"Pinky Winky" ja muuta löpinää

Hortensiat, niitä ei voi olla pihassa liikaa. Viime talvi oli niille melkoisen kova. Silti osa hortensioistani kukkii tänä vuonna erityisen hyvin. Kuten syyshortensia "Pinky Winky". Kasvi paleltui maata myöten, kasvatti kesällä monta piiskaa ja nyt joka piiskan päässä on kukka. Luumulehdon helmi ja tämän hetken koristus.

 Kukat ovat puhjetessaan valkoiset ja alkavat siitä punertua.

 Lopulta pensaasta pitäisi tulla pinkinpunainen.

 Kuten tästä nimettömästä hortensiasta. Kukka oli ensin vitivalkoinen mitä ehdin jo valitella sillä ostin tämän vaaleanpunaisena hortensiana. No, ihan selvä pinkkihän tuo on.

 Syyshortensia "Grandiflorassa" on mielettömän suuret kukat. Ei ole tämäkään koskaan kukkinut näin hyvin. Jännä juttu sillä pallohortensia taas kukkii selkeästi muita vuosia vähemmän, samoin Mustilan hortensia.

 Grandifloran kauneutta läheltä katsottuna.

 Syksy on myös maksaruohojen aikaa. En tiedä näiden lajikkeiden nimeä, tumman olen ostanut nimellä sedum eli maksaruoho. Vaaleaa en edes muista mistä se on minulle tullut. Pörriäisten lempikasveja. Tänä vuonna olen haalinut pihaan useammankin uuden maksaruohon. Osa on hankittu ihan summamutikassa ja tuurilla kävi niin että kaikki taitavat olla eri lajikkeita.

Tämänkään kaunottaren nimeä en tiedä. Olisiko joku tädyke? Kasvi kukkii navetan kivimuurin lämmössä. Tämä tuli samalla erää kuin pallohortensia ja koki saman kohtelun kuin pallohortensiat eli parin viikon ämpärisäilytyksen. Hienosti kuitenkin lähti kasvuun istuttamisen jälkeen vaikka kuolleeksi jo luulin.

Tänään tuli tonttimme viereisten peltojen puinnit valmiiksi. Haikeaa, sillä se on aina minulle kesän lopun hetki.

Pihan uudet puut

Ihan ensin kiitos kaikille osaa ottavista kommenteistanne. Olen lukenut ne ajatuksella, itku kurkussa, maailman parasta kissaa muistellen. Oton lähtö on ottanut todella kovalle, siis todella. Olen miettinyt miksi. Syyn keksin. Olin aina ajatellut, että Otto on se kissa joka tässä vanhenee minun kanssani. On ja pysyy kanssamme hamaan tulevaisuuteen saakka. Niin ei käynyt, mutta kyllä se tästä.

Jätetään suru ja ikävä hiukan taka-alalle ja siirrytään puutarhaan. Mustilasta oli suunnitelmissa ostaa arboretumiin uusi puu. Puita ostin kolme joista kaksi on arboretumiin. Muutama perennakin ilmestyi ostoskassiini, sekä yksi ruusu.

 Sunnuntaina oli hyvä saada muuta ajateltavaa. Silloin mikään ei ole parempaa puuhaa kuin iskeä lapiolla maata ja kaivaa kuoppaa taimille.

 Mustilassa olen käynyt monta kertaa, mutta tämä oli ensi kerta taimipäivillä. Hoksasin heti mikä on osa päivän antia. Löysimme kahvilan taimimyynnin nurkasta edullisia taimia. Muun muassa ruusuja eurolla. Ai, ai, ei voi vastustaa. Ei muuta kuin nykäistään henkilökuntaa hihasta ja kysytään neuvo sillä ruusun nimi "Rosa maretii" ei sano mitään. Meillä kävi tuuri ja henkilökuntaan kuuluva mies tunnisti ruusun. Olihan hän itse kerännyt sen emokasvin kiulukat talteen Japanista. Ruusu on metsäruusuihin kuuluva, kukinto vaatimaton mutta sen erikoisuus on kauniit pitkulaiset kiulukat jotka tulevat pensaaseen syksyisin. Kiva lisä rosariooni.

 Ruusujen vieressä oli myynnissä ussurinpäärynä Pyrys ussuriensis. Neljällä eurolla hankin heräteostoksena alapihan kivimuurin taakse. Puulla on lähinnä koristearvo, mutta henkilökunnalta sain vinkin että puu on erinomainen muiden lajikkeiden varttamiseen. Jos puu menestyy niin ehkä tulen kokeilemaan varttamista.

 Arboretumin toinen uusi puu on punasaarni Fraxinus pennsylvanica. Toinen ostos oli visakoivu Hartolan kuningatar. Nyt arboretumin uusi osa on täyteen istutettu. Noiden jo mainittujen lisäksi sieltä löytyy punakoivu, tuntematon siipipähkinä, pyökki ja punapyökki. Kaksi jälkimmäistä ovat sellaisia jotka tuskin ovat pitkäikäisiä näillä leveyksillä mutta ne hankin ihan kokeilun vuoksi. Muutaman euron taimen kanssa ei harmita jos talven takia käy huonosti.

 Arboretumissa on nähtävillä jo varma syksyn merkki. Punakoivu on tiukasti verkotettu jänisten takia. Tämän aarteen en halua joutuvan rusakoiden hampaisiin.

Arboretumissa on uusien puiden lisäksi toinenkin ilon aihe. Sain alkusyksystä nipun pallohortensian taimia. Aikapulan takia hortensiat joutuivat olemaan ihan liian pitkään vesisaavissa. Mietin jo onko yhtään taimea hengissä kun niitä istuttelin. Muutama ilmeisesti oli sillä maasta on ponnistanut kaksi pallohortensian alkua. Jihuu.

Otto 2008-2016

Lauantaina hieno päivä Mustilassa sai mustan lopun. Ollessani paluumatkalla sain puhelun jossa kerrottiin tien laidassa olleesta kuolleesta kissasta. Kuvauksesta tiesin heti että kyseessä on meidän Otto. Olin niin varma asiasta, että otin kaupasta pahvilaatikon mukaan ja ajoin katsomaan kissaa.

Ajatukseni oli oikea. Otto oli ottanut yöllä yhteen auton kanssa jonkin matkan päässä kodista. Loppu on tullut luojalle kiitos silmänräpäyksessä. Ilmoittajalle olen kiitollinen, hän vaivautui selvittämään kissan omistajan ja niin meidän ei tarvitse miettiä viimeiselle matkalle lähteneen Oton kohtaloa. Otto pääsi reissultansa kotiin, oman pihakuusen alle myyräojien lähelle.

 Otto, painonsa arvosta puhdasta kultaa. Kissa jonka sydän sykki kaikille. Otto oli kahdeksan kiloa täyttä raavasta myyrän metsästäjää. Siitä huolimatta aina niin hellä talon pennuille. Otto oli aina valmiina rapsutuksiin tai kinkun syöntiin. Otto piti huolta isoveikasta Aatu-kissasta, Oton kanssa arka Aatu uskalsi sellaista mitä muuten ei olisi uskaltanut. Jos maailmassa olisi auki terapiakissan virkoja, olisi Otto valittu sellaiseen ensimmäisenä. Otto oli kissa joka eli hyvän ja rikkaan elämän.

Nämä kuvat jäivät Oton viimeisiksi kuviksi.

Ikävä on kova.

Voihan Bougie!

Koko viikko on mennyt ihan muissa puuhissa kuin puutarhassa. Tänään otin asiaan ison korjausliikkeen ja lähdin ystävän kanssa Mustilan taimipäivään. Tarkoituksena ostaa arboretumiin uusi puu ja kuunnella luento hortensioista. Molemmat toteutuivat ennakkosuunnitelman mukaisesti. Luennolta koimme, sekä ystävä että minä ahaa elämyksen viimeisenä esitellyn kesähortensian kanssa. Voisi sanoa että rakkautta ensisilmäyksellä.

 Hydrangea bretschneideri "Bougie" siirtyi heti kirkkaasti pakko saada-luettelon kärkeen. Etenkin kun luennoitsija opasti että ihan lähellä Mustilan arboretumin kahvilaa on nähtävillä juuri kukassa oleva yksilö. Onneksi kävimme katsomassa. Kuvat eivät vain voi täysin kertoa miten kauniista hortensiasta on kyse.

 Pensas, tai ehkäpä jo pieni puu oli aivan täynnä riippuvia kukkiaan.

 Kukat ovat ensin valkoiset ja ennen lakastumistaan niihin tulee vaaleanpunainen sävy.

 Taidan hehkuttaa jo liikaakin, mutta ei sitä usein koe tällaista rakastumista. Ystävän kanssa teimme jo heti sopimuksen että jos jompikumpi törmää jossain taimimyymälässä tähän hortensiaan niin ostaa kasvit molemmille.

Ja kuinkas sitten kävi. Taimipäivästä poistuessamme päätimme poiketa vielä arboretumin kupeessa olevaan taimimyymälään. Eka ajatus oli että ei voi olla totta. Vaan oli se totta. Myymälässä oli myynnissä tasan kaksi Bougieta. Saimme kumpainenkin omamme. Ja voin kertoa että tässä kohtaa en edes miettinyt ostamisen säästämistä alennusmyynteihin. Kun kohdalle sattui, oli toimittava heti vaikka hinta vähän kirpaisisikin. Nyt vain pitää löytää uudelle hortensialleni optimaalisin istutuspaikka.

Kukalla on väliä

Perhoskasvit taitavat olla nyt juuri pinnalla. Minusta ihan hyvä että aihe on niin sanotusti nostettu tapetille. Puutarhaa pitää ajatella myös luonnon kannalta. On paljonkin väliä sillä mitä puutarhaan istuttaa. Tämän olen itse sisäistänyt vasta viime aikoina. Olen herännyt loppukesän perhoskasveihin.

Perhosia houkutteleviksi olen huomannut hortensiat, rantakukan ja uusimpana tulokkaana punatähkän. Ja nimenomaan punaisen punatähkän. Valkoinen ei toimi niin hyvin. Punatähkän myötä pihassamme nähtiin ensimmäinen amiraaliperhonen. Sain siitä jopa napatuksi kuvan. Amiraali innosti niin että ensi kesänä tulen hankkimaan lisää perhoshoukuttimia. Kuten kirahvinkukan jonka perhosmagneetin voiman sain nähdä ystävän puutarhassa avoimien puutarhojen päivänä. Kymmeniä perhosia koko päivän. Ja olen alkanut tuntea vetoa nauhuksiin joiden sanotaan houkuttelevan perhosia. Nauhukset tarvitsevat kuitenkin paikan joka on harkiten mietitty, ovat niin kookkaita. Mutta luulen sellaisen löytyvät jostain päin puutarhaa.

Muista hyvistä perhoskasveista otetaan vinkkiä vastaan. Puutarhassa ei voi olla koskaan liikaa perhosia.

Luumulehdon uudistus

Luumulehto on ollut tänä kesänä lähes täydellisen muokkauksen kohteena. Ensin vei talvi muun muassa bellikset, nukkapähkämöt, suurimman osan leimuista, jokusen laukan, narsisseja, pari jalokurjenpolvea ja yhden luumupuun.

 Talvimenetysten jatkoksi minä päätin hävittää kokonaan istutusalueiden reunoilla kasvaneen rohtoraunioyrtin. Se onkin ollut koko kesän homma ja edelleen putkahtelee pieniä taimia esiin. Toinen kasvi mikä sai kokea hävityksen oli kanadanvuokko, sekin turhan agressiivinen leviämisessään. Kanadanvuokkoa en kuitenkaan säkittänyt vaan istutin sen kivimuurin viereen jossa tarvittiin nopeaa kasvua. Liikakasvun rajoittimena toimii kivimuuri ja nurmikko. Rohtoraunioyrtin tilalle siirsin tuoksukurjenpolven, se näyttäisi toimivan paremmin reunakasvina ja on huomattavasti helpompi kitkeä jos äityy kasvamaan liikaa.

 Koko alkukesän pähkäilin mitä tehdä kasveille, miten haluan niiden kasvavan ja mitä lajikkeita. Päätin istuttaa keskikäytävän reunaan pikkusydäntä. Niiden taakse jaoin valtavana puskana kasvaneen tulikellukan. Tulikellukan taakse istutin riviin siskolta saadut saksankurjenmiekat. Nyt on on vielä mietinnässä mitä istuttaa saksankurjenmiekkojen taakse. Minulla olisi valkotäpläimikkää josta riittäisi jaettavaksi. Toimisikohan kasvamassa kokonaisena rivinä?

 Valkotäpläimikkä näkyy yllä vasemmassa alareunassa. Se itseasiassa pitäisi muutenkin siirtää pois. Ensi kesälle jätin verikurjenpolven siirron. Se on periaatteessa ihan ok kasvi luumulehtoon mutta tarvitsen kivimuurin toiselle puolelle jotain nopeasti kasvavaa ja peittävää ja suhtkoht matalaa kasvia. Verikurjenpolvi saa toimia sellaisena.

Tänä kesänä luumulehdossa kasvoi runsaasti yksivuotista aurankukkaa ja pioniunikkoa. Molemmat yritin ehtiä kerätä pois ennen siementämistä sillä ensi vuonna en laita niitä enää luumulehtoon. Toiveissa on että varsinaiset perennat olisivat jo riittävän suuria peittämään liian tyhjiä alueita. Enkä muuten laita enää puna-ailakkiakaan, se on kaunis mutta voi luoja sitä siementaimien määrää. Minulta meni monta päivää kitkiessä niitä pois. Yhdessä kohtaa jouduin poistamaan koko pintamaan jotta sain puna-ailakin taimet pois.

Positiivisiakin yllätyksiä löytyi, kuten hyvään kasvuun lähteneet uudet syysleimut ja säästyneiden pienet alut. Eikä siinä kaikki, näyttäisi siltä että pihassani on ensimmäinen ängelmän siementaimi. Se jos mikä on aihe juhlaan, niin monta vuotta olen niitä odotellut. Positiivisiin luen myös Virosta tuodun nimettömän laukan siementaimet joita löytyi useita. Kunhan vähän vankistuvat saan sitäkin laukkaa jakoon ja muualle puutarhaan.

Viimeiset

Alma ja luonto teki pienet tepposet tälle syksylle. Arvilaan tuli edellisten pentujen jälkeen nopsaan uudet kissanpennut, ne viimeiset. Seuraavaksi Almalla on edessä leikkaus ja olorouvan elämä. Pennut syntyivät keskiviikkona, iltamyöhään, oikeastaan jo yön puolella. Minä valvoin taas vierellä ja sain toimia hiukan kätilönäkin katkaisten yhdeltä pennulta napanuoran. Neljännen pennun jälkeen olin niin väsynyt että nukkumaan oli käytävä, olihan ollut työpäivä. Aamulla pentulaatikossa olikin yllätys, viides pentu. Eihän meillä ole koskaan syntynyt kuin kolme tai neljä pentua!

 Alman onnea. Vaikka kyllä minua jännitti miten menee kun edelliset pennut syntyivät huhtikuussa, väliä oli turhan niukasti. Mutta emo ja pennut voivat hyvin, Alma saa nyt erityisen ravitsevaa ruokaa jotta jaksaa imettää viisi pentua.

 Pentujen värimaailma on mielenkiintoinen. Joukossa on kaksi kilpikonnakuvioista tyttöä, siskokset yllä kuvassa.

Pennut vasemmalta oikealle. Viidentenä syntynyt yllätyspentu on todella hieno kilppari, väritys on jotain Alman ja Iineksen väliltä. Hännänpää on punainen kuten Iinekselläkin. Seuraava pentu on mustavalkoinen jolle on tulossa valkoinen hännänpää, kuono on valkoinen kirsun alta. Seuraava pentu on musta, mutta selkeä tabby-kuvio on vielä nähtävissä, rinnuksessa on pienen pieni valkoinen läikkä. Punainen pentu on saanut yllään tumman värin ja komean marmorikuvion. Hännänpäästä taitaa tulla valkoinen, hyvä yhdistelmä valkoisten sukkien kanssa. Viimeinen pentu makailee Alman hännän päällä, väri on niin sama Alman kanssa että tuskin erottaa. Kasvot ovat hauskasti kirjavat ja läikkä mikä Almalla on otsalla on tällä pennulla selässä.

Hiukan on nyt vaikea irrottautua puutarhahommiin töiden jälkeen ja näin vapaapäivänä, mutta yritetään vaikka pentulaatikon äärellä voisikin viettää tunteja.

Kirjaton koulu ja komposti

Kaksi asiaa joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta molemmat aiheet ovat olleet parin viime päivän puheenaihe näiden seinien sisäpuolella. Molemmat peruskoululaiset toivat tänään pinkan kirjoja koulusta kotiin päällystettäväksi. Jostain olin saanut päähäni että uusi opetussuunnitelma olisi tuonut kouluihin jonkin sortin kirjattomuutta. Pohdin että eipä taida päteä näiden seutujen kouluissa kun kirjapinoa katselin. Kuntaliitoksen tai minkä lie ansiota kuitenkin se positiivinen seikka että noista 10 kirjasta vain yksi on käytetty. Tässä on eräskin vuosi liimattu, teipattu ja kursittu kasaan loppuun käytettyjä oppikirjoja joiden joku säästäväinen ihminen on ajatellut kestävän vielä yhden vuoden. Todellisuus on ollut ihan muuta.

 Päällystämisen minulla ei ole antaa sen erikoisempia ohjeita kuin että laadukas paksu kontaktimuovi, hyvät sakset, taipumaton pitkä viivoitin ja hyvät hermot.

Komposti, se toinen päivän polttavista puheenaiheista. Olen vahvasti sitä mieltä, että puutarhajätteemme tarvitsevat kolmannen laatikon. Mies ei ole ihan samaa mieltä, lähinnä siksi ettei uudelle laatikolle ole paikkaa. Onhan, sanon minä ja tilaan taas kerran uuden laatikon. Syksy on vasta tuloillaan. Mihin saan mahtumaan lehdet, perennan varret, naatit ja kaiken muun puutarhan vihreän jätteen jos kahden laatikon tilanne on päivitettynä tämä: ylitäysi.

Se on kai tartuttava vasaraan ja nauloihin itse. Kolmas laatikko tarvitaan, piste.

Sipulin kasvattaminen siemenestä

Tykkään tehdä kasvimaalla kokeiluja, aina päämäärä ei ole onnistuminen, joskus pelkkä kokeilu on kivaa. Tänä vuonna satuin löytämään Lidlistä sipulin siemeniä, lajiketta Allium cepa "De Barletta". Siemenpussin tietojen mukaan kestää kylmää, käyttö lähinnä tuoreena. Ajattelin että syteen tai saveen, tätä on kokeiltava.

 Kylvin sipulit 18.4. luumulehtoon yhteen kasvulaatikkoon kaksinkertaisen harson alle. Multa oli laatikon vanhaa perusmultaa, yhden kerran olen lisännyt laatikkoon tuhkaa sipulien päälle, en muuta.

 Sipulit ovat kasvaneet erittäin hyvin. Ovat ehkä aavistuksen pienempiä kuin avomaalla kasvavat perussipulit, mutta. Näissä ei ole matoja yhtään. Maku on hyvä ja laatu muutenkin priimaa.

 Sipuleja on syöty laatikosta koko kesä. Tyhjentyneisiin väleihin olen laittanut jäävuorisalaattia. Tämän kokeilun perusteella taidan laittaa ensi kesänäkin ainakin yhden laatikon tälle sipulille. Toivottavasti löytyy Lidlistä edelleen vaikka pussin pohjalle vielä jäikin siemeniä.

Sipulien lisäksi olen päässyt herkuttelemaan muutaman vuoden tauon jälkeen karhunvatukoilla. Meillä lapset eivät niin näistä välitä joten kaikki jää minulle. Mies ei ole marjoja löytänyt koska kasvavat kivimuurin notkelmassa. Paikka on karhunvatulle loistava, marjat ovat kypsyneet muurin lämmössä todella aikaisin. Kyllä kannatti ostaa yksi kolmen euron piskuinen taimi kokeiltavaksi vaikka edellisen karhunvatun onnistuinkin menehdyttämään. Mutta se kasvoikin paljon huonommassa paikassa.

Pelargonikirja on arvottu

Ihana viikonloppu. Olen ehtinyt tehdä paljon puutarhatöitä, kitkeä, naputella tiiliä puhtaaksi vanhasta laastista, istuttaa kasveja ja tehdä kevätsuojaustukia pihan ensimmäisille havukasveille, serbiankuusille. Kuusissa ei ole vielä kuvattavaa, sellaiset minitapaukset jotka ostin jo viime kesänä Mustilan arboretumista.

 Mutta asiaan. Kommentteja arvontaan tuli 43 kappaletta. Nuorin poika sai toimia onnettarena ja valita joukosta yhden kommentin. Hän valitsi kommentin numero 15. Sen jätti Riiti. Onnittelut voittajalle ja kiitos kaikille osallistumisesta.

 Yhdellä kuvalla ei tee mitään, siksi niitä on muutama vaikka eivät arvontaan liity. Ensimmäisessä kuvassa on Lidlin lilja arboretumista. Yllä helminukkajäkkärä mansikkamaan vierestä. Omituinen nimi kauniilla kukalla.

 Sipulit nostettiin ylös harvinaisen aikaisin. Kokeilimme ensi kertaa Plantagenin istukassipuleita ja voin sanoa että toista kertaa emme moisia käytä. Ikinä ei ole sipulit kasvaneet niin huonosti kuin tänä vuonna. Pieniä ja kitusia. Maussa ei onneksi mitään vikaa.

Valkosipulit olivat viime vuoden veroisia. Talvi näytti että olemme valkosipulin suhteen omavaraisia. Näistäkin osa päätyy takaisin maahan ja osa syödään talven mittaan. Mies on meillä valkosipulifani ja tyystin sitä mieltä että itse kasvatetut ovat sata kertaa parempia kuin kaupoissa myytävät valkosipulit. Minä tietysti nyökkäilen ja myötäilen.

Kasvimaalta syödään täyttä häkää porkkanaa ja perunaa. Herneet tulivat ja menivät, härkäpapuja on vielä vaikka osan olen jo ryöpännyt pakastimeen. Tomaatteja tulee kasvihuoneesta niin että itse emme ehdi kaikkia syödä. Vaikka kesä on selkeästi kääntynyt syksyyn päin niin on tämä satoaika mukavaa aikaa.

Toimiva yhdistelmä

Valkoinen ja oranssi sopivat hyvin yhteen. Ainakin puutarhassa. Tai ainakin vanhojen perinteisten perennojen kohdalla.

 Tiikerililja ja vanhaa kantaa oleva valkoinen syysleimu. Oiva pariskunta elokuun auringossa.

 Ympärillä on harmaamalvikkia, sen voi ehkä hävittää pois ja laittaa tilalle sinistä ukonhattua jota kasvaa jo tässä penkissä mutta vähän eri puolella. Ukonhatun sininen olisi aika dramaattisen hyvä tausta oranssille ja valkoiselle. Harmaamalvikki ei ole meidän pihassa mitenkään uhanalaisiin lueteltava kasvi joten hävittäminen ei kirpaisisi yhtään.

Syysleimua oli tässä vielä viime kesänä kookas puska. Talvi vei erikoisesti puskan keskiosan. Ympyrän muotoisen puskan reunoille nousi leimun taimia ja ne kaikki ovat tulossa kukkaan tänä kesänä. Puutarhaihmisten kanssa kun olen jutellut niin kaikkien pihassa on tapahtunut säästyneiden leimujen kanssa vastaava ilmiö. Kasvuston keskiosa on kuollut ja reunoille nousee uutta kasvustoa. Ehkä se on leimuille tyypillinen tapa uusia itseään. Pääasia kuitenkin että nämä molemmat ovat hengissä, sekä leimu että tiikeri kun ovat Arvilan alkuperäistä perennalajikkeistoa.

Sivupalkin arvonta on voimassa vielä sunnuntai-iltaan saakka.

Lilium "Arbatax"

Pitkään luulin ettei tälle Arvilan pihan upeimmalle liljalle ole nimeä. Sitten satuin siivoamaan koneeltani valokuvia, ja kas, sieltähän pumpsahti silmille kuva jossa on kyseisen liljan nimikyltti. Enää ei tarvitse arpoa. Saanko esitellä joka kesäiseen tapaan, pinkkiäkin pinkimpi liljani:

 Lilja "Arbatax". Ostopaikka Viro, Türin kukkamarkkinat. 

 Lilja kesti upeasti viime talven koettelemukset. Yhdestä ostosipulista on kasvanut muutamassa vuodessa komea pensas. Viime vuonna olisin ostanut tätä lisää mutta eihän sitä tietenkään ollut enää myynnissä.

 Kuvat otin onneksi jo pari päivää sitten. Viimeisten päivien tuuli on riepotellut puutarhan kasveja kuin hiekkaa aavikolla. Kukista on terälehdet entisiä ja nurmikot ovat täynnä koivunoksia.

Luumulehdossa ei kasva liljan liljaa, asia mikä pitänee korjata heti kun mahdollista. Mutta kukkii siellä näin loppukesästä sentään jotain. Vaaleanpunaisia syysleimuja, kirjoukonhattu ja rantakukka. Varsin kiva kolmikko. Niiden taustalla oleva vaaleanvihreä kasvusto on siperiankurjenmiekka jonka pätkäisin viikko sitten. Sade oli tehnyt pensaista niin epäsiistit etten enää kestänyt niitä katsella. Siperiankurjenmiekka onkin kiitollinen siivottava, se kasvattaa heti siistimpää lehteä tilalle. Luumulehdon kimpussa olen ollut ahkerasti. Kitkenyt ja siistinyt. Vielä pitää poistaa aurankukka ja pioniunikot ennen kuin ehtivät siementää. Toivottavasti viikonloppuna ei sada, olin suunnitellut puuhan sinne tehtäväksi.

Vielä yksi iiris

Nyt en enää muista ostinko tämän iiriksen keväällä Türin kukkamarkkinoilta vai Levon taimipäiviltä Lahdesta virolaiselta myyjältä. Ehkä sillä ei ole väliä, väliä on vain komealla kukalla jonka iiris teki jo istutus kesänään.

 Iris ensata "Good Omen"

 Kukka on todella suuri, valehtelematta lautasen kokoinen. Nimikyltin kuvassa kukka on punaisempi mutta kyllä tämä kelpaa minulle siniliilanakin. Toivottavasti on talven kestävä täällä pohjolassakin.

 Neljästä tänä vuonna Oulujoentaimistolta ostetuista ruususta yksi on kukassa. Puistoruusu Rosa "John Cabot" teki kaksi kukkaa. Tässä toinen jo vähän ohikukkineena. Tämän ruusun pitäisi kukkia pitkälle syksyyn saakka. Toki ymmärrettävää ettei ekana kesänä niin tapahdu, olen iloinen kahdestakin kukasta.

 Lisää roosaa tarjoaa luumulehdossa kasvava nimetön syysleimu joka selvisi talven yli hengissä. Ähäkutti se sanoo, ja availee nuppujaan säätä uhmaten.

Tien viereisen kivimuurin pelakuut ovat nyt täydessä kukassa. Nämä on istutettu lähinnä ohi kulkevien ihmisten silmäniloksi, itse käyn harvoin tuossa osassa puutarhaa. Ja nyt olen käynyt vielä harvemmin kun sateet ovat pitäneet huolen kesäkukkien kastelusta. Olin yllättynyt miten hyvältä tulipunaiset pelakuut näyttävät kivimuurilla. Näitä taidan laittaa ensi kesänäkin kesäkukkaistutuksiin.