Uusin blogivillitys on täällä!

Mikä on se asia mistä kuhistaan blogissa jos toisessa. Ihmetellään ja päivitellään, että miten sitä nyt, joulukuussa. Kaikki kerrankin aivan innoissaan, ettei tullut tehtyä jo syksyllä.

Ja se on tietysti haravointi. Tänään kaivoin minäkin oman haravani taas kerran esiin, ja menin muiden esimerkin perässä pihalle haravoimaan. Eilisen sateettoman päivän jälkeen osa puutarhasta oli riittävän kuivaa jotta harava luisti.

 Samalla kiertelin kaikki kukkapenkit läpi ja onnekseni sain todeta, että missään ei näy tulppaanien tai muiden sipulikukkien piippoja. Hyvä jos malttavat odotella kevääseen saakka.

 Enimmäkseen sain haravoida pois myrskytuulien tiputtamia oksia. Tänä syksynä olin niin ahkera, että lähes kaikki lehdet tuli haravoitua pois. Ja kuvasta näkyy kuinka iloisen vihreänä loistaa nurmikossa kasvava sammal. Ei tämä ollut musta joulu vaan vihreä!

 Terijoensalava, joita pihassamme on kaksi, on ihan mieletön roskaaja. Siitä tippuu lehtiä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, ja pieninkin tuuli katkoo oksia kaikki lähitienoot täyteen. Tämä alue jäi syksyllä putsaamatta, mutta jos näitä kelejä riittää, niin eihän minulla jää kevääksi mitään puuhaa.

Lumettomuus ei minua haittaa, kunhan ei sada jatkuvasti vettä. Ja kun ajatellaan pikkuisen eteenpäin, saa parin kuukauden päästä jo kaivella siemenpusseja esiin ja miettiä mitä sitä tänä keväänä esikasvattaisi. Ei hassumpaa.

Lahjaksi käytettyä?

Siinäpä se kysymys, voiko lahjaksi antaa käytettyä? Minun mielestä voi, mutta kenties ei sellaiselle ihmiselle jonka makua ei tunne. Eikä ihan kaikkea sovi antaa käytettynä, omalla kohdalla käytetty vaate voisi olla arveluttava lahjana, pöytäliina taas päinvastoin on parempi käytettynä kuin uutena. Lasten lahjoissa oli tänä(kin) vuonna käytettyä, nuorempien poikien Nerf-pyssyt oli hankittu muuta kautta kuin tuliteränä kaupasta. Ja kummankin pojan mielestä lahja oli juuri sitä mitä oli toivottu.

Minun lahja oli vanha ristipistoin kirjailtu pöytäliina.

 Äitini oli saanut liinan tädiltään. Täti ei enää muistanut kuka esiäiti liinan on tehnyt. Ihan mikään satavuotias tämä ei ole, mutta ei ihan uusikaan. Reunapitsi on kiinnitetty ompelukoneella ja on selkeästi tehdaspitsiä. Ristipistot on tehty sekaisin molempiin suuntiin ilman mitään säännönmukaisuutta, joten epäilen olisiko tämä jonkun kouluaikainen käsityö?

 Liina on aika kivan kokoinen, käy tähän arkun päälle tai salin peilin alle. Salin liina tämä on selvästi sinisine kirjailuineen, salin tapetissa kun on sinistä kukkaornamenttia.

Samassa paketissa liinan kanssa oli kaksi lautasta äitini lapsuudenkodista, niitä harvoja säilyneitä. Eli mitä parhain lahja tällaiselle käytetyn tavaran hamstraajalle.

Mr. Darcy faneille

Tänään on taas se päivä kun televisio näyttää BBC:n dramatisoinnin kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo. Sarja tulee yhtenä pötkönä Yle teemalta alkaen klo 10:00. Työpäivästäni johtuen en pääse nauttimaan viiden tunnin esityksestä, mutta onneksi kyseinen pätkä löytyy omasta kaapista dvd.ltä. Mutta nauttikaa te joilla on vapaata.

Minä nautin sarjan jouluna seurana hunajateetä ja kilo karkkia. Colin Firth on loistava Mr. Darcyn roolissa eikä Jennifer Ehle Elizabeth Bennet:n roolissa ole yhtään huonompi. Suosittelen kaikille romantiikan nälkäisille!

Ei tarvitse arvata kuka varasti shown

Tämän vuoden lasten piinaavimmat hetket on ohi, lahjat on jaettu ja avattu, uudet lelut leikitty ja napa on täynnä ruokaa. Omat lahjani olivat ihan muuta kuin kultaa ja kimallusta, mutta en sellaisia toivonutkaan. Himmeli, kaksi vanhaa lautasta, vanha jonkun esiäidin tekemä pöytäliina ja  vedenkeitin, siinä lahjat joita sain ja tyytyväinen olen.

Suurin lahja köllötteli välillä maminsa eli isomummon sylissä, ja välillä sain minäkin mummi, pienen ihan vain itselleni. Voiko tämän jälkeen muuta lahjaa enää toivoa?

 Pieni piparkakkupukuun puettu tyttärenpoika oli tämän joulun odotetuin vieras.

 Ihan koko päivää emme saaneet pientä pitää, oli vuoro lähteä seuraavaan kyläpaikkaan halittavaksi ja hellittäväksi. Mieletöntä ajatella, että ensi jouluna nuo pienet kädet jo kiskoo kuusta, repii innoissaan lahjanauhoja ja tulee olemaan taas joulun päätähti. Ainakin toivon niin.

Muutoin oma jouluni on mennyt lähinnä sohvalla löhöten, jo pari viikkoa kiusannut flunssa yrittää kiusata taas enemmän, mutta onneksi on ollut aikaa levätä. Huomenna alkaa arki ja työt, tänä vuonna ei ole joulun aikaan varsinaista lomaa yhtään.

121. joulu

Kun asuu talossa jonka hirsiseinät näkevät tänä vuonna 121. joulunsa, täytyy nykyisten(kin) asukkaiden kunnioittaa perinteitä. Sentään ei lahdata sikaa itse, mutta tuossa kinkku jo odottelee leivinuuniin pääsyä. Tuuvinki on imeltymässä ja ensimmäinen erä riisipuuroa on keitetty. Muukin joulu koostuu hyvin yksinkertaisista aineksista. Kuusesta, kynttilöistä, piparkakuista ja valoista. Sekä muutamasta lahjasta.

Rauhallista ja hyvää joulua!

Kadotettu ja löydetty

Olen joskus postannut vihreän kammarin tähtivaloista jotka on ostettu Ikeasta vuonna kivi ja keppi. Valot porskuttavat aina vaan, ja ovatkin poikien ikkunaa koristamassa ympäri vuoden. Muistini mukaan meillä piti olla toiset samanlaiset valot jossain jemmassa. Vuosiin niitä ei tullut mistään vastaan, kunnes tässä vapaapäivillä siivosin yhden kaapin. Ja siellähän valot oli. Testaus, eli töpseli pistorasiaan ja totesin huopatähdet toimiviksi. Valot pääsi koristamaan kodinhoitohuoneen punaisia emaleja.

 Näitä pimeänajan valoja löytyy meiltä salista ja tuvasta. Haaveissa on saada jonkinlaiset valot joka huoneeseen, mutta muiden huoneiden kanssa haluan odottaa niiden remontin valmistumista. Ja koska mitään aikatauluja ja suunnitelmia tulevista remonteista ei ole, niin valoja saa odottaa vielä tovin.

Mutta nyt lähden virittämään valoja kuuseen joka kannettiin juuri sisään salin nurkkaan.

Miehen valinta

Vaikka otsikon voisi ymmärtään niinkin, että joku valitsee miestä, niin tällä kertaa ei kyse ole siitä. Sama vanha mies pysyy rinnalla ja sai suorittaa Tärkeän valinnan. Antaa miehellekin kummasti joulumieltä kun saa osallistua näihin jouluvalmisteluihin muutenkin kuin kantamalla joulukuusen taloon sisään. Tosi(joulu)mies saa itse kaataa kuusen kuten meillä tuppaa tapahtumaan jollei naapurin mies ehdi ensin.

Tälläkin kertaa tehtävä ja se Tärkeä valinta liittyi havuihin. Olimme yhteisellä vapaapäivällä kaupungissa ja suuntasimme Lahden torille. Tosin en minä sitä pientä plänttiä kirjaston ja teatterin vieressä nimittelisi toriksi, mutta ehkä joku toinen on toista mieltä. Se aito ja oikea tori kun on tässä kohtaa vain iso monttu ja toriparkin rakennustyömaa.

 Minun vapaapäiväni saivat loppuvuodesta ihan uuden ulottuvuuden miehen jäätyä työttämäksi, olemme yhtäaikaa vapaalla! Aika herkullista laittaa lapset aamulla koulutaksiin ja siinä me miehen kanssa kuin vanhukset konsanaan nautitaan aamupala kaikessa rauhassa tuvan pöydän ääressä, ja mietitään mitä juuri sinä päivänä tehtäisiin. Kyseisenä päivänä olimme ihan kahden jouluostoksilla, harvinaista herkkua kun muistelee edellisiä vuosia.

Nyt kun taustat on selvitetty, niin itse asiaan, Tärkeään tehtävään, eli ulko-ovien havukranssien valintaan. Mies päätti katkaista kuusikranssien perinteen, ja tänä vuonna ovissa keikkuu tuulessa ja myrskyissä petäjäistä neulasta. Täytyy kyllä sanoa, että hyvä valinta oli.

 Mäntyisissä versioissa kyllä kuuluu ehdottomasti näkyä kävyt, kuusiversiossa taas ei.

 Myyjä lupaili kranssien säilyvän pitkälle kevääseen. Minulla onkin ollut tapana poistaa kranssit vasta pääsiäisen seutuvilla, siihen asti ne pysyy kauniina ja neulaset vihreinä. Kevätaurinko tosin voi poltella ne jo aiemminkin ruskeiksi.

 Ai niin, olihan miehellä toinenkin tärkeä tehtävä, sai määritellä kranssien paikan koska emme oikein päässeet siitä yksimielisyyteen. Minä olisin tahtonut ne keskipeilin yläosaan ja miehen mielestä tuo nykyinen paikka on se ainut ja oikea. Nyt ne sitten ovat siinä ainoassa ja oikeassa ja ihan hyvät ovat.

Tänään tein löydön kaappia siivotessani. Tässä kohta on pakko huomauttaa, että en yleensä siivoa yhtään kaappia jouluksi, mutta tavoista poiketen nyt siivosin yhden ja löysin jotain mitä on kaipailtu jo muutama joulu. Mitä se oli, se selviää huomenna.

Himmeli x 2

Minulla on aivan mahtava sisko, no, oikeasti kaksikin, mutta tämä toinen kun on tuntenut minut koko ikänsä, niin tietää tasan varmasti mistä pidän. Ja minähän pidän himmeleistä.

Salissa roikkui pitkään iso himmeli, mutta vuosien kuluessa se sai liian monta iskua valomiekoista ja muista taisteluvälineitä. Etsinnöstä huolimatta en ole löytänyt uutta riittävän kookasta himmeliä valmiina, tai edes sellaisen tekijää. Arvaatte varmaan kuka löysi, kukapas muu kuin siskoni.

Niinpä sain viikonloppuna jo yhden joululahjan, ehkä sen tämän vuoden kookkaimman. Salissa on taas perinteinen olkihimmeli. Kuvia siitä sain onnistumaan edes jollain tavoin vain tämän yhden. Todella vaikea kuvata vaaleaa koristetta vaaleaa taustaa vasten talvivalossa.

 Tupaan tuli pienempi himmeli, taidokkaasti tehty sekin ja todella monesta pienestä osasta.

 Minulle himmeli on koriste joka ehdottomasti pitää olla talossamme. Tämän tuvan himmelin pakkaan laatikkoonsa joulun jälkeen, mutta salin himmeli saa jatkaa hiljaista pyörimistään katonrajassa ympäri vuoden. En vain raaski viedä niin suurta kädentyötä vintille hiirten nakerreltavaksi.

Olen joskus ollut jollain jouluaskartelukurssilla jossa tehtiin pieni himmeli/olkityö. Sen kokeilun perusteella osaan arvostaa sitä vaivaa ja tuntimäärää joka yhden himmelin tekoon menee. Minusta siihen ei ole, hermo meni jo yhden tuollaisen kuution teossa.

Vauvalle

Tallinnassa oli ja on vaikka mitä kivaa vauvoille, kuten Suomessakin. Se mikä harmittaa, on poikien syrjintä. Kun tytöille on seitsemän rekkimetriä vaatteita, on pojille vastaavasti kaksi. Noin kärjistetysti sanottuna. Onneksi niistä kahdestakin metristä löytyy jotain kivaa.

 Otus (onko tuo koira vai nalle?) paitoineen ja housuineen on Mark & Spenceriltä. Omille pojille olen ostanut sieltä muutamia vaatteita vuosien varrella ja laatu on osoittautunut kelvolliseksi. Osa vaatteista on kiertänyt kahdella pojalla ja ne voi vielä myydä eteenpäin, se kertoo paljon.

 Next:n vaatteita omilla pojilla ei ole ollut, joten niistä ei ole mitään käyttökokemusta. Tämä farkku/body-setti maksoi n. 30 euroa. Lisäksi ostin toppatakin ensi talvea varten, mutta sen ehdin antaa jo tyttärelle. Nämä vaatteet pakataan vielä jouluksi kuusen alle vaikka tytär nyt näkeekin kuvat blogissa.

 Tämä koiruus surusilmineen vetosi mummiin, osta minut! Haaranepparit vähän mietityttää, ne joko toimii tai sitten ei, mutta näissä vaikuttivat napakoilta. Muistan omien lasten vauva-ajoilta, että mikään ei ollut ärsyttävämpää kuin nepparit jotka ei pysy kiinni.

Siskon kanssa päiviteltiin Nextin tyttöjen osastolla, että luojan kiitos tyttären vauva ei ollut tyttö, isotäti ja mummi olisivat menneet aivan sekaisin, tilin saldosta puhumattakaan. Nyt ei tarvinnut ostaa kymmentä söpöä mekkoa matkalaukun täytteeksi. Pari otusta riitti.

Tallinnasta hamstrattua

Perjantaina klo 8:08 meni taloudestamme sähköt. Hoitolapsilla ja minulla ei mitään hätää, saunalla oli vettä, puuhella ja uunit toimi. Illalla alkoi iskeä pieni paniikki, aamulla lähtö viikonlopuksi Tallinnaan klo 7:00, muu perhe joutuisi jäämään kotiin, onko sähköä? Ei ollut. Pakkaamiset hoitui mukavasti aamuyöstä otsalampun valossa, hiusten kähertämisestä ja muusta kaunistautumisesta oli sen sijaan ihan turha unelmoida. Tukka ponnarille, ja suunnaksi jouluinen Tallinna. Jos törmäsit siihen vähän homssuiseen naiseen laivalla, niin se olin sitten minä, mutta syytetään siitä sähkötöntä kotia.

Tallinnassa parhaimmat tuliaiset tarjosi Marks&Spencer ja Next. Ensi vuoden joulukortit on nyt hankittu:

 Sekä nippu kivoja lahjapapereita, taas sellaisia joita hädintuskin raaskii käyttää.

 Englantilaiset peltiset keksipurkit ovat vertaansa vailla. Tämä iso party bus oli must ostos. Ihan syötävän näköisiä keksejä purkissa on, mutta tässä kohtaa sisällöllä ei ollut niin väliä. Tämä heräteostos tuli tehtyä ihan ulkokuoren takia.

 Jos on kaapit täynnä Tetley-teetä reissun jälkeen, niin löytyy sieltä suklaatakin. Tummaa suklaata ja granaattiomenaa, kummatkin herkkuani ja voisin kuvitella kivaksi yhdistelmäksi.

 Nämä suloiset maatila-magneetit toin lasten leikkejä varten. mutta enpäs tiedä. Voi käydä niinkin että näillä leikin vain minä.

 Aivan ihania, ja nyt minua vähän harmittaa etten ostanut sitä villieläin laatikkoakin. Ne lapsille ja nämä minulle jääkaappimagneeteiksi. Pitänee hiukan guugletella löytyisikö näitä muualtakin.

No entäs ne sähköt? Palautuivat 28 tunnin katkon jälkeen lauantaina. Mies oli juuri suunnittelemassa operaatio pakasteiden pelastusta kun sähköt napsahtivat päälle. Ja samalla selvisi ettei pakasteilla ollut mitään hätää, pakastimen mittari näytti sen lämpötilaksi -9 astetta. Mikä helpotus, ostosreissu Tallinnassa jatkui ilman huolta kotijoukkojen selviytymisestä.

Tänä jouluna yksi lahjojen pääsaajista on tietenkin tyttären pieni poika. Hänen tuliaisistaan teen ihan oman postauksen.

Pari sanaa suomalaisesta terveydenhuollosta

Oma perhe on taas tässä viime aikoina kohdannut terveydenhuollon säästötoimenpiteet. Ensin täältä siirtyi oman terveyskeskuksen ilta- ja viikonloppupäivystys kalliiseen uuteen yksikköön 40 kilometrin päähän. Todellakin, siellä käymme vasta viimeisessä hädässä. Aikoinaan tuossa kirkolla sai päivystykseenkin ajan, ja sinne pääsi melko nopella tahdilla. Nyt jonotusta riittää tällä uudella systeemillä, muutama tunti on ihan normiaika mihin varautua jos on kyse lievemmästä kuin pään irtoamisesta. Ehkä tässä onkin tavoitte, kun päivystykseen ei kukaan hakeudu sen hankalan toimivuuden takia, syntyy säästöä.

Kunnan sivuilta seuraan aina lautakuntien esityslistoja ja päätöksiä. Tällä kertaa kuin luin, niin ajattelin, että onpa fiksua. Säästetään kerrankin meistä aikuisista. Jatkossa tarjotaan kunnalle työhön tuleville alle 6kk:n työsuhteessa oleville vain pakollinen lakisääteinen työterveyshuolto. Laajennetun saa vasta tuon 6kk:n jälkeen. Ihan fiksua jos tällä säästöllä saadaan esim. pidettyä perusopetuksen tuntikehys ennallaan. Vähemmän fiksua jos samat paineet kasaantuu terveyskeskukseen ja päivystykseen, ja säästöstä tuleekin menoerä.

Etenkin edellisistä tuli mieleen tämä Helsingin Sanomien kolumni joka jopa pikkaisen järkytti minua. Olisko sittenkin syytä säilyttää julkinen terveydenhuolto, ja rakentaa edes se Lastensairaala ja pian. Ja muilla kuin lahjoitusvaroilla. On jotenkin ihmeellistä, että julkisen terveydenhuollon maassa ei ole varaa satsata lapsiin vaan raha heidän tulevaisuuteensa pitää kerätä kuin kolehti. Mistä me maksamme veroja on kysymys joka herää ainakin minun päässä.

 Ja tarina jatkuu...

Marraskuussa tapahtui jotain josta olen vieläkin vihainen, eikä pelkästään siksi, että säästö kohdistui omaan lapseeni ja hänen syntymättömään vauvaansa. Tyttärellä on perussairaus jossa on aivan ehdottoman tärkeää hoitaa kaikki infektiot ja erityisesti virtsatieinfektiot välittömästi, jo ihan pienestä merkistä. Tällä kertaa terveyskeskuksessa ei oltu tilanteen tasalla ja evättiin tyttären pääsy kokeisiin jossa tulehdus oltaisiin voitu todeta. Pitäisi olla verta virtsassa. Tässä kohtaa tekisi mieli kysyä terveydenhuollon ammattilaisilta sieltä terveyskeskuksessa, että mistä on koulutus hankittu, ehkä kirjeopistosta? Virtsatietulehdus kun voi olla jopa täysin oireeton ja ihan kunnolla päällä siinä vaiheessa kun verestä virtsassa ei ole mitään tietoa. Kenties pitää käydä vain tiheämmin tarpeillaan.

Seurauksena tuosta oli, että tyttären sairaudessa seurasi pahenemisvaihe ja hoitona oli kolme päivää tiputuksessa keskussairaalassa erikoissairaanhoidon osastolla jonne tytär päätyi päivystyksen kautta. Ja löytyi agressiivinen tulehdus. Vaan olipa hyvä, että kunta säästi tuossa yhden virtsakokeen hinnan. Kalliiksihan tuo kolme päivää ei toki tullut, maksoihan tytär siitä kyseenalaisesta huvista kymmeniä euroja per vuorokausi. Silti haluaisin nähdä laskun jonka kunta saa tuosta hoidosta. Ja mahdollisesti tulevista hoidoista jos pahenemisvaiheella on jälkiseuraamuksia muutakin kuin kontrolliaikoja poliklinikalla. Ehkä tytär ensi kerralla pääsee kokeisiin heti, ainakin osaa ponnekkaammin vaatia. Vaikka en minä ymmärrä sitäkään, että hoitoon pääsee vain jos osaa vaatia hoitoa isolla veellä. Joku mättää.

Lopuksi vielä pätkä Terveyskirjaston (Duodecim) hoito-ohjeista aiheesta ms ja tulehdukset.

Hoitoon kuuluu myös bakteeritulehdusten, kuten virtsateiden, hampaiden tai poskiontelotulehdusten hyvä hoito, koska tulehdukset altistavat pahenemisvaiheille. Jos äkillinen MS-taudin pahenemisvaihe ilmaantuu ja liikunta- tai toimintakyky selvästi heikkenee tai näöntarkkuus toisessa silmässä heikentyy näköhermon tulehduksen vuoksi, annetaan suuriannoksinen kortisonihoito joko laskimoon tai nykyään joskus myös tablettimuotoisena. Tällaisen kortisonihoidon tiedetään lyhentävän pahenemisvaiheen kestoa, mutta se ei vaikuta taudinkulkuun pitkällä aikavälillä.

Oikeasti, eikö muita säästökohteita löydy kuin kansalaisen terveys?
Kuvat heinäkuulta 2013.

Omavaraista

Männynkäpyjen saatavuusongelman takia minulta jäi iso kasa kynttilänpätkiä käyttämättä. Vaan ei hätää, talouteen saatiin hyvin nopeasti tyhjäksi muutama perunalastupurkki ja kerrankin oli lasten mielestä kivaa kierrätystä!

Ekasta yrityksestä ei sen enempää, menkööt harjoittelun piikkiin, mutta toinen kerta onnistui. Sulatin kynttilöiden jämät värien mukaan kolmeksi uudeksi pöytäkynttiläksi ja voi vitsit, se toimi.

 Sipsipurkeista jäi kynttilöiden pintaan kiva huurrepinta. Lankapuoli ei ole kovin kaunis, mutta poltettavaksi nämä on tarkoiteetu joten pienet epätasaisuudet sulaa hyvin äkkiä.

 Tätä menoahan sitä ollaan pöytäkynttilöiden kanssa omavaraisia. Tosin pienellä varauksella, polttotestiä en ole vielä tehnyt. Sydänlanka pitäisi olla sopivaa, ja valu tehty kaikkien sääntöjen mukaan, mutta joku muuttuja c voi toki vielä pilata kaiken.

Lähisuvulle vinkiksi, kaikki kynttilänjämät ja sipsipurkit talteen, käyttöä on. Ja mikä parasta, saatatte saada omat jämänne kynttilöinä takaisin!

Minecraft-legot

Olimme jo päättäneet, että tänä vuonna pojat ei saa legoja lahjaksi. Ihan syystä että palikoita on jo aivan liikaa. Vaan kuinkas kävi. Kun Nanna vinkkasi, että netistä saa Minecraft-legoja, niin sekunnin mietinnän jälkeen tein tilauksen. Kolme erilaista settiä oli, mutta yhtä ei enää saanut. Kaksi saatavilla olevaa tilasin ja ne saapuivat posteljoonin mukana juuri äsken eli melkoisen nopeasti, alle viikko tilauksesta.

 Ekaluokkalaisemme on ihan täysi Minecraft-fani, rakentaa ihan huippuja maailmoja tabletillaan. Toinen intohimo on legot joten luulen tämän lahjan tulevan hyvään saumaan paketin 10+ ikäsuosituksesta huolimatta.

 Nettikaupassa oli muutakin mukavaa, kuten ilmaiset toimituskulut ja kaupan päälle sai alimman kuvan autosetin.

Paikka josta legot tilasin on tässä.

Työpäivän pituinen urakka

Joka vuosi aliarvoin voimani pipareiden leivonnassa. Taikinaa tulee tehtyä reilusti jotta ei varmasti lopu kesken, ja miten sitten käykään, itse leipomista riittää. Tänä vuonna piparkakuissa ja asetelmissa mentiin kovin viime vuoden tyyliin.

Sisaren lapset ja hoitolapset saavat kukin oman pienen asetelmansa. Tytöille hepat ja pojille possut. Pari ylimääräistäkin tein varmuuden vuoksi ettei tule isoa harmia rikkoontumisesta.

 Kirjakerhosta tullut heppamuotti on suosikkini vuodesta toiseen ja samaa mieltä tuntuu olevan kaikki tyttölapset joille tällä muotilla on tehty piparkakkuja. Suorastaan ihqu!

 Salin peilin eteen laitan tänä vuonna sydänpiparkakut, nuo pieneillä sydämillä koristellut. Tupaan oli ajatellut valkoisia, mutta niitä on sittenkin liian vähän, kaksi per ikkuna on jotenkin hölmön näköistä.

 Salin ja tyttären perheen asetelmassa komistelee tänä vuonna possut perhekuntineen. Aina yhtä kiva vaihtoehto monimutkaiselle piparkakkutalolle.

 Eilen en muuta väsäillytkään kuin näitä. Täytyy sanoa, että oma piparkakkukiintiö tälle vuodelle on täynnä.

Kansanhuoltolautakunnan määräyksiä

Onni on asua talossa jossa kaikkea historiaa ei ole laitettu uunin sytykkeeksi. On taas aika esitellä muutama vintin eristeitä löytynyt aarre. Itsenäisyyspäivän kunniaksi ovat Suomeen liittyviä.

Nykysuomalaiselle olisi varmasti aivan järkyttävää jos liha- ja lihatuotteet menisivät kortille, kuten tapahtui 30.11.1940. Myöhemmin tehtiin päätös jolla maatalojen piti luovuttaa yleiseen kulutukseen viljaa ja lihaa. Näin tapahtui Arvilassakin, ja niistä ajoista on vintillä säilynyt muutama lihan luovutusmääräys. Puolen vuoden kuluessa 1944 on pitänyt luovuttaa 206kg lihaa.

 Luovutukset eivät aina olleet isäntien mieleen ja niistä anottiin vapautusta hanakasti. Tästä kirjeestä voimme päätellä, että anomukset eivät aina menneet läpi, luovutettava oli.

 Luovutusmääräykset jäivät joskus noudattamatta, niistä seurasi hieman pidempi ja punaisempi kirje. Lisäksi lihamäärää oli hitusen jopa nostettu. Tarina ei kerro tuliko vaaditut 221kg luovutettua suosiolla vai pakkotoimenpitein.

 Mielenkiitonsia papereita sitä on vintille säilötty, minun ja tulevien polvien onneksi. Juuri lihapadan äärestä nousseena on hyvä muistaa, että asiat on meillä kuitenkin hyvin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!