Makuuhuoneen remontti on valmis

Vihdoinkin pääsimme muuttamaan takaisin makuuhuoneeseen. Vajaa kaksi kuukautta teimme remonttia. Tahti olisi voinut olla nopeampikin, mutta mitäpä sitä kiirehtimään kun ei ollut pakko. Vaikka täytyy sanoa, että pensseli oli tällä kertaa kädessä monesti terapiapensseli. Kun maalasi neliöittäin katto- ja seinäpinta-alaa, unohtuivat murheet ja murehtimiset. Sinisen salin seinät ovat imeneet itseensä niin paljon kipua ja kyyneleitä kuin myös iloa toipumisesta ja parantumisesta.

Vanhempien valtakunta on nyt sininen sali, onhan se oikeasti toinen talon saleista.

Ikkunoista puuttuvat vielä verhot, niillä ei ole kiire kun on pärjätty jo 19 vuotta ilman. Verhot siis tulevat kunhan löydän ne käytettyinä. Uudet rullaverhot ostimme ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä. Sieltä löytyi tummansiniset pimennysverhot, juuri täydellisen väriset. Valkoiset olisivat erottuneet liikaa sinisistä seinistä.

Kattokruunu on uusi, tai uusi vanha. Meille uusi, mutta käytettynä kesällä kirpparilta ostettu. Puuttuvat kristallit löytyivät taas mahtavalla palvelulla vanhan tavaran kaupasta. Kattorosetin maalasin katon väriseksi ja koristelin kuparinvärisellä maalilla. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Rosetti on sekin hankittu käytettynä, se ei ole kipsiä vaan uretaania. Pieni myönnytys nykyajalle.

Vanhoja kalusteita palasi omille paikoilleen. Kampauspöytäni tuolin kangas vaihtuu talven aikana siniseen. Kangas on jo hankittu, mutta teen työn sitten kun olen saanut entisöintikurssilla miehen vaatekaapin ovet valmiiksi. Vaatekaappini päälle kaivoin omista kätköistä pärekoreja, enää sinne ei laiteta epämääräisiä pahvilaatikoita.

Lattia on suopakuurattu kolmeen kertaan. Ehkä olisi voinut enemmänkin mutta en enää jaksanut. Sänkyä meillä pedataan harvoin, päiväpeitot säilyvät yhdessä pärekorissa silloin kun niitä ei tarvita. Miehen vaatekaappi tulee tuolle tyhjälle seinänpätkälle, siihen missä se on aina ollut. Seinän sävyt ovat itse sekoitettuja, ensin olin kauhuissani näin sinisestä huoneesta, vaan kun väreihin tottui, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Täydellinen huone ainakin omasta mielestäni. Maton saatan vaihtaa. Kunhan ehdin, testaan tähän salin punaista DDR:n villamattoa. Jos se käy tuota vaaleaa villamattoa paremmin, saa vaalea siirtyä saliin. Tuolit ovat löytö kirpparilta monta vuotta sitten. Ne ovat 1970-luvulta vaikka niiden muotokieli on hyvin paljon uusrenessanssia. Huone on kalustukseltaan iloinen sekoitus mutta kaikki ovat tummaksi petsattua puuta. Laitan myöhemmin ennen ja jälkeen kuvia, pitää ensin saada hallintaan kuvakaaos joka odottaa siirtoa puhelimelta tietokoneelle.

Paluu puutarhaan

 Joskus elämässä on hetkiä ja tilanteita joihin edes puutarha ei tuo lohtua tai tukea. Kun kyse on taistelusta eikä stressistä, kääntyy puutarhan lieventävä vaikutus ahdistukseksi. Silloin on parempi pysyä poissa ja antaa puutarhan odottaa. 

Pikkuhiljaa olen palannut puutarhan pariin. Uuden kasvihuoneen sato taitaa olla menetetty, mutta mitäpä muutamasta tomaatista kun kyseessä on ollut tilanne jossa läheisen traumaattinen menettäminen on ollut hyvin lähellä. On ollut muut ajatukset mielessä kuin kasvihuoneen kastelu tai rikkaruohojen kitkeminen. 

Eilen tein vähän sadonkorjuuta. Pelastin loput tomaatit uudesta huoneesta, vanhassa kasvihuoneessa on tulossa lisää satoa. Luumusato on tänä vuonna kohtalainen, kuvan luumut keitin illalla hilloksi. Talvella harmittaa jos ei ole luumuhilloa.

Remontti on edennyt maalausvaiheeseen. Listat ovat kahteen kertaan maalattuja, ei puutu kuin kiinnitys paikoilleen. Sen jälkeen vähän sähkötöitä sekä lattian kiinnitys ja suopakuuraus ja voimme muuttaa takaisin makuuhuoneeseen. Huoneesta tulee kovin sininen, sen uusi nimi taitaakin olla sininen sali vanhempien valtakunnan sijaan, onhan huone entinen sali.

Lauantaina pakotin itseni lähtemään Mustilan taimipäivään. Olisi saattanut harmittaa jos en olisi mennyt. Ja olin sopinut Minnan kanssa, että toimitan hänelle yhden iiriksen taimen. Muutamia kivoja löytöjä tuli tehtyä. Yksi niistä on kuvan rusokellopensas. Toivottavasti suostuu viihtymään meillä. Ajattelin kokeilla sitä hortensiapuutarhaan, ehkä sieltä löytyy vielä jokin vapaa nurkka. Seuraavaksi pitäisi löytää into ja aika laittaa taimet maahan. Sääennuste onneksi antaa armoa, hyvää säätä on ennustettu pitkälle syksyyn.

Tästä jatketaan, ehkä jo huomenna tartun työkaluihin, siivoan perennoja pois ja kitken muutaman rikkatuohon. Otan kuvia puutarhasta ja päivitän blogia lisää. Ainakin luen kaikki postaukset mitkä muiden blogeista ovat jääneet väliin.

Remontti etenee

Remontti on jatkunut vaikka siitä täällä blogissa ei ole kuulunut mitään. Nyt alkaa hitaampi vaihe kun alamme tehdä pintoja purkamisen sijaan. Seuraavaksi on vuorossa katon pesu ja maalaus. Aluksi ajattelimme, ettei kattoa tarvitse maalata. Värinsä puolesta ei olisi tarvinnut, mutta kun sieltä poistetaan vanhat sähköjohdot, jäi niiden alta paistamaan eri väri kuin muualla katossa. Siistitään sitten kerralla koko katto ja maalataan se paremmalla, muuhun värimaailmaan sopivammalla sävyllä. Sen verran voin kertoa, ettei huoneeseen tule valkoista kattoa.

Tuttua eristemujua. Tuota kun vähän pengottiin, kävi ilmi, että tämä huone on eristetty vähän erilailla kuin muut huoneet. Tässä on enemmän karkeaa puusilppua ja hiekkaa. Ikäänkuin eriste olisi loppunut kesken ja tähän on laitettu mitä sattuu. Kuvan takaseinän vasemmasta nurkasta näkyi reikä ulos asti. Eipä ihme, että on ollut talvella vähän kylmä nurkka. Se on nyt korjattu ja eristetty uudestaan.

Eristettä poistettiin n. 10 cm kerros. Samalla tarkistettiin kaikki nurkat ja seinähirsien kunto. Tällä kertaa ei korjattavaa löytynyt muuta kuin edellä mainittu ulkonurkka.

Haimme pakettiautollisen ekovillaa levyinä ja mies latoi ne lattiaan. Villakerros on 15 cm paksu ja sen alle jäi vanha eriste. Uuniin eteen tehtiin vahvistusta lattiaan. Myös uunin edusta oli kunnossa eikä sitä tarvitse korjata. Tiilien alla on luonnonkiviperustus joka ulottuu kallioon saakka.

Sitten paperi eristeen päälle. Ja puhdistetut lankut paperin päälle.

Lattia on paikoillaan, mutta ei kiinni muuta kuin lankuissa olevilla tapeilla. Se saa nyt rauhassa painua ja asettua. Hetken jouduimme keskustelemaan lattian pintakäsittelystä. Voitolle pääsi pellaöljysuopakuuraus koska lattia on maalaamaton. Minusta sen maalaaminen olisi ollut suorastaan rikos. Miestä häiritsee lattiaan jäävät naulankolot joita ei saada peittoon uusilla nauloilla. Itseäni ei häiritse sillä ne ovat lattian elämää. 

Sorkkarauta näyttää lattialankkujen leveydet. Levein lankku on n. 35 cm leveä. Pesulla ja suopakuurauksella lankuista tulee hienot. Seinille liisteröidään pahvi joka maalataan. Tapettisuunnitelmat hylättiin lattian takia. Tähän huoneeseen ei käy voimakkaat kuviot, vaan jotain hillyttä värejä unohtamatta. Kaakeliuuni antaa osviittaa värimaailmasta, sinistä on tulossa.

Remontti alkoi

 Aika tasan 19 vuotta sitten saimme avaimet Arvilaan. Silloin aloitimme heti kylpyhuoneen ja salin remontin jotta pääsemme muuttamaan taloon. Nyt, 19 vuotta myöhemmin käynnistyi viimeisen huoneen remontti. 

Huone on meidän vanhempien valtakunta, talon entinen toinen sali. Lattiapinta-alaa on noin 24 m2, huonekorkeutta reilut kolme metriä.

Eilen tyhjensimme huoneen huonekaluista. Sen johdosta meillä on muualla kodissa kaaos. Tavaroita ja huonekaluja on ripoteltu sinne ja tänne. Kaiken lisäksi miehen vaatekaappi lähti autotalliin odottamaan kunnostusta. Vaatekaappi on minun projektini sadepäiville. Huoneen ilme on jostain 1970-luvun lopulta. Vihreä muovimatto, ruskeat tapetit ja vaaleanpunaiseksi maalattu katto. 

Jos on mahdollista, katto jää tuollaiseksi. Seinissä on jo hyväkuntoiset huokolevyt, niihin emme koske. Ruskea tapetti on paperia, sekin saa jäädä uuden kerroksen alle. Kaakeliuuni jää, samoin sähköpatterit ikkunoiden alle. Vihreä muovimatto lähtee koska lattia avataan.

Muovimatto lähti ja sen alla oleva paksu lastulevy. Tähän asti jokaisessa huoneessa on ollut lankulattia suoraan lastulevyn alla. Tällä kertaa ei ollut. Vastaan tuli ruskalla maalilla maalattu pahvi. Nuo nurkassa näkyvät lehdet ovat tasoitetta jolla on tasattu lattiaa ennen lastulevyn asennusta. Tässä talossa on joka huoneessa tehty samoin. Tällä kertaa koolauksena oli vanhoja postikortteja, sanomalehtiä ja muita lehtiä pääosin vuosilta 1975 ja 1976. Jokainen nippu oli naulattu vähintään kolmella naulalla lattiaan. Niiden irroitus oli minun työni.

Sitten oli ihan pakko kurkistaa maalatun pahvin ja sen alla olevan kahden pahvikerroksen alle. Alimpana on muuten todella hienoa lumppupahvia. Ensin pahvikerrosten alta löytyi kuvan alaosan käsittelemätöntä höylättyä lautaa. Mitä ihmettä. 

Onko pahvikerros ollut alkuperäinen lattia eikä tässä huoneessa ole kunnon lankkua? Kello oli jo kymmenen illalla, mutta oli pakko purkaa lisää ja katsoa mitä on toisella puolella huonetta.

Löytyihän sieltä lankkua. Ja miten upaa löytyi! Leveää ja maalaamatonta lankkua on koko loppuhuone. Tai ilmeisesti on sillä kaikki ei ole vielä esillä, pahvin purkaminen alkaa ihan kohta. Kunhan koko lattia on esillä, otan siitä kuvat. Nyt pähkäilen miten lattia käsitellään, sääli tätä olisi maalata piiloon.

Tänään saadaan ehkä lankut ylös, sitten näemme mitä lattia sisältää lankkujen alta. Onko eristeitä ollenkaan ja jos on, missä kunnossa ovat.

#suuntanaomavaraisuus, kesäkuu 2024, omavaraisuus remonteissa

 Jo pidempään blogiani seuranneet tietävät, että meillä tehdään kaikki kunnostukset ja remontit pienellä budjetilla. Talon ja ulkorakennusten korjaamiseen emme ole ottaneet lainaa, vaan ne on aina toteutettu olemassa olevien varojen ja säästöjen turvin. Suunnittelulla, kilpailuttamalla ja muutamalla onnenkantamoisella olemme päässeet kunnostuksissa hyvin vähäisillä kustannuksilla. Kolme muutakin syytä on.

1. Älä korjaa sellaista mikä ei korjausta kaipaa. Opettele tekemään itse.

2. Hyödynnä jo olemassa olevaa.

3. Käytä käytettyä (etenkin vanhoissa rakennuksissa).

Liiteri ostohetkellä aika tasan 19 vuotta sitten. Kaipasi melko nopeaa kunnostusta, tai rakennusta ei kohta enää olisi.

Kunnostuksen jälkeen. Vanha katto purettiin pois, muutama seinälauta uusittiin. Maalasimme liiterin ja lisäsimme päätyyn vanhan ikkunan. Liiteriä suoristettiin ja perustuskiviä uusittiinNäillä toimenpiteillä liiteri on edelleen käytössä. Ei kannattanut purkaa ja rakentaa kokonaan uutta.

Eteinen ennen sen kunnostusta.Halusimme ehdottomasti säilyttää vanhan katon ja seinän paneloinnin kuten myös lankkulattian. 

Niinpä mies putsasi katon, minä rapsutin paneeleista vanhat maalit sentti kerrallaan. Lattia nostettiin ylös eristeiden uusimista varten ja vanhat lankut kunnostettiin. Ovi haettiin Pertunmaalta, se kuuluisan epäonninen keikka missä myytiin vanhoja peilovia karmeineen. Perillä selvisi, että yksi ovi ja karmi täsmää toisiinsa. Se on nyt kuvassa.

Seinät on pahvitettu, mutta ei pinkopahvilla vaan halvalla rakennuspahvilla. Pahvin maalasin kaikista jämämaaleista yhteen sekoitetulla maalilla, tuli juuri hyvän sävyinen siniharmaa.

Olen opetellut kunnostamaan ikkunoita ja niitä on tullut kunnostettua kymmeniä pokia. Suurin urakka oli navetan ikkunoissa. Pohjoisen ikkunat olivat vielä kunnostettavissa, mutta etelän puoleiselle seinustalle mies opetteli tekemään uudet pokat itse. Puutavara löytyi omista varastoista, olimme saaneet ostaa vähän aikaisemmin erään huvilan työmaan ylijäämäpuutavaran. Sitä puutavaraa muuten riittää edelleen vaikka osa on käytetty myös pojan remonteissa. Säästimme pokien itse tekemisellä noin tuhat euroa.

Samainen ikkuna kunnostettuna ja samainen kunnostaja ikkunassa heijastumana. 

Meillä on onneksi ollut aikaa. Olemme asuneet tässä 19 vuotta eikä kaikki ole vieläkään valmista. Se on ollut myös hyvä asia, on ollut aikaa miettiä rauhassa, elää talossa ja tutustua sen ominaisuuksiin. Kiireellä tehdyillä remonteilla ei saa mitään hyvää aikaiseksi.

Kuvassa on isännänhuone joka kunnostettiin viime vuonna. Kuva on otettu remontin aloituspäivänä, kun sisään oli kannettu muuttolaatikot.

Isännänhuone tällä hetkellä. Tässäkin huoneessa tehtiin säästävä remontti, kuvassa näkyy takan edessä katossa erilainen paneeli. Siinä on vanhan vesivahingon jälki ja sen vahingon paikkaus menneiltä ajoilta. Meidän mielestä koko kattoa ei tarvitse vaihtaa sen takia, kun katto maalattiin, ei kohta kiinnitä mitään huomiota. Lattia avattiin, lankut kunnostettiin. Eristettä lisättiin, mutta pääosin vanha toimiva eriste jätettiin paikoilleen. Lisää remontista voi lukea isännänhuone- tunnisteen alta.

Tämän kesän urakka on suuren makuuhuoneen kunnostus, se onkin talon viimeinen kunnostamaton huone. Huoneen remontti tehdään edellisten tapaan, säästäen ja pienellä budjetilla. 

20 vuotta kunnostusta niin kierroksen voi aloittaa alusta. Osa lankkulattioista kaipaa uutta maalia, salin voisi tapetoida uudestaan, ulkomaalaukset huoltaa ja niin edelleen. Vanhassa talossa ja pihapiirissä asuminen tietää ikuista työtä. Se on toisaalta meidän oma valinta, tämä elämäntyyli sopii meille.

Postauksia luotsaavat tuttuun tyyliin Tsajut ja Korkeala. Alle päivitän linkit muiden postauksiin sunnuntain aikana. edit. Linkit lisätty.

Kasvuvyöhyke 1

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/projektia-toisen-peraan-eika-mitaan-valmista

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/06/suuntana-omavaraisuus-kesakuu-2024.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/06/suuntanaomavaraisuus-6-2024.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/06/muistelua-mokilla.html/

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/06/kesakuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/06/etanaeste-siruetanoille-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-6/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/rakennusprojekteja

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/helppo-ja-halpa-kasvihuone/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/06/02/kesakuu-24-rakentaminen/

Isännänhuoneen verhot ja muuta sisustusta

 Isännänhuoneessa on vihdoinkin verhot. Äitini ehti ommella verhot viikko sitten ja minä ehdin ripustaa verhot viikonloppuna. Kangas on 100% pellavaa, ostin sen Tallinnasta Karnaluksista. Olin huolellinen ja leikkasin kankaasta etukäteen palasen jonka pesin. Näin sain tietää paljonko kangas kutistuu kun sitä pesee, ja sen mukaan jätin verhoihin kutistumisvaraa. Sen takia verhot roikkuvat lattialla ennen ensimmäistä pesua.

Kangas on tavallista kapeampaa, n. 135cm leveää. Se kuitenkin riittää hyvin kevyiksi verhoiksi. Verhotampit ja pidikkeet ovat samat vanhat. Ne sopivat väreiltään myös uusiin verhoihin. Alma katselee ikkunalla ulos. Nyt ei ole ketään enää sohvan selustalla seurana.

Kirjahyllystä puuttuu vielä ovet. En raaski patistella miestä niiden tekoon, valmistuvat sitten kun valmistuvat. Sohvaryhmän alle on matto hakusessa, budjetti on rajallinen joten olen varautunut pitkään etsintään. Mutta verhot olivat se tämän postauksen ydin, joten palataan niihin. Olen tyytyväinen väriin vaikka miehen mielestä olisi pitänyt olla jotain muuta väriä, vihreää tai terrakottaa. Jos joskus löydän edullisesti vihreää tai terrakottaa villakangasta niin saatan heltyä tekemään tänne erikseen talviverhot ja pitää nämä pellavaverhot kesäverhoina. 

Ikkunat kaipaisivat jotain kivoja kausivaloja. Ehkä pienet paperitähdet olisivat kivat. Valoja ajateltiin jo kun suunniteltiin pistorasioita, joten sähkönsaanti on kunnossa.

Toistaiseksi on valot vain pojan liiteristä löytyneen kaapin päällä.

Muutakin uutta huoneesta löytyy. Ostin syksyllä huutokaupasta käytetyn kattorosetin. Se oli ehjä mutta suttuisessa maalissa. Peitin vanhat maalit kattomaalilla. Alunperin oli tarkoitus maalauttaa rosetti muun sisustuksen väreillä, vaan kun sovitin kattorosettia kattoon, tulin toisiin ajatuksiin ja rosetti jäi katon väriseksi. Vielä olisi kaksi rosettia ylimääräisenä, ne voisivat saada paikan (tai ainakin toinen) kun makuuhuone remontoidaan ensi kesänä.

Isännänhuoneen entisestä ilmeestä tuli otettua ihan liian vähän kuvia. Tässä yksi juuri ennen remonttia otettuna. Vihreä väri säilyi edelleen huoneen teemana, muuten muutos oli suuri. 

Tyhjän kaapin syndrooma ja sen päihitys

 Isännänhuoneessa oli hetken aikaa tyhjän kaapin syndrooma. Kirjakaappi joka huoneeseen tuli, on alunperin siis pojan ulkovarastosta löytynyt raato. Se ei onneksi mahtunut pojalle vaan matkusti meille. Täysin turha ja ylimääräinen huonekalu, mutta minä rakastuin siihen heti ja halusin säästää kaapin. Mitään ajatusta ei ollut mitä kaappiin laitetaan. 

Onneksi on tällainen keräilijäluonne eikä ole tullut konmaritus vielä mieleen.

Bingo, tuo täytetty saukko pääsi kaapin päälle. Sen seuraksi haluaisin täytetyn korpin mutta niitä on aika nihkeästi myytävänä. Viirit ovat muistoja menneestä elämästä.

Miehen peltiautot pääsivät ylähyllylle. Hyllyjen korkeutta saisi säädettyä, mutta minä asetin ne entiseen korkeuteen jotta sivuille si jää merkkejä vanhoista hyllyn paikoista. Oikeastihan tämä on kirjakaappi, mutta uuden koko seinän kirjahyllyn takia kirjoja ei riitä tänne. Onpahan ongelma sekin, omistan liian vähän kirjoja. Muut kaapin esineet ovat olleet salin kaappeihin sullottuna, nyt sain niihin mukavasti väljyyttä. taidan tehdä talvella niihin täydellisen siivouksen.

Tärkein esine on vanhan kastemaljani jossa minut on kastettu. Siinä on kastettu kaikki omat lapset ja lapsenlapset. Juuri sellaista perinnettä ja historiaa josta minä pidän. Kasteliina on nykyisin tuolla maljassa sillä ennen sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa juuri ennen kastetilaisuutta. Enää ei tarvitse etsiä.

Lasimalja on tuorein löytöni kirpparilta. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa jalallista maljaa kissojen hajoittaman maljan tilalle. Nyt löytyi sopiva, malli ja koko täsmäsi. Sitä en tiedä onko tuo uustuotantoa vai antiikkia, ei väliä sillä eniten merkitystä on sillä, että miellyttää omaa silmääni.

Kierrätyskeskuksesta löytyi kaksi pientä tyynyä. Sopivasti sekin, sillä jouduin keväällä heittämään isännänhuoneen koristetyynyjen päälliset pois, ne haperoituivat puhki. Näiden uusien tyynyjen värit sopivat aika hyvin isännänhuoneen väreihin. Verhoja yritän vielä löytää käytettyinä, jos ei löydy niin sitten ostan pellavaa ja ompelen verhot itse. kaksi samanlaista verhoa vielä löytyisi helposti, mutta neljän verhon löytyminen on jo hankalampaa.

Seuraavaksi karkaan kuitenkin puutarhaan, siellä ei sada.

Muuttovalmis

Isännänhuone on muuttovalmis. Kaksi sertifioitu rakennustarkastajaa tekivät vielä viimeisen lopputarkastauksen. On tuosta hyvä kävellä läpi kissojen vessaan. Parannusehdotuksena tuli toive mukavista nojatuoleista jotka ovat sopivasti aseteltu talvisen takkatulen suuntaan. 

Muutaman päivän haluan fiilistellä näin, ilman huonekaluja. Tarkastajien toiveet nojatuoleista toteutuvat siten joskus tällä viikolla. Takan päätimme jättää maalaamatta, sen värin suhteen ei löytynyt oikein mitään hyvää ratkaisua. Annetaan olla nyt noin ja jos joskus tulee hyvä idea väristä, maalataan sitten. Tuohon lattian reunoja kiertävään raitaan olen oikein tyytyväinen. Idea siihen tuli mm. Sibeliuksen syntymäkodista jossa yhdessä huoneessa on vastaava lattia.

Nyt kaikki ovet ovat samankaltaiset peiliovet. Sellaiset tässä talossa on alunperin ovet olleet, kunnes jossain 1980-luvun remonttikiimassa ne oli vaihdettu laakaoviin. Vasen ovi vie vanhempien valtakuntaan, seuraava ovi kylpyhuoneeseen. Ovi jossa on lasipeilit vie kodinhoitohuoneeseen ja sen oikealla puolella oleva ovi vie lastenlasten huoneeseen. Kuvasta jää pois keittiön oviaukko jossa ei ole ovea eikä siihen tehdä ovea, käytössä ovi on todettu turhaksi.

Tässä näkyy keittiön oviaukko vanhan kirjakaapin vieressä. Kaappi on löytö pojan talon ulkovarastosta. Se kunnostettiin ja nyt se sai arvoisensa paikan. Upea alkuperäinen ootraus ei kaivannut kuin kiillottamista. Ovien taakse jää piiloon puukorjaukset jotka kaappiin piti tehdä lahon alaosan takia.

Kuvassa kirjahylly on vielä kesken ja niin se on todellisuudessakin. Mies vielä pohtii alaosan ovien toteutusta. Alaosan kirjat olen jo siirtänyt takaisin hyllyilleen. Ne joutivat hetkeksi pois jotta huoneeseen saadaan sähköt. Uusi valaisin minulla on etsinnässä, toistaiseksi laitoimme vanhan paikoilleen, kivalta sekin näyttää. Kirjahyllyn vihreä lattialista on jo maalattu ruskeaksi ja on paikoillaan. Hyödynsimme omista varastoista löytynyttä listanpätkää.

Ranstakan säilytykseen sain idean isältäni. Vanha, kirpparilta löytynyt metalliämpäri saa toimia säilytysastiana. Ranstakkaa käytetään päivittäin joten siinä on aina tuhkaa ja nokea. Nyt pysyy lattia siistinä.

Koska remontti muutoin oli hyvin edullinen, raaskimme ostaa pistorasioiksi ja kytkimiksi Renova-sarjaa. Olen pitänyt kirjaa remonttikuluista. Koko remontti maksoi tarvikkeineen 1302€. Huoneessa on n. 22m2 joten neliöhinnaksi tuli n. 59€, se on todella edullista.  Edullisen hinnan salaisuus on puutavara joka pääosin löytyi meiltä omista varastoista sekä itse tekeminen. Kirjahylly suunniteltiin niin, ettei siihen tarvinnut ostaa puutavaraa muuta kuin yksi koristelista ja taustan levyt. 

Kalleimmat yksittäiset asiat olivat eristeet joihin meni 371€ (koko lattiaa ei eristetty uudelleen), maaleihin käytettiin rahaa 331€. Osa maaleista oli edellisistä remonteista jääneitä. Edellisestä remontista on jo vuosia aikaa, kyllä huomasi tarvikkeiden kallistumisen. Ja esim. maalit kallistuivat lisää remontin aikana. Listoihin olisi saanut menemään satasia, mutta niissäkin selvisimme periaatteessa vain työllä kun kunnostin vanhat käytettyinä hankitut karmilistat uuteen käyttöön. Yksi pitkä lista vaati neljän tunnin työn. Mies teki karkeasta puutavarasta lattialistat itse, kattolistaan löytyi pääosin oma puutavaraa, vain koristeellinen listaosa ostettiin.

Sisustamisen hintaa en uskalla edes ajatella. Uudet matot ja valaisin lienee ne kalleimmat. Ne hankin sitten kun lattialle ja kukkarolle sopivat tulevat vastaan.

Remontin loppusuora

 Remontin loppuvaihe on hidasta kuin mikä. Vaikka ollaan loppusuoralla, niin silti riittää pientä pipertämistä joka vie aikaa. Eilen maalasin kolme pientä peitelistaa ja tänään samat listat uudestaan, huomenna ne saadaan paikoilleen. Yhteensä vartin työ, mutta maalin kuivumisen takia jakaantuu kolmelle päivälle.

Isojakin asioita on saatu valmiiksi, tai ainakin melkein valmiiksi. Lattia on maalattu kahta väriä yhdistävää koristeraitaa lukuun ottamatta.

Huone on vielä ilman sähköjä joten kuvien valaistus on kova työmaavalo joka on tuvan puolella. Sähköjä varten pitäisi tilata pistorasiat ja kytkimet. Ikkunoiden alle tulee varaus sähköpattereille, toistaiseksi niitä ei laiteta, 18 vuotta on pärjätty takan lämmöllä. Ikkunat tuleva tarvitsemaan verhot, ideoita otetaan vastaan verhojen väristä, vihreitä en halua. Ikkunoiden takan näkyy talon takana oleva koivikko, se missä kasvaa niitä kantarelleja runsaasti.

Lattia on maalattu kahteen kertaan. Tällä kertaa maali on Betoluxia, keskellä sävy on Uulan kaakao, reunoilla sama sävy kuin listoissa. Kirjahyllyyn asettelin osan kirjoista, loput sitten kun maalia on kuivunut. Kirjahyllyyn tulee alaosaan ovet. Koska kirjahyllystä tehtiin kiinteä, tehtiin ruskea reuna myös sen eteen. 

Takan edustan lankut määrittelivät ruskean reunuksen mitat. Koristeraidan väri pitäisi päättää, se on joko sama ruskea kuin kirjahyllyssä tai sama vihreä kuin seinäpaneeleissa, miehen kanssa väittelemme asiasta. Tuo yksi väliovi (vie vanhempien valtakuntaan) vaihtuu viikonloppuna vanhaksi peilioveksi jos miehellä on aikaa tehdä vaihto. Sen jälkeen on minun vuoro maalata ovi ja karmit.

Kiiltävää on. Betolux himmenee ajan kanssa ja sitten kun maali kuivuu, nyt se on märkää vastamaalattua. Huone on suurehko, 22 neliötä. Lattiaan upposi maalia yli neljä litraa. Kirjoja on tulossa reilusti lisää, mutta taitaa muutama hylly jäädä tyhjäksi tulevia hankintoja varten. Oikealla puolella yhden hyllyn leveys on yli 80 cm, vasemmalla reilut 70 cm. Pelkkiä puutarhakirjoja tuli yksi 80 cm pätkä.

Kun näin pitkällä ollaan, uskallan miettiä verhojen lisäksi muuta sisustusta. Vanhat matot myyn eteenpäin ja hankin ajan kanssa uudet. Myös kattovalaisin on etsinnässä, voi olla, että vanha laitetaan paikoilleen kunnes uusi löytyy. Huutokaupasta ostin kattorosetin, se on tosin uretaania eikä kipsiä tai puuta, mutta ehkä sen verran voi antaa periksi nykyajalle.

Kyllä tuolla kelpaa viettää iltoja takkatulen ääressä kunhan siihen pisteeseen asti päästään.

Elokuu yllätti

 Olen järkyttynyt tällä viikolla kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui isossa marketissa kun menin puutarhaosastolle tarkoituksena katsella taimivalikoimaa, tai onko mitään alennuksessa. Ei ollut mitään koska ei ollut enää taimia. Toisen kerran järkytyin instaa selatessa, kukkasipulit ovat saapuneet markettien valikoimiin. Minusta tuntuu, että elän täysillä parasta keskikesää, ei tässä vielä varustauduta mihinkään loppukesään tai ennen talvea tulevaan vuodenaikaan.

Tokihan jos katson puutarhaani, niin elokuinen se on. Satokausi on kiivammillaan, kerään siemeniä varastoihin, tyhjennän kasvihuonetta salaattien kasvatuskulhoista ja menehtyneistä kurkuntaimista. Nurmikko kasvaa silmissä ja kastelun tarve on olematonta. Hortensioiden paras aika on ihan kohta ja monesta kasvista voi jo leikata kukkavarsia pois.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' on jaksanut kukkia jo monta viikkoa, ainakin kuukauden päivät. Siementaimet ovat olleet toivottuja, mutta vielä jälkikasvua ei ole siunaantunut. Ehkä autan ja kerään tänä vuonna siemeniä talteen kylvöjä varten.

Arvilan alkuperäinen syysleimu voi hyvin. Olen laittanut tätä kahteen paikkaan jotta kanta ei häviä. Jotain opin 2015-2016 tappotalvesta, aina pitää olla kaksi kasvustoa, vähintäänkin. Silloin tämä lähes kuoli, vain pari pientä versoa selvisi ja niistä on muodostunut jo osin näin tuuhea pensas. Toinen kasvaa arboretumissa.

Nimetön salkoruusu pitää yllä puutarhan hempeää osastoa. Tämä kukki myös viime vuonna. Kukat ovat kuin silkkipaperipalloja.

Olen vihdoinkin saanut useamman syysvuokon viihtymään. Tämä on lajike 'White Swan'. Se onkin ainut syysvuokko jonka lajikkeen tiedän, muut on hankittu pelkällä nimellä syysvuokko. Kukka on selkeästi valkoisempi kuin tavallisella syysvuokolla. Tässä kohtaa muuten havahduin siihen, että puutarhassani on yllättävän paljon valkoista kukassa tähän aikaan vuodesta. Valkoinen on hyvä väri, se tasoittaa muiden kasvien ehkä leiskuviakin värejä.

Jossain kohtaa lupasin lisää kuvia koreatörmäkukasta, lajikkeesta 'Cherry Blossom'. Kuten näkyy, valo vaikuttaa paljon siihen miltä kukan sävy näyttää. Auringossa se on kirsikkainen, varjossa tummempi. Tykkään tästä todella paljon siitäkin huolimatta, että törmäkukkien tapaan kukkavanat elävät ihan omaa elämäänsä eivät suostu olemaan rivissä ja säntillisiä. Joukkoon oli eksynyt pari valkoista ja vaaleanpunaista, en raaskinut nyppiä niitä pois.

Pakko laittaa yksi kuva jättikarhunputkesta, se on nyt komeimmillaan vaikka lehdet alkavat jo kellastua. Harmi ettei tämä ole helppo lisättävä. Tai ehkä se on onni, muutoin minulla olisi puutarha täynnä punaista jättikarhunputkea.

Kohta joudun jättämään puutarha-asiat sikseen. Maalipensseli ja juuri valmistunut kirjahylly odottelevat maalaria. Ensin pitää tehdä suojaukset sillä joudun maalaamaan kirjahyllyn paikoillaan. Minulle helpointa olisi ollut maalata osat autotallissa, mutta tämä oli helpointa miehelle joka teki kirjahyllyn ja näin saatiin remontti etenemään vähän ripeämmin. Pitää vain tehdä huolelliset suojaukset ettei tapetti tai muut valmiiksi remontoidut osat tahriinnu.