Pari sanaa suomalaisesta terveydenhuollosta

Oma perhe on taas tässä viime aikoina kohdannut terveydenhuollon säästötoimenpiteet. Ensin täältä siirtyi oman terveyskeskuksen ilta- ja viikonloppupäivystys kalliiseen uuteen yksikköön 40 kilometrin päähän. Todellakin, siellä käymme vasta viimeisessä hädässä. Aikoinaan tuossa kirkolla sai päivystykseenkin ajan, ja sinne pääsi melko nopella tahdilla. Nyt jonotusta riittää tällä uudella systeemillä, muutama tunti on ihan normiaika mihin varautua jos on kyse lievemmästä kuin pään irtoamisesta. Ehkä tässä onkin tavoitte, kun päivystykseen ei kukaan hakeudu sen hankalan toimivuuden takia, syntyy säästöä.

Kunnan sivuilta seuraan aina lautakuntien esityslistoja ja päätöksiä. Tällä kertaa kuin luin, niin ajattelin, että onpa fiksua. Säästetään kerrankin meistä aikuisista. Jatkossa tarjotaan kunnalle työhön tuleville alle 6kk:n työsuhteessa oleville vain pakollinen lakisääteinen työterveyshuolto. Laajennetun saa vasta tuon 6kk:n jälkeen. Ihan fiksua jos tällä säästöllä saadaan esim. pidettyä perusopetuksen tuntikehys ennallaan. Vähemmän fiksua jos samat paineet kasaantuu terveyskeskukseen ja päivystykseen, ja säästöstä tuleekin menoerä.

Etenkin edellisistä tuli mieleen tämä Helsingin Sanomien kolumni joka jopa pikkaisen järkytti minua. Olisko sittenkin syytä säilyttää julkinen terveydenhuolto, ja rakentaa edes se Lastensairaala ja pian. Ja muilla kuin lahjoitusvaroilla. On jotenkin ihmeellistä, että julkisen terveydenhuollon maassa ei ole varaa satsata lapsiin vaan raha heidän tulevaisuuteensa pitää kerätä kuin kolehti. Mistä me maksamme veroja on kysymys joka herää ainakin minun päässä.

 Ja tarina jatkuu...

Marraskuussa tapahtui jotain josta olen vieläkin vihainen, eikä pelkästään siksi, että säästö kohdistui omaan lapseeni ja hänen syntymättömään vauvaansa. Tyttärellä on perussairaus jossa on aivan ehdottoman tärkeää hoitaa kaikki infektiot ja erityisesti virtsatieinfektiot välittömästi, jo ihan pienestä merkistä. Tällä kertaa terveyskeskuksessa ei oltu tilanteen tasalla ja evättiin tyttären pääsy kokeisiin jossa tulehdus oltaisiin voitu todeta. Pitäisi olla verta virtsassa. Tässä kohtaa tekisi mieli kysyä terveydenhuollon ammattilaisilta sieltä terveyskeskuksessa, että mistä on koulutus hankittu, ehkä kirjeopistosta? Virtsatietulehdus kun voi olla jopa täysin oireeton ja ihan kunnolla päällä siinä vaiheessa kun verestä virtsassa ei ole mitään tietoa. Kenties pitää käydä vain tiheämmin tarpeillaan.

Seurauksena tuosta oli, että tyttären sairaudessa seurasi pahenemisvaihe ja hoitona oli kolme päivää tiputuksessa keskussairaalassa erikoissairaanhoidon osastolla jonne tytär päätyi päivystyksen kautta. Ja löytyi agressiivinen tulehdus. Vaan olipa hyvä, että kunta säästi tuossa yhden virtsakokeen hinnan. Kalliiksihan tuo kolme päivää ei toki tullut, maksoihan tytär siitä kyseenalaisesta huvista kymmeniä euroja per vuorokausi. Silti haluaisin nähdä laskun jonka kunta saa tuosta hoidosta. Ja mahdollisesti tulevista hoidoista jos pahenemisvaiheella on jälkiseuraamuksia muutakin kuin kontrolliaikoja poliklinikalla. Ehkä tytär ensi kerralla pääsee kokeisiin heti, ainakin osaa ponnekkaammin vaatia. Vaikka en minä ymmärrä sitäkään, että hoitoon pääsee vain jos osaa vaatia hoitoa isolla veellä. Joku mättää.

Lopuksi vielä pätkä Terveyskirjaston (Duodecim) hoito-ohjeista aiheesta ms ja tulehdukset.

Hoitoon kuuluu myös bakteeritulehdusten, kuten virtsateiden, hampaiden tai poskiontelotulehdusten hyvä hoito, koska tulehdukset altistavat pahenemisvaiheille. Jos äkillinen MS-taudin pahenemisvaihe ilmaantuu ja liikunta- tai toimintakyky selvästi heikkenee tai näöntarkkuus toisessa silmässä heikentyy näköhermon tulehduksen vuoksi, annetaan suuriannoksinen kortisonihoito joko laskimoon tai nykyään joskus myös tablettimuotoisena. Tällaisen kortisonihoidon tiedetään lyhentävän pahenemisvaiheen kestoa, mutta se ei vaikuta taudinkulkuun pitkällä aikavälillä.

Oikeasti, eikö muita säästökohteita löydy kuin kansalaisen terveys?
Kuvat heinäkuulta 2013.