Puutarhan viimeisiä kukkijoita

 Lokakuu on ollut uskomattoman kaunis ja hyväsäinen. On ollut aurinkoa ja lämpöä. Aikaa puutarhatöiden loppuun saattamiselle on ollut luvattoman vähän. Silläkin on vaikutusta, että käsityöt ja nojatuoli ovat olleet se kutsuvampi vaihtoehto. Muutama suojaverkko on laittamatta paikoilleen, jospa ne löytäisivät tiensä kasvien suojaksi viikonloppuna.

Austin-ruusuista The Pilgrim kukki ihan näihin päiviin saakka. Voi jestas miten pidänkään sen kukista ja kukan muodosta. Tuhatterälehtinen olisi ehkä oikeampi nimi tälle ruusulle.

Maksaruohot kukkivat edelleen, ne taitavat sietää pientä pakkastakin. Kuvasta näkee miten puut alkavat olla lehdettömiä, syksy on pitkällä ja minun kalenterissa kääntyy talveksi marraskuun myötä.

Siirsin kesällä suuren määrän syysleimuja. Niistä liila päätti kukkia vasta nyt.

Vuosi sitten jostain alesta ostettu jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Upea väri ja sen kruunaavat pilkut tuossa kukan keskustan uumenissa. Kukkaa oli hankala kuvata sillä se roikotti itseään maata kohden.

Törmäkukka 'Miss Willmott' on päässyt kuviin monestikin syksyn aikana. Ja se ansaitsee täysin kaiken huomionsa. Se on kukkinut vähintään neljä kuukautta eikä loppua näy. Itsestään ei ole ilmestynyt yhtään siementaimea, nyt älysin kerätä muutaman siemenen talteen. Yritetään keinokasvatusta jos luonto ei suo uusia taimia.

Marraskuusta toivon yhtä kaunista kuukautta vaikka pimeydelle ei mahda mitään. Vaan olkoon valoisa aika yhtä aurinkoinen kuin lokakuussakin.

Kauden toinen kitkentäkierros

 Olen aloitellut kauden toista suurta kitkentäkierrosta. Hieman nihkeästi on lähtenyt käyntiin. Joko sataa väärään aikaan, tulee sadonkorjuuta tai ihan vaan haahuilua tilalle. Aloitin arboretumista kuten enimmäisenkin kierroksen. Kuivuus on tehnyt sen, että ehkä kolmatta kierrosta ei tarvitse tehdä. Nytkin kitkentäkierros on enemmän siistintäkierros. 

Olen kitkenyt edellisen kerran arboretumissa touko-kesäkuun vaihteessa. Pieniä rikkoja löytyy, enemmän katkon kukkineita perennoja pois. Harmaakäenkukkaa on pakko rajoittaa ettei sitä ole kaikki perenna-alueet täynnä. Se on helppoa, lehtiruusuke nousee helposti ylös ja kukkaverret kun napsaisee poikki, ei tee siementä.

Sitä sadonkorjuuta. Mustat viinimarjat olivat jo kypsiä, osa oli tippunut maahan. Keräsin pois ja keitin osan hilloksi. Loput pakastimeen ja hilloksi talvella. Olen käynyt pari kertaa keräämässä villivadelmia. Tänään viimeksi kun oli loistava pilvinen ja tuulinen sää. Ei yhtään ötökkää. Eilen tulin syödyksi pahasti kun en varautunut kunnon vaatetuksella ja paarmat kiusasivat. Taisi myös ampiainen pistää polvitaipeeseen.

Tämä kasvi on jäänyt esittelemättä. En löydä sen nimeä mistään muistiinpanoistani, mutta se taitaa olla jokin pukinjuuri, ehkä isopukinjuuri koska kukat ovat vaaleanpunaiset.

Muistuttaa kovasti koiranputkea, mutta saa sen anteeksi värinsä takia. Väri on paljon vaaleanpunaisempi kuin kuvissa. Haalistuu kukinnan edetessä lähes valkoiseksi. Kun en tiedä kuinka kova leviäjä on, olen leikannut kukat pois kukinnan jälkeen.

Tämän maksaruohon olen esitellyt ennenkin, mutta teen sen uudelleen. Kyseessä on sedum ochroleucum 'Red Wiggle' jonka hankin 2022 Mustilan taimipäivästä virolaiselta myyjältä jonka tytär oli tuonut maksaruohon Irlannista. Yksi ainut taimi on levinnyt näin paljon kahdessa kesässä.

Myyjän mukaan, mitä kuivempi ja köyhempi paikka, sitä vaaleanpunaisempi tämä on. Kuten näkyy, en ole rajoittanut leviämistä sillä toistaiseksi se ei ole haitannut. Tykkään kun tämä levittäytyy myös kivituhkakäytävän puolelle ja kivien päälle.

Aivan ihanat heleän vaaleanpunaiset kukat. Kukkia on niin tiiviisti, että vihreästä kasvusta ei näy kuin vähän. Tästä eivät kotilot tykkää, yhtään kotiloa en ole kasvista löytänyt. Tosin meillä on tänä vuonna tosi vähän kotiloita. Punkkeja sitten onkin kissoissa sitäkin enemmän, poistan joka päivä 1-4 punkkia.

Huomenna onkin edessä lantakeikka, pollen parasta tulee kuorma luumulehtoon. Saan taas hyvän syyn siirtää kitkentää eteenpäin. 

Kuolleista herännyt

 Olen saanut tänä vuonna paljon puutarhavieraita, pari ryhmää ja myös yksittäisiä vieraita. Eilen tein puutarhakierroksen yhden vieraan kanssa. Uuden kasvihuoneen uumenissa tein kiljahduksen aiheuttavan löydön. Tässä kohtaa voi todella sanoa puutarhurin laiskuuden kääntyneen onneksi.

Olen ollut laiska enkä ole saanut kaivetuksi pois uuden kasvuhuoneen kuolleeksi julistettua 'Rusbol' viinirypälettä. Eipä tarvitse enää kaivaa, köynnös onkin hengissä. Tämä on suoranainen ihme. En ole edes kastellut köynnöstä kertaakaan, koska ajattelin sen olevan kuollut. Se on voinut olla myös hyvä juttu, köynnös on vienyt juurensa pohjamaahan asti. 

Ensi talveksi köynnös tullaan suojaamaan huolella, enää en uskalla ottaa riskiä sen paleltumisesta. Samoin aloitan ajoissa kastelun lämpimällä vedellä jotta köynnös sulaa ja saa otettua vettä kasvuunlähdön tukemiseksi.

Keväällä ajattelin molempien maariankämmeköiden olevan elossa. No, ne taimet mitä luulin kämmeköiksi oleivatkin jotain valkokukkaista tädykettä joka oli tullut kämmekän mukana. Toinen kämmekkä selvisi hengissä ja aloitti kukinnan. Kovin pieni ja hento se on, vaan eiköhän tuo tuosta vahvistu.

Lidlin vaaleanpunainen iiris ei ollutkaan vaaleanpunainen. Tai mikään niistä ei ollut vaaleanpunainen. Yksi oli tylsä tumman liila jota minulla oli jo ennestään, sen sain laitettua eteenpäin. Tähän sinivalkoiseen olen tyytyväinen. Kukka on suuri ja varteen on tulossa useampi kukka. Tämän tuoksu on uskomattoman hieno, mausteisen vahva. Tämän perusteella taidan ostaa myös ensi vuonna Lidlin iiriksiä ja katson mitä niistä tulee.

Laitoin aamulla instaan kuvan tämän viikon lempinäkymästäni. Kuvan alareunassa on vihreää. Siinä ovat tämän vuoden itsestään kylväytyneet jättiverbenan taimet. Olisikohan tämän jo neljäs kesä kun jättiverbena kasvaa meillä itsestään kylväytyneenä. Parhaiten se kylväytyy hiekkakäytäville mistä voi siirtää taimia kukkapenkkeihin.

Liila pehko on timjamia joka oli taas kerran täysin talvenkestävä, ei mitään vaurioita. Padan minttu nousee vasta nyt. Taustalla on väinönputki. Alhaalla näkyy itseltään hengen kukkiva maksaruoho. Enpä muista kesää jolloin maksaruohoissa olisi näin paljon kukkia. Sormustinkukat aloittivat aikaisin, niitäkin on mukavasti vaikka talvi vei osan.

Tässä vielä näkymää toiseen suuntaan.

Olen aloittanut luumulehdon uudistamisen. Näillä helteillä olen tehnyt tosin aika vähän, lähinnä jakanut taimia ilmaiseksi netissä eteenpäin. Nyt menee kaikki uusiksi, tuskin kesät ovat enää koskaan muuta kuin joko kuumaa tai kylmää, niinpä varaudun luumulehdossa tekemään kaikki istutukset kuivuutta kestäviksi.

Avoimien puutarhojen jälkeen

 Kiitos kaikille puutarhavieraille. Teitä oli taas ennätysmäärä, yli 100 autollista. Pysäköinninohjaus oli aivan ehdoton, onneksi olimme raivanneet tien varteen lisää parkkitilaa. Kahvilaan tarvittiin kolmas henkilö ja itse hoidin aluksi taimimyyntiä enkä ehtinyt kierrellä ja esitellä puutarhaa kuin ihan lopussa. Tarvitaan siis vielä yksi myymään taimia puolestani.

Ihastuneita kommentteja riitti, paljon oli kysymyksiä, muutama uusi idea ja jokunen inspiraatio. Puutarhaharrastus on tarkoitettu jaettavaksi, ei vain omalle silmälle, se on tämän parasta antia. 

Oiva yllätti, se esittäytyi vieraille ja jopa nukkui keittiön sohvalla kesken kiireisimmän ajan. Se antoi lapsivieraiden silittää itseään, kieri kasvimaan oljilla ja oli kaikin puolin edukseen. Oivallinen puutarhakissa vaikka ei osaakaan metsästää myyriä. 

Silloin kun väsyttää, niin nukutaan vaikka ympärillä olisi täysi vilinä ja vilske.

Sitruunainen mustikkapiirakka loppui ensimmäisenä. Juustokakut toisena.

Salin näkymä jonka kahvilavieraat näkivät ensimmäisenä. Ehdin kuin ehdin pestä ikkunat ennen avoimia, kiitos kesäloman.

Kukka-asetelmiin yhdistin puutarhan kukkia (laukat), kaupan kukkia (neilikat) ja ojanpientareiden löydöksiä.

Kupariheisiangervot olivat täydellisessä kukassa, niitä ihasteltiinkin paljon. Ja minä kehuin niitä, helppohoitoisia pensaita jotka viihtyvät monenlaisissa olosuhteissa.

Tämä oli yksi päivän kuvatuompia iiriksiä. Sain monta kyselyä sen jakotaimista. Lupasin myyntiin ensi vuonna, kasvusto on jo aika runsas ja sopii jaettavaksi. Nimeä tällä kaunottarella ei ole.

Uuden kasvihuoneen ympäristöstä tykättiin. Tänä vuonna ei ollut kylpyammetta, se on jäänyt vakituiseksi asukkaaksi saunalle. Jos haluan puutarhaan vielä ammeen. joudun ostamaan toisen. Etualan maksaruohon taimet olivat myyty hetkessä. Se on ihana, tykkään kuin hullu puurosta vaikka sen kasvua saakin rajoittaa.

Suurin osa pioneista ehti avata nuppunsa sunnuntaiksi. Niitäkin katseltiin paljon. Harmi, että osa lajikkeista on ollut vääriä, enkä tiedä niiden nimiä kuten tämän punaisen kaunottaren. Sen takana oleva överipioni on 'Rasberry Sundae', sen lajike oli monelle vieraalle täysin uusi.

Eilen otin puutarhassa rauhallisesti ja aloitin suunnitellut kasvien siirrot, tälle päivälle oli luvassa hyvää vesisadetta ja se piti hyödyntää vaikka kastelin kaikki siirrot ja uudet taimet hyvin. Sade alkoi jo illalla, jatkui yöllä ja edelleen. Harvoin saa sade näin onnelliseksi, puutarha on taas kerran pelastettu kuivuuden kynsistä.

Tekemistä on riittänyt

Olen yrittänyt olla kaiken liikenevän ajan puutarhassa. Olen kantannut, kitkenyt, kaivanut jakotaimia, leikannut kuivia oksia, kastellut, istuttanut ja taas kitkenyt. Tykkään siististä puutarhasta, mutta sen pitää olla siisti etenkin Avoimiin puutarhoihin sunnuntaina. Nyt puutarha on valmis, enää pitää leipoa kahvilaa varten. Siihen olen varannut lauantaina ja sunnuntaiaamun.

Postauksen aiheita olisi vaikka kuinka, jätetään niitä ensi viikolle kun aikaa on enemmän. Nyt sekalaisia kuvia sieltä täältä.

Ostin viime vuonna Mustilan taimipäivästä vaaleanpunaisena kukkivan enkelinperhoangervon. Se on ehkä hiukan ahtaassa kohdassa, siirretään myöhemmin toisaalle. Ihan vieressä kasvaa samaisena päivänä hankittu valkoinen näsiä, se saa jäädä mutta angervo siirtyy.

Väinönputken siemenkasvatukset selvisivät talvesta hienosti. Kaksi taimea kukkii parhaillaan tiilikasvihuoneen vieressä. Kolmas ei kuki, mutta on hengissä. Näistä pitää muistaa kerätä siemenet talteen jotta saan uusia taimia, väinönputki kun kuolee kukkimisen jälkeen. Sen siemenet ovat joidenkin pikkulintujen herkkua, viimeksi kun pensas kukki, linnut tyhjensivät kasvin siemenistä parissa päivässä.

Pioniaika on alkanut. Tässä kukkii 'Rasberry Sundae' ja nimetön tummempi punainen. Se sopii hyvin yhteen taustan punaisten kirjolupiinien kanssa. Joten vahingossa saatu väärä lajike ei ollut tässä kohtaa suuri tappio.

Vaihdoin lehtikompostin sisällön laatikosta toiseen. Samalla sain toisesta laatikosta kaavittua viimeiset lehtimullat käyttöön. Enimmillään lehdet maatuivat tuossa kolme vuotta. Seassa oli paljon vaahteran lehtiä jotka hidastavat prosessia. Hidas prosessi ei itseäni haittaa, minulla on aikaa odotella hyvää multaa.

Suoja-aidanteeksi istutetut saarnivaahterat kasvavat hitaasti. Näiden kanssa en malttaisi odottaa. Tuulensuojaa ja varjostusta tarvitaan mieluiten heti. Nyt huomasin uutta vuosikasvua tässä korkeimmassa saarnivaahterassa peräti 35cm. Uskalsin ottaa niiltä jänisverkot pois, ehkä tähän aikaan vuodesta jänikset eivät uskaltaudu pihapiiriin.

Sedum ochroleucum 'Red Wiggle' kasvaa kohisten. Siirsin sitä kokeeksi paikalle jossa kasvaa siirretty juhannusruusu. Tämä maksaruoho saisi peittää alan ennen kuin ruusu ehtii sen tehdä. Kuvassa näkyy parin vuoden kasvu ja olen tuohon istuttanut yhden taimen jonka jaoin kolmeen pieneen osaan. Olen joutunut kitkemäänkin pois sillä en halua, että se peittää liikaa hiekkakäytävää tai liljoja. Kotiloita maksaruoho ei ole kerännyt, se on siihen liian auringossa.

Mukavaa viikonloppua puutarhassa ja jos ehdit, poikkea kylään sunnuntaina.
 

Ennen lumisadetta

 Sunnuntain lumisade tuntui masentavalta. Ei kuitenkaan keskitytä siihen, vaan suunnataan katse kevääseen joka on ennemmin tai myöhemmin edessä. Pientä esimakua sain viikonloppuna ennen lumisadetta. Miten hyvää se tekikään puutarhurin mielelle ja sielulle.

Ensimmäiset elonmerkit löytyvät nykyisin hortensiapuutarhasta. Vikkelimmat esikot puskevat kukkavartta jo lumen alla kuten kuvan keltainen esikko. Yläkulmassa pilkistää tarhavarjohiipan lehtiä. Hengissä on sekin.

Tässä kokonaiskuvaa hortensiapuutarhasta ennen lumisadetta. Rohkenen toivoa, että viikon tai kahden päästä tämä alue on jo lumeton. Suojaverkkoa ei voi poistaa vielä pitkään pitkään aikaan, rakensin verkon syksyllä niin, että pääsen verkon sisälle kitkemään ja tekemään muita hoitotoimenpiteitä verkon päiden risteyskohdasta.

Talon eteläseinustalla komeili ensimmäiset tulppaanin piipot. Niille on vietävä harso suojaksi, muutoin jänikset syövät piipot. Verkkoa en laita sillä kasvaessaan piipot jäisivät verkon sisään jumiin.

Kompostin polku on pieni jäämäki. Turvallisinta on kulkea polun vieressä, lumen päällä. Kaltevalla jääpolulla ei pidä pystyssä edes nastat kengänpohjissa. Maa-artisokkien laatikot ehtivät lumettomiksi.

Arboretumissa oli kaikki hyvin. Kuvan puu on koristeomenapuu 'Marjatta'. Jänikset söivät sen kokonaan kaksi vuotta sitten talvella 2022. Koska puu on omajuurinen, jätin siihen tyngän josta on nyt kasvanut kaksi uutta runkoa. En ole raaskinut katkoa toista pois. Mahtava kasvu parissa vuodessa. Kukintaa saan luultavasti odotella vielä jokusen vuoden. Ja nyt olen muistanut verkottaa puun paremmin, höttöinen ja taipuisa kanaverkko ei riitä.

Austin-ruusu sen sijaan on ollut hyvin kanaverkon suojassa. Kuten arvelin, näyttävät kaikki oksat kuolleilta. Se ei ole mikään ihme näin ankarana talvena. Tuolla lumen alla uinuu toivottavasti elossa oleva juurakko.

Maksaruohot ovat kestäviä. Tämä valkokukkainen nimetön maksaruoho on kasvattanut lonkeroitaan ja uhkaa jo iiriksen kasvualuetta. Taidan napsaista tästä alut uuteen kasvupaikkaan, pienelle matalalle maanpeittona kasvavalle maksaruoholle on aina tilaa.

Pienen hartaan toiveen olen esittänyt yläilmoihin, pidä kevät sellaisessa tahdissa, että pääsiäisvapailla pääsee tekemään ulkona puutarhatöitä.

Varovainen kierros puutarhassa

Parin päivän vesisateet on otettu vastaan kahdella mielellä, puolesta ja vastaan. Puolestapuhuja vetoaa lumia sulattavaan vaikutukseen, vastustaja pelkää sulavan ja satavan veden muodostavan kasvien kannalta vahingollisia jääkenttiä ja lätäköitä. Olkoot kevät armollinen kasveille ja meille puutarhureille.

Lunta on paksu kerros. Vaan kyllä se hupenee. Rautapadasta ei näkynyt mitään viikko sitten. Saapa nähdä miten minttu talvehtii padassa, siirsin mintun pataan vasta viime kesänä.

Kasvihuoneen vierestä paljastui yllättäen maata. Kohtaan tippuu vedet kasvihuoneen katolta, osa menee kiven päälle ja osa maahan. Paljaan maan kohdalla kasvaa päivänliljoja, ehkä ne kestävät veden ja jään höykytyksen.

Tästä näystä olen erityisen iloinen ja tulen hehkuttamaan sitä vielä monta kertaa. Siskon keittiön pöydältä viety jouluruusu syötiin viime keväänä sentin tapille. Nyt älysin suojata jouluruusun vanhalla lankakorilla. Kun katsoo tarkasti, niin kasvin keskellä näkyy valkoista joka ei ole lunta. Se on kukan nuppu ja tiedän niitä olevan useampia tuolla lumen alla.

Siirrytään harmaassa säässä vanhalle kasvihuoneelle. Tuleva lavakaulusprojekti on vielä lumen alla, vain yksi kulma on paljaana. Herneverkot unohtuivat paikoilleen, keväällä ne on otettava pois sillä herneiden paikkaa pitää vaihtaa.

Kasvihuoneen vieressä kasvaa tuntematonta pientä maksaruohoa. Olen ostanut yhden taimen jota jaoin rohkeasti moneen palaan. Kivien kolot täyttyvät vähitellen.

Toisella puolella kasvaa ajuruohoa. Sekin näyttää selviävän talvesta ja täyttävän ahkerasti kivien kolot. Olen joskus kylvänyt ajuruohon siemeniä, mutta taitaa valmiit taimet selvitä parhaiten. Tähänkin olen ostanut vain yhden taimen.

Jäätä näkyvissä. Nyt hiukan pelottaa renkaassa kasvavien laukkojen puolesta. Ruohosipuli on kestävä, mutta ei sekään ihan mitä vaan kestä. Ohotanlaukasta en osaa sanoa, toivottavasti en menetä niitä. Jos laukat eivät tuossa kestä, tulee renkaasta kesällä yksivuotisten kasvien paikka eli todennäköisesti laitan siihen tuoksuherneet.

Täällä päin valtakuntaa on ensi viikolla talvilomaviikko. Itse en vietä lomaa, kevät on työssä kiireistä aikaa ja toivon voivani pitää pitkän pitkän kesäloman.

Loppukiri

 Puutarhassa on ollut loppukiri ennen ensimmäisiä pakkasia. Ensi yönä tule olemaan vähintään hallaa, tätä kirjoittaessa lämpötila on laskenut + 5 asteeseen. Illalla ennen hämärää nousi hieno usva pelloille, sekin enteilee kylmää yötä.

Upea usva, harmi kun hämärä peitti sen nopeasti.

Usva näkyy myös tuolla kasvihuoneen takana. Toistaiseksi hallaöitä ei ole ollut ja sen huomaa puutarhasta. Viikonloppuna piti leikata nurmikko ja se kasvaa edelleen vauhdilla.

Minulla on ollut muutamia jakotaimia ruukuissa odottamassa uutta kotia tai istuttamista omaan puutarhaan. Koitan talvettaa ne ruukuissaan. Laitoin kasvimaan reunaan lavakauluksia, ne tulevat olemaan siinä jatkossa aina. Yhden lavakauluksen säästin taimille. Pohjalle sanomalehteä ja yksi säkki multaa. Heitän vielä yhden multasäkin mullan taimien päälle. Viime vuonna talvetin taimia näin, ja hyvin selvisivät. Kuunliljoista leikkasin lehdet pois, ehkäpä eivät ota siitä nokkiinsa.

Tänään poimin kasvihuoneesta vihonviimeiset tomaatit sisälle kypsymään. Pyykkipoika kertoo tomaattien koon. Jos nämä kypsyvät, niin keitän näistäkin tomaattisosetta pakastimeen.

Puutarhassa on monessa kohtaa yhtäaikaa kesä ja syksy. Kärhö kukkii täysillä, maksaruoho punastuu ja jalavan lehdet kellastuvat. Arboretum on vielä verkottamatta, se on ohjelmassa viikonloppuna jos ei sada vettä.

Maanantainan syötiin broilerin kanssa oman maan kasviksia. Ihmeen pitkälle näitä riittää.

No tomaatteja ainakin riittää sitten kun muut tuoreet ovat loppu. Siinä on kaikki, myös ne tänään kerätyt.

Kasvimaan kuvassa näkyy myös daalia. Milloin ne pitää nostaa ylös vai olenko jo pahasti myöhässä? Voisin koittaa talvettaa juurakon pojan kellarissa. Hyvät vinkit otetaan vastaan juurakon talvettamiseen.