Hyötykasveja

Sain toiveen kirjoittaa puutarhan hyötykasveista. Jotta tästä ei tule tolkuttoman pitkää juttua, keskityn kuvissa vain kasvimaahan ja kasvihuoneeseen. Sadonkorjuu on alkanut, mutta on vielä pahasti kesken. Satoa kerätään vielä suoraan kattilaan. Vain herneitä ja härkäpapuja olen pakastanut, jossain vaiheessa teen sen myös osalle porkkanoista ja lantuista.

 Lantut ovat kasvaneet tänä kesänä tosi hyvin, samoin nauriit. Ehkä pitkä esikasvatus auttoi sillä nämä eivät olleet yhtään harson alla. Lehtiä on ötökät kalvaneet, mutta se ei ole kasvua haitannut. Jouluna on siten tiedossa oman maan lantuista laatikkoa.

 Epäselvä kuva, mutta tuossa kasvaa härkäpapuni. Puolet on kerätty ja lopuista katkoin latvat. Härkäpapujen varret leikkaan kasvupaikalleen ja käännän maahan myöhemmin syksyllä.

 Keräkaalien kanssa ei sujunut. Nämä esikasvatin hartaudella, pidin harsonkin alla vaan ei, eivät lähde keriintymään sitten millään. Ensin taisi olla liian kuivaa, sitten liian märkää ja kohta taas liian kuivaa. Nyt on sopivaa joten pikkasen lasken sen varaan jotta jos ei tule kovia hallaöitä niin kyllä meillä vielä syödään itsekasvatettua keräkaalia.

 Herneitä, herneitä, herneitä. Niitä on riittänyt pakastimeen asti ja vielä tulee. Laatu on tänä vuonna priimaa, vain muutamissa on ollut matoja. Ja koska herne on hernekasvi käännän senkin maahan myöhemmin syksyllä.

 Entäs porkkanaa. Kuten näkyy, vähän on jo syöty mutta vielä riittää. Tänä vuonna laitoin aika reilusti porkkanaa. Osa kasvaa hyvin mutta jotkut porkkanat ovat jääneet pätkiksi ja osa haaroittuu, liekö jonkun aineen puutosta tai vain tämän kesän oikku. Keltainen porkkana kasvaa taas oranssia paremmin, joku taika siinä värissä on.

Kesäkurpitsaa kasvatin kahdessa laatikossa. Molemmat laatikot ovat tehneen hyvin satoa. Mutta missä lie vika että osa kurpitsoista mätänee heti alkuunlähdön jälkeen. Luin jonkun muun valittelevan samaa. Ehkä se on taas se sää. Toisaalta ihan hyvä ettei satoa ole tullut hukkumiseen saakka.

 Salaattini on joka vuosi tämän näköistä. En oikein jaksa panostaa joten sato on melkoisen laiha joka vuosi. Ja voi vaikutuksensa olla silläkin että sama siemenpussi on riittänyt jo ainakin kuudetta vuotta. Tänä vuonna siemenet loppui, vihdoinkin.

 Tomaattia tulee ihan kivasti. Ei ehkä niin paljon kuin viime vuonna vaan silti riittävästi. Viime vuonna en saanut keitettyä yhtään sosetta kun kaikki olevat kirsikkatomaatteja. Tänä vuonna korjasin virheeni ja nyt kasvaa reilusti tavallistakin isoa tomaattia. Kunhan vielä vähän punastuvat niin laitan tomaattisosekattilan tulille.

Kasvihuonekurkkua on tullut ja tulee kivasti, sitäkin on riittänyt jakoon tyttären perheelle. Osa taimista osoittautui avomaakurkuksi, tietysti nekin joita annoin eteenpäin. Siitä pientä murinaa. Vesimelonia ei tänä vuonna saada, taimi on hengissä mutta kylmän kesän takia ei ole kasvanut. Kukat homehtuivat heti.

Perunaa on syöty jo muutama viikko, suosittelen lajiketta "Rikea", sen totesimme hyväksi jo viime vuonna ja tänä vuonna koko peruna-ala on sitä. Maa-artisokkaa en ole vielä kurkistanut mutta eiköhän sitä riitä jakoon asti. Sipulit kuivuvat nyt lasikuistilla valkosipulien kanssa. Valkosipuleita otin talteen 33kpl, keltasipuleita on vajaa sata. Ihan hyvä sato.

Siinäpä sitä on kasveja ja syötävää. Hirveesti en enää kasvimaalla kitke, loppukitkeminen tehdään siinä vaiheessa kun käännän maan, toivon vain ettei maa jäädy kovin aikaisin jotta ehdin kääntämisen tehdä.

Kukkasipulivinkki

Poikettiin tänään Lahden Kärkkäiselle kissanleluja ostamaan samalla kun haimme keskimmäisen pojan mummolasta kotiin. Puutarhapuoli piti tietysti tsekata läpi vaikka ihan vain nopeasti poikkesimme myymälään. Kukkasipulit olivat saapuneet, muutaman ihan pakko saada pussin ostin.

 Allium Ostrowskianum, lehtolaukka 25 sipulia 2,30e.

 Suvikello 10 kpl 3,90e ja kirjopikarililja 20kpl 3,50e.

 Syreenitulppaani Tulipa Bakeri "Lilac Wonder" 10kpl 3,50e, posliinihyasintti 25kpl 2,90e.

Marabou "Kvikk Lunsj" yksi levy 2,35e. 

Auts, tuo vika vain lähti mukaan.

Saunaan

Sauna on tavattu siivota juhannukseksi. Tänä(kin) vuonna sauna on siivottu vasta elokuussa. Jostain syystä saunarakennuksen siivoaminen vaatii kauniin sään. Sohvatyynyt pitää tuulettaa, matot pestä ja verhot vähintään puistella pihalla.

 Saunan ulkopuoli on puoliksi siivottu eli pesty painepesurilla. Uuden maalin saa pintaansa vielä tänä syksynä. Pientä tekohengitystä elinkaarensa päässä olevalle rakennukselle.

 Sisään astutaan kauniista peiliovista. Kuistin lattialla on vielä toistaiseksi puhdas matto. Laitan aina kaksinkertaisen maton josta voi kääntää jossain kohtaa talvea puhtaan puolen esiin.

 Pukuhuoneen mäntypanelointi ei ole ihan sitä sisustamista josta pidän. Menettelee kuitenkin tarkoituksessaan, pukuhuoneessa ei yleensä oleskella kuin hetki.

 Tulitikkuteline on taas täynnä tikkuja, ei tarvitse kipaista päätalosta jokaista askia. Saunassa sekä vesipata että kiuas lämpenee puilla.

 Saunomisen jälkeen oleskelu tapahtuu tuvan puolella. Toisesta ikkunasta on kaunis näköala puutarhaan ja aitalle. Ikkunalla olevat vanhat pullot olen saanut isältäni.

Saunatuvan kalustus on sekalainen kokoelma haalittuja huonekaluja. Sohvakaluston jättivät edelliset asukkaat. Pöytänä toimiva lihatukki on edellisestä kodistamme joka oli vanha osuuskauppa. Puupöllit toimii varajakkaroina. Vasemmassa alakulmassa pilkottava vanha tuoli on tarkoitus kunnostaa jossain kohtaa. Tuolissa on kaksi jatkopalaa jolla siitä saa pienen sängyn. Matto ja verhot ovat kirpparilta.

Maton levitin paikoilleen eilen, saunatuvassa on nyt ihana mäntysuovan tuoksu. Kelpaa saunoa tänäkin lauantaina.

Kaupan kassalla

Näin satokauden aikaan koen joskus ruokakaupassa pientä noloutta. Siinä kun asettelen kassahihnalle lihat, leivät, maidot, kissanruuat ja muut tykötarpeet, olen joskus miettinyt että mitä jono perässäni ajattelee ostoksistani. Voin vain kuvitella.

Ai, tollanen pullero, ostais nyt edes salaattia ja porkkanaa.       

Missä ton ostoksista on kaikki kasvikset?

Ja niin edelleen.

 No tottahan se on mitä ajattelelevat. Ei ole kasviksia hihnalla ei. Ne kun saadaan kaikki omalta kasvimaalta tällä hetkellä.

 Tässä tämän päivän sato. Ei näiden lisäksi kovin montaa ruoka-ainetta tarvitse kaupasta ostaa. Eilen vielä keräsin viisi litraa härkäpapuja joista puolet meni tämän päivän kastikkeeseen ja puolet pakastimeen. Papuja tulee vielä kymmenisen litraa kunhan saan ne kerättyä.

Kuvan ämpäri on viiden litran vetoinen. Sen verran herneitä kerään joka toinen päivä. Niin paljon on jo syöty että osan saan pakastimeen. Tomaattien suhteen elättelen toivoa niinkin suuresta sadosta että saisin osan keitettyä kastikepohjaksi. Oman maan perunaa syödään vielä lokakuussakin.

Valkosipulit jos suinkin kuivuvat onnistuneesti niin niiden suhteen olemme ensi talvena omavaraisia. Tavallisia sipuleita tuli kohtuudella mutta koko on sitäkin suurempi. Ja maku on ollut hyvä.

Kyllä nyt kelpaa.

Kuin rubiini

Voi mahdoton miten onnelliseksi voi tulla jonkun kukan onnistuneesta kukinnasta. Olen istuttanut puutarhaan jo vuosia salkoruusuja, kylvänyt siemenestäkin mutta aina ne kuolee. Kunnes. Kolme vuotta sitten istutettu salkoruusu on nupuilla ja tämä kaksi vuotta sitten Türista tuotu on aukaissut ensimmäiset nuppunsa.

 Olen lähes sanaton tämän kauneuden edessä. Ihan hassua mutta tekisi mieli mennä toreille ja turuille huutamaan , että minunpa salkoruusu kukkii!

 Ei tämän nimi turhaan ole salko ja ruusu. Varsi on vahva kuin salko, tosin minulla ei niin pitkä. Ja kukka on kuin ruusu. Nuppuja on aukeamatta vallan mahdottomasti.

 Toinen kuin rubiini on tämä rubiininpunaiseksi osoittautunut tiikerililja. Sen toin Türista tänä keväänä. Jossain on lappu missä on liljan nimikin mutta se on hukassa. Ei ihme, kokoa lapulla oli noin 2x3 senttiä, myyjä laittoi sellaisen liljan sipulin mukana pussiin. Ja minä lapun liian hyvään talteen.

 Tykkään tästä ihan älyttömästi. Nyt harmittaa etten ostanut kymmentä sipulia vaan eipä sitä koskaan uskalla kun ei tiedä mitä saa.

Vielä yksi kuva salkoruususta, tai sen nupusta. Voiko kauniimpaa heräävää kukka olla? Vaikka toivon jo kiihkeästi sadetta näille seuduille niin samalla toivon että se tulee hiljalleen jotta nämä jalokiveni sen kestävät.

Jotain muuta kuin remppaa

Voi minun puutarhaparkaani. Se on saanut kestää helteitä täysin oman onnensa nojassa. Muutama viikko sitten aloitettu kitkeminen on samassa pisteessä mihin jäin, eli inhottavassa keltiäispesässä. Kastelua olen tehnyt hätäisesti iltaisin ankarasti priorisoiden, vettä on saaneet vain tänä vuonna istutetut puut ja viime viikolla maahan päässet perennat. Muut saavat luvan kestää.

 Syyshortensia on vihdoinkin kotiutunut talon edustan paikalleen. Kukkii ensimmäistä kertaa ja miten komein kukin.

 Mansikkamaan viereisen penkin liljat siirsin alkukesästä uuteen kohtaan. Nyt matalat liljat ovat penkin etuosassa ja tulevat paremmin esiin. Pitäisi aina muistaa tarkistaa myyntipakkauksesta kasvin korkeus niin ei tulisi näitä huteja. Tosin liljat olisi tullut joka tapauksessa nostettua ylös sillä koko penkki meni uusiksi.

 Keväällä ostin Terrasta luumulehtoon kaksi rantakukkaa. Molemmat tekivät komet kukat joista pölyttäjät tykkäävät.

 Luumulehdon paras kukinta on ohi ja taas on alkanut vihreän aika. Syysleimut siellä vielä on kukassa ja sinnitteleepä jopa muutama pioniunikko helteen kourissa.

 Piikkiputki lähti hienoon kasvuun vaikka vähän epäileväinen olinkin. Toiset kukista on ihan siniset, mutta toinen samanlainen kasvi vieressä on täysin vihreä. Saapa nähdä mitä siitä tulee.

Kehäkukista olen supertyytyväinen. Viime vuonna heitin kasvimaalle kaikki omat siemenet ja sitten kävi niin että en saanut kerätyksi kehäkukista siemeniä talteen joten en kylvänyt tänä kesänä kehäkukkaa lainkaan. Harmitti suunnattomasti sillä olen ollut jo vuosia omavarainen kehäkukkien suhteen. Mutta kukat yllättivät ja maahan oli jäänyt siemeniä ja nyt minulla on näitä sittenkin. Tänä syksynä toivottavasti saan siemeniä talteen runsaasti jotta saan kannan taas vahvistettua. Taustalla näkyvät ruiskaunokit ovat nekin itsestään kylväytyneitä. Tuossa kohtaa kasvimaata on oikea viidakko mutta en raaski kitkeä mitään pois, kaikki ovat tervetulleita ja porkkanat kyllä kestävät kehäkukat ja ruiskaunokit. Huomenna voisi olla puutarhan päivä, tai sitten ei. Pitäisi ehtiä kirjastoon ja kauppaankin.

Optinen harha

Aitta on melkein vaan ei ihan valmis. Maalaus on kesken, mutta aikataulussa vaikka keskiviikkona en päässyt maalaamaan lainkaan suunnitelmista huolimatta. Suurin maalaamaton kohta on koko takaseinä, sitä pääsen aloittamaan huomenna ja jos sääherra suo, niin valmista on sunnuntaina. Sen jälkeen on vielä pieniä piperryksiä kuten kaidelautojen maalaaminen toiseen kertaan. Tässä vähän esimakua puolivalmiista projektista. Ensin tilanne mistä lähdettiin:

 Läpimätä katto, karmea peltiviritys kaiteena, auringon pois polttama punamulta ja hutaisten maalatut vihreät ovet. Ne kaikki on nyt toisin.

 Tänään päivällä, elokuun helteisenä perjantaina aitta näyttää tältä. Juu, on se sama rakennus.

 Kattohuopa on uusi, samoin aluskatto. Kattotuolit ovat hiukan vinot, mutta ne olivat ehjät, siten selviytyivät jatkoon. Aitan kaikki kuusi ovea maalasin Uulan pellavaöljymaalilla, sävyllä myrsky joka on sama kuin talon pääovissa.

Tässä näky päädyssä ero maalatun ja maalaamatton pinnan välillä. Punamullan sävy on Italian punainen. Siinä minulla kävi moka. Piti ostaa Falunin punaista mutta muistin väärin. No, aitasta tuli sitten hivenen aiottua punaisempi, ei haittaa. Optinen harha tulee siitä, että kaidelautojen sävy ei ole valkoinen vaikka silmä niin kertoo. Kaikki ns. valkoiset osat on maalattu vaalean harmaiksi, samalla sävyllä kuin talo. Isolla pinnalla oikeassa valossa talo on harmaa, mutta aitassa ja liiterissä jossa teimme saman harhan maalin sävy onkin silmään valkoinen.

Vaikka maalaaminen tahtoo tulla jo uniinkin, niin huomenna jatkan. Pääty valmiiksi ja takaseinän aloitus. vaan ensin pitää mennä ostamaan maalia, se loppui taas kesken.

Miu, mau ja mou

Siinäpä yhden mahdolliset kissanpennun nimet, mutta toistaiseksi palleroita kutsutaan nimillä Batman, Bertta ja Pepi. Pennut kasvavat kohisten, ruoka maittaa ja ruoka-aikaan pentulaatikossa käy aikamoinen hurina. Emo Alma kehrää, mutta niin kehrää kaikki kolme pentuakin. Sitä ääntä voisin kuunnella loputtomiin.

 Ihan turha yrittää ottaa istumista opettelevasta ja huojuvasta pennusta tarkkaa kuvaa.

 Tai toisesta miusta joka meinaa nukahtaa pystyyn. Mutta kun istumista on harjoiteltava, se on kivaa.

 Pentueen ainut neitokainen Bertta sen sijan oli hetken aloillaan. Ihan selvä poseeraja.

Ja on tuolla Batmanilla silmät vaikka niitä ei kuvassa erota tumman kissan turkista. Viikonloppuna on tarkoitus madaltaa laatikon reunoja ja avata suuri maailma pennuille. Se tarkoittaa myös vauvahiekkalaatikon esille laittoa ja ekoja makupaloja kiinteästä ruuasta. Vauhtia ja vilinää tiedossa.

Lilja

Tuntematon Virosta ostettu lilja. Väri maailman kaunein.

 Varjossa väri on tämä.

 Ja auringossa tämä. Oikea sävy on kaunis pinkki. Ja tuoksu on värin mukainen, huumaavan pinkki.

Kuivaa on Türin penkissäkin missä lilja kasvaa. Mies kasteli eilen kolme tuntia pelkkää kasvimaata, minä olen yrittänyt kantaa kannuissa vettä muille istutuksille. Tänään on pakko laittaa sadetin luumulehtoon ja jatkaa kastelua. Osa nurmikkoa on jo ihan keltaista, osassa puita lehdet nuokkuvat janojuoman puutteesta, ja tällainen sää ei muuta kuin jatkuu. Onni on porakaivo jossa ei tunnu olevan pohjaa.

Kuva-arvoitus

Pieni hauskuutus maanantain kunniaksi. Vain yhden kuvan postaus. Ja sekin ainoa kuva sisältää arvoituksen: Mikä tai kuka ei kuulu joukkoon?

Aivan oikein arvattu! Seitsemäs kaidelauta vasemmalta päin ei kuulu joukkoon, se on väärinpäin. Pieni moka, mutta helppo korjata.

Vajaa sata kaidelautaa on naputeltu paikoilleen, yksi päätyseinä on kokonaan maalattu, yläkerta on maalattu ja katto on 100% valmis! Oisikohan koko aitta maalattu viikon päästä?

Hyvä kysymys

Mieheni kysyi tänään kysymyksen jota jäin pohtimaan loppupäiväksi. Vaikka ei kysymystä esitetty arvosteluna tai moitteena, niin se oli silti hyvä kysymys.

Oletko miettinyt montako lajiketta puutarhaan on tänä vuonna tullut.

Enpä ollut miettinyt siinä vaiheessa, mutta nyt olen. Voin kertoa teillekin että lajikkeita on lukemattomia, kaikkia en edes muista. Ja aamulla, ennen kysymyksen esittämistä tulin kotiin kauppareissulta muutaman taimen kanssa jotka ostin yhden puutarhaharrastajan kotipihasta. 

 Ostin harrastajalta viisi japanin kelta-angervon taimea. Kotona laitoin taimet kylpyyn kotiloiden pois saamiseksi ja samalla jaoin taimet niin että ne riittivät arboretumin kivipuron yhteen reunaan. Angervot on minulle kasveja joita olen vähän vierastanut, mutta japaninkelta-angervossa on niin mahtava väri, että sitä olen halunnut jo pitkään. Kivipuron teon yhteydessä tiesin heti että tämä angervo on oikea kasvi puron reunaan. Muita tänä vuonna puutarhaan istutettuja pensaita on lumipalloheisi,  ruusu (noin 10 erilaista), pensasmustikka, karhunvadelma ja köynnöshortensia.

 Kivipurosta on valmiina 1/3 eli 10 metriä. Toiset 10 metriä pitäisi tehdä tässä syksyn mittaan jos saan luvan hakea naapurin pellolta kiviä puinnin jälkeen. Uskon kyllä että lupa heltiää. Kivipuro laskee tähän kivikaivantoon joka toivottavasti tulee olemaan jatkossakin keväisin täynnä vettä. Kaivannon ympärille on tulossa perennoja, odottamassa on jo keltapäivänliljaa ja viiruhelpeä.

 Arboretum on tarkoitus laajentaa kivipuron takana olevaan maahan. Se muokataan parin vuoden sisään ja sitten tarvitaan taas taimia. Lähinnä puita, mutta ehkä perennojakin. Ja miksei myös pensaita. Tänä kesänä pihaan on laitettu kaksi luumupuuta, yksi kirsikkapuu, kolme koristeomenaa, muutama koivu, muutama kuusi, kolme mäntyä ja neljä tammea. Sekä rusokirsikka, kolme erilaista syreeniä pihasyreenin ja unkarinsyreenin lisäksi. Istuttamista odottaa vielä ainakin kolme serbiankuusta, mustilanhortensia ja kaksi omenapuuta.

Sekä nämä kaksi verivaahteraa jotka ostin samasta paikasta kuin japanin kelta-angervotkin. Tänä vuonna hankittuja perennoja en edes viitsi luetella. Ei niiden määrällä ole merkitystä. Kun puutarhaa perustetaan niin taimien hankinta on välttämätön paha. Onneksi niitä saa ystäviltä, voi hankkia vaihdossa, ostaa edullisesti toiselta harrastajalta tai vähän enemmällä rahalla taimistoilta. Vastapainoksi voi jättää ostamatta saunasiiderin, uuden kirjan, viimeistä huutoa olevan käsilaukun tai talvitakin. Ja ystävän sanoin, taimista on iloa monta vuotta. Olen samaa mieltä.