Olipa ihana viikonloppu. Molemmat lapsenlapset pari yötä kyläilemässä ja paljon touhuilua puutarhassa. Kasvihuoneet on pesty, porkkanat kylvetty ja sipulit ovat harson alla kasvamassa. Sääennuste näyttää hyvältä, viikon päästä viimeistään voi laittaa tomaatit kasvihuoneisiin.
Ornithogalun nutans eli nuokkutähdikki oli viime syksyn sipuliostosten löytöjä. Ensin ostin yhden pussin, mutta sitten hain toisenkin. Ensimmäiset nuokkutähdikit ovat kukassa ja voi, että miten tykkään tästä. Vielä ei voi hurrata tämän pitkäikäisyyden puolesta mutta jo yksi kevät ja kukinta tekee iloiseksi. Hortensiapuutarha on tämän kevään jännitysnäytelmän päätähti. En millään muista mitä kaikkea sinne on istutettu, joka päivä pitää tarkistaa onko uusia nousijoita.
Nuokkutähdikit kaikki kasvavat hortensiapuutarhassa. Nämä tulipa turkestanicat löytyvät uuden kasvihuoneen luota. Niitä on vaikea kuvata sillä ovat aina aurinkoon päin ja kukat vähän miten sattuu.
Löysin luumulehdon laatikkoalueelta yhden eksyneen kirjopikarililjan. Se on tullut tähän ihan itsekseen, ilmeisesti kasvanut siemenestä. Mietin uskallanko siirtää toisaalle, tuo on vähän hankala kasvupaikka.
Viime vuonna tuoksuherneet kasvoivat upeasti maassa. Koska samaa paikkaa ei enää ole, jouduin miettimään mistä saisin uuden, maassa olevan paikan. Se järjestyi muutaman kiven avulla uuden kasvihuoneen luota. Kasvutuki voi olla joku muukin kuin tuo minkä ehdin laittaa kokeeksi. Olen ostanut tuen Tokmannilta. Yritin etsiä samanlaisia lisää mutta tietenkään en löytänyt, oli vain matalampia ja ne eivät käy korkeaksi kasvavalle tuoksuherneelle.
Loppuun pieni loppukevennys. Kuivunut puunlehti voi olla vahvaa tekoa. Siinä se pitää laukan lehtiä sitkeästi vankinaan.
Huomiselle olen suunnitellut toisen juhannusruusupuskan siirtoa. Ennen sitä on siirrettävä kolme hortensiaa ja yksi ruusu toisaalle. Eiköhän siinä saa yhden illan kulumaan.
