhatyöt, mutta taidan vielä jättää kuolleet kasvustot ja lehdet kasvien suojaksi. Syreenien leikkauksen ajattelin kuitenkin aloittaa ensi viikolla, ne eivät vähästä hätkähdä. Ja muutama istutusalue näyttää kärsivän seisovasta vedestä, joten maa-aineksen siirtoa voisin jo tehdä, kasa tuvan lattiaeristeitä näyttää olevan ihan sula. Taitaa alkaa puutarhakausi harvinaisen aikaisin tänä vuonna.

Huvitus hopeinen

Tuli talohon omenainen onni, huvitus hopeinen.

Siitä vaimo valtiatar ihastui, ihtensä ikihyvin likoon laittoi,

opetteli omenaisen, asian ajatuisen uuden. Siirti kuvat kuvituiset, teki tekstin terävän.

Jumitus jämäkkä jukkarainen, otti valtaansa vaimon, sen huvituksen hopeisen.

Teki tekeleen tepposet, vei hiiren harmaan, jumin asetti vallaksi hiiren hopeisen.

Valtasi vaimon mieli tuiman tumakka, Ei auttanut loitsu valtiattaren, ei poloisen pojan, piti valtansa väkevä noituinen, jumi jämäkkä jukkarainen. Vielä kutsua kilahutti vaimo viisas soittamahan voimat väkevät, ne luojat onnen omenaisen, huvituksen hopeisen.

Tuli vielä isäntä, sormissansa taito ylhäinen, luikahutti loitsun lokoisan.

Taikoi tapahutti takaisin hiiren harmaan, palautti manan majoilta, tohti tehdä toimivaksi.

Voimat väkevät, luojat onnen omenaisen, turhan vaivan nähtyen näki, kahdesti kilauttaen. Tuli tilalle voiman väkevän, ongelma outo tekninen, ei pelannut yhteys yhteinen. 

Vaimo valtiatar hellästi harmaan hopeisen aukoen avasi.

Toimi tomakasti onni omenainen, täytti toiveet, ei vienyt jumitus jämäkkä jukkarainen, ei jäänyt majoille manan hiiri harmainen. Toimi loitsu loihteva isännän, tuli turhaksi voimat väkevät, luojat omenaisen.

Tehtyen tekevi, laittaa livautti vaimo valtiatar kuvan kuvajaisen huvitukseen hopeiseen.

Lapsen pojan ponteven, tyttären, tytön topakan, laittoi esille siihen, ensiksi näkeväksi.

Talossa tyytyväinen, vaimo valtitar.

Yksinäinen tuoli

Kodinhoitohuoneessa on asustellut yksinäinen tuoli joka tuli talon mukana. Joskus jo vuosia sitten rapsuttelin siitä pahimmat irtomaalit pois, tuoli jäi rapsuttelun jäljiltä keskeneräiseen kuntoon ja jossain kohtaa päätyi ompelutuolikseni. Ronskista ulkonäöstään huolimatta tuoli ei nitise eikä natise ja siinä ihan hyväkin istua.

 Tänään raahaan tuolin mukanani entisöintikurssille. Siellä tarvitaan välityön välityötä. Hylly jota parhaillaan työstän tarvitsee kuivumisrauhan kittauksen takia. Saakoot tämä tuoli samaa vaalean harmaata pintaansa kuten hyllykin, maalia on tullut hankittua reilumman päälle. Ja samalla tulee tehtyä taas yksi odottamassa ollut työ loppuun.

Ensi syksynä jos luoja suo, ja pääsen taas jatkamaan harrastustani, eli onnistun ilmoittautumaan ensimmäisen auki olevan minuutin aikana, taidan ottaa työksi tämän ystävältä saadun kaapin. Luulen, että kaapin kanssa en tarvitse pahemmin välitöitä vaikka ihan ehjä onkin. Mutta jo pelkkä maalinpoisto vie usemman illan.

Mukavaa laskiaistiistain iltaa. Syökää pullaa jos mäkeen ei pääse!

Oviverhot eteiseen

Muutama päivä hiljaiseloa blogissa, samalla oikeassa elämässä on siivottu tietokoneelta pari tuhatta kuvaa roskakoriin, nimetty jäljelle jäävät pari tuhatta, pienennetty ja vähän järjestelty. Miksi moinen into kuviin? Syy on ihan tässä uudessa tietokoneessa, omppuläppärissä jolla harjoittelen juuri ja nyt ekaa postausta blogiin.

Näppäimistö on outo, kuvankäsittely vaatii opettelua monen muun jutun lisäksi, mutta enköhän opi kun opin uuden puhelimenkin käytön.

Varsinaisen aiheeseen. Eteisen oviverhot ovat vihdoin ja viimein valmiit, ja paikoillaan eteisen ja lasikuistin välillä.

 Kuvat on vähän mitä on koska eteinen on se talon hämärin huone, mutta idea ainakin pitäisi välittyä sinne ruudun toiselle puolelle.

Verhot ovat kaksinkertaiset, mutta jätin ompelematta yhteen jotta pesu olisi helpompaa. Vuori on villasekoitetta ja päällinen puuvillaa. Molemmat kankaat ovat Iskun tehtaanmyymälästä verhoilukangasta. Tanko jossa verhot ovat, on mummoni jäämistöstä pelastettu.

Onneksi talvi oli leuto sillä näiden valmistumiseen meni enemmän aikaa kun ajattelin. Tosi toimeen pääsevät ensi talvena jos meille viedä pakkasia suodaan.