torstai 10. elokuuta 2017
Kiehautetut munat
Kotilot, nuo jokaisen puutarhan viholliset. Niljakkaat nilviäiset, tuhoajat ja ulosteillaan kasvien sottaajat. Limavana kerrallaan ne valtaavat puutarhan ja levittäytyvät sen jokaiseen kolkkaan. Yhtään ylistyssanaa eivät ansaitse, kuuluvat syvimpään maanrakoon, alhaisimpien otusten alimpaan kastiin.
Ensimmäisen kerran elämässäni näin omin silmin kotilon munia. Löytyivät läheltä metsän reunaa, pinkkien neilikkaruusujen penkistä ja olivat odotettavissa. Maustoin ensin munat suolalla ja kaadoin sen jälkeen päälle runsaasti kiehuvaa vettä. Toivottavasti joku eläin pitää suolattujen ja kiehautettujen kotilonmunien mausta, ruokapöytä on katettu.
Kasvimaa on vielä tämän kesän kotilovapaata vyöhykettä, ensi kesästä ei vielä tiedä. Jalo on hyvä apulainen myyrien kanssa, omaa saalista on jo saanut. Harmi vain ettei kotilot maistu kissoille eikä oikein muillekaan. Ruokaa riittäisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kotiloiden kanssa meilläkin taisteltu. Vuosi vuodelta niitä ollut vain enemmän. Tontin kahdelta laidalta niitä tulee. Aikaisemmin luotin käsinkeräämiseen, mutta alkukesä näytti, että en selviä. Oli pakko turvautua rakeisiin. Hävisivät laakista. Kuukauteen en ole löytänyt kuin yhden, tyhjiä kuoria vain. Eivät kuulu minunkaan suosikkeihini.
VastaaPoistaKun kerran on kotilot puutarhaansa saanut, ei niistä enää pääse eroon. Pitää vain opetella elämään niiden kanssa. Rakeet on hyviä, pitäisikin käydä hakemassa uusi säkki edellisen loputtua.
PoistaMökillä ei vielä ole, mutta rivarinpihalla kyllä. Laitan rakeita minäkin rivarille säännöllisesti.
VastaaPoistaOnneksi rakeet toimii!
PoistaVoi ei, toivottavasti saatte olla kotiloilta rauhassa.
VastaaPoistaEi me saada, on vain opittava elämään niiden kanssa. Ja niin kauan kuin eivät ole kasvimaalla olen tyytväinen.
PoistaOho, olipa aika rypäs kotiloiden munia! Toivottavasti ne maistuvat jollekin eläimelle! Kotilovapaata kesää toivotan sinne teille! Kaunis on kasvimaasi :D
VastaaPoistaAika rypäs. Yllätyin munien koosta, jotenkin kuvittelin ne pienemmiksi.
PoistaOhhoh. Lueskelin joskus, että miten noita kotiloita tuhotaan, niin oli myös sellainen vinkki, että niitä voisi syödä! No joo, eipä tulisi mieleenkään...edes kolmen promillen humalassa =D. Ehkä kuolisin vaikka nälkään ennemmin.
VastaaPoistaEipä tulisi minullakaan mieleenkään syödä kun en muutenkaan syö mitään nilviäisiä.
Poista
VastaaPoistaItselläni ei asiasta ole kokemusta, mutta muistan kuulleeni, että pihassa vapaana olevat kanat hoitaisivat tehokkaasti kotilo-ongelman. Meillä ei onneksi ole kotiloita, mutta tänä kesänä ensi kertaa vapaaksi päästetty kanalauma saa minulta täyden kiitoksen, sillä niin siistinä ovat pitäneet puutarhassa esim. viinimarjapensaiden alustat ja tunkiot on käännetty hyvälle mullokselle. Emme ole kanankakkojakaan kokeneet ongelmana, koska maatuvat muutamassa päivässä ja sadeilmoilla vieläkin nopeammin.
Ei ollut kyllä tarkoitus tuollaista väliä tuohon jättää...
PoistaKanat kuulemma syö nihkeämmin mutta myskiankat paljon. Kanoista haaveilen mutta toistaiseksi olen todennut että aikani ei riitä.
PoistaNyt minäkin näen ekaa kertaa. Eiköhän toi voitelu auta ja munat kuolevat :)
VastaaPoistaKyllä ne kuolivat, ovat nyt harmaantuneita kaikki.
PoistaToivotaan, että pääsette kotilottomaan tilanteeseen taas. Löydän joskus maata kääntäessä kotiloiden munia. Usein jo se auttaa, että ne on maan pinnalla, eikä siellä maan uumenissa.
VastaaPoistaTuskin päästään, kaikki peltojen reunamat ja niitty on täynnä kotiloita vaikka keväisin kerään niitä sieltäkin. Ja tänä vuonna levitettiin rakeita ojanpientareillekin vaikka ei ole omaa tonttia. Tuntuu ettei mikään torjunta riitä kun voivat lisääntyä villissä luonnossa täysin vapaasti.
PoistaPitkälle heinäkuuhun suorastaan iloitsin, että kotilot ovat talven aikana kuolleet. Sitten tuli sateet ja kotilot kömpivät piiloistaan. Ei niitä ehkä yhtä paljon ole, kuin viime kesänä, mutta ei niistä eroonkaan pääse. Olen taas nakannut Ferramolia ja kerännyt vastaan tulevat. Monissa kukkapenkeissä kasvustot on niin tiiviitä, että hyvä siellä on lymytä ja yhtä vaikea jokaista kotiloa löytää. Yhtenä päivänä olen valmis hylkäämään kotiloiden vuoksi kaikki muuttamalla kerrostaloon. Seuraavana päivänä suhtaudun rauhallisemmin ja ajattelen, että voisi sitä kurjempiakin vastoinkäymisiä olla. Otan siis osaa.
VastaaPoistaSehän se, tiiviistä kasvustosta on tosi hankala kaivaa kotiloita esiin. Ja meillä riittää kasvustoja pihan ympärillä joka suunnalla. Kun mietin vaikka Saaripalstan Sailan peuraongelmaa niin onhan kotilot siihen nähden vähäpätöistä vaikka onnistuu kotilokin syömään kasvin kokonaan.
PoistaHuh mikä löydös :/ Toivottavasti munien käsittely tepsii.
VastaaPoistaMeillä ei vielä ole kotiloita (koputan puuta), tosin keväämmällä näin yhden kukkapenkissä ja lisäksi jonkun espanjansiruetanan näköisen tyypin metsän lähellä. Toivottavasti oli harmiton ukkoetana.
Tepsi se, munat ovat nyt harmaantuneita eli kuolivat. Espanjansiruetanoita pelkään kuin ruttoa, siksi vieläkin huuhtelen taimet juurineen vaikka kotiloita meillä on. En halua enää yhtään uutta riesaa.
Poista