Tänään tiistaina

Kiitos kommenteistanne tuohon edelliseen postaukseen. Kipu on tällä kertaa taas ohi ja korva "normaali". Enää ei tunnu päässä siltä kuin joku kaataisi jatkuvana norona suolavettä avohaavaan.
Niinpä palataan tähän päivään. Savon syvämmestä blogin Minttu heitti hauskan haasteen. Räpsi kodistasi ihan tavallisia arkikuvia siivoamatta mitään tai rajailematta kuvia. Minä tartuin heti haasteeseen ja napsin muutaman kuvasen. Reitti on salista kodinhoitohuoneeseen. Tervetuloa mukaan!

Salissa napsahtaa ensimmäisenä kuvaan tyhjä maitotölkki. Ei oikein tunnu löytävän paikkansa. Taisi olla vartti sitten ruokapöydällä. Ehkä jo huomenna pönttöuunissa.


Sitten saavutaan eteiseen, vai onko tämä sittenkin se hellahuone? Ihan kätsyä kun hella on ulko-oven ja naulakon välissä. Varokaa lapset ettei takkinne pala! Kengät pitkin lattiaa on jo ihan vakiotavaraa.

Hellahuoneesta astumme vanhempien valtakuntaan ja uuups. Sänky petaamatta. Siis meillähän pedataan sänky joka päivä. Kyllä pedataan.

Valtakunta on muuttunut myös kirppariareenaksi. Juu, ja kuvassa näkyvä pöly on sitä ihan aitoa, ei mitään blogissa olevaa kultasadekimallusta. Meillä on tuvan lattian villojen laiton jälkeen tälläinen kiva harmaa pöly ihan joka paikassa. No oikein kiva.

Valtakunnan jätettyämme saavumme isännän huoneeseen. Isäntä reppana saa käyttää työpöytänsä yhtä kulmaa. Kaikki muu on täynnä tuvasta pois siirrettyä tavaraa. Laatikoissa ja ilman laatikkoa. Lisäksi levällään on yksi kirjahylly kirjoineen. Kuopuksen toimistokin näyttää levähtäneen lattialle.

Isännän huoneesta voi kurkistaa pienten poikien huoneeseen. Sehän näyttää harvinaisen siistiltä! Mitä nyt ne sängyt petaamatta.

Poikien huoneen ovelta otetaan seuraavaksi kaksi askelta vasemmalle ja horjahdetaan sisään kodinhoitohuoneeseen. Ihmeen siistiä sielläkin. Yleensä lattialla on ainakin se imuri.

No jos ihan tarkkoja ollaan, on lavuaarissa päivälliselle kuorittujen perunoiden kuoret. Täytyy antaa huomautus kokille moisesta virheestä. Eihän meillä yleensä koskaan!

Ja sitten vielä niitä tunnustuksia. Yksi kuva, mutta kolmesta blogista se minulle tupsahti. Antajina blogi Hyvä mieli, Katri Kaisastiinan garderobista ja Minnariitta blogista Unelmia vuosien takaa. Kiitos! Olisin linkittänyt blogit, mutta blogger ei tarjoile minulle enää linkitysnappulaa.

Tällä kertaa en jaa tunnustuksia eteenpäin, enkä tee seitsemää paljastusta. Olkoot nuo kuvat niiden tilalle. Mukavaa tiistai-iltaa kaikille! Ensi tiistaina minä aloitan taas entisöntikurssin, jippii!

Maku on tärkeintä

Eikö vain? Ei haittaa vaikka puolet kakusta on uunin pohjalla ja koko talossa leijuu palaneen käry. Ja uunikin on pesemättä, enkä edes aio pestä. Uusi odottelee jo navetassa tuvan valmistumista. Tämä vanha saa lähteä kaatopaikalle jos kukaan ei satu tarvitsemaan. Vähän likainenhan se on, mutta ihan ehjä.


Samaa ehjää ei voi sanoa päästäni. Kärsin ongelmasta nimeltä kolmoishermosärky. Diagnoosin korvakivulleni sain toukokuussa ja lääkityksen. Vaiva on ollut jo vuosia mutta olen pärjännyt sen kanssa. Enää en pärjää, enkä oikein tahdo pärjätä lääkityksenkään kanssa. Turhan vahvoja pieniä pillereitä, vie kivun, mutta vie älyn ja väläyksetkin. Ja kun lääke väsyttää, on pakko nukkua kolmen tunnin päiväunia. Sitten ei väsytä silloin kun pitäisi nukkua. Tällaisina kipupäivinä lapsilla on täällä mukavan rauhallinen lääketokkurainen äiti. Eipä oikein naurata.

Että semmoista, palaan saamiini tunnustuksiin paremmalla jaksamisella. Kiitos kuitenkin niistä, piristivät kurjaa oloani.

Piilossa on!

Pannukakun paistumista odotellessa kertoilen mitä tuolla koiranruokalaatikossa nyt sitten on. Päivällä pakkailin tavarat lootaan ja mies sen tuossa äsken painoi villojen sekaan. Remontin tämä vaihe tarkoittaa, että seuraavaksi tupaan palaa lankut lattiaksi, sitten lattialistaa, seinäpanelia ja paljon muuta...


Teiltä tuli todella hyviä ehdotuksia mitä laatikkoon voisi laittaa. Boksin koko tosin hiukan saneli mitä se sisäänsä syö. Muumimuki jäi ulkopuolelle, mutta mukaan pääsi pieni Arabian muumifiguuri. Kauppakuitti ei olisi kestänyt aikaa, mutta jospa kopio siitä kestäisi. Tämän päivän sanomalehti, viikonlopun asuntoliite, paikallislehti, seurakunnan oma lehti ja cittarin mainoslehtikin tuli laatikkoon laitettua. Kuten myös lehdet glorian antiikki ja meidän talo.

Ja tietenkin se Ikean kuvasto! Samoin laitoin Kalevalan korun kuvaston ja esitteen Nomination Muumi-koruista. Ne lienee aikalailla tätä aikaa kuvaavia korujen osalta. Postissa kulkenut postikortti. Se olikin homman vaikein juttu. Meille tuleva posti tuppaa olemaan aina ilman leimoja ja mielestäni nyt tarvittiin nimenomaan leimallista postia. Mukaan laitoin kaksi vanhaa postikorttia jotka ovat tulleet Arvilan perheeseen. Mäkkärin leluja en löytänyt, mutta pez-karkkikone löytyi lasten laatikoista. Nappasinpa sen yhden legoukonkin lattian uumeniin.

Eurokolikot ihan ehdoton, markka löytyi kun hetken pengoin lipaston laatikkoa. Kahden euron kolikko on kapselissaan kun on keräilemäni erikoiseuto. Kuvassa jäi väärinpäin, mutta kyseistä kolikkoa minulla on useita joten raaskin siitä luopua.

Lopuksi laatikkoon pääsi mummoni virkkaama pieni liina, tekemäni käpyenkeli, poikien pieni leikkiauto ja tyhjä lastenruokatölkki.

Eiköhän siinä ole riittävästi ihmettelemistä tuleville sukupolville. Perhekuvaamme eivät saaneet, mutta saivat kertomuksen vanhasta Arvilasta ja siitä millaista siellä oli elo vuonna 2010.

Neljä onnekasta

Marimekon kukkaroiden arvonta on suoritettu kuopuksen hyvällä avustuksella. Keltaoranssin kukkaron voitti anonyymi nimimerkki Elviira. Vihreä pilkullinen kukkaro menee Tanjalle. Kolmonen, eli mustavalkoinen kukkaro menee Vallattomat blogin pitäjälle tyttötiimille. Viimeinen punainen matkustaa anonyymille nimimerkillä Laura K.



Onnittelut voittajille! Yhteystietonne voitte laittaa sähköpostiini katjuskaisen(ät)gmail.com niin saan kukkarot postiin. Myöhemmin viikonloppuna tulen kertomaan mitä lattian alle säilötään Ikean kuvaston lisäksi.

Projekti nro 256.

Tekemistä meillä kyllä riittää ilman uusien hommien haalimista, mutta onhan se välillä mukava tehdä jotain muutakin kuin pakollista. Arvilan mukana meille tuli kaksi laatikkopöytää. Isompi on jo tuvassa ruokapöytänä ja pientä olen jemmannut navetan ylisillä. Nyt kun nuo tuvan tulevat kalusteet on mietinnän ja hankinnan alla, muistin sen pienemmän pöydän. Ei muuta kuin puoli metriä roinaa ja uusi(!!!) hella pois pöydän päältä ja raappa käteen.


Siinä tein sunnuntain töitä ja sain koko pöydän raapattua puhtaaksi kuudesta maalikerroksesta. Muutaman kerran kyllä sadattelin sitä hiomakonettamme joka päätti irtisanoa työsuhteensa juuri tänä kesänä.

Pöydässä oli muuten alimmaisena ihan mielettömän upeaa vihreää maalia. No tietenkään sitä ei saanu pelastettua. Vihreän alta tuli kuitenkin esiin aika kiva kellertävä sävy. Katsotaan nyt jääkö pöytä sellaiseksi, vai minkä pintakäsittelyn siihen teen. Laatikoiden vetonupit on veistetty itse. Niiden pinta on kulunut ihan silkinhienoksi. Pöytä on kyllä muutenkin täyttä käsityötä, eikä naulan naulaa. Kasattu puutapein.

Kansilevy on pieni probleema. Tuo harmaa maali on niin juntturassa etten saa sitä edes raapalla pois. Tai saisin jos tekisin sitä seuraavat pari viikkoa. Jos en saa jotain raivaria lähentelevää kohtausta, niin odottelen kunnes saan kannen mukaan syksyn entisöntikurssille ja poistan maalin siellä kuumailmapuhaltimella. Levyn joutuu vielä todennäköisesti purkamaan osiin.

Alapuolta on käytetty leivontaan. Sitten jossain vaiheessa pöytälevyn lankut on antaneet periksi ja rakoihin on mennyt kaikki moska ja muu. Jostain syystä haluaisin ne raot puhtaaksi ennen kuin otan pöydän meille käyttöön. Ainut keino putsata on purkaa kansi. Metallilastalla jo koetin käydä moskan kimppuun mutta se vain nauroi mulle. Ei antanut periksi millään, kunnon kerros vuosisataista ruistaikinaa ja muuta yhtä hyvän tuoksuista tavaraa.

Kahta ruokapöytää tupaan ei tule, vaan tämä tulisi aluksi apupöydäksi ja tuvassa olevan ison ruskean kaapin aluseksi.
Syksyn mittaan toivon kirppareilta löytyvän sitten niitä varsinaisia tuvassa tarvittavia ala- ja yläkaappeja. Ja tietysti, edullisesti.

Löytyisikö teiltä tätä ylimääräisenä?

Uusin kuvastohan on kohtapuoliin ilmestymässä, mutta minä kaipailisin tätä vanhaksi menevää yksilöä, vuoden 2010 kuvastoa. Se tulee olemaan yksi lattiaan piilotettavista jutuista. Kuvastaa nykyaikaa takuuvarmasti. Jos olet valmis luopumaan omastasi postikulujen hinnalla niin laita viestiä sähköpostiini katjuskaisen(ät)gmail.com. Kuvastolla on pieni kiirus!


Arvonta on vielä voimassa torstaille klo 18 asti. Löytyy tuolta alempaa tai tunnisteista arvonta.
edit. Kuvasto löytynyt.

Punaista

Olenkin tainnut jo mainita ettei punainen väri ole ihan lemppareitani. Vaatekaapista sitä löytyy parin vaatteen verran, kotoa ihan vähän. Sekin oikeastaan sattuman kautta. Jos erästä mökkirantaa ei olisi ostettu lähisukuun, olisi tuo hyllynä toimiva kasvipuristin jäänyt saapumatta meille. Jos mummo ei olisi kuollut, ei hyllyn päällä olisi punaista emalia.

Uusin punainen on kannu. Se ei olisi tullut meille ilman tyttären poikaystävän äitiä. Tiesi kuulemma heti kannun paikan kun meillä kävi. Hyvin se sopii uuden perheensä joukkoon.


Keskimmäinen muki ei olisi koskaan tullut meille jos vanhin poika ei olisi lähtenyt mökille pari viikkoa sitten. En olisi koskaan sattunut sille pikkutielle jonka verrella oli autotallikirppis. Muki ihan huusi siellä tallissa, osta minut, olen se keskimmäinen! Niin täydellinen paikallaan.


Nyt luulen perheen olevan kasassa. Sattumatkin jo riittävät.

Villoja vailla

Mies huhki tänään työpäivän lisäksi kotonakin. Tupaan on vedetty alustavasti sähköt. Edellinen omistaja oli laitattanut sähköt kulkemaan törkeästi pitkin hirsiseiniä. Me purimme kaikki viritelmät pois ja nyt sähköt kulkee siististi lattian ja listojen alla. Pistorasiat ja kytkimet on siis osa jo tuvassa olleita. Lisääkin tarvitaan, sillä pistorasioita on tulossa kymmeneen eri kohtaan. Jouluvaloillekin omansa. Meille kelpaa ihan perusmalli, ei tarvitse olla sitä uutta vanhan näköistä. Lattiassa on ilmansulkupaperi tiiviisti teipattuna. Sen päälle laitettiin vielä huokolevyä ja seuraavaksi tulee selluvilla. Se saadaan toivottavasti keskiviikkona tai torstaina. Siihen asti on arvontakin voimassa.


Ikkunaseinällä säästöt jatkuu. Kuten kuvasta näkyy, on vanhaa tapettia revitty jo pois. Tapetti oli ihan nykyajan muovitavaraa joten saa lähteä. Me laitamme tilalle paperitapettia ja liisteri keitetään itse muovittomana. Tuo vanha huokolevy saa jäädä seinän alaosaan, se jää panelin alle, ja näin ollen epäsiisti ulkonäkö ei haittaa. Yläosaan vaihdetaan tapetin alle uudet huokolevyt. Saadaan sitten tapetti siististi seinään. Kattolistoja ei tarvitse uusia, ne ovat ihan hyvässä kunnossa. Jalkalistat meni valitettavasti kaikki poistoon. Olivat tehdyt huonosta puusta ja niin haisevan likaiset että takaisin ei niitä laiteta. Malli on onneksi helppo ja yksinkertainen toteuttaa uudesta puusta samanlaisena.

Lattialankkujen koolauksissa hyödynnettiin ehjät lattiassa olleet hirret. Loput on tehty taas purkupuusta. Lattialankut ovat niin jykevää tavaraa, että koolausvälien ei tarvitse olla tiuhemmassa. Lankkuja joudutaan kuitenkin lyhentämään molemmista päistä jotta saadaan haperot puuainekset pois. Lattian jatko tulee sitten tuolle oikeanpuoleiselle pitkälle seinustalle. Iso osa jatkoista jää kaappien alle piiloon. Tähän asti vaikeinta onkin ollut päättää kalusteiden paikat. Kun osa kalusteista on vasta hankintalistalla/mielikuvissa ja niiden saaminen riippuu siitä milloin ja millaisina ne tulevat kirppareilla vastaan. Vielä kun ehtisi niitä kirppareita kierrellä...

Remppa & raha

Varmasti kaikkia kiinnostava aihe. Mitä remontti maksaa? No maksaahan se. Nanna ehtikin jo postailla samaisesta aiheesta Ruusutapetilla. Tässä versio siitä kun kaikki tehdään itse.
Halpoja ja ilmaisia remontteja ei ole. Edullisia kyllä on. Meillä kulut on karsittu tekemällä itse, käyttämällä vanhaa ja kierrätettyä, kilpailuttamalla väsymiseen saakka sekä hankkimalla alesta ja poistomyynneistä. Talomme vanha osa on ulkomittojen perustella 200m2. Nyt puhun sen remontoimisen kustannuksista. Laajennusosan teon kustannukset on ihan oma osansa.

Tähän asti on remontoitu sali, kylpyhuone ja kaksi makuuhuonetta. Vielä on jäljellä isännänhuone, meidän makkari ja eteinen. Ulkopuolesta puhumattakaan. Aikaa on kulunut viisi vuotta kun kaikki on tehty oman työn ohessa ja minimaallisilla lomilla. Hermo on mennyt aikataulun suhteen kerran jos toisenkin. Olisi niin ihanaa kun voisi vaan palkata jonkun hoitamaan hommat. Meidän tuloilla se ei onnistu.


Tuossa edellisessä postauksessa oli tuvan remontin tähän astiset kustannukset, noin 500 euroa. Puutavara ei tullut maksamaan mitään. Lattiasta käytettiin uusiksi kaikki käyttökelpoinen puu. Uusi puu saatiin omista varastoista ja kaverin rakennustyömaalta. Se omankin varaston puu on jo kertaalleen käytettyä. Olisi mennyt muutaman naulan takia kaatopaikalle jos emme olisi niitä ottaneet. Tuolla lattian alla ei muutaman naulan reikä haittaa mitään.

Tupaan menee vielä ainakin maalia, kittiä, listaa, panelia, hiomalaikkoja, huokolevyä, liisteriä. Sekä tietenkin keittiökalusteet. Niihin pyysin parilta puusepältä tarjouksen. Vastaus on tullut yhdeltä. Ei ole varaa. Hankimme tarvittavat kalusteet Ikeasta kuten aiemmin suunnittelimme. Sieltä tulee myös allas, hanasta ei ole vielä tietoa. Budjetti on aikalailla tasan 2 000 euroa. Tiukkaa tulee tekemään. Imuauto on ihan suosiolla jätetty tuosta pois. Sähkötyöt hoituu tuon oman sähkärin avulla ja tarvikkeetkin tulee olemaan edullisia. Kaikki vanhat käyttökelpoiset pistorasia ja kytkimet saa tulla pesun jälkeen takaisin tupaan. Kaksi sähköpatteria pitää ostaa.

Koko talon sisätilojen, eli lattian aukaisujen, seinien pinnoittamisen ja kattojen kunnostuksen budjetti on 20 000e. Se on äärimmäisen tiukka, mutta tullee riittämään. Onnistuminen kyllä merkitsee joistain unelmista luopumista ja tarkkaa hintatietoisuutta. Pankin tädin juttusille kun emme halua mennä.

Nyt sana on vapaa teille. Miltä edullinen remppa kuulostaa, tai haluatteko kuulla lisää aiheesta?

Arvonta on vielä voimassa tuolla alempana. Tuvan lattia on edelleen auki kun pähkäilemme pistorasioiden paikkoja ja määrää.

Tunnustus x 7

Päivi blogista Matkalla kotiin antoi minulle tällaisen tunnustuksen, kiitos! Nyt saan jakaa tämän eteenpäin seitsemään blogiin ja samalla kertoa seitsemän asiaa itsestäni. Ensin kuitenkin ne blogit. Tämän ansaitsevat kaikki lukemani blogit, mutta tällä kertaa tunnustus lähtee eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Ruusutapetilla
Karhin koulu
Prinssit ja Viikarit
Kaarlela-unelmasta todeksi
Rekous
Winttikammarin väkeä
Maalaisunelmaa

Olkaahan hyvät!


Nämä seitsemän asiaa saavat olla aasinsiltana seuraavaan postaukseen
1. Panelit 235,21e
2. Tapetti 154,30e
3. Maali 22,90e
4. Pensseli 15,00e
5. Ilmansulkupaperi 65,00e
6. Kidesooda 5,00
7. Raudat ja naulat 10e

Mukavaa lauantai-iltaa!
(En saanut blogeja linkitetyksi koska blogger kenkuttelee taas. Jokainen löytyy tuolta blogini sivupalkista jos haluatte käydä kurkkimassa)

Runsauden pula

Näitä riittää. Tänään keräämisen tuloksena liki kaksi litraa kirsikkatomaatteja. Kohta varmaan tulee tomaatteja korvistakin ulos. Silti pitää nauttia niistä tässä vaiheessa. Talvella on turha rutista kun niitä ei ole.


Vähän joka ruokaan niitä ympätään, suosikki taitaa kuitenkin olla broilerisalaatti. Vaikka kuvasta sitä ei näe, on se runsaalla tomaatilla.Voisin syödä vaikka joka päivä.

Miehen nimipäivän kunniaksi tuli tekaistua vadelmapiirakka. Vadelmat on ihan paikallisen S-marketin kylmähyllystä. Ei kaikkea voi kasvattaa itse. Piirakan piti valmistua jo aamulla kuopuksen ollessa syksyn ekassa kerhossa. Huonosti kävi, sillä eipä ollut yhtään kananmunaa koko talossa. Tein sitten piirakan iltapuhteina. Syödään ja juhlitaan huomenna.

Voin kertoa, että nyt väsyttää ihan sikana. Lapsilla eka kokonainen kouluviikko takana ja olen jo ihan poikki. Tekee silti ihan hyvää tottua taas rytmilliseen elämään ja aamuherätyksiin vaikka vaikealta se tuntuu.

Arvonta jatkuu edelleen. Teen vielä ennen laatikon sulkemista ihan oman postauksen siitä mitä lattialankkujen alle kätketään.

Arvonta!

Kävijälaskuri ja lukijamäärä ovat molemmat pompsahtaneet taas ihan uusiin lukemiin. Kiitos ja kumarrus kaikille blogini lukijoille. Nyt seuraa arvonta.

Jotta ei homma olis kuitenkaan liian helppoa, kaipaan mielipiteitänne. Tuvan lattian eristeisiin on tarkoitus piilottaa laatikko, joka kertoisi jotain tästä ajastamme. Pakolliset laatikkoon kuuluvat ovat tietysti päivän sanomalehti ja eurokolikoita. Mutta mitä muuta laatikkoon voisi tulla?

Arvontaan voit osallistua jättämällä ehdotuksesi kommenttilootaan. Palkinnot arvotaan kaikkien osallistujien kesken, joten jos et ehdotusta keksi, ei se haittaa. Samaan kommenttiin laita toivomus mistä kukkarosta tykkäisit eniten, vaihtoehtoja on peräti neljä (kun en osannut päättää mitä ottaisin).

Tässä kukkaro numero 1.

Kukkaro 2.

Kukkaro 3.

Kukkaro 4.

Arvonta-aikaa on sunnuntaille tai alkuviikkoon, riippuen siitä milloin lattia on sulkeutumassa. Joten ei kun ehdotuksia kehiin!
Loppuun pieni kevennys. Mies paukuttaa tuolla tuvassa lautoja ja kuopus meni seuraksensa. Katseli hetken paukutusta ja totesi sitten isälleen: Taidat olla terapian tarpeessa.
Että silleen :D
edit. Ihania ehdotuksia olette laittaneet. Jotain sieltä jo nousi mieleen, että ehdottomasti se laatikkoon mukaan. Kiitos! Lisää voi ehdotella, ja itse lisään, että myös anonyymit voi osallistua keksimällä itselleen nimimerkin.

Kartanolla

Asikkalan Urajärven kartanolla oli tänään avoimet ovet. Kartano on meiltä kohtuullisen ajomatkan päässä, joten minäkin lähdin vierailemaan kyseiseen museoviraston kohteeseen. Kartano on ollut kunnostettavana jo pari vuotta ja tullaan avaamaan yleisölle 2013. Tänään pääsi tutustumaan meneillään oleviin kunnostustöihin.


Vanhassa päärakennuksessa on upea takka vuodelta 1908. Siitä oli konservaattori rapsuttelemassa keltaista maalia pois. Työvälineenä kirurgin veitsi. Valmista pintaa oli syntynyt yhden työpäivän aikana puolisen neliötä.

Ulko-ovena on komea susiovi. Tämä rakennus on ilmeisesti 1700-luvun loppupuolelta. Hieno kuin mikä.

Kartanon kuistin portaat ja kaiteet on uusittu kokonaan. Kunnon puuta ja oli muuten aika tiheäsyistä. Tuollaista tavaraa ei ihan rautakaupasta saa.

Ruokasalin upea kaappi oli myös konservaattorin käsittelyssä. Siitä rapsutettiin kirurginveitsellä harmaata pintaa esiin nykyisen valkoisen alta. Ihan alunperin kaappi on ollut ruskeaksi maalattu.

Kartanon viimeisimmän isännän Hugo von Heidemanin huoneessa on komea ootrattu katto. Tämäkin huone tullaan kunnostamaan ennen museon uudelleen avaamista.

Myös Hugon huoneen takka on näkemisen arvoinen.

Kartanon pihalta ja puutarhasta löytyy paljon kuvattavaa. Puutarhatuoli on juuri minun makuuni sopiva.

Tässä vielä vanhan päärakennuksen ovi portaineen ja koristuksineen. Aikas upea.

Kartanon puisto on jo ihan oma nähtävyytensä. Jos satut paikalle kauniilla säällä niin varaa aikaa myös puiston kiertämiseen. Tämän kyltin lisäksi sieltä löytyy...

...upeita maisemia.

Tuo näkymä on tältä mäeltä. Amfiteatteri oli täpärästi säästynyt myrskyn kaatamalta puulta, onneksi.

Itse kartano on siis suljettu kunnostustöiden ajaksi, mutta puisto luontopolkuineen on avoinna yleisölle. Listatkaahan ensi kesän kohteisiin jos haluatte päästä osalliseksi kartanoromantiikasta.

Päiväni hamsterina

No ihan sellainen olo oli eilen. Ensin tämä hamsteri keräsi kasvimaalta viitisen litraa herneitä ja siivosi herneet paloista pakkaseen. Sitten muutama litra mustaherukoita ja lopuksi kolmisen litraa tomaatteja. Hamsterihan ei voi kuvitellakaan syksyä ilman täpötäyttä pakastinta. Mielessä kävi jopa niin hurja ajatus, että jos ostaisi hyötykasvikuivurin. Ei olisi riippuvainen pakastimen tilavuudesta ja miten kaunista olisi soma rivi omaa satoa täynnä olevia lasitölkkejä kaapin päällä. Siinä vaiheessa joku järjen hiven kuiskasi nurkan takaa, että hamsterinkin vuorokaudessa on vain se 24 tuntia. Hamsteri tyytyköön nyt vaan siihen pakastimeensa.


Vähän hamsterin mieltä kaiveli kun viiden litran hernesadosta sai niitä oikeita herneitä vain puolisen litraa. Kuoria enemmän kuin syötävää. Mutta sellaistahan se aina on loppusadon kanssa.

Hamsterin oman puoliso kaiveli sillä aikaa aarteita talon alta. Yskänlääkepulloja talolta onkin löytynyt vaikka kuinka paljon. Kodeiinipitoinen tavara on tehnyt hyvin kauppansa. Yskänlääkettä enemmänkin on nautittu wiinaksia. Ehjiä pulloja on löytynyt jo kaiketi satoja, rikkinäisistä puhumattakaan. Tai niistä joita ei ole jätetty nurkkiin.

Onneksi päiväni ei päättynyt kuten kuvan suomalaisella hamsterilla. Leivinuunin perustan kivimuuri oli kuin hautakatakombi. Yhdessä sun toisessa kolossa oli ollut hiiren luuranko. Pari ehjintä pakattiin poikien ihmeteltäväksi lasitölkkiin.

Arjen alettua, seuraava postaus voisi olla aiheesta päiväni taksikuskina...