Vahti kuin vahti

Eilen kiiruhtaessani keräämään mansikat ennen ukkosmyrskun rantautumista näille seuduille säikähdin pahanpäiväisesti. En vielä matkalla, mutta heti punaisten mollukoiden kimppuun käydessäni. Juuri siitä minun mansikkaan tarttumaisillani olevan käden alta loikkasi sammakko, eikä se ollut pieni. Kurnuttaja taitaa olla samainen joka joutui luopumaan kodistaan kun kompostien paikkaa vaihdettiin.

Pikkaisen moinen otus minua ällöttää, mutta olen myös tyytyväinen siitä että puutarhassa sellainen asuu, eikä vaihtanut pihapiiriä mylläyksistämme huolimatta. Puropahaisemme seutuvilla sammakoita asustaa enemmänkin, mutta puutarhassa näitä on nähty harvakseltaan.

 Ihan tarkkaan en tiedä mitä kyseinen herra tai rouva syö kastematojen lisäksi, mutta minun puolesta tälle voisi kelvata etanat ja muut öttiäiset jotka käyvät heti tilaisuuden tullen mansikoiden kimppuun. Mansikoita kun ei myrkytellä homeita ja eläimiä vastaan, niin kaikenlaista pörrääjää ja matajaa tuolta tapaa poiminnan lomassa.

 Talon sisätiloista löytyy toinen mansikkamaan vahti. Seitsenkiloinen Otto-herra on taas ollut laiskalla päällä. Helteet tekevät tästä kissasta kuin keitettyä makaroonia. Tuosta jos ottaa Oton keskeltä vartaloa syliinsä, makaa kissa siinä käsissä aivan velttona kaksinkerroin taipuneena. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Kissojen vuorokausirytmi onkin kesäasennossa. Yöt riekutaan pihalla, ja päivät vietetään vallaten sisältä kaikki sohvat ja nojatuolit. Ihanaa elämää, mitä nyt punkit meinaa välillä kiusata.

Viikonlopuksi taloon jää mies vahdiksi ja samalla nakuttelee kuistiin uudet panelit jos ei sada vettä. Lupasi tehdä muitakin ulkovuorauksen puutöitä valmiiksi, jotta minä saan lomalla tarttua maalauspuuhiin. Itse vietän viikonlopun siskon luona taas valmiissa ruokapöydässä nauttien. Vastapalvelukseksi lupasin vahtia lapsia pihalla.