perjantai 28. maaliskuuta 2014
Potilas ja muita kevään ihmeitä
Kyyn hyökkäyksen ja pureman uhriksi joutunut Aatu-kissa voi hyvin. Jalan turvotus on helpottanut ja ontuminenkin alkaa olla takanapäin. Pari viikkoa on toipumiseen mennyt, onneksi alussa apuna oli kipulääke. En tiedä tajusiko Aatu lääkkeen helpottavan oloa kun suostui ottamaan nestemäisen lääkkeen ihan suosiolla. Aatuhan ei normaalisti suostu lääkkeen antoon vaan menee paniikkiin jo pelkästä niskaan laitettavasta matokuuriliuoksesta. Tämä Aatumme on muutenkin herkkä kissa, luottamus minuun meni tyystin lääkärikäynnin seurauksena ja sitä on rakennettu uusiksi viime päivinä. Nyt saan jo silittää ja ottaa syliinkin. Mitä lie joutunut kokemaan ennen meille muuttoaan, ei meillä ole koskaan ollut näin arkaa kissaa. 6 vuotta on yhteiseloa vietetty ja vieläkin Aatu pelkää kaikkea mahdollista, jopa omaa varjoaan.
Jos on maaliskuinen kyy ihmeellinen asia, niin samaan luokkaan laitan kekoaan rakentavat muurahaiset. Mieletön vilinä ja kuhina auringon lämmittämässä ahertajapesässä.
Leskenlehtiä tapaa kovin aikaisin muutoinkin, mutta väitän etten ole eläissäni tavannut maaliskuussa kukkivaa leskenlehteä. Näiden luulin hävinneen tontilta sen siistiytymisen myötä, mutta paikassa johon vastaanotimme joutomaata näitä kasvaa taas.
En kertakaikkiaan voi pitää tällaista talvea tai kevättä huonona, iso osa pihasta on haravoitu iltapuhteina, on aloitettu kukkapenkkien siivoukset ja vadelmat on leikattu. Tässähän ehtii ehkä nauttia tänä kesänä puutarhakeinussa istumisesta kun näin ajoissa ollaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi pieni potilas!
VastaaPoistaKyllä on ihme kevät, täytyy sanoa- mutta ei valittaa!
Huomenna pistän minäkin kasvihuonetta jo uuteen uskoon ja pianhan tässä pääsisi pihahommiin- kun vaan sisärempalta ehtisi! :D
aurinkoista viikonloppua!
Laitoin ihan kokeeksi kirsikkapuut ja mustikat kasvihuoneeseen talvehtimaan kun en ehtinyt laittaa niitä syksyllä maahan. Kaikki ovat hengissä ja näin säätyivät jäniksiltäkin. Huoneen voisikin siivota jo ihan kohta!
PoistaVoi ihana Aatu! <3
VastaaPoistaInhottavia tuollaiset käärmeenpuremat. Onneksi nyt on kaikki hyvin!
En minäkään kyllä yhtään valita tästä aikaisesta keväästä. Tänään tuli korkattua työmatkapyöräily kausikin, kylläpä se oli taas ihanaa pitkästä aikaa! :)
Välillä muistelen haikeana kaupunkiasumista ja pyöräiltäviä työmatkoja. Tosin en valita nykyisestäkään matkasta, mutta jos joskus joudun kodin ulkopuolelle töihin on matka aina autolla ajettava pituuden takia.
PoistaVoi pientä raukkaa! Oikein paljon paranemisia pikkuiselle.
VastaaPoistaMinäkin näin pari päivää sitten leskenlehtiä tuolla hieman etelämpänä. Muistin siitä, että minun piti istuttaa niitä omaan kukkapenkkiini, mutta unohdin koko aatteen kesän aikana. Tässä meidän kylillä ei oikein ole leskenlehtiä, mutta niitä olisi ihanaa katsella.
Minä en taida haluta leskenlehtiä kukkapenkkiin, mutta tuolla joutomaalla saavat kyllä kasvaa.
PoistaLeskenlehtiä poimin muksuna aina äidille äitienpäivänä. Mutta tänä vuonna ei niitä taida enää ollakkaan siinä vaiheessa :)
VastaaPoistaAatulle pikaista paranemista.
Ei taida olla enää äitienpäivänä, silloin kukkii varmaan jo päivänkakkarat!
PoistaHyvä tietää, että kyyt ovat jo näillä kulmilla liikkeellä. Pitää taas alkaa pitämään silmiä auki metsässä. Meillä on niitä tosi paljon, kesäisin niitä näkee melkein jokaisella lenkillä. Koiralle se purema on vielä vaarallisempi kuin kissoille tai ihmisille.
VastaaPoistaRapsutuksia potilaalle.
Aatu on viime viikkoina lymyillyt paljon lähimetsässä, siellä haaveri ilmaisesti sattui. Mikä ei taas ole kiva juttu sen takia, että olen luullut että siinä pienessä metsänpahasessa ei kyitä ole, se kun on omien lasten leikkimetsä. Kissa taitaa kestää kyyn pureman yllättävän hyvin pieneksi eläimeksi.
PoistaOi pikku reppana. Paranemisia!!!
VastaaPoistaOnneksi on toipunut hyvin, vielä ontuu joskus iltaisin jos on ollut pitkään ulkona.
PoistaVoi Aatua! Aikaisessa ovat kyyt, jos kohta muukin kevät. Onneksi pääsi noinkin helpolla, olisi voinut pieneltä kissalta henkikin lähteä. Paranemisia!
VastaaPoistaToipilas voi hyvin, onneksi ei mennyt henki, ja jos nyt osaisi varoa käärmeitä.
PoistaPoikakyyt nousevat yleisesti maaliskuussa jo pesästä lämmittelemään sukusolujaan. Kannattaisi käydä pienellä kyykävelyllä ja katsoa olisiko jossain talvipesä, ovat keväällä niiden läheisyydessä. Kyyt tykkäävät mm. vanhojen maatalojen kiviaidoista ja muistakin kivikasoista, pesä on jossain kuivassa kiven kolossa jonka eteen pääsee lämmittelemään. Pystyvät kiipeämään jopa puuhun lämmittelemään. Kissat kun kokeilevat kaikkea tassulla niin ovat vaarassa tulla purruiksi. Onneksi Aatu toipuu!
VastaaPoistaMeillä ei ole kiviaitaa (haaveilen mutta käärmeet pohdituttaa), mutta kiviä sitten muuten riittääkin. Kivikasoja on siellä täällä, juuri siellä metsässäkin missä Aatu on viihtynyt. Täytyykin tehdä lämpöisenä päivänä retki ja vähän katsastella näkyykö käärmeitä.
PoistaVoi Aatu-riepua, onneksi jo kuitenkin paranemaan päin!
VastaaPoistaOletteko saaneet lääkäriltä reseptin niskaan laitettavaan matokuuriin? Minulla toinen kissa ei suostu tablettia/pastaa ottamaan ja olen kyllä ollut käsi päässä, että mitä tässä tekisi :D
Aatu voi jo loistavasti! Lääkäriltä olen saanut puhelinreseptin apteekkiin, tai olen ostanut suoraan eläinlääkäristä. Lios on kalliimpaa kuin suun kautta annetta, mutta ainoa mitä vastaan ei taistella.
Poistakissa-parka <3
VastaaPoista