Viininpunainen kypärä

Köynnösukonhattu kukkii. Siinä on tänä vuonna todella suuren kokoiset kukat, kiitos taivaallisen kastelun. Ja hattuhan tuo ihan selvästi on, kuin roomalaisen sotilaan kypärä.

 Väri on lajikkeen nimen mukainen 'Red Wine'.

 Kun kypärää katsoo edestä tulee mieleen satu Taru sormusten herrasta tai suomalaiset tontut. Voiko omituisemman mallista kukkaa olla ja silti kaunista.

 Punaviinin kanssa yhteen sopii hyvin salkoruusut vaikka eihän nuo ihan vieressä kasva. Salkoruusujen väri oli yllätys, pussi missä ne myytiin oli sekoitus eri värejä. Minusta minulla kävi tuuri. Ensin avautui kaunis vanhanajan roosa. Seuraavaksi vähän tummempi, vähään liilaan taittava salkoruusu. Ja viimeisenä avautui tumma, lähes viininpunainen väri.

 Tässä vielä lähikuvaa tummasta salkoruusta. Minä tykkään. 

 Omenoiden satokausi on käynnistetty. Vaikka eihän meillä omenaa tee muut puut kuin 'Pirja'. Muut on liian pieniä tai rusakon pilaamia. Pirja sitten tekeekin satoa niin että oksat notkuu. Keräsin pudokkaat talteen viikonloppua varten jolloin on tarkoitus keitellä syksyn ensimmäiset mehut.

Tämän vuoden omenat eivät ole kovin laadukkaita mutta tulee niitä silti popsittua, pienet kauneusvirheet ei haittaa ja loput kelpaa mehuksi. Pirja on hyvä kesäomena mutta sen kanssa saa olla tarkkana, se kypsyy nopeasti ja ylikypsänä ei maistu enää hyvälle.

Huomenna alkaa syyskuu. Ei yhtään tunnu siltä, elokuu meni kuin lentäen.

Kasvimaa tyhjenee

Sadonkorjuuta tehdään joka päivä muiden töiden ohessa. Mitään stressiä ei oteta, se tehdään mitä ehditään. Porkkanaa ja perunaa syödään suoraan maasta, niitä ei tarvitse nostaa pois ennen pakkasia.

 Sipulit nostin viime viikolla. Ensin koko kuorma kottikärryihin, vain selkeästi huonoksi menneet kompostiin.

 Talikko kouraan ja hetki maan kääntöä. Kaksi oikean puoleista istutusriviä sain käännettyä, sitten totesin että jos aion ehtiä siivota sipulit ennen pimeää, on aloitettava heti. Loput kääntämiset saa odottaa. Nykyään olen laiska enkä käännä rivivälejä, niihin lisätään keväällä lehtiä ja olkea maatuneiden tilalle.

 Ehdin käydä sipulit läpi. Kaikki hyvät pääsi perinteiseen tapaan kuivumaan aitan edustalle. Ihan huonot meni kompostiin ja semihuonot laitoin erikseen, niitä käytetään se mitä pystytään ja nämä hyvät syödään vasta talvella.

 Valkosipulisato ei päätä huimaa. Mietin jo mistä saisi parhaat istukasssipulit syksymmällä, nämä voisi kaikki syödä itse, ovat vähän turhan pieniä istukkaiksi.

 Sain kesällä työkaverilta lahjaksi kurpitsan taimen. Siihen on tullut yksi kurpitsa. Tuo on nyt vastasyntyneen pään kokoinen, ehkä hivenen pienempi. Taidan odottaa hetken ennen kuin korjaan pois. Kesäkurpitsaa tulee niin että vein perjantaina sitä pahvilaatikollisen töihin, kaikki kelpasi työkavereille.

 Tomaattia on syöty, tänä vuonna sitä tulee kohtuullisesti. Ylitarjontaa ei ole vielä ollut, kaikki on saatu syödä itse mitä kypsyy.

 Olen napsinut tomaateista kaikki alalehdet pois ja valikoiden ylempääkin. Kaikki versot on latvottu ja osa kukkatertuista poistettu. Varkaat poistan heti kun niitä ilmestyy. Jospa nämä toimenpiteet auttaisi sadon kypsyttämisessä.

 Kasvihuoneessa on pieni vihreä ihme. Kaupan suippopaprikasta otettu siemen on kasvanut pensaaksi ja tehnyt satoa. Vielä odotellaan kypsymistä. Muinakin vuosina raakileita on ollut mutta ne ovat mädänneet ennen kypsymistä. Tämän vuoden yksilö näyttää lupaavalta.

Bonuksena ihka ensimmäinen viinirypäleterttu. Viiniköynnös on vasta viime vuonna istutettu, lajike on "Somerset Seedless". En kuunaan uskonut että satoa saataisiin jo istuttamista seuraavana syksynä, terttuja on tulossa peräti kaksi. Olen ikionnellinen jos rypäleet ehtivät kypsyä maistelua varten. Siinä olisi pari rypälettä per perheenjäsen.

Härkäpapujen keruuta on luvassa tälle viikolle, ainakin osa on korjuukelpoista.

Täydellinen puutarhapäivä

Aurinko paistoi, oli tyyntä, hyttyset ja muut verenimijät puuttuivat, voiko puutarhuri enempää toivoa? Ei voi. Sain istutettua melkein kaikki istuttamista odottavat taimet ja osan kukkasipuleista joita olen ehtinyt hankkia.

 Puutarhuria odotti rosariossa yllätys. Kesällä istutettu kärhö clematis "Comtesse de Bouchaud" on tehnyt yhden kukan. Väriksi odotin hieman vaaleanpunaisempaa, ehkä kukka vaalenee ikääntyessään tai sitten aletaimen nimilappu on vaihtunut myymälässä. Mutta missään nimessä en voi sanoa etten olisi tyytyväinen, tummakin käy ja sopii rosarioon.

 Leikkasin keväällä "Pinky Winky" hortensiasta kaikki latvat ja se kannatti. Kukkia on tulossa runsaasti. Kukat ovat ensin valkoiset ja alkavat kohta punertaa ollen lopulta ihan pinkit.

 Eilen hankitut angervot istutin alapuutarhan kivimuurin viereen. Sain selvitettyä näiden nimenkin, kyseessä on rusomesiangervo Filipendula multijuga (F. palmata "Nana"). Korjatkaa jos kirjoitin nimihirviön väärin. Nämä ovat pihan ensimmäiset jaloangervot joten otan kiitollisena kaikki kasvatusvinkit vastaan.

 Syyskimikki teki ilokseni yhden kukan. Olen käsittänyt että tämä ei joka kesä ehdi kukkia. Pienihän taimeni vielä on ja kukinto, eiköhän ne siitä vahvistu ja kasva suureksi.

Toinen kesällä istutettu kärhö "Margaret Hunt" on kasvanut monsterivauhtia. Kukkiakin siihen on tulossa. Olen vähitellen lisännyt multaa taimen juurelle ja laitan vielä hiekkaa ennen talvea. Onko kärhöt syytä leikata matalaksi ennen talvea?

Ja kuten kuvasta näkyy, on kasvihuoneen perustukset edelleen vaiheessa. Voi olla että valu jätetään suosiolla ensi vuoteen, yöt ovat olleet täällä todella kylmiä, vain muutama aste plussan puolella. En tiedä miten valu kuivuisi sellaisissa lämpötiloissa kun hallasta on vaara.

Mustilan taimipäivä

Melkeinpä kesän odotetuin tapahtuma, Mustilan taimipäivä oli tänään. Olin liikkeellä hyvissä ajoin, kerrankin on flunssaisesta olosta hyötyä, heräsin aamulla aikaisin niistämään nenää tyhjäksi ihan ilman kellonsoittoa. Aamupalaa ja eikun matkalle Mustilaan. Budjetti oli 60 euroa sisältäen vitosen sekä pääsymaksuun että arpoihin Mustilan arboretumin tukemiseksi.

 Arno Kasvi piti huutokauppaa jonka tuotto meni sekin arboretumin hyväksi. Mitään en huutokaupasta hankkinut mutta Arnolta hankin hänen kirjaansa Palstalta parempaa, omistuskirjoituksen.

 Parkkipaikka oli täynnä myyjiä. Heitä oli myös ylempänä sekä avoinna oli tietysti Mustilan arboretumin oma taimipiste missä oli tavanomaista laajempi valikoima.

 Entä mitäpä rahoillani ostin? Mustilan omasta myynnistä ostin sinivuokon, helmipihlajan, silonietospensaan ja pikkulehtikatsuran. Budjetti keveni neljäntoista euron verran. Ei paha. Alas myyntipaikoille kävellessä mukaan lähti kuvan vasemmassa reunassa näkyvä valkoinen köynnösukonhattu. Se maksoi kuusi euroa.

 Virolaiselta myyjältä ostin syysleimun "Flame Blue" ja tumman maksaruohon jonka nimen unohdin kuvata sillä alkoi sataa vettä enemmän kuin oli tarpeellista. Lisäksi ostin kolme huikean pinkkiä jaloangervoa lajinimellä "Nana". Nyt budjetista hupeni 19 euroa.
Yhden taimiston myynnistä ostin seitsemällä eurolla liuskalehtisen tervalepän. Toisesta vitosella magnolian, magnolia cobus var. borealis. Perennapuutarha Pöntiseltä ostin sinisen kurjenpolven ja vasta kotona huomasin ettei purkissa ole nimikylttiä. Minusta paha puute taimistolta ettei yksittäisessä taimessa ole nimeä. Nimetön, sinisen liilana kukkiva kurjenpolvi maksoi seitsemän euroa.

Ja eikös käy niin, että kun budjetti on käytetty löytyy juuri se kasvi mitä lähti hakemaan. Viimeisestä peräkärrystä jonka valikoimaa katselin. Onneksi rahapussissa oli vielä ylimääräisiä kolikoita kuuden euron edestä ja sain hankittua itselleni kaksi tähtililjaa. Tähtililjan kuva on otettu puutarhasta jossa vierailin heinäkuussa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Nyt toivon ja rukoilen huomisen säätilaksi jotain muuta kuin sadetta. Olisi vähän istutettavaa.

Liljoja

Liljat on syksyn pelastus. Tuovat väriä ja iloa puutarhaan missä alkaa olla vihreää ja myöhemmin enenevässä määrin ruskeaa.

 Lilium "Arbatax", ikisuosikkini, pinkkiäkin pinkimpi lilja.

 Lidlistä ostettu kaunis purppuranpunainen lilja.

 Lilja kukkii toista kesää ja ilmeisesti viihtyy sillä kukintojen määrä on kasvanut viime vuodesta.

 Liljat istutin ukonhattujen eteen tarkoituksena että ukonhatut ovat liila tausta purppuraisille liljoille. Mutta ukonhattuni ovatkin nykyään sangen harvoja. Eivät oikein voi hyvin. Syyllinen on koristeomenapuu jonka runko näkyy kuvassa. Sen latvus on kasvanut liian varjostavaksi. Jos jo tänä syksynä on aikaa, leikataan puuta harvemmaksi. Viimeistään ensi keväänä se saa luopua muutamista oksistaan.

 Arboretumiin en ole istuttanut tiikerililjaa mutta jostain sitä on sinne tullut. Kehveli salamatkustaja kukkiikin jo. Tiikerin takana on valkoista väriminttua ja sen takana keltaista tiikerililjaa. Ärtsyt värit, valkoinen keskellä ehkä vähän tasoittaa.

Luumulehdon maisemat muuttuivat kun mies leikkasi viikonloppuna pensasleikkurilla siperiankurjenmiekat matalaksi. Pääsen paremmin kitkemään takareunaa kun kurjenmiekan lehdet ei makaa kitkijän päällä. Eikä rotkottava kasvusto ollut edes mikään kaunis enää rankkasateiden jälkeen.

Vuoden, kahden päästä on jaettava siperiankurjenmiekkojen kasvustot. Jo tänä vuonna oli kukinta heikompaa kun aiemmin eikä niiden istutuksesta ole kuin vasta nelisen vuotta. Jakamien tuli eteen nopeammin kuin uskoin.

Luumulehdossa e kasva vielä yhtään liljaa, asia joka on syytä korjata jo tänä syksynä jos vastaan tulee kauniita liljoja.

Alehankintoja + syyskukkijoita

Tänä vuonna olen hankkinut uusi kasveja todella vähän. Syy on ollut yksinkertainen, ajanpuute. En ole malttanut lähteä kotoa pois ja töiden jälkeen on hurja kiire kotiin. Jotain olen kuitenkin hankkinut. Kävin tankkaamassa auton ja samalla eksyin puutarhan poistomyyntiin.

Mukaan lähti harisoninruusu "Paimio". Siitä en napannut kuvaa kun on jo kukkinut. Istutin ruusun arboretumiin, verivaahteran kylkeen. Ajattelin että ruusun kauniit vaaleanpunaiset kukat sopii hyvin vaahteran punaisiin lehtiin.

 Toinen hankinta oli ruusuherukka. Yksi ruusuherukka minulla on mutta se taitaa kasvaa liian varjossa koska ei ole vielä kertaakaan kukkinut. Nyt ostin taimia kaksi kun halvalla sai, molemmat ovat arboretumissa ja täydessä auringossa. Ehkä nyt saan kukintaa jos vain kestävät talvet.

 Pihassa on syyskukkijoiden juhlaa. Syysvuokko näyttää kaiken kauneutensa mustilanhortensian edessä, taustanaan punaiset tiikerililjat. Tämä kolmikko on suuri suosikkini puutarhan näkymistä.

 Nuppuja on paljon, syysvuokon jos saa viihtymään niin sen hankinta kannattaa. Kukinta kestää viikkoja.

 Syys-alkuisista kasveista myös syysleimu on juuri nyt parhaassa kukassa. Leimu kukkii todella hyvin siihen nähden että se paleltui lähes täydellisesti toissa talvena. Reunassa kasvava tiikerililja sen sijaan kukkii tänä vuonna niukasti. Saman tekee oikeassa reunassa näkyvä ukonhattu. Niin tykkäisin nähdä nämä kaikki kolme tuuheina kasvustoina yhtäaikaa kukkien.

 Syysleimu on puhtaan valkoinen. Alkuperä on täällä Arvilassa vaikkakin olen siirtänyt leimun pois alkuperäiseltä paikaltaan.

 Toinen syysleimu on tuliainen Virosta. Ihanan ärtsyn pinkki, sopii niin hyvin syksyyn ja sinipiikkiputken kainaloon.

Hän ei ole syyskukkija mutta on ilmiselvästi rakastunut vaaleanpunaiseen kuten minäkin. Oli ihan pökerryksissä ruiskukan varressa. Hieman avitin jotta pääsi kohteeseensa eli itse kukintoon.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on syyshortensia "Grandiflora". Minusta syyshortensia on melkeinpä kauneimmillaan ennen täyttä kukintaa. Juuri tuollaisena kun osa kukista on vielä nuppuja ja osa auki.

Kasvihankintoja saatan tehdä viikonloppuna. Lauantaina on Mustilan taimipäivä, siellä tavataan.

Päivän saldo

Tämä sunnuntai vietettiin lasten, lasten serkkujen ja mummin mussukan kanssa Särkänniemessä. Puutarhassa en ehtinyt edes pyörähtämään, aamulla lähdettiin aikaisin ja illalla palattiin myöhään. Niinpä koko lauantai oli pyhitetty sadonkorjuulle.

 Ämpärillinen punaisia viinimarjoja, pari litraa valkoisia ja litra vaaleanpunaisia. Kaikki meni tuollaisenaan pakastimeen mehumarjoiksi. Mehumarjoja en riivi irti tertuista, mehukattilassa menee kaikki.

 Muutama litra vadelmia, hyvät ja mehustukseen kelpaavat erikseen. Nuorin poika keräsi vajaan litran mustia viinimarjoja, ne pihan ainoat. Vadelmaa on nyt pakastimessa kiitettävän paljon, noin parikymmentä litraa. Mehuja keittelen marjoista paremmalla ajalla myöhemmin syksyllä.

 Kesäkurpitsat ovat ihan huomaamatta tehneet satoa yli oman tarpeen. Vein siskolle pari pötkylää, samoin tyttärelle. Osan pakastan talveksi kasvissosekeittoja varten. Ja nyt yritän ehtiä syödä osan sadosta, eilen tein ruualle kasvislisukkeeksi paistettuja kesäkurpitsan siivuja.

Nelisen litraa herneitä mikä on hyvä määrä sillä tiistaina keräsin niitä ämpärillisen. Poistin kaikki herneet paloistaan ja pistin pakastimeen. Härkäpavuille pitäisi vielä tehdä sama juttu, lauantaina ei enää aika riittänyt, iltaysin jälkeen sain vikat herneet pakastimeen.
Siinäpä se onkin, kyllähän satoa keräilee mutta se pitäisi ehtiä jatkojalostaa jonkinlaiseen säilyvään muotoon samalla hetkellä. Jotta talveksi on kesäkurpitsaa tai härkäpapua pakastimessa vaatii se putsaamista, pilkkomista ja pussittamista.

Satoaika on silti ihan parasta aikaa, syötävää omasta maasta, osasta satoa riittää jakoon ja osan saa talteen talvea varten. Pienikin omavaraisuus tuntuu hyvältä.

Perennojen estetiikkaa

Viherympäristöliiton julkaisu nro 60 Tuovi Mutanen: KATSO KUKKAA! Perennojen estetiikka on tuhti tietopaketti perennaistutusten sommittelusta. Olen selaillut teosta, lukenut ja taas selailut ja lukenut. Monta asiaa puutarhasta on avautunut ihan uusin silmin.

 Perennojen estetiikkaa esittelee perennaistutusten suunnittelun, perustamisen ja hoidon menetelmiä perennoiden hyvinvoinnin ja kauneuden tekijöinä. Kirjan takakannen esittelyteksti kertoo kaiken. Kirjan luettuani mielestäni kirja painottuu nimenomaan kauneuteen ja siihen miten se saadaan aikaan.
Alussa on lyhyt katsaus perennojen historiaan ja nimiin jotka ovat vaikuttaneet puutarhojen kehitykseen. Oman kappaleen ovat saaneet muunmuassa Getrude Jekyll ja Piet Oudolf. Jokaisen puutarhaharrastajan tunnistamia nimiä.

 Kirjassa käsitellään perennan paikka, istutus, lannoitus, rajaus ja tuenta, ynnä muut perusasiat. Tiiviisti ja napakasti ja mikä tärkeintä, niin että aloittelijakin saa juonen päästä kiinni. Silti en kokenut että lukiessa olisin kokenut tylsyyttä, kyllä tämä jo tiedetään.
Perusasioiden jälkeen siirrytään muotoihin. Ja siinä kohtaa tajusin että miten vähän oma puutarha on suunniteltu perennan kasvumuodon tai kukinnon muodon mukaan. Saatikka lehtimuodon tai lehtien tekstuurin eli pinnan mukaan. Kuva on otettu kirjan luvusta kukinnon muoto osiosta napit ja pallot. Kirjassa onkin mukavan paljon kuvia tuomassa konkretiaa tekstille. Kuvissa esiintyy tuttuja ja helposti saatavilla olevia kasveja mikä auttaa hahmottamaan tekstin sisältöä suhteessa omaan puutarhaan.

  Myös piirroksia löytyy tekstin tueksi. Kasvumuodoltaan eri tavoin kasvavia perennoja on tullut tiirattu tämän jälkeen joka kerta kun astelen puutarhaan. Onko kasvini pysty, kaartuva vai peräti läpinäkyvä, mitä olen istuttanut viereen ja kuinka ne toimivat yhdessä. Paljon uutta pohdittavaa kun suunnittelen tulevia istutuksia.

 Muotojen lisäksi kirjassa paneudutaan värien maailmaan. Suurena vaaleanpunaisen puutarhan ystävänä luku punaisista ja pinkeistä kasveista ilahdutti. Värien, ja niiden sommittelun lisäksi kirjassa puhutaan liikkeestä, äänistä, perennojen vuodenajoista, soinnuista ja rytmeistä. Itselle ihan uusia sanoja liittyen puutarhaan, mutta kirjan luettuani tajusin miten tärkeitä ne ovat. Kasvien liike tuulessa ja se miltä tuo liike kuulostaa, sitähän minä koen joka päivä kun puutarhassa astelen.

 Ja miten sitten kaikki toimii omassa puutarhassa. Kuvassa on pystyn kasvumuodon kellopeippi ja iisoppi. Taustalla on kaartuva siperiankurjenmiekka. Vasemmassa laidassa on pystyn kasvun kurjenpolvi jolla taas on erilainen lehtimuoto, rikkolehtinen, muihin verrattuna. Kellopeipissä ja iisopissa on molemmissa tähkämäinen kukinnon muoto. Samanvärisinä ne olisivat tylsät mutta valkoisena ja liilana erottuvat toisistaan.

 Tulikellukan kasvumuoto on pensasmainen, sen taustalla on pystykasvuinen saksankurjenmiekka. Kurjenmiekan taustalla on (tosin unikoiden peittämänä) sinipiikkiputki. Kaikki toistavat tällä hetkellä vihreää väriä kukinnan ollessa ohi mutta erilainen muoto tuo silmälle vaihtelua.

Valkotäpläimikän olin jo heivaamassa pois luumulehdosta mutta nyt tajusin miten hyvin se sointuu yhteen punaisena kukkivan maksaruohon kanssa. Lisäksi maksaruohon pienet lehdet ovat muodoltaan lähellä imikän lehtiä.
Osa näistä istutuksista on ihan sattumaa, osa suunniteltua. ja vaikka nyt toistan itsenäni niin tämän kirjan jälkeen ei katso puutarhaa enää entisin silmin. Niin minuun kolahtava tämä teos oli. Suosittelen!

Viherympäristöliiton julkaisu nro 60
Tuovi Mutanen: KATSO KUKKAA! Perennojen estetiikka
ISBN 978-952-5225-72-3
Julkaisun myynti: kauppa.vyl.fi
avainsanat: perennat, perennaistutus, suunnittelu, ylläpito, kukinto, lehti, estetiikka, muoto, väri, sommittelu