Viikon varrelta

 Keväiset työviikot ovat aivan mahdottomia, tälläkin viikolla ensimmäinen vapaailta oli perjantaina. Itseään voi syyttää kun lähtee mukaan kaikeen eikä osaa sanoa ei. Pieniä hetkiä olen onnistunut olemaan puutarhassa, eilen koko illan. Heräävän luonnon ja puutarhan kauneus ei saa mennä ohi ja se on päästävä näkemään ja kokemaan päivittäin. Jokapäiväinen annos puutarhaa pitää mielen virkeänä ja auttaa jaksamaan näiden kiireviikkojen yli.

Jouluruusu joka on kukkinut vuosittain yhdellä tai kahdella kukalla päätti kukkia tänä vuonna runsaasti. Tätä hempeää näkyä pitää ihailla lähelta ja kaukaa, aamulla ja illalla.

Siteen taas ne toiset, vanhemmat, uskolliset kukkijat vuodesta toiseen päättivät laittaa jarrun päälle ja kukkivat nihkeämmin. Sentään kukkivat ja ovat elossa, pitää olla iloinen jo siitäkin. Eihän sitä joka vuosi voi olla täydellinen.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa. Taitaa olla ennätys, että jo huhtikuussa kukkivat. Näitä on vaikea kuvata, kääntävät kukat visusti aurinkoon päin.

Hortensiapuutarhaan on ilmestynyt näin komea vuokkopehko. En muista mikä vuokko tässä on, mutta veikkaan keltavuokkoa tai kerrottua keltavuokkoa. Hortensian nimikyltin voisi ottaa pois maisemaa rumentamasta, muistan ilman kylttiä mikä hortensia on kyseessä.

Lumikit eivät tänä keväänä avaa nuppujaan lainkaan. Liian kylmä taitaa olla. Ja kuvasta huomaan, että juurakko on tullut esiin, pitää mennä heittämään multaa päälle. Etualalla on pieniä kirkkaan vihreitä siementaimia. Mitä lie ovat, en tunnista niitä. Parempi antaa niiden kasvaa hetki jotta näen ovatko toivottuja vai ei toivottuja tulokkaita.

Esikot eivät kylmästä piittaa. Liila on levinnyt niin, että sitä voisi jakaa. Tähän istutetut ovat alunperinkin jakotaimia toisaalta puutarhasta. En tiedä tämän esikon nimeä, minulla on sitä liilana ja pinkkinä ja molemmat ovat kestäviä ja hyvin leviäviä.

Tänään on kuulemma viikon kylmin päivä. Se sopii tälle päivälle aiottuun puuhaan. Pitäisi saada aloitettua kasvimaan toisen puolen kitkentä ja muokkaus. Ylälohkon sain eilen valmiiksi. Kylmä on eduksi sillä yleensä hommassa tulee liiankin kuuma kun käännän koko kasvimaan käsivoimin lapiolla. 

Vaaleanpunaista kevättä

 Ensi alkuun muistutus edellisessä postauksessa olevasta arvonnasta joka päättyy sunnuntaina. Vielä ehtii mukaan.

Myös näin keväällä puutarhassa on mukavan paljon vaaleanpunaista. Mikä harmi ettei krookuksissa ole vaaleanpunaisia, ostaisin heti. Tähtisahramin lajike 'Roseus' löytyy, se on jo melko lähellä vaaleanpunaista.

'Roseus' teki tänä vuonna vain yhden kukan. Hyvä kun oli edes se, eipä tämä ole ollut mikään vuosi sellainen reilusti kukkiva.

Tämä jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Muutoin jouluruusujen kukinta on tänä vuonna vaisua, osa on jopa paleltunut parin viime yön pakkasessa. Kova tuuli on ollut huonona lisänä.

Kovin vaikea kuvattava, kun kukat osoittavat maata kohden. Oikein kaunis sävy minun mielestäni.

Näsiän kukintaa en kyllästy ihailemaan mikään kevät. Mikä upea pinkki pensas ja vieläpä täysin luonnonvarainen. Omat taimeni olen ostanut toiselta puutarhaharrastajalta. 

Saapa nähdä tuleeko marjoja tänä vuonna, nyt on niin kylmää ettei pölyttäjiä ole näkynyt. Marjoja toivon jotta saisin uusia taimia. Viime vuonna huomasin pari siementaimea pensaan juurella, toivottavasti ovat hengissä. Yleensä linnut ehtivät syödä marjat ennen kuin saan ne multaan.

Tässä vielä molemmat pensaat samassa kuvassa. Kuvissa ovat ilman verkkoa, mutta laitoin verkot heti takaisin kuvaamisen jälkeen, nämä ovat jänisten mieleen myrkyllisyydestään huolimatta.

Pystykiurunkannus 'Beth Evans' on kestänyt pakkaset yllättävän hyvin. Vain parissa on kukinta näin pitkällä, muut odottelevat lämpimämpiä kelejä. 

Sääennuste näyttää pariksi päiväksi kylmää, sitten lämpenee. Ihan hyvä, tänään olin illasta puutarhassa ja kyllä oli viileää. Pipo päässä, toppatakki ja sen alla pusero ja villapaita. Kahdet housut päällekkäin eikä tullut hiki vaikka tein ihan kunnon hommia. Lopulta tuli sormille kylmä ja oli mentävä sisälle.

Puutarhapäivä

 Ihan koko päivää en ehtinyt olla puutarhassa. Pörssisähkön käyttäjänä on huomioitava edulliset tunnit ja pestävä silloin astioita ja pyykkiä. Kunhan koneet olivat hoitaneet hommansa, pääsin puutarhaan töihin.

Yläpiha on kokonaan siivottu. Seuraavaksi heittelen penkkeihin vähän kanankakkaa ja kaiken päälle multaa. Toivottavasti navettaan säilötyt viime kauden multasäkit ovat sulaneet. Tätä kirjoittaessani tajusin, että kanankakka on loppu. Täytyy käydä ostamassa lisää. Yksi säkki riittää koko puutarhaan.

Tämä jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Nuput näyttävät lupaavan värisiltä. Kiva kun tulee uusiakin kukkaan, muutama vanhempi jouluruusu kukkii tänä vuonna aika vaisusti.

Valkoista jouluruusua on nakertanut joku ötökkä, siinä on selvä reikä terälehdissä. Tämäkin yksilö kukkii ensimmäistä kertaa.

Kiurunkannukset nousevat joka vuosi salaa ja nopeasti. Kukkia on tulossa runsaasti. Näiden kyllä toivoisin hmmailevan ihan rauhassa, pakkasia on tulossa takuuvarmasti ja kukinta kärsii siitä.

Jalo ja Oiva ovat nauttineet keväästä. Kumpikin ulkoilee paljon ja kodinhoitohuoneen terassin verijäljistä päätellen, saalista on saatu. Onneksi se mitä oli saatu, oli myös syöty. Talvella siinä oli pari kertaa myyrän suolisto jätetty ystävällisesti muille tarjolle.

Huomenna jatketaan, silloin käsittelyyn pääsee arboretum, sekin on jo lumeton.

Kauden avaus

 Puutarhakausi 2025 on julistettu avatuksi. Vaikka viikonlopussa oli muutakin ohjelmaa, sain olla puutarhassa riittävästi. Lumet sulavat silmissä ja puutarhassa alkaa olla täysin lumetonta. Piippoja puskee esiin ja jopa ensimmäiset esikot kukkivat. Lauantaina leikkasin talventörröttäjiä silputen niitä kukkapenkkeihin. Lisäksi nipsin omenapuita. Sunnuntaina samat puuhat jatkuivat.

Kasvihuoneen ympäristö on yleensä järjestyksessäni viimeisenä siivottava. Alueen pitää olla lumeton ja kuivunut hiukan ennen kuin aloitan sen siivoamisen. Kasvihuoneen siivoan sitten kun ei ole enää vaaraa kovemmista pakkasista, viime vuonna se taisi olla jo huhtikuussa.

Jouluruusu teki nopeasti nuput. Tässä vaaleanpunaisessa on kukkia enemmän kuin koskaan ennen, edellinen ennätys taitaa olla kaksi kukkavartta.

Marja- ja hedelmätarhaa tänä viikonloppuna. Siivosin omenapuun torson ympäriltä humalan kuivuneet versot pois. Se on yleensä ensimmäisiä kevättöitä joita teen, jotta saan humalat maatumaan kompostin pohjalle, ne kun eivät maadu edes yhdessä vuodessa. Seuraavaksi voisi harkita vadelmien leikkuuta eli viime vuonna satoa tuottaneiden versojen poistoa.

Valkoinen esikko on aikainen. Kuva on otettu lauantaina, tänään sunnuntaina kukka oli auennut kokonaan.

Yläpihaa, jossa tein jo siivoustöitä. Toistaiseksi en ole huomannut suurempia menetyksiä. Täysin luottavainen en ole, menetyksiä voi tulla edelleen ja kaikesta kasveista kun ei vielä tiedä.

Miehellä kävi pieni vahinko traktorin kanssa. Sen seurauksena punalehtiruusu on entinen. Luulen ruusun pelastuvan kunhan sahaan sen kokonaan poikki. Punalehtiruusu on sitkeä ja se kyllä versoo vaikka sen joutuu laittamaan juuresta poikki. Kivimuuri on helppo korjata, kunhan nostaa kivet takaisin. Taaempana olevat ruusut lähtevät jokatapauksessa pois. Jos keksi kivan paikan, saavat jatkaa elämäänsä tässä puutarhassa, jos en keksi niin lähtevät kokonaan.

Ensi viikolle on luvassa hitusen viileämpää säätä, saapa nähdä jatkuvatko puutarhatyöt vai tehdäänkö harvoina vapaailtoina jotain muuta.

Puutarhan viimeisiä kukkijoita

 Lokakuu on ollut uskomattoman kaunis ja hyväsäinen. On ollut aurinkoa ja lämpöä. Aikaa puutarhatöiden loppuun saattamiselle on ollut luvattoman vähän. Silläkin on vaikutusta, että käsityöt ja nojatuoli ovat olleet se kutsuvampi vaihtoehto. Muutama suojaverkko on laittamatta paikoilleen, jospa ne löytäisivät tiensä kasvien suojaksi viikonloppuna.

Austin-ruusuista The Pilgrim kukki ihan näihin päiviin saakka. Voi jestas miten pidänkään sen kukista ja kukan muodosta. Tuhatterälehtinen olisi ehkä oikeampi nimi tälle ruusulle.

Maksaruohot kukkivat edelleen, ne taitavat sietää pientä pakkastakin. Kuvasta näkee miten puut alkavat olla lehdettömiä, syksy on pitkällä ja minun kalenterissa kääntyy talveksi marraskuun myötä.

Siirsin kesällä suuren määrän syysleimuja. Niistä liila päätti kukkia vasta nyt.

Vuosi sitten jostain alesta ostettu jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Upea väri ja sen kruunaavat pilkut tuossa kukan keskustan uumenissa. Kukkaa oli hankala kuvata sillä se roikotti itseään maata kohden.

Törmäkukka 'Miss Willmott' on päässyt kuviin monestikin syksyn aikana. Ja se ansaitsee täysin kaiken huomionsa. Se on kukkinut vähintään neljä kuukautta eikä loppua näy. Itsestään ei ole ilmestynyt yhtään siementaimea, nyt älysin kerätä muutaman siemenen talteen. Yritetään keinokasvatusta jos luonto ei suo uusia taimia.

Marraskuusta toivon yhtä kaunista kuukautta vaikka pimeydelle ei mahda mitään. Vaan olkoon valoisa aika yhtä aurinkoinen kuin lokakuussakin.

Päivät puutarhassa

 Viikonloppu oli silkkaa puutarhaa. Sain paljon aikaiseksi. Navetan takana ollut hakekasa on tyhjennetty ja paikka siivottu. Vadelmat on leikattu ja niille on laitettu katetta. On täytetty kasvulaatikoita, kitketty kymmeniä voikukkia, siivottu humalan vanhat versot pois, tyhjennetty puutarhakompostorit loppuun ja käännetty maatumaan jäävä aines. Lisäksi olen purkittanut kymmeniä jako- ja siementaimia taimitoria varten. Koulin tomaatit ja järjestin kelloköynnökset ja niin paljon muuta pientä puutarhatyötä. 

Kananmuna, se tulee tästä valkoisesta esikosta mieleen. Munaesikko kuten sitä itse kutsun. Tuo järkyttävän suuri voikukka kiven vierestä on muuten poistettu, kuvaan se ehti tulla. 

Tietääkseni en ostanut yksivärisiä keltaisia narsisseja, mutta onhan niinkin saattanut käydä. Narsisseissa kirkkaan keltainen on sallittua, etenkin jos ovat kevään ensimmäiset avautujat.

Ensimmäistä kertaa onnistun persianpikarililjan kanssa. Tai ainakin mahdollisuudet ovat suuret, pakkasyöt saattavat kääntää tilanteen huonommaksi. Kummassakin taimessa on nuput, en malta odottaa näiden kukintaa.

Lumikit ovat mukavasti lisääntyneet. Joka vuosi tulee pari kolme kukkaa lisää. Taustalla näkyy ihana liila kiurunkannus, etelänkevätesikkoa ja paljon pikkukäenrieskaa.

Vanhin elossa oleva jouluruusu on jo komea puska. Viime talvi oli jouluruusuille suotuisa, ei yhtään menetettyä tapausta. Jopa oman puutarhan siementaimet ovat hengissä.

Tammen alla kasvavat scillat ovat ottaneet kunnon leviämisspurtin. Unelma scillamerestä alkaa toteutua.

Keltaine meri meillä jo onkin, pikkukäenriskojen meri. Tällä kertaa suurin yhtenäinen alue on navetan takana, toinen on kivimuurien luona, sen kuvasin viime keväänä. Tämä on keväällä yksi lempikasveistani.

Tämän viikon vapaapäiviksi toivon sateetonta säätä, kylmä ei haittaa, mutta sateella ei ole kiva olla puutarhassa. 

Taimia ja muuta

Minulla on ollut kasvihuoneessa monenlaisia siemeniä kylmäkäsittelyssä ja itämässä. Itäminen on ollut kovin surkeaa. Eilen huomasin yhden suuren onnistumisen.

Punainen jättikarhunputki Angelica gigas on itänyt. Taimia on tulossa vieläpä useita. Kannatti olla sitkeä. Taimet saavat kasvaa purkissaan koulimiskokoon. Sitten saan toivottavasti useita uusia karhunputkia puutarhaani. 

Jättikarhunputki on yksi parhaista pölyttäjäkasveista. Se on jatkuvasti täynnä mehiläisiä. Tänä vuonna taitaa vain olla harmillisesti välivuosi, ei ole yhtään taimea kasvamassa, jättiputki kun kuolee kukinnan jälkeen. Sen takia olisi hyvä saada näistä pysyvä kierto. Syksyllä sain paljon siemeniä talteen, osan kylvin suoraan maahan, odotan josko edes muutama niistä itäisi.

Viime vuonna omista siemenistä kylvetyt väinönputket selvisivät talvesta ja uhmaavat rohkeasti tulevia kylmiä ilmoja. Tänä vuonna kylvin samoja siemeniä, ovat siis ylivuotisia. Tasan yksi taimi on itänyt. Sekin riittää, jotta saan näihin saman kierron kuin jättikarhunputkessa.

Lipstikassa on upea väri kun se nousee maasta. Sen tähden lipstikka pitää kuvata joka kevät. Kasvi on pysynyt hyvin kurissa kivikehässään. En anna sen siementää, sillä muuten tienoo olisi täynnä lipstikan siementaimia. Yksi puska riittää minulle.

Vaikka kasvihuoneessa kasvaa esikasvatuksessa lähinnä perennoja ja kylmää kestäviä tuoksuherneitä, peitin kaikki taimet tuplaharsolla. Sen verran on yöpakkasia luvassa ja kylmiä päivälämpötiloja, että parempi suojata taimet. Jos aurinko ei paista, ei kasvihuone lämpene päivin auringon voimasta eikä lämpöä varastoidu sen kivirakenteisiin.

Siskolta viety jouluruusu kukkii salaa, kaikki kukat ovat lehtien alla piilossa. 

Kaikissa muissa jouluruusuissa on niukasti lehtiä, tai vain kuolleita lehtiä. Tämä salakukkija sen sijaan tekee tuuhean lehdistön ja kukat lehdistön suojaan. Jouduin oikein kaivelemaan, että sain kukat kuvatuksi.

Tekee tuskaa puutarhan puolesta ensi yönä alkavat yöpakkaset ja takatalvi, joka kerta kun katson sääennustetta, on takapakki pidentynyt. No nyt saadaan painettua sitä kaipaamaani hätäjarrua. Kai se toukokuussa helpottaa.

Kohtaaminen punaisen paholaisen kanssa

 En kestä. Sen vielä ymmärrän, että kotiloihin törmään heti kun lumet sulavat. Ne niljakkaat kun heräävät aikaisin joka kevät. Mutta nämä punaiset paholaiset, niitä olen tottunut näkemään vasta kun kirjopikarililjat ovat nupuillaan. Nyt voi jo arvata mistä tuholaisesta on kyse.

Siinä! Löysin perenna-alueita siivotessani kaksi elävää liljakukkoa. Toinen löytyi liljan kohdalta ja toinen ruusunätkelmän kuivuneelta lehdeltä. Sain listittyä molemmat, taisivat olla vielä vähän pökertyneitä. Pahoin pelkään tämän tietävän runsasta liljakukkojen vuotta. Ennakointi kannattaa, sen olen huomannut joten tiedossa on tästä lähtien jokapäiväiset liljakukkokierrokset. 

Iloisia uutisia on enemmän kuin huonoja.  Jaoin yhden ainoan daaliajuurakkoni viiteen osaan. Neljässä on nähtävissä pieni alku ja useampi alku. Olen niin iloinen tästä. Daalia talvehti makuuhuoneen lattialla, ulkoseinän vieressä. Juurakko oli kääritty sanomalehteen ja kääre sai olla avonaisessa pahvilaatikossa. Hyvä talvehdinta saattoi olla täysin vain ensikertalaisen tuuria.

Valkoinen jouluruusu kukkii edelleen, siinä on jo neljäs kukka. Tänään huomasin, että toinenkin valkoinen jouluruusu on tulossa kukkaan, se ei ole kukkinut vielä koskaan. Taitaa olla samaa lajiketta kuin tämä yksilö.

Kevätkurjenmiekat ovat kukkineet jo muutaman päivän. Ne ovat ilahduttavasti lisääntyneet. Syksyllä taidan laittaa lisää ja nimenomaan tätä 'Katharine Hodgkin' lajiketta, muut taantuvat meillä.

Tämän Katharine pehkon voisi jakaa, ovat ihan liian tiheässä vaikka toisaalta tykkään kun ovat toisiaan lähekkäin.

Viikonloppuna pesin kasvihuoneen sisältä. Olikin ihan kiva sää siihen, ei vielä liian kuuma. Samalla ripustin varjostusverhot paikoilleen. Kasvihuoneessa on paljon kasveja kasvamassa, viimeksi vein sinne tuoksuherneet. Hollannista tilatut perennat ovat lasikuistilla, en uskalla viedä niitä kasvihuoneeseen ötökäiden pelossa. Niinpä kasvihuoneessa on vain itse siemenestä kasvatetut taimet kuten salkoruusut, punahatut ja ritarinkannukset.

Kasvihuoneen sisutaminenkin on alkanut. Kunnostamani renginkaappi päätyi lopulta kasvihuoneeseen, sen ominaistuoksu ei poistunut edes maalaamalla. Toistaiseksi kattilat ovat koristeena, mutta niihin taidan laittaa myöhemmin ostamani amppelimansikan taimet. Jotain muutakin rönsyilevää tuohon voisi tulla, tai sitten kaapin päälle jotain kivaa. Kunhan maa kuivuu hitusen lisää, tuon kottikärryillä loputkin sisustusjutut paikoilleen. Sen verran pitää hillitä itseään, että tänne mahtuvat myös tomaatit ja kurkut.