Taisin jo mainita keskimmäisen pojan työpöydän kuvien yhteydessä että ostimme samalla reissulla toisenkin pöydän. Syystä jos toisestakin ajauduimme työpöydän myyjän autotalliin ihastelemaan maailman kauneinta kulkupeliä ja kuinka ollakaan, olimme hetken päästä ostaneet toisenkin pöydän. Hyvä myyntitaktiikka, täytyy sanoa.
Pöydälle on kuitenkin olemassa paikka vaikka se on ostettu ilman suunnitelmaa. Olen pitkään odottanut että eteeni pumpsahtaisi vanhempien valtakuntaan sopiva kampauspöytä, sellainen pieni ja siro. Ja koska minkään valtakunnan kampauspöytiä ei tunnu olevan olemassakaan sellaisia joita etsin, tai ovat minun budjettini ulottumattomissa niin tämä pöytä saa olla tuleva kampauspöytäni.
Pöytä on oikeasti pelipöytä. Kansi on kuvissa taitettuna, pelihetkiä varten sen saa avatuksi suuremmaksi. Meillä tuskin tulee pelihetkiä pöydän parissa, mutta aion silti kunnostaa tämän sitäkin tarkoitusta varten.
Pöydän jalat viittaavat uusrenessanssiin, ehkä myös yläosan lovetut koristeetkin. Pöydän alkuperämaaksi epäilen itänaapuriamme, jotenkin siitä tulee mieleen venäläiset huoneet.
Kansi on huonokuntoisin osa, siinä on maalia joka täytyy poistaa. Lisäksi pelitason vihreä verka puuttuu, sitäkin pitää löytää jostain. Muuten pöytä ei tarvitse muuta kuin lähinnä pesun, petsin ja lakan. Ja sen jälkeen sille pitäisi löytää kaveriksi tuoli. Ehkä sellainenkin vielä tulee vastaan ellen sitten käytä salissa majailevaa mummolta perittyä
tuolia.
Pelipöytä odottelee navetan ylisillä syksyn entisöintikurssia jonne otan sen mukaan. Muuten olenkin viettänyt aikaa navetassa useamman päivän, kolme päivää on mennyt näiden aitan kaidelautojen kanssa. Ensin hioin ne, sitten kaksi päivää maalausta ja vielä on toinen puoli maalaamatta. Melkoisen hidasta puuhaa kun kaikki kolotkin pitää saada hyvälle maalipinnalle.
Eilen pidettiin välipäivä ja piipahdettiin Tallinnassa, matkakin oli yhdenlainen heräteostos, lomanlopettajainen. Vietiin lapset vanhaan kaupunkiin, siellä kävimme Tallinnan luonnonhistoriallisessa museossa, merimuseossa sekä Olevisten kirkossa ja kirkon tornissa. Jälkimmäinen oli melkoinen kokemus, torniin kiivettiin 250 askelmaa pienessä, kapeassa ja ahtaassa käytävässä. Loppuhuipennus oli se kun pääsi kiertämään 60 metrin korkeudessa tornin ympäri kolmea lautaa kävellen vain hentoinen aita ympärillä. Minä jätin sen kokemuksen väliin, mutta mies ja pojat kiersivät tornin. Suosittelen kokeilemaan uskallatko itse jos Tallinnassa käyt.
Onpa hienon näköistä aitan kaidetta tulossa! Ja mikä ihana pöytä, voi ooh.
VastaaPoistaPienen tutkimisen jälkeen pääteltiin että aitassa on ennenkin ollut vastaavanlainen kaide. Vaan ihan mieletön urakka sen tekemisessä on ollut ja tulee vielä olemaan. Saa luvan kestää isältä pojalle ja vielä seuraavalle sukupolvelle.
PoistaMinä olen ihan heikkona uusrenessanssiin, pöydän kun näin ja kuulin että on myytävänä niin olihan se saatava.
Mä olin siellä tornissa. Se kaide kyllä oli ihan turvallisen oloinen ja kalterit oli ylös asti. Putoaminen ei ollut mahdollista. Sen sijaan mua ensin ahdisti, kun koko torni oli niin täynnä ihmisiä, jotka hitaasti, hitaasti taapersivat eikä heidän ohitseen päässyt millään. Onneks tuuli ihan hirveästi, ei päässyt happi loppumaan :-)
VastaaPoistaKalterit ja kaide on varmasti turvalliset, mutta tällaisen korkeanpaikankammoisen mielestä ne näytti kaikelta muulta. Ja ne kolme kapeaa lautaa joita pitkin torni kierrettiin. Meille ei sattunut portaisiin pahaa ruuhkaa, päästiin aika hyvin menemään, mutta kyllähän se oli kapea paikka. Ylös ja alas piti mennä ajatuksen kanssa.
PoistaKaunis pöytälöytö! Siitä tulee varmasti upea, kun saat kunnostettua sen. Onko siinä myös jonkinlainen säilytyslokerikko sisäpuolella, kun peilikannen nostaa ylös?
VastaaPoistaMyyjän autotallissa kurkattiin nopeasti pelikannen sisäpuolelle mutta enpä muista onko lokerikoa vai ei. Se pitää tutkia heti kun otan pöydän työn alle. Luulisi että korteille, nopille yms. olisi oma paikkansa.
PoistaOnpa kaunis pöytä! Ja pitkä pätkä kaidetta tulossa :)
VastaaPoistaKaidetta on tulossa pitkä pätkä. Tänään jatkuu maalaustyöt :)
PoistaVoi apua, mikä upeus! Tuo olisi kyllä meikäläisenkin matkaan lähtenyt ihan siltä istumalta. Ihana. :)
VastaaPoistaMinustakin on upea :)
PoistaUpea löytö kerrassaan:)
VastaaPoistaNiin on :)
PoistaUpea pöytä, nuo jalat ja yksityiskohdat, oih! Musta on niin hauskaa, kun ennen oli huonekaluja, joille ei enää oikeen käyttäjiä löytäisi alkuperäisessä merkityksessään. Mitähän olisivat tuon ajan ihmiset tuumailleet tietokonepöydistä, jotka nekin alkavat olla jo historiaa :D
VastaaPoistaJuuri niin, kuinka monessa kodissa nykyään tarvitaan erillistä pelipöytää. Ja totta että tietokonepöydälläkään ei juurikaan tee mitään ellei ole teini ison pelikoneen kanssa. Enkä minäkään oikeasti tee kampauspöydällä mitään, minun kampaamiset hoituu viidessä sekunnissa kylppärin peilin edessä :D
PoistaViitisen vuotta sitten kiipesin mieheni kanssa Olevisten kirkon torniin. Itse en pystynyt menemään tornin ulkopuolelle. Seisoin kalman kalpeana siinä oviaukolla. Kyllä siinä kapuamisessa pohkeet sai kipeiksi. Nyt en ole ihan varma, olisiko silloin ollut avoinna vain yksi tornin ulkopuolinen sivusta. En ainakaan muista kenenkään siellä pidemmälle kiertäneen.
VastaaPoistaPöytä on oiva entisöintikohde. Piri
Meillä oli nuorimmat pojat mukana, molemmat vaan nauroivat kun kiersivät tornin. Mies meni haparoiden perässä ja minä en pystynyt lainkaan. Hurja paikka.
PoistaVoi että mikä pöytä, kyllä siitä sukeutuu sinulle upea kampauspöytä!
VastaaPoistaOletko vielä laittanut pöytää kuntoon? Kiinnostaa tietää, miten käsittelit sen, kun pinnassa näyttää olevan hieno loimukuvio, jos oikein näen :)
VastaaPoistaPöytä on muuten kunnossa, mutta pelitason verka puuttuu. Sekin on tilattu mutta matka maailmalta tuntuu kestävän. Kunhan verka on paikoillaan esittelen pöydän kunnolla. Pinnan käsittelin ensin hiomalla, sitten petsi sävyltä vaalea pähkinä. Päälle kolme kerrosta lakkaa. Pöytä on hieno!
Poista