Tarttis tehdä jotain

Pari kovan tuulen päivää, ja aitan vierustan nurmikko on täynnä epämääräisiä mustia lätkiä. Ei, ei levinnyt roskis, ei hyökänneet alienit eikä tapahtunut muutakaan sen ihmeempää. Aitan huopakatto on vain tullut tiensä päähän ja kuoriutuu tuulen mukana sievästi pois.

 Näky alkaa olla aika lohduton. Jotain on aika tehdä sillä tuo katto ei pidä enää vettä. Irtoava huopa repii mukanaan alkuperäistä pärekattoa mikä on sekin ollut tiensä päässä jo vuosikymmeniä sitten. Ensiapuna katolle on tarkoitus levittää pressut. Aitan kunnostus kun pitää lähteä sen nostamisesta takaisin perustuskivien päälle ja alahirsien vaihdosta. Nyt raukka on notkahtanut ja makaa suoraan maassa.

 Kunnostukseen sisältyy myös keltaisen peltikaiteen poistaminen ja uuden tekemisen. Tilalle tulee perinteiseen tyyliin tehty puukaide, harmi ettemme tiedä millainen kaide oli ennen peltiä, siitä ei ole mitään jälkiä tai kuvia. Oviakin aion raaputtaa sen verran että näen vihreän maalin alle, en usko ollenkaan vihreän olevan alkuperäinen ovien sävy. Ja jo poistetun lahon alaterassin tilelle tehdään tietenkin uusi, eikä haittaisi uusia yläterassinkaan lautoja, niillä ei uskalla tietyissä kohdissa kävellä, niin haperoa puuta ovat. Minun toiveissa olisi aloittaa työt aitan kanssa jo tänä keväänä, mutta katsotaan mitä mieltä on hän joka tekee kaiken työn.

Arvatkaapas mitä tässä on, ei ihan tavallinen näky maaliskuussa eteläisessäkään Suomessa.

Siinä nimittäin pilkistelee raparperi. Saapas nähdä saanko tehtyä ekan raparperipiirakan jo pääsiäisenä tuoreista varsista.