Uuden vuosikymmenen kynnyksellä

Vuosi 2020 tulee olemaan merkittävä vuosi. Olemme mieheni kanssa olleet 20 vuotta naimisissa. Asumme talossa joka on ollut tällä nykyisellä paikallaan tasan 100 vuotta. Aloitan tammikuussa pienen opiskelun työn ohessa ja vuoden vaihtuessa vuoteen 2021 on toivottavasti taskussani työmarkkinakonsultin tutkinto.

Palataan kuitenkin vielä vuoteen 2019, vuoteen joka oli tasainen kuin mikä ja ehkä hyvä niin, elämän on joskus hyvä olla tasaista ja tylsääkin.

 Lunta saimme talven mittaan reilusti. Oli taas vanhalle potkukelkalle käyttöä kun lapsenlapset kävivät kylässä.

 Helmikuun lopulla koitti kylvöjen aika. Tomaatteja vihreissä laatikoissa ja kierrätetyissä tomaattirasioissa hankeen menevät kylvöt.

 Maaliskuussa lumen valta väistyi ja ensimmäiset kukat pinnistivät pintaa. Lumikellot olivat maaliskuun kuningattaria.

 Nykyisin suosikkivärini kevään ensimmäisissä kukkijoissa on keltainen. Se näkyy kauas kun maa on vielä harmaa paljastuttuaan lumen alta ja pölyttäjät tuntuvan tykkäävän keltaisesta. Huhtikuussa pihassa kukkikin ennätysmäärä keltaisia krookuksia.

 Toukokuussa korjasin satoa pimeässä, savihuupan alla kasvatetuista raparpereista. Maussa en kokenut valtaisaa eroa valossa kasvaneisiin verrattuna mutta satoa näistä sai paljon aikaisemmin.

 Kesäkuussa koimme ensimmäiset kunnon helteet. Kuukausi yllätti myös kukinnan suhteen. Pienet tuomipihlajani olivat kuin tikattuna kukkaa. Risuaita taustalla alkaa olla huonossa kunnossa, ehkä puran sen aikansa eläneenä kokonaan pois, tai sitten korjaan ja kunnostan.

 Heinäkuussa koitti odotettu kesäloma ja Avoimet Puutarhat joihin osallistuin kolmatta kertaa. Kasvimaa kitkettiin ja laitettiin olkien avulla siistiksi. Kesän kuivuudesta huolimatta kasvimaalla meni hyvin, tosin kastelua sai tehdä kuin työkseen. Uimassakin uskaltauduin käymään jopa pari kolme kertaa päivässä kuumimpina hellepäivinä.

 Elokuu, loppukesän ensimmäinen kuukausi. Vihdoin sain kokea kunnolla vaaleanpunaisten ukonhattujeni kukinnan. Paikan siirto selvästi auttoi.

 Syyskuussa söimme itsemme ähkyyn pihan luumuista. Ensi kertaa saimme luumuista kunnon sadon, kiitos 'Laatokan Helmen'. Leikkasin puun sadon jälkeen melko reilusti ja nyt jännään tykkäsikö huonoa. Haluan pitää kaikki hedelmäpuut kohtuullisen kokoisina ja matalina, siksi leikkaan niitä ahkerasti. Syyskuu oli myös surun kuukausi sillä vanhin kissamme Aatu lähti viimeiselle matkalleen. kaipuu on vieläkin ajoittain kova vaikka tapahtumaan ehti valmistautua hyvin.

 Lokakuussa rauhoituin ja koin puutarhaähkyn jälkioireita. Silti en kadu kesää jonka vietin 90% puutarhassani, sille oli tarvetta sillä puutarha on minulle myös terapiapaikka, se mistä ammennan voimaa arkeen. Mutta voi miten kaunis olikaan arboretum ensimmäisten pakkasaamujen aikaan.

 Marraskuussa sai unohtaa puutarhan kokonaan ja keskittyä muihin harrastuksiin kuten pietarilaisten tuolijeni entisöintiin. Kuvassa menossa yhden tuolin selkänojan korjaus, en ollut tyytyväinen kätteni jälkeen joten uusiksi meni.

24.12.2019

Joulukuussa sai keskittyä täysillä lähestyvään jouluun vaikka aluksi tuntui ettei joulumieltä löydy sitten millään. Löytyihän se lopulta sen verran kuin tarvittiin. Joulu saatiin laitetuksi ja kohta sille heitetään jo hyvästit. Joulukuun lopulla mieli kääntyy uuteen vuoteen ja uuteen puutarhakauteen ja sen mahdollisuuksiin. Tammikuun pakkasina voi katsella kuvamuistoja menneeltä keväältä ja samalla voi selailla siemenvarastot läpi ja mietti lähestyviä kylvöjä.

Hyvät lukijat, Onnea ja Menestystä vuodelle 2020 ja olkoot koko tuleva vuosikymmen myötätuulten myötäinen.

Jotain minusta

Sain Nilalta Lappalainen etelässä-blogista haasteen vastailla Jotain minusta-haasteen kysymyksiin. Tässäpä minun vastaukseni jotka ajattelin kertoa puutarhaa harrastavan ihmisen näkökulmasta.

1. Asun

maaseudulla Päijät-Hämeessä Lahden kaupungissa. Ensi vuonna tulee täyteen 15 vuotta asumista Arvilan talossa. Talon ja pihapiirin ympärillä on puutarha jota olen hoitanut ja kasvattanut määrätietoisesti noin kymmenisen vuotta. Kokoa puutarhalla on arvioiden vajaa hehtaari.

2. Innostun

kasveista ja kukista joita näen esittelyssä muissa blogeissa. Tai sitten selaan vanhoja ja uusia puutarhalehtiä sekä kirjoja ja saan sieltä innostuksen poikasen. Ja kohta on puutarhassa uusi istutusalue tai täysin uusi perennasuku.

3. Ihailen

täsmällisiä ja säntillisiä istutuksia, millilleen tehtyjä kanttauksia, kauniin muotoisiksi leikattuja puita, suoria istutusrivejä kasvimalla, hengissä pidettyjä kaalikasveja ja komeita pionirivejä. Ja nyt en puhu omasta puutarhastani.

4. Rentoudun

kitkemällä kukkamaita, istuttamalla uusi kasveja tai siirtämällä niitä paikasta toiseen. Rentoudun nyppimällä varkaita kasvihuoneen tomaateista tai katkomalla sipulisadosta varsia. Voi sanoa, että puutarha on minulle rentoutumispaikka, ei ikuinen työleiri vaikka niinkin voisi ajatella.

5. Ilostun

kun onnistun. Saan jonkin aran kasvin kestämään talven yli tai pionin kukkimaan vuosien ponnistelujen jälkeen. Ilostun kevään sipulikukista sillä yleensä ehdin talven aikana unohtaa mitä olen istuttanut. Ilahdun lahjaksi saadusta kasvista jolla on juuret. Ne pääsevät aina puutarhaan ja jäävät mieleen.

6. Luonnettani kuvaa

halu oppia uutta, kehittyä ja nautinnonhalu. Onneksi puutarha tarjoaa kaikkea tätä.

7. Haluan ympärilleni

läheiseni (auttamaan puutarhassa), puutarhakissani (syömään myyrät), hiljaisuutta ja rauhallisuutta sekä kauneutta.

8. Haaveilen

uudesta vuorotteluvapaasta jolloin voisin olla taas koko kesän puutarhassa. Haaveilen kesästä jolloin ei olisi liian sateista tai liian kuivaa. Haaveilen uudesta kasvihuoneesta.

9. En luopuisi

tai en haluaisi luopua puutarhastani, ihmisistä lähelläni joiden avulla se on saavutettu. En haluaisi luopua kodistani maaseudun rauhassa. Vallan hyvin voisin luopua kotiloista tai talvisin kaiken jyrsivistä jäniksistä.

Kiitos Nila hauskasta haasteesta. Jos et keksi mitään kirjoittamista blogiin niin nappaa tämä haaste ja tee oman näköisesi listaus. 

Lunta, ei lunta, lunta, ei lunta

Meillä täällä itäisessä osassa Hämettä lumi tulee ja sulaa pois, tulee ja sulaa pois. Kaikki postauksen kuvat ovat jouluaatolta jolloin meillä ei ollut lunta kuin muutamassa kohdassa pihaa ja sekin jään muodossa. Tänään, Tapaninpäivänä maassa on ohut lumikuorrute mutta veikkaan senkin sulavan pois jos saamme vielä vesisateita.

 Talon kulmalta aitalle päin. Jalo haistelemassa kissanminttua ja hetken päästä on hampaillaan kiinni jalassani, ilmeisesti syystä, että en leikkinyt Hänen Korkeutensa kanssa. Ikinä ennen ei ole purrut minua niin kovaa. Kävin eilen näyttämässä reiden reikiä päivystyksessä, sain varuiksi tetanuspiikin ja ohjeen seurata haavoja, jos yhtään tulehduksen merkkejä niin edessä on antibioottikuuri. Olipa lähellä ettei tullut kissasta lämpimiä rukkasia. Minkä lie mielenhäiriön saanut, tai joulustressin.

 Blogeissa on vilahdellut kuvia jouluruusujen nupuista. Piti käydä katsastamassa omani ja voi mahdoton, tässä viime kesänä istutetussa on nuppu. Hyvällä onnella näen kukan keväällä kukkivana.

 Puutarhassa näkyy paljon piippoja ja kevätkukkijoiden lehtiä. Nämä lehdet kuuluvat helmililjoille jotka istutin viime keväänä. Ostin helmililjat pilkkahintaan ylikukkineina pääsiäiskukkina ja laitoin ne puutarhaan, sipuleita oli yli sata. Nyt vain eivät saisi kukkia liian aikaisin, se pelko on liian lauhassa säässä.

 Myös kärhöistä olen pikkuisen huolissani, niissä on useammassa ihan tuoreita lehtiä tai silmuja. Nyt jos tulee kovat pakkaset eikä ole lumisuojaa niin huonosti käy ainakin maanpäällisille versoille.

 Pionit ovat sinnikkäitä, tämä on loka-marraskuussa istutettu pioni, sieltä se vaan pukkaa uutta alkua tietämättä talven olevan vasta edessä. Maa on niin sula, että ajattelin istuttaa joulun hyasinttien sipulit maahan heti viikonloppuna, mitä sitä odottamaan kevääseen.

 Arboretum jouluaattona 2019. Vaikka tämä on rinnettä niin maa jalkojen alla sanoi lits läts. Tämä on muistini mukaan märin syksy ja loppuvuosi meillä täällä asutun melkein 15 vuoden aikana.

Loppuun tarvitsen hieman apua. Tämä pieni kuuseni on tehnyt pari ylimääräistä latvaa. kannattaako ne katkaista pois ja jättää vain yksi? Vai voiko tämän antaa kasvaa näin? Kummalla tavalla kuusesta kasvaisi kauniimpi vai onko se aina arpapeliä teki miten tahansa?

Joulun rauhaa

Rauhaisaa ja antoisaa joulua,

leikkisää mieltä ja onnen iloa kaikille lukijoilleni.

Nauttikaa joulun pyhistä.

Museotavaraa

Olen aina kuvitellut, että vyyhdinpuut kiinnitetään poikkeuksetta tuvan pitkään penkkiin kiinni ja langan saaminen vyyhdille tapahtuu siinä. Käynti kyläilemässä opetti jotain uutta.

 Vyyhdinpuille on ollut ihan oma telineensä jota on saanut pyöritettyä polkemalla samalla tavoin kuten rukkia. Ja nyt minulla on museoon sellainen häkkyrä. Muuten toimiva ja ehjä, mutta polkimen ja vyyhdinpuuta pyörittävän metallikiekuran välistä puuttuu keppi. Se lienee helppo tehdä kun ottaa rukin kepistä mallia.

Sain häkkyrän mukana vielä yhden vyyhdinpuun, se sujahti paikoilleen hyvin ja pyörii tuossa aika vinhaa vauhtia kuten alapuolella oleva video näyttää.

Museoni on 99% täynnä tavaraa tästä talosta mutta joitain esineitä on muualtakin kuten nyt vyyhdinpuiden teline. Myös rukin olen saanut lahjoituksena sekä aivan ihanan pienen lapsen merimiespuvun. Harkitsen tekisinkö lahoitetuille esineille yhdestä tyhjästä huoneesta ihan oman tilan. Tai tekisikö siitä käsityöesineiden huoneen, kohtahan näitä on yhden museohuoneen verran.

Korttikommähdys + yksi joululahja

Tänä vuonna kävi joulukorttien suhteen kömmähdys. En aloittanut tekemään kortteja sillä oletin ettei postilakon takia kannata. Kun lakko loppui, ajattelin että en enää ehdi. Sitten löysinkin laatikosta valmiit kortit, en muistanut tehneeni viime vuonna niin paljon kortteja, että olisivat riittäneet täksikin vuodeksi. Joten rakkaat ystävät ja sukulaiset, tänä vuonna ette saa postin tuomia joulukortteja. Tätä kirjoittaessani päätin lahjoittaa korttien lähettämiseen varatun rahan hyväntekeväisyyteen. Ensi vuonna uusi yritys.

Sain tänään pienen joululahjan ihanalta ystävältä joka tuntee minut hyvin.

 Piparkakkusuklaata ja yllätyslaatikko.

 Lahjanauhan poistettuani näin koko laatikon. Kyllä vain ennen osattiin kauniit paketit.

 Laatikon sisältä paljastui iskemättömiä, aitoja vanhoja koristenauloja verhoiluun. Vau, eiköhän näille löydy käyttöä.

 Voin sieluni silmin kuvitella nämä tuolin reunassa verhoilukangasta kaunistamassa.

Voisikohan tuon laatikon alimman tekstin tulkita hinnaksi, 21 markkaa per laatikko?

Enää kolme työpäivää ennen joulua, aika kiva fiilis.

Viikonlopun puuhia

Tänä viikonloppuna sai paljon aikaiseksi. Leivottiin pipareita lastenlasten kanssa ja tuotiin kuusi sisälle saliin. Paketoin melkein kaikki lahjat ja mietin aikataulun loppujen hankkimiseksi. Ostin saliin uudet leikkokukat ja keittelin lauantaina kolmisen litraa riisipuuroa joka nautittiin yhdessä tyttären perheen kanssa salin hämäryydessä joululaulujen soidessa taustalla.

 Lidlistä löytyi ihana valmis kimppu jossa oli valkoisia tulppaaneja ja liloja hyasintteja.

 Piparkakut paistettuina, koristelua odottamassa. Kuusivuotias mummin mussukka jaksoi koristella omia piparkakkujaan pitkälle toista tuntia. Teki tarkkaa ja huolellista työtä.

 Perinteisiä asetelmia oli toivottu tänäkin vuonna, niinpä tein niitä taas ison kasan ilahduttamaan sukulaislapsia.

 Ja kun lapsille tehdään, pitää olla värikästä ja koristeita runsaasti.

Mieheni haki lauantaina kuusen lastenlasten avustamana omasta metsästä. Tätä kuusta on katseltu jo parisen vuotta sillä silmällä että siitä tulee vielä joskus joulukuusi. Nyt oli korkeutta riittävästi vaikka ihan ei osu kattoon.

Koristeet tuttuun tyyliin Suomen väreissä, sinistä, valkoista ja hopeaa. Sekä muutama suklaajoulupukki lasten iloksi.

Vyyhdinpuut uudessa käytössä

Hetken kotikirpparilta ostamani vyyhdinpuut pyörivät tiellä pitkin salia ennen kuin keksin niille käyttöä. Tai siis kahdelle kolmesta vyyhdinpuista.

 Toisesta tuli kauteen sopiva teline. Ylhäällä pitkät kruunukynttilät ja alhaalla tuikut.

 Tosin taidan siirtää tuolin muualle talossa ja kynttilät toiselle puolelle kaappikelloa. 

 Toinen vyyhdinpuu on eteisessä ja sen päällä on eteisessä ympäri vuoden oleva lyhty valoineen. Lyhty oli ennen tuon kunnostamani lasten tuolin päällä mutta nyt tuoli vapautui lastenlasten käyttöön.

Tämän pienen sisustusinnon ansiosta taisin saada hukassa olleen joulumielen takaisin ja sain laitettua joulukoristeita kuten seimen esille. Ja eilen hankin torilta kaksi havukranssia talon ulko-oviin. Nykyisin joulu ei paljon koristeita vaadi mutta jotain on oltava, ainakin nuo seimi ja kranssit.

Kuin tilauksesta

Hups miten tämä aika menee tässä kohtaa vuotta. Arki-illat ovat olleet menoja täynnä, samoin viikonloput, ensi viikko vielä ja sitten helpottaa. Blogin päivitys on ollut hiukan hakoteillä. Olen ollut niin täynnä tätä ainaista sadetta ja harmaata säätä, ei ole valoa sisällä eikä ulkona ja kuvaaminen on aivan mahdotonta. Niinpä pahoittelut tämän postauksen heikkolaatuisista otoksista.

Kaiken tohinan keskellä otin naapurikaupungista kirpparipaikan pariksi viikoksi. Sinne avattiin ihan torin laitaan uusi kirppis loppukesästä. Kahden viikon hinta on sama kuin omassa kaupungissa yhden viikon hinta. Meille ylimääräinen on kivasti liikkunut eteenpäin ja olen tehnyt tuolta kirpparilta pari löytöäkin. Viimeksi tänään kun tyhjensin oman pöydän.

 Mielssäni olin ajatellut, että salin pietarilaiseen kalustoon kuuluva pöytä tarvitsee talveksi tummemman pöytäliinan. Olen sellaista etsinyt muutenkin pitkään ja hartaasti, mutta vanhojen, villakankaalle kirjottujen pöytäliinojen valikoima ei ole netissä tai kirppareilla mitenkään yletön. Niitä ei yksinkertaisesti ole.

 Niinpä en kahta kertaa harkinnut kun näin tämän liinan myynnissä vitosella. Pohjakangas on mustaa villakangasta ja kirjonta on tehty sekin villalangalla. Mikään vanha tämä ei ole mutta se ei haittaa, tyyli on juuri se mitä olen etsinyt.

Kuvion oranssi väri jos olisi ollut punainen, olisi liina täydellinen. Vaan olen tyytyväinen tähänkin.

 Nyt on pakko tehdä pöydälle joku jouluinen kukka-asetelma, pöytä kuin huutaa sellaista yllensä.

Täydellinen liina myös kaluston tuoleihin joista on menossa kolmannen tuolin päällystäminen. Se onkin karmien takia hiukan hankalampaa mutta enköhän saa niistä kelvolliset.

Hyvää 2. adventin iltaa, minä taidan nyt lukea blogien uusimmat postaukset joita en ole tämän parin viikon aikana ehtinyt lukea.