Museolla

Siskon lähistöltä löytyy talomuseo jossa en ole ennen käynyt. Ihmettelen miksi, sillä paikka on lähellä ja osoittautui aivan ihanaksi tämän päiväisen vierailun perusteella.

Tässä muutama kuva museolta, ja vaikka talo on museo ja edustaa eri suunnan maataloa kuin hämäläinen talomme, niin silti jossain kohtaa tuli mieleen oma koti. Tai ehkä se on se hirsitalon lumo joka on vienyt minut täysin mukanaan.

Viimeinen kuva on otettu vain tikkaiden vuoksi. Talostamme puuttuu katolle vievät tikkaat, ja ajattelin ehdottaa miehelle, että tämmöiset voisivat sopia hyvin meidänkin taloon. Mitään seinään kiinnitettäviä metallitikkaita emme halua.

Minun lomaillessa siskon luona, oli kotona tapahtunut ulkovuoriremontissa paljon, mutta siitä kuvia myöhemmin kunhan sateet lakkaa.

Vahti kuin vahti

Eilen kiiruhtaessani keräämään mansikat ennen ukkosmyrskun rantautumista näille seuduille säikähdin pahanpäiväisesti. En vielä matkalla, mutta heti punaisten mollukoiden kimppuun käydessäni. Juuri siitä minun mansikkaan tarttumaisillani olevan käden alta loikkasi sammakko, eikä se ollut pieni. Kurnuttaja taitaa olla samainen joka joutui luopumaan kodistaan kun kompostien paikkaa vaihdettiin.

Pikkaisen moinen otus minua ällöttää, mutta olen myös tyytyväinen siitä että puutarhassa sellainen asuu, eikä vaihtanut pihapiiriä mylläyksistämme huolimatta. Puropahaisemme seutuvilla sammakoita asustaa enemmänkin, mutta puutarhassa näitä on nähty harvakseltaan.

 Ihan tarkkaan en tiedä mitä kyseinen herra tai rouva syö kastematojen lisäksi, mutta minun puolesta tälle voisi kelvata etanat ja muut öttiäiset jotka käyvät heti tilaisuuden tullen mansikoiden kimppuun. Mansikoita kun ei myrkytellä homeita ja eläimiä vastaan, niin kaikenlaista pörrääjää ja matajaa tuolta tapaa poiminnan lomassa.

 Talon sisätiloista löytyy toinen mansikkamaan vahti. Seitsenkiloinen Otto-herra on taas ollut laiskalla päällä. Helteet tekevät tästä kissasta kuin keitettyä makaroonia. Tuosta jos ottaa Oton keskeltä vartaloa syliinsä, makaa kissa siinä käsissä aivan velttona kaksinkerroin taipuneena. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Kissojen vuorokausirytmi onkin kesäasennossa. Yöt riekutaan pihalla, ja päivät vietetään vallaten sisältä kaikki sohvat ja nojatuolit. Ihanaa elämää, mitä nyt punkit meinaa välillä kiusata.

Viikonlopuksi taloon jää mies vahdiksi ja samalla nakuttelee kuistiin uudet panelit jos ei sada vettä. Lupasi tehdä muitakin ulkovuorauksen puutöitä valmiiksi, jotta minä saan lomalla tarttua maalauspuuhiin. Itse vietän viikonlopun siskon luona taas valmiissa ruokapöydässä nauttien. Vastapalvelukseksi lupasin vahtia lapsia pihalla.

En valita

vaikka helle pehmentää pään ja jäätelön. En valita vaikka mansikat kuivuu veden puutteessa. En valita tukahduttavan kuumia öitä ja palaneita olkapäitä. Mutta yhdestä asiasta valitan, tai ainakin nurisen hiukan.

Kaikki mikä kukkii puutarhassa, on näillä helteillä hetkessä ohi. Nämäkin akileijat kukkivat vain pari päivää, vaikka joskus tuossa on kukkia parikin viikkoa. Se jos mikä laittaa pikkasen harmittamaan.

 Kyllä tällaista mekkoa voisi ihailla pitempäänkin, vai mitä.

Minulla työpäivät sen kun tippuu pois. Ensi viikolla ei olekaan kuin kolme päivää töitä ja sitten alkaa loma. Ei haittaa enkä valita!

Kaupan päälle tilli

Toiselta puutarhaharrastajalta taimia ostaessa käy joskus hyvä tuuri ja taimen mukana saa miellyttävän yllätyksen. Ei siis mitään kotilonmunia, vaan esimerkiksi toisen kasvin. Minä toin Türista yhden ainoan esikon ja tässä muutama päivä sitten havahduin, että esikon juurelta kasvaa jotain muutakin kuin itse esikko. Heti en kasvia tunnistanut koska sitä ei kasva meillä entuudestaan. Pieni pala kasvia käteen ja nuuhkaisu, ja aivan, siinähän kasvaa tilli.

 Tilli pitää kyllä ennen kukintaansa ja siemeniä siirtää tähän yrttipenkkiin joka taasen alkaa olla tupaten täynnä. Timjami on vallannut lähes koko keskialueen ja muutkin yrttiset voivat hyvin.

 Monivuotisina tuossa kasvaa timjamin kaverina salvia, persilja, kynteli, rakuuna, ruohosipuli ja minttu. Tänä vuonna istutetusta piparmintusta en vielä tiedä onko talvenkestävä, mutta sitä toivon. Kasvi tuoksuu aivan mahtavalta, kuin kirpeältä karkilta.

 Yrttien vieressä kasvavaa mansikkaa on ihan pakko hehkuttaa vielä hitusen. Pensaat kaipaa vettä, mutta satoa tulee, eilen keräsin kilon, ja tänään täytyy kerätä toinen mokoma.

 Ja onhan meillä taas yksi pioni kukassa. Nimeään en tiedä, tämä on yksi Türin taimi jolle myyjällä ei ollut nimeä, oli vain kyltti roosa joka kuvasi tulevan kukan väriä. Kaunis se on nimettömyydestään huolimatta.

 Pionin vieressä kukkii varjolilja joka on tullut pihaan kyseenalaisin keinoin asumattoman rakennuksen pihasta. En vain voinut vastustaa kiusausta saada tätäkin väriä pihaani. Kuten huomata saattaa, olen vaaleanpunaisten kukkien suuri ystävä.

Tillistä vielä kysymys. Onko talvenkestävä ja leviääkö hanakasti? Vastauksista riippuen tiedän sitten mihin sen siirrän.

Paluu arkeen

Varsinainen juhannus tuli vietettyä tekemättä yhtään mitään. Eikä se mitään, välillä pitääkin olla silkkaa haahuilua ja mitään tekemättömyyttä.

Tänään korjasin vahingon ja astelin mansikkamaalle. Saalis oli puoli kiloa oman maan mansikkaa. Voitte arvata, että nämä maistui hyvälle.

 Päivän varsinainen tehtävä ei kuitenkaan olleet mansikat, vaan marjatarhan kitkentä. Iso urakka, mutta nyt se on tehty!

 Omenapuista Pirja tekee tänä vuonna jo muutaman kymmenen omenaa. Punakaneliin on tulossa tasan yksi, ja Huvitukseen muutama. Neljäs omenapuuhan kuoli, joten sen tilalle on hakusessa hyvä kesäomena.

 Kitkentään sisältyi mustaviinimarjapensaiden tuenta keppeihin sitomalla. Nämä meidän pensaat on ärsyttävän lamoavaa lajiketta, mutta sitomalla oksat ylös selvitään siitäkin ongelmasta.

 Toivottavasti nuo kaikki pensaat ja pusikot pysyy siistinä edes muutaman päivän. Kitkentäkiintiö kesäkuulle alkaa olla täysi.

Vielä yhdeksän työaamua ennen kesälomaa!

Golfkenttä vai kiitorata?

Vai luumulehto? Kuopuksen mielestä ehdottomasti golfkenttä, eikä suostu käyttämään muuta nimitystä. Keskimmäinen poika on sitä mieltä, että ihan selvä kiitorata. Ja minä taas olen sitä mieltä, että ihan selvästi tuleva luumulehto.

Kuvassa lehto vaiheessa, 1080kg kivituhkaa maahan lapioituna. Peräkärryssä odottaa 960kg lisää kivituhkaa työpäivän loppumista. Eipä tarvitse miettiä mitä tekee juhannuksena grillaamisen lisäksi.

 Viikonlopun urakkana on mullan kärräämistä  tähän tiiliympyrän laajempaan kaareen. Mullan päälle lykätään lavakaulukset kaaren muotoon ja ensi kesänä saavat istutukset. Täksi vuodeksi ei enää ehdi. Kaaren reunamille tulee 2 luumupuuta ja 2-3 kirsikkapuuta. Tai toisinpäin nuo määrät. Keskiympyrään olen suunnitellut keskelle Mustilasta hankitun ruusuomenan ja sen ympärille pionit. Pionit kaipaa jotain väleihinsä, ehkä akileija olisi hyvä.

 Toistaiseksi luumulehto on tullut edulliseksi. Tiilet 0e, kangas kivituhkan alle 34e, kivituhka 20e. Suurin kustannus tuleekin olemaan kasvit joita en saa kaikkia omasta puutarhasta. Hedelmäpuiden kanssa taidan odotella aleaikoja. Ainakin ompuissa alehintaiset puut ovat toimineet hyvin, eli kelvanneet jäniksille ja myyrille ihan normihintaisten veroisesti.

 Mutta ei koko juhannus ole pelkkää työtä (minulle puutarhatyöt on lepoa), luulen että saamme nautiskella jussina ensimmäiset tämän kesän oman maan mansikat. Tänään saatiin kasvihuoneesta ensimmäinen itse kasvatettu kurkku. Vielä herkumpaa kurkusta tekee se, että ekaa kertaa kasvatin kurkut itse siemenestä asti. Eikä mennyt ihan pieleen tulevasta sadosta päätellen.

Rentoa juhannusta!

Varjon väriä

Sain viime kesänä ystävältä varjoliljan sipulin. Itse kukan väristä ei ollut enää siinä vaiheessa tietoa sillä kukinta oli ohi, ja ystävän pihassa kasvaa kaiken värisiä varjoliljoja. Tänään huomasin, että ensimmäinen kukka pitkästä varresta oli avannut nuppunsa.

 Vaaleanpunainen oli juuri tähän penkkiin toivottu sävy, siis hyvin kävi sokkokukan kanssa.

 Kasvimaan vieressä kasvaville eri punaisen sävyisille rohtosormustinkukille on käynyt talven aikana jotain mystistä. Osa on kuollut tyystin, ja viime kesän siemenistä on vain pienenpieniä alkuja siellä täällä. Toivottavasti ei häviä kokonaan, sillä tietenkään en säästänyt itselleni yhtään siemeniä. Etupihan kukkapenkin vaaleankeltaiset sormustinkukat taas voivat hyvin. Hauskinta on, että ovat tulleet pihaan ties mistä, eivätkä ole minun istuttamiani. Kasvakoot rauhassa vaikka en niin keltaisesta välitä.

 Melkoinen sekamelska tämä etupihan kukkapenkki on, mutta kaipa se siitä selkiytyy. Oranssit liljat ainakin lähtee luumulehtoon minne tulee sekalaista sakkia hedelmäpuiden katveeseen. Aitta piti olla vain talvinen koriste, vaan tykkään siitä näin kesälläkin.

Illalla pääsin vihdoin ja viimein luumulehdon kimppuun ja sain kolmannen käytävän valmiiksi ja aloitettua keskusympyrän kasvi-istutukset. Hitaasti eteenpäin!

The Pöytä

Isännänhuoneen sohvakaluston kaveriksi on etsitty jo pitkään sopivaa sohvapöytää. Vaatimuksena on ollut kaarevat tassujalat, koristeleikkauksia, tumma väri, patinoitunut pinta ja kohtuullinen hinta. Tähän asti vaatimusten mukaista pöytää ei ole löytynyt koko Suomen maasta, kunnes bongasin toisesta blogista ilmoituksen myytävästä pöydästä. Myöhässä olin, pöytä oli jo myyty.

Sitten mutkan kautta, pöytä olikin myyty meille. Kiitos Nanna! Tämä on täydellinen.

Kuvien laatu on surkea jopa minun kuvaamaksi. Mutta kamerani alkaa olla eläkeiässä ja toimii miten sattuu.  Siitä hävisi osa säädöistä ja arvatkaa onko ohjekirjakin hukassa. Lomarahoille ei tarvitse enää miettiä käyttöä, kamerakauppaan käy tie. Ja suosituksia otetaan vastaan, Canonin powershottia olen miettinyt, voi olla, että järkkäri on minulle turhan vaativa juttu. Toisaalta powershotin hinnalla saisi jo järkkärinkin. Vaikeaa on valita millaisen haluaa.

Tiilikehän lumoissa

Luumulehto sai tänään kimppuunsa innokkaan puutarhurin. Toisen myllättyä ja viimeisteltyä reunat, pääsi toinen asettelemaan mittauksen jälkeen tiilireunuksia paikoilleen. Miltei juoksin noiden tiilien kanssa, niin innoissani olin tästä unelmani toteutumisesta.

Hiekkakäytävien alle päädyimme laittamaan kaksinkertaisen maisemointikankaan juurimaton sijaan. Toivottavasti rahansäästö ei kostaudu myöhemmin toivottomana rikkaruohon kasvuna. Juurimatto kun oli nyt liikaa budjetillemme joka on minimaallisen pieni.

 Lavakaulukset eivät kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta kun niitä nyt on ne maagiset 27 kappaletta, päätin kokeilla kauluksia luumulehdon reunoille. Asettelin ne jäptisti suoraksi, mutta miehen mielestä kaulukset laittaa kuten kuvassa, keskusympyrän mukaisesti kaareen. Ja huomio, kaulukset on tarkoituksella nurin päin, niin niitä oli helpompi mallata paikoilleen.

 Onhan ne paljon paremmat näin, mutta nyt pitää nukkua vielä yön yli, sillä saimme jo uuden idean kaulusten suhteen. Huomenna testataan onko toimiva juttu. Tässä kuvan vaihtoehdossa jää turhan vähän tilaa tuleville hedelmäpuille ja muille istutuksille. Sekin pitää huomioida estetiikan ohessa.

 Ja maisemointikangasta tarvitsemme lisää, hiekkakäytäviä tarvitaan kolmaskin. On kuitenkin yksi ongelma. Tiilet ovat loppu. Pitäisikö purkaa samantein navetan hormi? Vanhan pumppuhuoneemme kimpussa jo kävimme, mutta harmiksemme se on rakennettu reikätiilestä. Pöh, sanon minä.

Mutta oli tiiliä lisää tai ei, niin huomenna homma jatkuu ja etenee.

Arkirakkautta

pari päivää sitten:

minä: kuule, jos jossain törmäät lavakauluksiin jotka ei maksa mitään,niin tuo kotiin.

mies: aha.

tänään:

mies: oliko ne lavakauluksia joita tarvitset?

minä: juuri niitä

hetki sitten pihalla:

On tuolla puolisollani mahtava vainu. Vain pari päivää siitä kun mainitsen lavakaulukset, on minulla pihassa 27 kaulusta. Eikä ne maksaneet mitään! Tämä jos mikä on arkirakkautta parhaimmillaan.

Aitan parvekkeelta

Aitta se on nököttänyt pihassa periaatteessa aina, mutta vasta nyt hoksasin, että sen parvekkeelta voisi olla kiva kuvata puutarhaa. Parvekkeen lattia on kyllä osin jo niin laho, että kävely siellä vaatii hullua uhkarohkeutta ja pientä tarkkuutta siitä mihin kohtaan jalkansa asettaa. Eilen otin tippumisen riskin, ja nappasin korkeuksista muutaman kuvan kasvimaasta. Ja kylläpä se näyttää kivalta lintuperspektiivistä.

 Ja toinen mikä on kiva, niin näin kaukaa katsottuna kasvimaan rikkaruohot ei osu silmään eikä kitkijän käteen edes vahingossa. Kitkentää kasvimaa tarvitsisi, mutta nyt on liian märkää haraukseen.

 Eilen oli auringosta huolimatta niin kylmä päivä, että kasvihuoneesta oli vain yksi päätyluukku auki. Ja kun tässä oli päiviä, ellei viikkoja kun piti olla kaikki luukut ja ovi auki, ja silti kasvihuoneessa oli yli 30 astetta lämmintä.

 Kompostien sijainti ja maastoutuminen on paljon parempi tuolla koivujen välissä. Entisestä paikasta on jäljellä vain kasa multaa joka pitää vielä siivilöidä. Mutta kävin sitä jo tutkailemassa, niin on se ihan ehtaa itse aikaan saatua multaa. Kompostissa asunut sammakko ei vain ollut ihan samaa mieltä kotinsa siirrosta ja menetyksestä, mutta lohduttelin sitä, että uusi paikka on entistä parempi. Sammakoiden kohdalla minulla on ollut yleissivistyksessä iso aukko, sillä en ole tiennyt niiden olevan rauhoitettuja. Aina ne ovat saaneet elää rauhassa tontillamme, mutta nyt niitä kannattaa vähän suojellakin.

 Ja siellä siintää luumulehto joka ei ole edistynyt alkuvaiheen jälkeen mihinkään.

 Aitan portaista kurkottelin vielä poistuessani ja nappasin kuvan saunalle päin. Maassa olevat kaksi tyhjää koloa odottavat marjapensaita, mutta en saa päätettyä mitä niihin laittaisin. Meillä on jo punaista, valkoista ja mustaa viinimarjaa ja punaista karviaista. Olisko vihreä karviainen hyvä vaihtoehto? Tykkään kyllä punaisen mausta enemmän.

Se ois enää 13 työpäivää ja sitten alkaa viiden ja puolen viikon kesäloma! Lomasääksi olen tilannut hellettä.

Eikä se jäänyt pelkkään luumulehtoon...

vaan lisää on tulossa. Kun kerran saatiin koneet ja härvelit tontille, muokattiin samantien tulevan arboretumin paikat  nurmikkoa varten ja annettiin kotiloille kyytiä. Nyt täytyy heti sanoa, että mitään suurta ja mahtavaa ei ole tulossa, mutta pieni puistomainen arboretum on suunnitelmissa näille kahdelle paikalle. Miten sellainen menestyy näin hallanaralla seudulla jää nähtäväksi.

Ensimmäinen kohde on joskus toiminut perunapeltona minkä kyllä huomasi. Muhevaa maata, eikä kiviä missään. Todennäköisesti tähänkin laitetaan kuusiaita suojaamaan tulevia puita pellolta puhaltavalta viimalta. Ja tuo juhannuskokon paikka pitänee miettiä uusiksi tuosta oikeasta reunasta.

 Samaisen pihatien varrella on toinen arboretumin alue, se suojaisampi jonne tulee aremmat puut. Koivukujanteen kolo paikataan uusilla koivuilla ja tuo oikella näkyvä paju jota olen letitellyt saa lähdön. Ihan sen takia, että paju on niin paha leviämään.  Kuvassa vasemmalla näkyy muutama vuosi sitten istutettu tammi joka on toistaiseksi selvinnyt talvista hyvin. Nyt se saa kaverikseen lisää lehtipuita.

 Tämä alue ei muokkautunutkaan niin hyvin kuin ajattelimme. Ehkä siihen on vielä saatava kaivinkone avuksi jotta saadaan se varmasti hyväksi ja pajujen juurakotkin pois. Sormet syyhyäisi päästä jo hommiin.

Illat vain ovat kovin lyhyitä ja viime päivinä on satanut vettä niin paljon, että maa on liian märkä minkäänlaiseen muokkaustoimintaan.

Mutta johonkin sadekelit oli hyviä. Nyt minulla on purkeissa kasvamassa 18 koivun taimea ja ne istutetaan viimeistään muutaman vuoden päästä koivukujaksi tuohon samaisen pihatien varteen. Etenee sekin suunnitelma pienen nytkäyksen eteenpäin.

Luumulehto

Rakas mieheni kysyi eilen joutomaata muokatessaan, että mitäs tähän sitten istutetaan. Minä vastasin, että tähän tulee tietysti ne luumupuut jotka meiltä ovat puuttuneet. Johon mies sanoi, että onks tää sitten joku luumulehto. Minä tartuin heti sanaan, ja nyt tätä aluetta kutsutaan luumulehdoksi erottaen sen hedelmätarhasta ja kasvimaasta.

 Suunnitelmat laajeni, ja samalla kun luumulehtoa muokattiin kahdella eri traktorilla, muokkasivat koneet joutomaata navetalle saakka. Navetan pääty on varattu kanojen ulkotarhalle, mutta sen ja luumulehdon väliin laitetaan nurmikkoa. Tänään siirsimme nuo kaksi kompostia paremmalle paikalle. Uuden alueen myötä olivat tuossa kulmauksessa turhan näytillä.

 Luumulehto kasvimaalta päin. Alue tulee olemaan n. 10 x 10 metriä ja siihen laitetaan ainakin kaksi luumupuuta, kaksi kirsikkaa ja lukematon määrä perennoja. Lisäksi keskelle aluetta tulee Mustilan arboretumista ostamani ruusuomena. Suunnitelmia hankaloittaa hiukan se, että alue ei ole tasainen neliö, mutta eiköhän sekin ongelmainen jotenkin ratkea. Eikä puutarhassa tarvitse kaiken olla niin täydellistä.

 Pikkuhiljaa edetään ja toivotaan että muutaman vuoden päästä alue näyttää yhtä hyvltä kuin kasvimaa kiinalaisine portteineen ja kasvihuoneineen. Henkisesti ja fyysisesti olen varautunut kunnon sotaan rikkakasvien kanssa, tulevat kuukaudet on silkkaa kitkemistä. Huomenna otan selvää mistä saan kuusentaimet estämään peltotuulien puhallusta uuteen lehtooni. Tässä ihan lähistöllä on yksi puutarha joka kasvattaa metsätaimia, toivon että myyvät ihan tavallisellekin puutarhurille, ja sellaisia taimia jotka voi istuttaa tässä vaiheessa kesää hyväksi kuusiaidaksi.

 Työtä siis riittää, tänään kuskasin lehdosta parikymmentä kottikärryllistä juuren pätkiä ja korsia pois. Seuraavaksi vuorossa vähän mittailua jotta saadaan kulkuväylät ja luumut oikeisiin kohtiin.

Onneksi kasvihuone elää omaa elämäänsä lähestulkoon ilman apua. Kunhan muistaa kastella ja lannoittaa. Onpa siellä jo ekat raakileet kurkuissa ja tomaateissa!