sunnuntai 24. syyskuuta 2023

Tyhjän kaapin syndrooma ja sen päihitys

 Isännänhuoneessa oli hetken aikaa tyhjän kaapin syndrooma. Kirjakaappi joka huoneeseen tuli, on alunperin siis pojan ulkovarastosta löytynyt raato. Se ei onneksi mahtunut pojalle vaan matkusti meille. Täysin turha ja ylimääräinen huonekalu, mutta minä rakastuin siihen heti ja halusin säästää kaapin. Mitään ajatusta ei ollut mitä kaappiin laitetaan. 

Onneksi on tällainen keräilijäluonne eikä ole tullut konmaritus vielä mieleen.

Bingo, tuo täytetty saukko pääsi kaapin päälle. Sen seuraksi haluaisin täytetyn korpin mutta niitä on aika nihkeästi myytävänä. Viirit ovat muistoja menneestä elämästä.
Miehen peltiautot pääsivät ylähyllylle. Hyllyjen korkeutta saisi säädettyä, mutta minä asetin ne entiseen korkeuteen jotta sivuille si jää merkkejä vanhoista hyllyn paikoista. Oikeastihan tämä on kirjakaappi, mutta uuden koko seinän kirjahyllyn takia kirjoja ei riitä tänne. Onpahan ongelma sekin, omistan liian vähän kirjoja. Muut kaapin esineet ovat olleet salin kaappeihin sullottuna, nyt sain niihin mukavasti väljyyttä. taidan tehdä talvella niihin täydellisen siivouksen.
Tärkein esine on vanhan kastemaljani jossa minut on kastettu. Siinä on kastettu kaikki omat lapset ja lapsenlapset. Juuri sellaista perinnettä ja historiaa josta minä pidän. Kasteliina on nykyisin tuolla maljassa sillä ennen sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa juuri ennen kastetilaisuutta. Enää ei tarvitse etsiä.
Lasimalja on tuorein löytöni kirpparilta. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa jalallista maljaa kissojen hajoittaman maljan tilalle. Nyt löytyi sopiva, malli ja koko täsmäsi. Sitä en tiedä onko tuo uustuotantoa vai antiikkia, ei väliä sillä eniten merkitystä on sillä, että miellyttää omaa silmääni.
Kierrätyskeskuksesta löytyi kaksi pientä tyynyä. Sopivasti sekin, sillä jouduin keväällä heittämään isännänhuoneen koristetyynyjen päälliset pois, ne haperoituivat puhki. Näiden uusien tyynyjen värit sopivat aika hyvin isännänhuoneen väreihin. Verhoja yritän vielä löytää käytettyinä, jos ei löydy niin sitten ostan pellavaa ja ompelen verhot itse. kaksi samanlaista verhoa vielä löytyisi helposti, mutta neljän verhon löytyminen on jo hankalampaa.

Seuraavaksi karkaan kuitenkin puutarhaan, siellä ei sada.


7 kommenttia:

  1. Harvoin saakin nauttia tyhjän kaapin syndroomasta pitkään, sillä yleensä kaappiin löytyy kyllä täytettä.
    Kivat tyynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä täytettä löytyy hyvin, nyt saan vähän väljyyttä muihin pursuaviin kaappeihin. Vanhassa talossa tuntuu aina olevan pieni pula säilytystiloista.

      Poista
  2. Kaappi sopii tuaho ku nenä päähän. Harvemmin tosiaan on tyhyjää kaappitilaa. Päivastaane ilimiö on hyvinki tuttua :)
    Meillon satanu tänään jo monehen kertahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaappi on kuin taloon tehty. Meillä oli yksi syksyn kauneimmista päivistä.

      Poista
  3. Kauniita lasiesineitä kaapistasi löytyy!
    Ja hyvä idea säilyttää kasteliina kastemaljassa, löytyy varmasti kun tarve on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sitä ei tiedä milloin kastemaljaa tarvitaan seuraavan kerran, mutta onpahan liinoineen valmiina.

      Poista
  4. Kaappi on niin hieno ja mitä parhain kauniiden astioiden ja esineiden säilyttämiseen. Harvemmin taitaa olla ongelma siitä, mitä kaappiin laittaisi.
    Löytämäsi jalallinen lasimalja on kaunis. Ihan sama, onko antiikkia tai designia. Minulla on vähän saman tapainen kirpparilöytö muutaman vuoden takaa. Pidän sitä keittiössä hedelmämaljana (paitsi nyt, kun yritän päästä banaanikärpäsistä eroon) jo senkin vuoksi, että se on kaunis katsella.
    Toivottavasti löydät vielä korpin kaapin päälle.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)