Tiilikehän lumoissa

Luumulehto sai tänään kimppuunsa innokkaan puutarhurin. Toisen myllättyä ja viimeisteltyä reunat, pääsi toinen asettelemaan mittauksen jälkeen tiilireunuksia paikoilleen. Miltei juoksin noiden tiilien kanssa, niin innoissani olin tästä unelmani toteutumisesta.

Hiekkakäytävien alle päädyimme laittamaan kaksinkertaisen maisemointikankaan juurimaton sijaan. Toivottavasti rahansäästö ei kostaudu myöhemmin toivottomana rikkaruohon kasvuna. Juurimatto kun oli nyt liikaa budjetillemme joka on minimaallisen pieni.

 Lavakaulukset eivät kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta kun niitä nyt on ne maagiset 27 kappaletta, päätin kokeilla kauluksia luumulehdon reunoille. Asettelin ne jäptisti suoraksi, mutta miehen mielestä kaulukset laittaa kuten kuvassa, keskusympyrän mukaisesti kaareen. Ja huomio, kaulukset on tarkoituksella nurin päin, niin niitä oli helpompi mallata paikoilleen.

 Onhan ne paljon paremmat näin, mutta nyt pitää nukkua vielä yön yli, sillä saimme jo uuden idean kaulusten suhteen. Huomenna testataan onko toimiva juttu. Tässä kuvan vaihtoehdossa jää turhan vähän tilaa tuleville hedelmäpuille ja muille istutuksille. Sekin pitää huomioida estetiikan ohessa.

 Ja maisemointikangasta tarvitsemme lisää, hiekkakäytäviä tarvitaan kolmaskin. On kuitenkin yksi ongelma. Tiilet ovat loppu. Pitäisikö purkaa samantein navetan hormi? Vanhan pumppuhuoneemme kimpussa jo kävimme, mutta harmiksemme se on rakennettu reikätiilestä. Pöh, sanon minä.

Mutta oli tiiliä lisää tai ei, niin huomenna homma jatkuu ja etenee.