Pionihuumaa helmikuussa

Lahteen avattiin helmikuussa uusi rautakauppa viime vuonna lopettaneen Terran tiloihin. Mies ehdotti lauantaina kauppareissun oheen uuteen liikkeeseen tutustumista. Ja minähän tietysti lähdin, etenkin kun pieni remonttikuume hivelee aina näin keväisin.

Liikkeen sisäänkäynnistä askeleet suuntautuivat heti puutarhaosastolle. Viis remonttitarvikkeista. Puutarhaosastolle oli laitettu myyntiin daalioitten, liljojen ja pionien juurakoita. 

Ja voitte arvata kuinka siinä kävi.

 Pakkohan minun oli ostaa nämä pionit, kaksi pussia kutakin sillä olivat vielä tarjouksessa neljä kolmen hinnalla. Toisaalta ajattelin ettei ole mitään järkeä ostaa helmikuussa sillä mihin minä nämä laitan. Toisaalta ajattelin etten saa mistään juuri näitä pioneja jatkossa vitosella kappale. Niinpä laadin pikaisen suunnitelman pionien hengissä pitämiseksi kunnes saan istutettua ne maahan.

 Kotona laitoin pionit kolmen litran ruukkuihin. Multana jouduin käyttämään kasvupussin multaa kun muuta ei ollut. Multa osoittautui varsin kelvolliseksi. En ole ennen käyttänyt kasvupusseja vaan kun niitä tuli viime syksynä vastaan lähes ilmaiseksi niin ostin muutaman kokeeksi. Yksi pieni pussi riitti neljään ruukkuun.

Ruukut laitoin lasikuistille jossa on niille sopivan valoisaa. Lasikuisti on lisäksi aina vähän lämpimämpi kuin ulkoilma. Ensi viikolle on luvattu yöpakkasia mutta voin nostaa nämä yöksi sisälle ja taas päiväksi kuistille jos pakkasta on erityisen paljon. Muuten pärjäävät lasikuistilla toukokuulle saakka. Mietin toista vaihtoehtoa eli purkkien kaivamista kasvihuoneen multaan. Kumpaa sinä pitäisit parempana ratkaisuna?

Pieni kiertomatka Keski-Euroopassa

Otimme lauantaina melko pikaisen lähdön kohti kevättä. Valitsimme reissukohteeksi muutaman päivän Euroopan loman. Suomesta lensimme Saksaan Düsseldorfiin josta vuokrasimme auton ja ajelimme katsomaan miltä näyttää Hollannin ja Belgian puolella.

Sää oli tuolla päin maailmaa keväinen, öisin viileää mutta päivällä lämpötila kohosi jopa Belgian +19 asteeseen. Ja aurinko paistoi kaikki päivät lähes pilvettömältä taivaalta. Saimme kokea kevään etukäteen, Saksassa kukki lumikellot, Hollannissa krookukset ja narsissit.

 Otimme tarkoituksella mahdollisimman aikaisen aamulennon jotta meille jää kokonainen päivä aikaa tutustua Saksaan. Ajoimme suoraan Düsseldorfin lentokentältä Kölniin missä pääkohde oli Kölnin tuomiokirkko.

 Kirkko on ulkoa vaikuttava kokemus, sisältä paljon hillitympi mutta täynnä upeita yksityiskohtia kuten lattian mosaiikkikoristeet. Kirkon torniin olisi päässyt kapuamaan mutta pitkästä jonosta johtuen jätimme tornissa käynnin väliin.

 Matkan sunnuntaipäivä käytettiin Hollantiin tutustumiseen. Ajoimme Roermondiin jossa sijaitsee valtava outlet-alue johon saksalaisialla on tapana ajaa sunnuntaisin ostoksille sillä Saksassa ei ole oikeastaan mitään avoinna sunnuntaisin. Ja sen kyllä huomasi, alueelle valui tasaisesti autoja. Me jätimme ostosparatiisin- tai helvetin, kuinka asian haluaa ymmärtää, väliin ja jatkoimme matkaa.

 Roermondista päädyimme Eindhoveniin jonka keskustasta löytyi Pyhän Katariinan kirkko. Kirkot ovat helppoja kohteita käydä, yleensä aina auki ja helppo löytää pitkälle näkyvien tornien takia.

 Kirkossa oli näyttely kaivauksista kirkon alueelta ja sen löydöistä. Tässä leluja vuosisatojen takaa.

 Eindhovenista ajelimme tarkoituksella pieniä kyläteitä takaisin Saksaan. Se kannatti, maisemat olivat upeat. Erilaiset kuin meillä, tasaista, pieniä kyliä toisensa perään, paljon pyöräileviä ihmisiä ja maataloja joissa lähes jokaisen pihassa hevosia.

 Lisää kuvia auton ikkunasta. Hyvin yleinen näky ajaessamme olivat uudenaikaiset tuulimyllyt. Näitä näkyi etenkin Saksan puolella. Saksa onkin päättänyt luopua ydinvoimasta ja siksi siellä tuetaan vahvasti tuuli- ja aurinkoenergiaa.

Kolmantena reissupäivänä suuntasimme Belgiaan vierailtuamme ensin Düsseldorfissa klassikkoautojen näyttelyssä, löytyy nimellä Classic Remise. Belgiasta löysimme kaupungin nimeltä Liege ja sieltä kaupan nimeltä Primark. No, sitten kävi niin, että paluumatkalle ehdimme vasta hämärän tultua joten kuvia ei ole.

 Neljäs ja viimeinen matkapäivä vietettiin Düsseldorfissa. Iltalennon takia ehdimme kävellä rauhassa rantakadulla. Olimme liikkeellä niin aikaisin aamulla ettei muita ihmisiä paljoa näkynyt. Kuvassa näkyy Pyhän Lambertuksen kirkko jonka erikoisuus on vino kirkontorni. Legenda kertoo sen vääntyneen itseään neitsyeksi väittäneen morsiamen takia, kirkontorni vääntyi häpeästä morsiamen epärehellisyyden takia. Itse epäilen, että kirkon rakentajille oli maksettu palkkaa liikaa oluen muodossa ja tornista tuli vino.

Etukäteen olin googlettanut, että rantakadulta löytyy siemenkauppa. Ja niinpä sieltä löytyi ja oli vielä sopivasti auki aamuvirkkujen aikaan. Kaupan ostoksista teen myöhemmin ihan oman postauksen.

 Näitä muotoon leikattuja puita näkyi paljon lähes jokaisella kadulla. Samoin siistejä puksipuuaitoja, säleikköpuita ja muotoon leikattuja pensaita. Kuvan puista voin kuvitella miten upeita ovat kesällä kun saavat lehdet jotka muodostavat lehväkaton jonka alla voi kävellä.

 Puutarhuri kun katselee maisemia ihan eri silmin niin kuvattavia kohteita löytyy myös maasta. Tässä julkisessa istutuksessa kukkivat jouluruusut.

 Kävimme myös korkealla, Rheinturm-torni oli näkemisen arvoinen paikka.

Tornin kahvilasta oli hyvät näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Tosin itse olin lähinnä tornin sisäseinää, huimasi jo pelkkä ajatus alaspäin katsomisesta. Hauska yksityiskohta oli tornin vieressä elävät citykanit jotka eivät olleet turisteista moksiskaan, vilahtelivat koloihinsa ja välillä kadun viereen syömään jotain.

Varsin onnistunut ja kiva reissu, vuokra-autolla voi ajella omaan tahtiin. Tosin vaati välillä melkoisen kylmäpäistä kuskia sillä liikenteen tempo oli ajoittain omiin silmiin hurjaa. Pari kertaa navigaattori neuvoi vasta siinä vaiheessa kun liittymästä olisi pitänyt jo kääntyä. Mutta hengissä selvittiin. Lasten ehdoilla mentiin paljon mutta lyhyiden välimatkojen takia ehti nähdä paljon. Se onkin juuri Saksan rajaseudun etuja, ajamalla sata kilometriä olet toisessa maassa, jopa kolmannessa ja neljännessä.

Kauniita päiviä

Viimeiset pari päivää on aurinko hellinyt oikein kunnolla. Tänään huomasin talitiaisten tekevän jo pesäpaikkaa koivikon linnunpönttöön. Kevättä rinnassa muillakin kuin minulla. Tomaattien kylvämistä olen vielä malttanut eikä nyt taida olla edes otollinen aika. Parin viikon päästä kuun asento on sopiva ja sitten toivottavasti uudet ja vanhat siemenet ovat kylvövalmiina. Ja muistettu ostaa kylvömultaa.

 Lunta meillä riittää. Hankikannon avittamana pääsin sellaisiin pihan osioihin joissa en ole voinut käydä koko talvena. Pari kertaa yritin mutta kun lunta oli pahimmillaan nivusiin saakka niin totesin kulkemisen toivottomaksi. Rosariossa oli kaikki hyvin, ruusut ovat pari ruusua lukuunottamatta kaikki turvallisesti lumen alla.

 Joitain omenapuun oksia oli jyrsitty, ei mikään katastrofi mutta taidan silti käydä kietomassa ympärille lisäverkkoa ihan sen takia että nykyiset verkot ovat jääneet mataliksi korkean lumitilanteen takia. Runko kun säilyy ehjänä niin puilla ei ole mitään hätää.

 Karhunvadelman kohdalla kohtasin mysteerin. Joko oksat ovat lumen alla tai sitten ne on syöty jo ennen lumien tuloa, niitä ei nimittäin näy yhtään. Itse toivon ensimmäisen vaihtoehdon toteutumista sillä silloin on toivoa sadosta. Tuossa ne pitäisi kasvaa kahden kepin välissä. Joku on käynyt paikalla minunkin lisäkseni jäljistä päätellen.

 Aitan kattolumet ovat sulaneet hurjaa vauhtia, vielä jokin aika sitten katolla oli monta kymmentä senttiä lunta ja nyt enää pieni ripaus. Musta huopakatto yhdistettynä aurinkoon on tehokas sulattaja.

Pihatielle, navetan liittymän kohdalle on muodostunut erikoinen ilmiö. Jostain sulaa nyt lunta kiihtyvällä vauhdilla ja sulamisvedet ohjautuu pihatielle missä jäätyvät kuvan jäätiköksi. Tuo on kuin luistinrata, harmi vain on kalteva niin ei siihen uskalla mennä luistimiaan kokeilemaan.

Ensi viikko onkin talvilomaviikko ja koko perheellä on yhtäaikaa lomaa. Mukavaa lomaa teille joilla sitä on tiedossa.