Ennen ja jälkeen

Navetan kivimuuri sai vuosi sitten jatkopalan. Idea ei ollut omani vaan miehen. Samalla työalue rajautui paremmin arboretumista mikä helpottaa työalueella liikkumista. Kivien yli ei parane ajella traktorilla.

Ensin kärräsin kompostien sisältöä suoraan nurmikon päälle. Sitten peitin alueen mustalla kankaalla ja jätin hautumaan.
 

En malttanut odottaa tähän vuoteen vaan loppukesästä otin kankaat pois ja muokkasin maan. Keskelle tuli oikopolku kivistä.

Istutin taimia samantein, uusi ostettuja on oman puutarhan siirtotaimia. Nyt näyttää jo näin rehevältä.

Ihanan värinen ritarinkannus on siirretty omasta puutarhasta. Lajikenimeä tälle ei ole, olen ostanut sen vaaleanpunaisena ritarinkannuksena.

Viime kesänä aloitin myös kasvimana reunustan uudistamisen. Kaikki räsymatot lähtivät ja laitoin reunaan kankaan. Mustan muovin alle jätettiin maatumaan nurmikko ja rikkaruohot. Penkereen reunana hain kiviä kivilouhimoltani.

Eilen otin muovin pois. Kanttasin reunan uudestaan. Kulkuväylälle hain tukevat kivet sillä tuosta kuljetaan kottikärryillä. Alimman kiven eteen jos löydän oikein littanan suuren kiven niin olis hyvä juttu, ei tulisi liian jyrkkää pomppua kottikärryille. Tähän on tarkoitus tulla vuorotellen riviin pioneja ja päivänliljaa. Ensimmäiset taimet on istutettu. Pioneja 'Sorbet' ja nimetön taimi Ruusumäen-puutarhasta Asikkalasta. Päivänliljat ovat saksalaisesta, niiden värin paikkansapitävyydelle en anna kovin suurta arvoa. Loput päivänliljat ostan Tommolan tilalta, sieltä olen saanut sitä mitä pitääkin. 

Myös yläpihan jatkopalalla tapahtuu, siitä lisää myöhemmin.

Kuparia puutarhaan

 Olen pitkään miettinyt miten estää kotiloiden kulkua kasvimaalla. Eivät ne siellä ole paha ongelma, mutta yksikin kotilo salaatinlehdessä on yököttävää. Sama koskee etanoita. Kupari kuulemma estää kotiloiden ja etanoiden kulkua, sähköä johtavana nilviäiset eivät halua koskea kupariin. 

Niinpä ostin edullista kupariteippiä saksalaisesta kaupasta keväällä ja lisäksi kuparisotkua joka on eräänlaista kudottua kupariverkkoa. Jälkikäteen harmittelin etten ostanut verkkoa enempää, sitä olisi voinut laittaa vaikka jokaisen herkän kasvin kuten kärhön juurelle.

Verkon laitoin toisen betonirenkaan ympärille. Se ei ihan riittänyt koko renkaaseen, mutta jatkoin teipillä noin kymmenen sentin pätkän. Renkaassa kasvaa ruohosipulia ja ohotanlaukkaa. Juurella on käärmeenlaukkaa.

Kupariteippiä laitoin lavakaulusten ympärille. Ihan en ole varma toimiiko, en testannut elävällä etanalla.

Kasvihuoneen oven alle tuli myös kupariteippiä. Ovi ei tule täysin kiinni laattoihin joten se riski on, että joku nilviäinen hiipii oven alitse yön pimeinä ja kosteina tunteina. Nostin teipin sivuilta koko harkon korkeudelle. Taklataan kaikki mahdolliset tunkeilijat myös silloin kun ovi on auki.

Teippiä riitti juuri sopivasti toisen betonirenkaan ympärille. Siinä kasvaa tänä vuonna daaliat, ne jos mitkä ovat nilviäisten herkkua. Toivottavasti teippi estää kutsumattomien vieraiden invaasiot. Taustalla näkyy kaaliteltta jonka suojassa kaalit saavat kasvaa rauhassa kaaliperhosilta ja etanoilta.

Kuvan alareunan musta muovi saa lähteä kunhan lomani alkaa, siihen tulee koko kasvimaan pituudelta uusi istutusalue. Kasvimaan reuna pysyy siistinä, saan lisää kantattavaa mutta samalla nurmikon leikkaajan elämä helpottuu.

Onnen puutarha

 Jotain olennaista onnen kannalta on puutarhastani puuttunut. Hankintalistalla se on ollut pitkään, mutta aina joku muu kasvi on kiilannut edelle. Nyt se löytyi toisen harrastajan puutarhasta, siementaimena. Kävin tänään töiden jälkeen hakemassa pensaan ja nyt olen onnellinen.

Siinä se on, oma pieni onnenpensas. Tarkempaa lajiketietoa ei ole. Putsasin pensaan juurille jotta näin ettei tule epätoivottuja vieraita mukana. Sen jälkeen pensas pääsi heti omalle paikalleen hortensiapuutarhaan. Yksi kukkakin siinä on, ensi keväänä toivottavasti monta enemmän.

Eikä siinä kaikki. Onneni olikin triplaonni. Kun purin pensaan juuripaakun, siellä olikin kolme taimea samassa. Kaksi taimea laitoin purkkeihin, niillekin löytyy varmasti paikka mutta ei ihan vielä. Syksyyn asti saavat kasvaa ruukuissaan.

Onnen havinaa on ollut rusokirsikan lähettyvillä. Se kukkii ensimmäistä kertaa yli kymmenellä kukalla. Puu on suorastaan täynnä kukkaa. Kuva on otettu salin ikkunasta, se on yksi syy miksi puu on istutettu talon eteen. Voin ihailla kukintaa myös ikkunasta talon sisältä.

Kasvimaalla ei tämä kylmyys kauheasti onnea aiheuta. Sen sijaan onni oli siinä, että satuin kysymään pojalta onko heillä ylimääräisiä lavakauluksia ja olihan niitä. Jo samana iltana sain ne kotiin toimitettuna. Lavakaulukset tulivat alalohkon toiseen laitaan. Tällä kertaa jätin välin lavojen välille. Lavat ovat tiilien päällä jotta eivät heti ensimmäisenä kesänä uppoa savimaahan. Lakana alla pitää rikat kurissa sillä lavoihin ei tule istutuksia tänä kesänä. En raaski ostaa multaa niihin, joten saavat sitten aikoinaan mullan kompostien sisällöistä.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' aloittelee kukintaansa. Se on talvehtinut jo kaksi talvea erittäin hyvin, ei mitään vaurioita, ei edes yhtä paleltunutta oksan kärkeä. Talveksi laitan verkon ja verkon ympärillä on ollut pala kangasta, lähinnä suojaamassa kevätauringolta, ehkä sekin on auttanut.

Tässä sama pensas kuvattuna vuosi sitten. Se on kasvanut yhdessä vuodessa valtavan paljon. Nyt sitä voi kutsua jo pensaaksi. Otan lisää kuvia kunhan se kukkii kunnolla.

Olen onnellinen kaikista puutarhani hyasinteista. Lajike 'Gipsy Queen' on erityisen mieluinen värinsä takia. Roosaa, persikkaa ja puuteria, sitä kaikkea sen väritys on. Tätä on laitettava lisää jos jostain löydän syksyn sipuliostoksilla.

Viikonloppu häämöttää. Paljon menoja, mutta jos edes hetkeksi pääsisi puutarhaan.

Perusparannuksia

 Minulla on menossa kasvimaan, mansikkamaan ja luumulehdon perusparannus. Perjantaina sain tehtyä kasvimaan ylälohkon valmiiksi, eilen lauantaina puolet alalohkosta. Tänään oli tarkoitus jatkaa alalohko loppuun, mutta eipä onnistunut. Maa oli liian märkää eikä ollut mitään asiaa sinne mutalilluun. Niinpä piti vaihtaa suunnitelmaa lennosta. Viileä päivä joten mieluiten tein raskaampia töitä.

Perjantai-illan työn tulos. Kolme valmista riviä istutuksille. Lavakauluslaatikot eivät ole vielä valmiita, mutta niiden kanssa ei ole kiire, istutan täksi kesäksi niihin ehkä perunat.

Alalohkolle samat toimenpiteet. Ensin kitkin kaikki rikat pois, siis lähinnä voikukkia. Sitten kaivoin syvät haudat istutusrivien kohdalle. Haudan pohjalle ensin palamatonta lantaa ja sen jälkeen palanutta lantaa. Päälle sivuun laitetut mullat ja sen jälkeen penkin muotoilu. Kasvimaan voima oli vajennut, nyt tarvittiin kasvien kasvun takaamiseksi reilusti lannoitteita. Jos kompostorin kevättyhjennyksestä jää kompostia, laitan sitäkin kasvimaalle. Muuten komposti menee kasvihuoneen maapohjan parannukseen ja tomaattien lannoittamiseen.

Alalohkolle ehdin tehdä eilen kaksi riviä valmiiksi. Kuvan oikea reuna on niin märkää ettei sitä voi vielä muokata. Siihen tulee vielä kaksi riviä. Jos saan jostain halvalla tai ilmaiseksi lavakauluksia, teen oikeaan reunaan samanlaisen rivin lavakauluksia. Se helpottaisi kasvimaan hoitoa koska oikea reuna on aina liian märkä, siihen valuu vettä muualta puutarhasta. Kohta on lisäksi todella savinen.

Luumulehto kasvimaalta päin kuvattuna. Vasen puoli on peitetty hautumaan. Oikea puoli on muuten valmis, mutta sieltä puuttuu kahdelta pieneltä alalta kasvit. Ne tulevat myöhemmin. Käytävä on haravoitu.

Varsinainen tämän hetken uudistuskohde on tuo lavakaulusten kaari. Lavakauluksissa on kasvanut mansikkaa. Paikka on mansikoille oikein hyvä, mutta niiden suojaaminen linnuilta on ollut hankalaa. Perusparannuksessa mansikat siirtyvät mansikkamaalle johon lisään kaksi lavakaulusta. Samalla uudistan mansikoiden kasvualustan koko mansikkamaalta.

Tässä näkyy kaaren lavakaulusten kunto. Näillä ei tee enää mitään. Sain poistetua kaksi kaulusta luumulehdon kaaresta. Siirsin niiden mullat mansikkamaalle vanhoihin laatikoihin. Kaivoin maasta ja siirsin lähes 100 mansikantaimea. Siinä se tämä päivä menikin. Mansikkamaasta unohdin ottaa kuvia, pitää tehdä se myöhemmin.

Siinä kaari rosariosta kuvattuna. Mitä tulee mansikoiden tilalle? Taitaa tulla perenna-alue. Suunnitelma on miten teen, mutta en paljasta sitä vielä. Perenna-alueen teko jää syksyyn, siihen kun maa jäätyy. Siihen asti pidän tuossa katteen. Katteen alla on juurikangas, se saa jäädä paikoilleen kunhan teen riittävän paksun maakerroksen tuohon. Luumupuu olisi kiva istuttaa sillä onhan alue luumulehto. Maa on tuossa kohtaa silkkaa savea. Toisaalta jos löytyisi edullinen taimi, voisin kokeilla luumupuuta keskelle kaarta, reunoilla kasvaa luumupuut ja ne ovat menestyneet ihan hyvin.

Ensi viikolla saan toivottavasti kasvimaan valmiiksi, sen jälkeen teen ensimmäiset kylvöt. Ainakin porkkanan voisi kylvää ja istuttaa sipulit. Muiden kanssa pitää odotella lämpenemistä.

Kylvöjä ja yksi punainen takiainen

 Täällä Lahden seudulla on ollut mielenkiintoista säätä. Vähän joka päivä sataa vettä jossain olomuodossa ja iltaan mennessä sade on tauonnut tai satanut lumi sulanut pois. Puutarhassa en ole ehtinyt olemaan, on ollut paljon iltamenoja ja tulee olemaan koko kevään. Joten kovin silppua on nyt tämä kirjoitus.

Viikonloppuna yritin olla pihalla, mutta sormeni paleltuivat märissä hanskoissa. Hanskat taas kastuivat heti koska kaikkialla on märkää. Kasvimaalla on maa reilusti näkyvissä.

Sulaa on muuallakin. Kuvien ottamisen jälkeen maata on tullut lisää näkyviin. Huomenna yritän ehtiä tehdä edes pienen puutarhakierroksen.

Kylvin tomaatit ja ensimmäiset perennat. Osa perennakylvöistä on kasvihuoneessa ja osa lasikuistilla. Kuvan ottamisen jälkeen laitoin päälle nelinkertaisen harson. Hankikylvöihin ei tänä talvena päästy, joten toivon kasvihuonekylvöjen vastaavan luonnollista kylväytymistä.

Kelloköynnökset kasvavat huimaa vauhtia. Eino antoi niiden olla rauhassa koska reunustin pöydän foliolla. Nyt natiainen oppi, ettei foliota tarvitse pelätä ja pöydälle voi kätevästi hypätä taimien päältä. Joudun sittenkin taipumaan ovien suljettuna pitämiseen mistä en pidä.

Eino on pieni punainen takiainen joka on kuin iilimato kiinni Oivassa. Oiva ei aina niin välitä kun joku on koko ajan turkissa kiinni. Kuva näyttää tilanteen, Oiva haluaa nukkua rauhassa, mutta Einon on pakko tunkea lähelle vaikka asento olisi kuinka huono.

Olin täysin unohtanut blogin syntymäpäivän, sen kunniaksi on tulossa pieni arvonta kunhan ehdin tehdä sen.

Kasvimaan uudistuksia

Kasvimaa on tarkoitus uudistaa parin vuoden kuluessa. Lisää lavakauluksia, huoltokäytävät uusiksi ja maa-artisokan puolittainen hävitys. Siinä pääasialliset muutokset.

Sain pari viikkoa sitten kasvimaalle toisen betonirenkaan. Se ei siirtynyt kuin kymmenisen metriä, mutta silti tarvittiin traktori avuksi ja rengas kiersi matkan navetan takaa, lähempää se ei mahtunut kulkemaan. Renkaassa on pohja joten pohjaan tehtiin reikä. Siinä kasvaa tulevaisuudessa jotain yksivuotista. 

Viime viikolla sain toisen asian edistymään. Ylälohkon rinteen puoleinen reuna on ollut hankala pitää siistinä. Siihen tuli muutos. Nostin kaikki vanhat puolilahot räsymatot pois. 

Tässä vielä reuna toisesta suunnasta ennen siistimistä. 

Ja tässä lopputulos. Reuna on kantattu. Musta muovi peittää tulevaa istutusaluetta. Se on suunniteltu ainakin ensialkuun päivänliljojen tilapäiseksi kodiksi kunhan saan ensi vuonna käynnistettyä luumulehdon täydellisen uudistuksen.

Siihen mahtuu pitkä rivi päivänliljoja ja muutakin luumulehdosta pelastettavaa kasvia. Tuon pitkän kiven kohdalle tehdään kiviportaikko josta pääsee kulkemaan kasvimaalle.

Maa-artisokkaa kasvaa kahdessa laatikossa kuvan etureunassa. Kaivoin keväällä oikeanpuoleisen laatikon tyhjäksi ja annoin artisokat eteenpäin. No kuten kaikki maa-artisokkaa kasvattaneet tietävät, ei asia ole niin yksinkertainen. Laatikosta pukkaa edelleen versoja, kauniin vihreitä ja elinvoimaisia. Nypin versot pois sitä mukaa kun niitä tulee. Päälle laitoin härkäpapua, koska niiden välistä on helppo nyppiä maa-artisokan alkuja pois. Laatikon voi peittää härkäpapujen kasvukauden jälkeen ja ottaa käyttöön myöhemmin ensi kesänä.

Seuraava muutos lähti käyntiin tällä viikolla. Kiinalaisen portin takana oli maassa nurmikkoa rajaamassa hirret. Ne alkoivat olla täysin lahot joten sietivät lähteä. Tilalle tulee kivet ja samalla poistuu nurmikko. Hirsien alta löytyivät vanhat tiilet jotka olivat aikoinaan käytävää rajaamassa. Jätän tiilet kivien alle. Nurmikon päälle tulee kangas ja haketta jota on ennestään kasvihuoneen edustalla. 

Näin helpotan taas hivenen ruohonleikkaajan työtä ja samalla omaanikin.
 

#suuntanaomavaraisuus, huhtikuu 2024, alku

 Kuukauden aiheena oli kertoa mistä aloitin omavaraisemman elämän. Omalla kohdalla kipinä on syttynyt jo kauan sitten, se kohosi haluksi muuttaa maalle, rauhalliseen ympäristöön vanhaan taloon. Viisi vuotta etsimme sopivaa kohdalle kunnes kohdalle tuli tämä Arvila vuonna 2005.

En silloin vielä tiennyt miten puutarhaharrastus vie minut mukanani. Puhun tässä nyt lähinnä puutarhasta vaikka omavaraisuus on kaikkea muutakin.

Ensin tuli pieni, nopeasti muutamasta ikkinapokasta kyhätty kasvihuone. Paikka on sama kuin nykyisen pienemmän kasvihuoneen paikka. Myös kasvimaan paikka on sama, samoin mansikkamaan. Mansikat kasvavat edelleen samojen kaarien alla, muovi maassa on vaihtunut laatikoihin. Kierrätystä on harrastettu puutarhassa sen alkuajoista lähtien. Kaikki hyödynnetään mitä omista nurkista löytyy, jos ei löydy niin ensin katsotaan löytyisikö joltain muulta käytettynä ja vasta sitten ostetaan uutena. Kuvan trampoliini kesti viime kesään asti, viimeiset vuodet se oli lastenlasten pihassa. Aika hyvä elinkaari, 18 vuotta. Osa metalliosista otettiin talteen jatkokäyttöä varten.

Puutarhan rakentamisen ohessa on korjattu rakennukset. Kuvassa on aitta ennen sen kunnostamista. Kaikessa kunnostamisessa on noudatettu periaatetta jossa käytetään samoja materiaaleja kuin ennenkin on käytetty ja tehdään mahdollisimman paljon itse. Aitassa on taas huopakatto ja pellistä kyhätty parven kaide on taas puusta. Koko rakennus on nostettu ja suoristettu.

Alkuaikoina hyötytarhalla oli suurempi merkitys kuin nykyisin. Nyt pääosassa on kauneuden takia istutetut kasvit. Luumulehdosta löytyy molempia. Alku oli karu. Nykyisin kivituhkakäytävää reunustavat kivet tiilien sijaan. Luumu- ja kirsikkapuut ovat kasvaneet satoa tuottaviksi puiksi. Laatikoissa kasvaa mansikkaa ja koko ympäristö on istutettuna.

Joka vuosi joudun ostamaan multaa vaikka en tykkää siitä. Puutarha on niin suuri, etten millään pysty olemaan maa-aineksen suhteen omavarainen. Se mitä löytyy, käytetään tarkkaan. Navetan kunnostamisen yhteydessä sen ympäröivä maa muokattiin puutarhaksi. Silloin siivilöin kymmeniä kottikärryllisiä maata kaiken maailman roskasta ja rikkaruohoista jotta saan sen hyötykäyttöön. Tätä tehdään edelleen. 

Arboretumin alkuaikoja. Puutarhan yhteydessä ei voi olla mainitsematta sen terveyshyötyjä. Minulle se tarkoittaa sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia. Mieli lepää ja palautuu puutarhaa hoitaessa. Askelia kertyy kottikärryjen kanssa kulkiessa, lihakset saavat työtä miljoonissa kyykyissä ja kumarteluissa. Lopulta hyötyy vatsa itse kasvatetusta, puhtaasta ruuasta. 

Eikö sovi unohtaa sitä faktaa, että tämä puutarhani tuottaa iloa myös muille. Voin jakaa sen antimia eteenpäin, sitä saa tulla katsomaan Avoimiin Puutarhoihin ja sen elämää voi seurata tämän blogin välityksellä.

Suuressa mittakaavassa en keksi mitä tekisin toisin. Olen tyytyväinen tähän kaikkeen.

Päivitän alle sunnuntaina aikana linkit muiden postauksiin. Tuttuun tapaan näitä luotsaavat Tsajut ja Korkeala.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/diy-basebetonia-markatiloihin

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuusaloittelijan-vinkit-aloittelijalle/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-4-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/04/aloita-helpoimmista-omavaraisuus.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2024-alku.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-4/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maalaiselon-alkupiste

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18225

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/04/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-4-ma.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisuus-aloittaminen/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/miten-aloittaa-omavaraisempi-elama

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/04/07/huhti-24-miten-aloittaa

Pääsiäinen puutarhassa

 Pääsiäisen ohjelmaa ei ole tarvetta suunnitella. Viikko sitten kaadetut koivut pitää saada klapeiksi ja sään mukaan voi aloitella puutarhatöitä. Se riittää mämmin syönnin ja La Promesan katsomisen kaveriksi.

Kivijalan penkki on siivottu, lannoitettu ja mullattu. Toimenpiteiden jälkeen peitin koko komeuden harson alle jottei jänikset tuhoa nousevia tulppaaneja. Helmililjojen varsia oli jo harvennettu. Lankakorin sisällä kasvaa kitukasvuinen Flammentanz ruusu.

Kasvimaa on kohta vapaa lumesta. Kuvan alalaidan kukkapenkistä siivosin tänään puolet, pionien kohta jäi siivoamatta sillä pionien varret ja lehdet olivat jäätyneet maahan kiinni. Huomenna lannoitan ja multaan siivotun osuuden.

Sulamisvedet tulevat taas tielle sillä tien ali menevä putki on jäässä. Kivipuro ja sen loppuosan kivikaivanto hoitavat työnsä hyvin ja keräävät sulamisvedet itseensä. Jos niitä ei olisi, arboretumin toinen puoli lainehtisi vettä. 

Jalo välttelee kaikkea märkää. Siirtolohkareen päältä on hyvä katsella tassut kuivina mahdollisia myyriä. Oiva kävi kastraatiossa parisen viikkoa sitten. Operaatio ja toipuminen sujui hyvin. Nyt on lupa ulkoilla, mutta ulkomaailma tuntuu Oivasta kovin jännittävältä. Riittää kun pyrähtää terassilla ja tulee takaisin sisälle.

Tämän päivän tehtävä oli raivata tie navettaan ja erityisesti karjakeittiöön joka toimii puutarhavarastona. Ärsytti kulkea varastoon koko 30 metriä pitkän navetan läpi joka kerta kun tarvitsin varastosta jotakin pientä. Meni hyvää puutarha-aikaa hukkaan.

Ei siihen tarvittu montaa hetkeä kun reitti oli selvä ja ovi mahtui aukeamaan. Lumivallin yli kulkee kevyesti, pääasia oli mahtua ovesta sisään ja ulos mielellään tavaroiden kanssa.

Arboretumin lumet vajoavat silmissä. Pahimmillaan tuolla oli yli polven lunta, nyt ei ole kuin nilkkaan asti ja paikoin ei ollenkaan. Arboretumissa ensimmäiset krookukset ovat nupuillaan, muita kovin aikaisia kukkijoita täällä ei ole, ehkä pitäisi laittaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille.

Ennen lumisadetta

 Sunnuntain lumisade tuntui masentavalta. Ei kuitenkaan keskitytä siihen, vaan suunnataan katse kevääseen joka on ennemmin tai myöhemmin edessä. Pientä esimakua sain viikonloppuna ennen lumisadetta. Miten hyvää se tekikään puutarhurin mielelle ja sielulle.

Ensimmäiset elonmerkit löytyvät nykyisin hortensiapuutarhasta. Vikkelimmat esikot puskevat kukkavartta jo lumen alla kuten kuvan keltainen esikko. Yläkulmassa pilkistää tarhavarjohiipan lehtiä. Hengissä on sekin.

Tässä kokonaiskuvaa hortensiapuutarhasta ennen lumisadetta. Rohkenen toivoa, että viikon tai kahden päästä tämä alue on jo lumeton. Suojaverkkoa ei voi poistaa vielä pitkään pitkään aikaan, rakensin verkon syksyllä niin, että pääsen verkon sisälle kitkemään ja tekemään muita hoitotoimenpiteitä verkon päiden risteyskohdasta.

Talon eteläseinustalla komeili ensimmäiset tulppaanin piipot. Niille on vietävä harso suojaksi, muutoin jänikset syövät piipot. Verkkoa en laita sillä kasvaessaan piipot jäisivät verkon sisään jumiin.

Kompostin polku on pieni jäämäki. Turvallisinta on kulkea polun vieressä, lumen päällä. Kaltevalla jääpolulla ei pidä pystyssä edes nastat kengänpohjissa. Maa-artisokkien laatikot ehtivät lumettomiksi.

Arboretumissa oli kaikki hyvin. Kuvan puu on koristeomenapuu 'Marjatta'. Jänikset söivät sen kokonaan kaksi vuotta sitten talvella 2022. Koska puu on omajuurinen, jätin siihen tyngän josta on nyt kasvanut kaksi uutta runkoa. En ole raaskinut katkoa toista pois. Mahtava kasvu parissa vuodessa. Kukintaa saan luultavasti odotella vielä jokusen vuoden. Ja nyt olen muistanut verkottaa puun paremmin, höttöinen ja taipuisa kanaverkko ei riitä.

Austin-ruusu sen sijaan on ollut hyvin kanaverkon suojassa. Kuten arvelin, näyttävät kaikki oksat kuolleilta. Se ei ole mikään ihme näin ankarana talvena. Tuolla lumen alla uinuu toivottavasti elossa oleva juurakko.

Maksaruohot ovat kestäviä. Tämä valkokukkainen nimetön maksaruoho on kasvattanut lonkeroitaan ja uhkaa jo iiriksen kasvualuetta. Taidan napsaista tästä alut uuteen kasvupaikkaan, pienelle matalalle maanpeittona kasvavalle maksaruoholle on aina tilaa.

Pienen hartaan toiveen olen esittänyt yläilmoihin, pidä kevät sellaisessa tahdissa, että pääsiäisvapailla pääsee tekemään ulkona puutarhatöitä.