Pihlajaviidakon hävitys

 Talon takana on kiva koivikko. Joskus olen miettinyt arboretumin laajentamista koivikkoon, mutta toistaiseksi se ei ole ajankohtaista. Koivikosta on pariin otteeseen vedetty pihlajavesakko matalaksi näiden 17 asumisvuoden aikana. Hiukan tiiviimpi tahti olisi saanut olla, sillä tänä vuonna totesimme koivikon kasvaneen umpeen. Mies teki parina iltana töitä ja nyt on maisemaa ilman pihlajia. Valitettavasti ennen kuvia ei ole.

Tässä kuvassa on vähän ennen-tunnelmaa. Tuolla taustalla, koivujen luona näkyy sankka pihlajaviidakko.

Ja tässä kuvassa viidakkoa ei ole. Enpä tiennyt, että siellä kasvaa yksi kuusikin koivujen välissä. Se sai jäädä vaikka alue on tarkoitus pitää koivikkona.

Koivikosta näkee taas tielle ja tien takana olevalle pellolle. Pihlajien hävitys voi tehdä hyvää myös tuolla kasvaville kantarelleille, saavat enemmän valoa.

Talon pääty tuli näkyviin. Pahoittelut punaisesta viivasta kuvassa. Kännykkä ja läppäri eivät oikein suostu siirtämään kuvia ilman häiriöitä.

Uuden hortensiapuutarhan nurmikko kasvaa silmissä. Pienet sateet joita olemme saaneet, ovat tehneet kasvulle hyvää. Tätä vauhtia nurmikon saa leikata ainakin yhden kerran ennen talvea. Vasemman reunan istutusalueille olen tehnyt pieniä muokkauksia mutta varsinaisesti taimet tulevat vasta ensi kesänä ellen sitten löydä jotain huippuedullisesti alennusmyynneistä.

Olen yrittänyt taltioida marjaomenapuun marjaomenoiden runsautta kuviin. Puu on aivan täynnä pientä punaista, suuren herneen kokoista palleroa.

Kokonaisessa puussa marjaomenat eivät erotu kuvassa niin hyvin kuin silmä erottaa ne.

Ja kuten aina, yksi työ johtaa toiseen. Viikonloppuna on taas töitä oksasilppurille. Pihlajat päätyvät koneen kitaan ja sitä kautta katteeksi vadelmille ja marjapensaille.

Salamatkustaja ja ensimmäiset kukkasipulit

 Taitaa olla menossa kesän viimeinen viikonloppu jos katsoo sääennusteita. Kylmää kyytiä kun ensi viikolla päivälämpötilat tippuvat sinne kymmenen asteen tienoille. Tänään on tehtävä ahkerasti puutarhatöitä ja kerättävä satoa talteen pois kylmän alta. 

Myös istutushommia on tehty ja tehdään vielä tänäänkin.

Kirjovaahtera 'Drummondii' sai paikan uuden hortensiapuutarhan edustalta. Kasvutukia tuli varuiksi kolme ja ne tehtiin heinäseipäistä ihan vain katseen kestävyyden vuoksi. Näkyvä paikka joten tykkään, että näyttää kivalta. Muualla kelpaa mitä sattuu nurkista löytymään.

Pengon aina taimimyymälöissä kaikki reppanat jotka ovat alessa kuten vakituisemmat lukijani tietävät. Tällä kertaa osui silmiin rönsytiarella jota olinkin etsimässä kuivaan rinnealueeseen. Rönsytiarellan kanssa samassa purkissa asui salamatkustaja jonka tunnistin heti. Sehän on selvä ängelmän taimi. Ihan pakko ostaa, sillä siinähän sai kaksi taimea yhden hinnalla ja vieläpä yhdellä kolikolla. Ängelmä päätyi hortensiapuutarhaan.

Päivänlilja 'Pink Damask' on kasvanut todella suureksi. Vaan koska kukkii näin hienosti, ei sitä tarvitse vielä jakaa.

Sen sijaan päivänliljan kyljessä kasvaneen hopeatäpläimikän jaoin jo aiemmin kesällä. Kaikki taimet lähtivät hyvään uuteen kasvuun vaikka jakamisen aikana sattuivat kovia helteitä. Kastelin taimia joten sillä oli osuutta hyvään selviämiseen.

Safiirihortensia kukkii ensimmäistä kertaa. Olen seurannut nuppua jo pitkään ja olihan se kuvattava jo näin kukinnan alussa. Eilen vein sille useamman kannullisen vettä, sadetta on ennustettu mutta saapa nähdä tuleeko niitä ja missä määrin.

Uuden kasvihuoneen sivussa oleva omenarivistö sai taas kolmannen puun. Rivistön toisella laidalla kasvoi aiemmin kolmas puu, mutta se joutui ilmeisesti myyrien tuhoamaksi. Kolme näyttää paremmalta kuin kaksi joten siksi uusi omenapuu. Ensi viikolla toivottavasti saan tuonne tontin laitaan tulevat tervalepät, ne pitäisi ehtiä istuttaa ennen talvea. Pienet taimet eivät onneksi vaadi suurta kuoppaa.

Prismasta sai jo syksyn kukkasipuleita. Mukaan lähti pussi nuokkutähdikkejä. Minulle ihan uusi kasvi, kaupassa piti googlettaa kun paketissa oli vain tuo latinankielinen nimi. Toivottavasti saan menestymään. 

Vaan nyt perunamaalle ja keräämään tomaatteja kasvihuoneista.

Taimia paikoilleen

 Tämän viikon sateet antoivat sysäyksen jatkaa uusien taimien istuttamista. Tällä kertaa taimettui uuden hortensiapuutarhan suurin alue. Alueelle ei ole tulossa näyttäviä ja loistavia perennoja. Kasveissa pääroolissa ovat lehdet, väri tai vaatimaton kukinta. Hortensiat saavat kukkia loisteliaasti, samoin muut pensaat.

Kasveja oli paljon mutta lisääkin mahtuu. Keskellä kasvaa kartiovalkokuusi, sen takana jalokuunliljaa 'Fragnant Blue', edessä valkoista varjorikkoa, syyshortensia 'Prim White' ja muualta puutarhasta siirretty  harsojaloangervo 'Chokolate Shogun'. Kartiovalkokuusesta vasemmalle kasvaa syyshortensia 'Fraise Melba' ja sen edessä vuoriarho.

Toisen koivunrungon eteen, tai taakse riippuen mistä kulmasta runkoa katsoo, tuli rivi hopeatäpläimikkää, jakotaimia omasta puutarhasta. Oikealla on kalvevarjohiippaa, japaninvaahtera, nimetön pieni atsalea, nietospensas 'Strawberry Fields' ja amurinpioni. Vasemmalla päin on himalajan jalkalehti ja keskellä kasvi jonka nimen jo hukkasin. 

Puuvartisille laitoin oksasilppua katteeksi, muille on tulossa istutuskatetta jota jäi muutama säkki ylimääräistä Avoimista Puutarhoista. 

Tuossa keskellä on laaja tyhjä alue. Siihen mahtuu pensas tai perennoja. Oikealla kasvaa kesähortensia 'Bougie'. Mustalla muovilla peitetyn kannon vieressä on virginianpihta ja sen edessä uusi rotkolemmikki 'Silver Heart'. 

Oli vähän turhan hinnakas ostos, mutta kaunis lehti sai ostamaan. Viime talvi vei toisen puutarhan vanhoista rotkolemmikeistä, toinen säilyi hengissä. Toivottavasti tällä on parempi menestys.

Toisen suuren koivunrungon eteen, tai taakse, mistä suunnasta taas katsookaan, tuli ensin lumipalloheisi. Kaipaan mielipidettänne olisiko se syytä leikata matalaksi koska on ihan kalju. Oksat eivät ole kuolleet, kirvat söivät siitä lehdet. Lumipalloheiden taakse jää valkoinen lännenkonnanmarja, hortensia 'Pinky Winky, safiirihortensia ja jalohortensia 'Bloom Star'. Sen juurelle laitan Kukkaiselämää Satun vinkin mukaan ruosteista rautaa jotta hortensia kukkisi sinisenä. Löysin rautaa juuri sopivasti silloin kun kaivoin navetan välikköä puhtaaksi maa-aineksesta. Sellaista pientä hitusta joka hajoaa heti kun siihen koskee.

Vielä on istuttamatta kirjovaahtera, peikonkello ja kupariheisiangervo. Syyssipuleista laitan ainakin lumikelloja. Ja jostain voisi kaivaa alueelle sini- ja valkovuokkoa.

Oma pururata

 Launataina sillä välin kun nautin Mustilan taimipäivästä, oli mies tehnyt kotona urakalla töitä oksasilppurilla. Tuloksena oli suursäkillinen silppua. Tällä viikolla olen levitellyt silppua eri puolille puutarhaa, vain muutama multasäkillinen jäi myöhempää käyttöä varten.

Ensimmäinen kohde silpulle oli rinnepuutarhan polku josta vanhat silput olivat maatuneet kokonaan pois. 

Seuraava kohde oli mansikkamaa josta kaavin vanhan, puoliksi maatuneen silpun talteen ja käytin sen multana uudella hortensia-alueella.

Kaikkein mukavin käyttökohde oli uusi polku joka tuli yhdistämään uuden hortensia-alueen ja alppiruusumetsikön. Pitkään mietin polun kattamista sillä alppiruusumetsikkö tulee olemaan mahdollisimman luonnonmukainen. Oksasilppu onneksi harmaantuu nopeasti ja saa luonnonmukaisemman ilmeen. Ison sammaleisen kiven ja katajan välistä on vähän ahdasta kulkea mutta en raaski leikata katajaa. Taustan vihreä pöheikkö on talon päädyssä kasvava jättimäinen valkoinen syreeni.

Kun tullaan kiven ja katajan mutkaan, on näkymä tämä. Uutta nurmikko (kunhan kasvaa) ja pieni pala uutta hortensia-aluetta. Oksasilpun alla on kevyt kerros sanomalehteä tai pahvia ihan siksi jotta polun kohdalla kasvanut heinä ei kasvaisi ihan heti takaisin.

Ja kuva toisesta suunnasta. Polun reunustoille tulee istutuksia mutta niiden tekeminen jää ensi vuoteen. Katselin kyllä alppiruusuja alennusmyynneistä, mutta maltoin olla ostamatta, aika ei riitä nyt kaikkeen ja alppiruusuille pitää tehdä ihan omanlainen istutusmaa. Sitä varten ison kiven juurella on jo maatumassa lahopuuta.

Lahopuun paikka näkyy tässä kuvassa kiven alapuolella. Se on varjossa lähes koko päivän, siis oiva paikka yhdelle alppiruusulle. Vasemman puolen heinää yritän nyhtää vielä lisää pois, mutta kaikki mustikanvarvut saavat jäädä vaikka eivät ole tehneet koskaan mustikkaa.

Monivuotinen haave on toteutunut, puutarhasta menee oma pieni pururatapolku ison kiven ja katajan välistä alppiruusumetsikköön. Eiköhän siitä pääse kulkemaan puutarhavieraatkin ensi kesän aikana.

Istutuspuuhia

 Helteistä ja kuivuudesta huolimatta päätin aloittaa loppukesän istutuspuuhat. Uuden kasvihuoneen käytävän oikea puoli odotti kasveja. Olin kuskannut siihen lisää puutarhakompostia ja päälle heitin muutaman säkin multaa. Ennen istuttamista kastelin aluetta letkulla reilun aikaa. Kastelu oli se syy miksi uskalsin istuttaa. Kasvihuoneella on vesipiste johon saa letkun kiinni. Letkua ei tarvitse siivota välillä pois vaan se saa olla kasvihuoneella aina, näin tulee helpommin ryhdyttyä kasteluun kun on välineet valmiina.

Kasveja mahtuu lisää, hankin niitä jos tulee alennusmyynnistä vastaan ja osan jaan omasta puutarhasta. Ainakin kellukoita on tulossa omina jakotaimina. Isot iirikset ovat jotain punaista iiristä, ne on siirretty omasta puutarhasta, eivät kukkineet edellisessä paikassa. Iiristen takana on viisi alepionia, lajike perus 'Sarah Bernhardt'. Kasvihuoneen jokaisella istutusalueella on pionia. Yhdellä valkoista, toisella Arvilan alkuperäistä tumman punaista, tässä Sarahia ja vastapäätä vaaleanpunaista ja tummanpunaista. Sen lisäksi kasvaa kasvihuoneen edessä ehkä tummaa 'Buckeye Belle' pionia jos ostos osui oikeaan, sekä yksi 'Coral Sunset'. 

Käytävän suuntaisesti laitoin  Mustilasta hankitut keijunkukat ja maksaruohon jonka jaoin neljään osaan. Niiden takana on vanhemmalta alueelta siirrettyjä matalampia liljoja. Samoja liljoja tulee käytävän toiselle puolelle kunhan sieltä lähtee tuoksuherneet kompostiin.

Hirvittävän sotkuisen näköistä tässä vaiheessa. Liljojen takana on kärsämöä. Niiden väri on hitusen yllätys. Ostin kärsämöt Lidlistä -70% alesta, olivat kaikki kuivan näivettyneitä mutta viikon vesihoito auttoi. Oikeassa yläkulmassa näkyy punaista tiikerililjaa, nekin on siirretty muualta. Lisäksi tuli harjaneilikkaa, valkoista törmäkukkaa, matalaa iiristä ja yksi hurmeluppio. Se onkin puutarhani ensimmäinen luppio. Valkoinen punalatva pääsi myös tänne.

Aikaisemmin siirsin toiselle alueelle päivänliljoja ja samalla jaoin ne. Yksi jako epäonnistui ja lehtirypäs irtosi ilman juuria. Pistin kokeeksi irronneen osan vesiämpäriin ja kas, se tekikin juuret. Nyt otin päivänliljan vedestä pois ja istutin uudelle alueelle. Toivottavasti juuria oli tarpeeksi.

Alueella kasvoi jo valmiiksi punainen kirjolupiini. Siinä näkyy olevan vielä yksi pieni toisen kukinnan kukinto. Lupiinin takana kasvaa helmipihlaja ja se saa siirtyä muualle. Tilalle tulee Mustilasta ostettu koristeomenapuu malus sieversti var. niedzwetskyana 'Antin Punainen'. Pitäisi keksiä helmipihlajalle uusi hyvä paikka. Se kasvaa pensaana mistä en tykkää yhtään. Valkoinen punalatva näkyy kuvan oikeassa reunassa.

Tein tähän pienen alueen erilaisille mehitähdille. Se on tehty kohopenkiksi kivien avulla. Kasvualustana on kerroksittain multaa ja karkeaa soraa. Tykkään hirmuisen paljon mehitähdistä mutta muualla puutarhassa ne kasvavat vähän turhan piilossa. Tässä ovat hyvin esillä.

Esikoitakin on tulossa sillä minulla on vieläkin niitä Barnhavenin siemenistä kasvattamiani esikoita jäljellä. Tämä on aiemmin istutettu ja siihen on tulossa piskuiset kukat. Jotain hyvin pinkkiä taitaa olla. Esikot istutan hivenen myöhemmin.

Tällä viikolla pitäisi sataa edes hitusen. Tarpeeseen tulee joka tippa mitä taivaalta saadaan.

Puutarhavierailulla tai taimipäivässä

 Olin tällä viikolla käymässä Lappeenrannassa  jossa en kovin usein vieraile. Edellisestä käynnistä lienee nelisen vuotta. Tällä kertaa päätin, että käyn tervehtimässä Kukkaiselämää-blogin Satua hänen puodillaan jos suinkin seminaariaikataulultani ehdin. Hyvin ehdin ja sain samalla kutsun puutarhavierailulle. Ja kun sekin sopi aikatauluun, niin minähän menin vierailulle. Kiitos Satu, oli mahtava tavata. Tuntui kuin olisin tullut käymään hyvän ystävän luona <3

Sadulla on laaja kokoelma erilaisia Austin-ruusuja. Niistä joitain oli kukassa ja upein oli kuvan pinkki ruusu. Tämä lajike on selvitettävä, jospa löytäisin oman samanlaisen.

Ihastelin jättimäisen kokoista syysvuokkoa. Se ei tuntunut edes kärsivän itäistä Suomea vaivaavasta kuivuudesta.

Sadun sinipallo-ohdakkeet olivat hienot ja täynnä erilaisia pörriäisiä. Kotiinviemisiksi sain kaksi amerikan jalopähkinän taimea ja varuille yhden siemenen. 

Tänään suuntasin heti aamusta Mustilan arboretumin taimipäivään. Ajoin sinne Valkealan Viherpeukalot-myymälän kautta. Sieltä hankin kartiovalkokuusen taimen ja pari kaunopunahattua. Kuvan puut ovat Mustilan puutarhamyymälästä. Vasemmalta oikealle on ensin nietospensas 'Strawberry Fields', kirjovaahtera 'Drummondii', makeakirsikka 'Leningradin Musta', kesäomena 'Borgovskoje' ja kesähortensia 'Bougie'. Puutarhamyymälässä oli kaikki lehtipuut -70% ja pensaat -50%.

Taimipäivän antia: purppuraheisiangervon siementaimi, terttuaralia, valkoinen lännenkonnanmarja, 2 pientä nimetöntä atsaleaa, köynnöshortensia, pieni japaninvaahtera, hortensia 'Prim White', valkoinen punalatva, peikonkello, safiirihortensia ja himalajan jalkalehti. Lisäksi ostin alaskanvaahteran ja alla olevat taimet.

Tämä koristeomenapuu vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Oli pakko ottaa vaikka se lohkaisi budjetista peräti 25e. Taimi on pieni, oli pakko ottaa pienin jotta jaksoin kantaa sen. Vie monta vuotta ennen kuin pääsen ihastelemaan kukintaa.

Tämä orvokki oli osastoa täysi heräteostos. Ei ole mitään aiempaa kokemusta orvokin kasvatuksesta.

Maksaruohoja oli ostoslistalla. Yhden ostin, kuvassa näkyvän joka on sedum ochroleucum 'Red Wiggle'. En tiedä kuinka talvenkestävä on, tästä ei löytynyt googlettamalla mitään suomenkieleistä tietoa. maksaruohon yläpuolella näkyy punaisia keijunkukkia, ne ovat 'Forever red' lajiketta ja niiden puna sopii täydellisesti maksaruohon punaan.

Seuraavaksi vain odottelen sopivia istutuskelejä, sääennusteen mukaan niitä ei ole luvassa seuraavan kymmenen vuorokauden sisällä. Voi siis mennä syyskuun puolelle. Toivottavasti taimet pärjäävät purkeissaan.

Laajempaa näkökulmaa

Sain elokuun alussa puutarhassa vierailleelta kuvaajalta muutaman ilmakuvan puutarhasta ja pihapiirista. Postauksen kaikki ilmakuvat on ottanut Maija Astikainen ja minulla on hänen lupansa kuvien julkaisuun. Yhden kuvan julkaisin jo instassa mutta pitäähän ne saada blogiinkin. Ilmakuvat oli tarkoitus tulla ensin, mutta blogger on taas kerran eri mieltä kuvien latautumisesta. Ei se mitään, lopussa tulevat.

Eli viimeiseksi tarkoitettu kuva tuli ensimmäiseksi. Täällä alkaa nurmikot kellastua, kuivaa on. Kuva on arboretumin toiselta puolelta.

Ja tämä on arboretumin näkymää tien toiselta puolelta kun ajetaan pihaan. Ei tietoakaan kellastuneesta nurmikosta. Olen siirtämässä lumipalloheiden, se kärsi vanhassa paikassa ötökäistä kuivuuden takia. Arboretumissa tulisi menestymään, täällä on toinenkin lumipalloheisi.

Ja arboretum toisesta suunnasta. Ei ole kuivaa täälläkään. Ihan vielä. Tuosta missä näkyy oranssit tiikerililjat alkaa täällä kuivuus jos alkaa.

Sitten hypätään luumulehdon taakse rosarioon. Alareunassa kukkii 'Music Box'. Pudotus rosarioon on maan muodossa voimakas, täällä katsotaan kaikkea ylämäkeen.

Rosario jää kuvassa oikealle, tuonne missä näkyy vähän kiviä. Nyt olen lähes tontin länsirajalla suuren pyöreän terijoensalavan vieressä.

Kun jatkan matkaa vasemmalle, tulen paikkaan josta kaadettiin pellon reunasta vesakot. Nyt näkee hyvin puutarhan täältäkin. Vielä en tilannut tervaleppiä mutta suunnitteilla on. 

Sitten ilmakuviin. Tässä kuvassa näkyy lähes koko puutarha. Vain vasemmasta reunasta jää puuttumaan pala nurmikkoa ja vanha tiilinen kaivon pumppuhuone.  Arboretum on oikealla, navetan päädyn jatkeena. Aitta ja uusi kasvihuone muodostavat kivan kokonaisuuden ilmasta käsin. Kun seisoo talon edessä niin uutta kasvihuonetta ja koko alapuutarhaa ei näy yhtään.

Ja bonuksena vielä toinen ilmakuva. Tässä näkyy hyvin millainen hyvä suoja uuden kasvihuoneen takana, pellon reunassa oli. Nyt se on siis kaadettu pois. Yllättävän nopeasti sitä tottuu avartuneeseen maisemaan.

Olemme suunnitelleet sitten joskus aurinkopaneeleita navetan katolle, sen pitkä pellonpuoleinen lape on kokonaan etelään päin. Täydellinen paikka paneeleille. Talon takana näkyvä metsäsaareke kuuluu tonttiin, se on se kuuluisa kantarellipaikkani. Tosin tässä kuivuudessa sieltä ei löydy mitään.

Ja kuten kuvista näkyy, meillä riittää leikattavaa nurmikkoa.