Pihan uudet puut

Ihan ensin kiitos kaikille osaa ottavista kommenteistanne. Olen lukenut ne ajatuksella, itku kurkussa, maailman parasta kissaa muistellen. Oton lähtö on ottanut todella kovalle, siis todella. Olen miettinyt miksi. Syyn keksin. Olin aina ajatellut, että Otto on se kissa joka tässä vanhenee minun kanssani. On ja pysyy kanssamme hamaan tulevaisuuteen saakka. Niin ei käynyt, mutta kyllä se tästä.

Jätetään suru ja ikävä hiukan taka-alalle ja siirrytään puutarhaan. Mustilasta oli suunnitelmissa ostaa arboretumiin uusi puu. Puita ostin kolme joista kaksi on arboretumiin. Muutama perennakin ilmestyi ostoskassiini, sekä yksi ruusu.

 Sunnuntaina oli hyvä saada muuta ajateltavaa. Silloin mikään ei ole parempaa puuhaa kuin iskeä lapiolla maata ja kaivaa kuoppaa taimille.

 Mustilassa olen käynyt monta kertaa, mutta tämä oli ensi kerta taimipäivillä. Hoksasin heti mikä on osa päivän antia. Löysimme kahvilan taimimyynnin nurkasta edullisia taimia. Muun muassa ruusuja eurolla. Ai, ai, ei voi vastustaa. Ei muuta kuin nykäistään henkilökuntaa hihasta ja kysytään neuvo sillä ruusun nimi "Rosa maretii" ei sano mitään. Meillä kävi tuuri ja henkilökuntaan kuuluva mies tunnisti ruusun. Olihan hän itse kerännyt sen emokasvin kiulukat talteen Japanista. Ruusu on metsäruusuihin kuuluva, kukinto vaatimaton mutta sen erikoisuus on kauniit pitkulaiset kiulukat jotka tulevat pensaaseen syksyisin. Kiva lisä rosariooni.

 Ruusujen vieressä oli myynnissä ussurinpäärynä Pyrys ussuriensis. Neljällä eurolla hankin heräteostoksena alapihan kivimuurin taakse. Puulla on lähinnä koristearvo, mutta henkilökunnalta sain vinkin että puu on erinomainen muiden lajikkeiden varttamiseen. Jos puu menestyy niin ehkä tulen kokeilemaan varttamista.

 Arboretumin toinen uusi puu on punasaarni Fraxinus pennsylvanica. Toinen ostos oli visakoivu Hartolan kuningatar. Nyt arboretumin uusi osa on täyteen istutettu. Noiden jo mainittujen lisäksi sieltä löytyy punakoivu, tuntematon siipipähkinä, pyökki ja punapyökki. Kaksi jälkimmäistä ovat sellaisia jotka tuskin ovat pitkäikäisiä näillä leveyksillä mutta ne hankin ihan kokeilun vuoksi. Muutaman euron taimen kanssa ei harmita jos talven takia käy huonosti.

 Arboretumissa on nähtävillä jo varma syksyn merkki. Punakoivu on tiukasti verkotettu jänisten takia. Tämän aarteen en halua joutuvan rusakoiden hampaisiin.

Arboretumissa on uusien puiden lisäksi toinenkin ilon aihe. Sain alkusyksystä nipun pallohortensian taimia. Aikapulan takia hortensiat joutuivat olemaan ihan liian pitkään vesisaavissa. Mietin jo onko yhtään taimea hengissä kun niitä istuttelin. Muutama ilmeisesti oli sillä maasta on ponnistanut kaksi pallohortensian alkua. Jihuu.